Hei kaikille!
Itseäni lienen etsimässä mutta ajatus omasta lapsesta on alkanut pyörimään päässä. Suurin syy tähän lienee elämäni miehen löytyminen ja hänen toiveensa lapsista. Aikaisemmin olen ollut juuri se "ikuinen sinkku" joka ei ikinä tee lapsia vaan harrastelee vaan koiralauman kanssa. Näin olen ollut sekä omissa että muiden silmissä. Tokihan tätä on tullut myös toitotettua aika monille korville... "minä en kyllä koskaan tee lapsia..." Mutta miksi nämä ajatukset nyt sitten vaivaavat? Huomaan eksyväni tällaisille palstoille, luen synnytysjuttuja ja suunnitelen arkea vauvan kanssa. Minkä vauvan? :-)
Liekö tämä nyt sitten se biologinen kello? Ajatus omasta lapsesta on jotenkin pökerryttävä.. voisiko se olla minulle vielä mahdollista vai liekö ikä tehnyt jo tehtävänsä..?
Ajatuksia siis otetaan vastaan sekä puolesta että vastaan..
Itseäni lienen etsimässä mutta ajatus omasta lapsesta on alkanut pyörimään päässä. Suurin syy tähän lienee elämäni miehen löytyminen ja hänen toiveensa lapsista. Aikaisemmin olen ollut juuri se "ikuinen sinkku" joka ei ikinä tee lapsia vaan harrastelee vaan koiralauman kanssa. Näin olen ollut sekä omissa että muiden silmissä. Tokihan tätä on tullut myös toitotettua aika monille korville... "minä en kyllä koskaan tee lapsia..." Mutta miksi nämä ajatukset nyt sitten vaivaavat? Huomaan eksyväni tällaisille palstoille, luen synnytysjuttuja ja suunnitelen arkea vauvan kanssa. Minkä vauvan? :-)
Liekö tämä nyt sitten se biologinen kello? Ajatus omasta lapsesta on jotenkin pökerryttävä.. voisiko se olla minulle vielä mahdollista vai liekö ikä tehnyt jo tehtävänsä..?
Ajatuksia siis otetaan vastaan sekä puolesta että vastaan..
Vastaukset 15
Vanhimmat
Puhuitpa melkein kuin minun suullani.
Olen 31v. ja olen aina ajatellut että lapset eivät ole minua varten. En mitenkään erityisemmin pidä lapsista ja en ole varsinkaan mikään lapsirakas ihminen mutta nyt on jostain kumman syystä alkanut enemmän ja enemmän asia omasta vauvasta mietityttään.
Menimme viime kesänä naimisiin, kaikki kävi suht nopeasti. Löysin vihdoin muutama vuos sitten elämäni miehen ja vuoden päästä kihloihin ja siitä sitten parin vuoden päästä naimisiin. Lapsia en ole missään vaiheessa ajatellut mutta mieheni olisi halunnut vauvaa jo heti kihlautumisen jälkeen. Minä olen vanhanaikainen ja aina sanonut että haluan ensin naimisiin. Nyt kun olemme kohta vuoden olleet naimisissa niin ajatus lapsesta ei olisikaan enää niin vasten mielinen, päinvastoin:)
Viime lokakuussa aloittelimme yrittämisen. Minä vasta prosessoin tilannetta mutta oikeastaan yhteisestä päätöksestä ajattelimme että nyt se aika on. Minulla siis ei ollut minkään asteista vauvakuumetta, ihan vain päätös että nyt aloitetaan. Olemme nyt n. 9 kk yritetty ja ajatus on kehittynyt päässäni miltei luontevaksi saada jossain vaiheessa vauva. En siis edelleenkään ole vieraiden vauvojen luona lirkuttamassa ja edelleen parkuminen pistää ihon kananlihalle kauhusta mutta oma vauva olisi kyllä aikas ihana mitä nopeammin niin parempi, outoa!!! Se tässä yrittämisessä on kivaa että on aikaa totutella ajatukseen, sitten tietysti vielä odotusaika päälle. Nyt siis on ollut yritystä kovasti mutta kun ei ole heti tärpänyt niin olen huomannut olevani pettynyt, tosi outoa siis minä joka ei vielä vuosi sitten olis halunnut vauvaa mistään hinnasta. Niin se mieli vaan muuttuu, biologinen kello tikittää pakko myöntää!!!!
Toivon jo kovasti että jo vaikka tästä kierrosta tärppäisi:)
Onnea sinullekin ajatustyöhön, epäilen että saatatte olla yrityspuuhissa jo piankin. Tuskinpa pääset enää vauvakuumetta karkuun, kokemusta on:)
saaminen on elämän upein asia. Koiralauma ei sitä korvaa.
Nyt olet sinäkin sen huomannut. Toivottavasti saat kokea äitiyden ilon!
Hei,
on kuin olisin itse kirjoittanut tuon. Itselläni oli koiria ja hevosharrastus, urheilu yleensä ja ajattelin aina ettei ikinä lapsia. 30-vuotiaana taisi tulla jonkinlainen kriisi - liekö biologinen kello minullakin pärähtänyt soimaan, kun aloin katsella vauvoja ja vaunuja. Aina olivat veljeni lapset olleet 2-vuotiaista silloin tällöin yökylässä viikonloppuisin. Olin siis tottunut lapsiin, mutta silti itselläni ajatuksena etten lapsia hanki.
Kuinkas sitten kävikään, tosin elämäni miestä en löytänyt, mutta ihanan lapsen synnytin 35-vuotiaana. Jopa synnytyslääkärikin totesi, että olen "vanha" ensisynnyttäjä.
Kyllä se on mahdollista sinulle, siis eikun lapsi/lapsia tekemään. Nyt 7 vuotta myöhemmin ajattelen, että olisi elämä saattanut olla tylsää pidemmän päälle ilman omaa lasta.
Enhän minäkään alunperin omaa lasta ajatellut, mutta ainakin oma odotusaika oli aivan uskomattoman ihanaa - rakastin kasvavaa vatsaani - olin elämäni kunnossa ja kun synnytyksen jälkeen sain oman ihanan pienen vauvani rinnalleni, en muuta voinut toivoakaan - se on sanoin kuvaamaton tunne. Ja kun näkee lapsensa kasvavan - itse en tietysti vanhene ollenkaan :D ja olen onnellinen pienestä suuresta pojastani.
Kiitos vastauksista! Ihana kuulla kannustavia ajatuksia.
Minä en todellakaan lue itseäni lapsirakkaaksi, en ainakaan vauvarakkaaksi. En ole ensimmäisenä tunkemassa päätäni vaunuihin tai ottamassa kontaktia pikkuvauvoihin. Mutta jo vähän vanhempien lasten kanssa tulen kyllä ihan hyvin juttuun.
Ehkä tässä ajatuksessa onkin se juttu että se oma lapsi olisi oma. Ihan ikioma. Ei kenenkään muun. Ja ihanaa olisi nähdä siinä omassa minun ja mieheni piirteitä. Me emme ole naimisissa. Kihloihin aiomme mennä yhteisellä päätöksellä elokuussa, ja eiköhän se avioliittokin jossain häämötä. Nopeasti meidänkin parisuhde on edennyt. Vielä kaksi vuotta sitten luulin olevani se ikuinen sinkku, joka ajan saatossa muuttuu ikuiseksi vanhaksipiiaksi :-) Mutta kuinkas kävikään. Mies tuli ja muutti ajatusmaailmankin..
Yksi jännityksen kohde on myös kaverit. Tämä meidän kaveriporukka kun on täysin lapseton.. Me vaan treenataan koiria ja mietiskellään kuinka helppoa elämä on ilman lapsia. Voi hitsit, mitenköhän mä pystyn niille ikinä kertomaan että "kuulkaapas nyt kaverit, meille tulee vauva"... Kyllä voi olla järkytys melkoinen. Enkä missään tapauksesa haluais menettää heistä yhtäkään. Täytyykin vain toivoa että ne tajuaa, että minä oon ihan sama tyyppi ku ennenkin enkä halua vauvan tulon vaikuttaa harrastuksiini mitenkään. Mieskin on jo lupaillut että saan mennä leireille sun muihin tapahtumiin "melkein" entiseen tyyliin ;-)
Tuskinpa tätä tikitystä siis pääsee enää karkuun.. Ikää mulla on tällä hetkellä vielä 32 vuotta, mutta aikomus olis synttäreiden jälkeen (marraskuussa) alkaa yrittelemään sitä jälkikasvua.. Hih. Pökerryttävää.
Tsemppiä Tuulitiinalle ja kirjoittelehan takaisin, tunnut olevan aikalailla samanlaisten ajatuksien myllerryksessä :-)
että tulitko raskaaksi ilman vakikumppania, eli olitko raskausaikasi ja synnyttämisen ilman miestä? Itse kun olen ajatellut tekeväni "yksin" lapsen, sillä olen jo 33-v, eikä miestä oo löytyny..
Veljen vaimo sai ensimmäisen lapsen 34-vuotiaana, toisen 36-vuotiaana. Hyvin on jaksanut touhuta lasten kanssa, kun on niin nuorekas ihminen. Jos vaan siltä tuntuu, että lapsia olisi kiva hankkia, niin mikset sitä tekisi? :)
...vastauksista! Ehkä taivun ajatukseen etten ole liian vanha, ainakaan vielä. Sitä on jotenkin niin taipuvainen ympäristön ajatuksiin yli 30-vuotiaista ensisynnyttäjistä että on itsekin alkanut ajattelemaan niin. Jos nyt kuitenkin yrittäisi ajatella omilla aivoilla ja kuunnella että mitä sitä tosissaan haluaa... :-)
ku on uoruudenjuoksut juostu ja elämänarvot ja haaveet kohdanneet...
Kun saat oman lapsen, rakastut siihen niin silmittömästi että! Ne koiratkin meinaa unohtua... Itsekin "ikisinkku koirankasvattaja" ollut =) Luonto pitää huolen että se vauva on sitten ykkönen.
Etkä ole edes vielä vanha, siitä vaan yrittämään koska vanhempana se vaan saattaa viedä hiukan enemmän aikaa...
..epäilen tuota että koirat jäis kakkoseksi :-) Mutta tiedän kuitenkin niin käyvän. Tykkään touhuta koirien kanssa, oon intohimoinen palveluskoiraharrastaja ja -kasvattajakin. Tällä hetkellä 3 pentuetta maailmalla ja uusia suunnitelmia tulossa. En usko että koiraharrastus jää minulta kokonaan, toki se jollain tapaa tulee varmasti muuttumaan, jos meille lapsi tulee. Mutta rakkaasta harrastuksesta en silti haluaisi kokonaan luopua. Tarhassa on vielä pari nuorta koiraa, joiden koulutus on täysin kesken. Eihän se nyt voi mennä niin että lapsen tullessa kaikki muu jää, eihän...? ;-)
Samaan lapsia. Itse täytän juuri 33-vuotta ja odottelen ensimmäistä. Eikä sen harrastuksenkaan tarvitse siitä mihinkään jäädä. Itsekin rakastan koiria ja muita eläimiä ja niitä meillä onkin "muutama" : ). En toivon mukaan laita perhettäni mihinkään arvojärjestykseen vaan kaikki saavat huomiota (suurinpiirtein) tasapuolisesti. Voi olla, ettet raskauden loppuvaiheissa ja lapsen ollessa pieni jaksa niin paljon, mutta löytyyhän noita auttajia/lenkittäjiä jne. Missään nimessä et ole liian vanha - moni paljon vanhempikin odottaa/yrittää täällä ensimmäistään. Sen se mr. Oikean löytyminen teettää - tsemppiä jatkoon!
Mulla ikää nyt 32 vuotta. Ehkäisyn jätin pois puolisen vuotta sitten, sitä ennen "makusteltiin" miehen kanssa vauva-asiaa vuoden verran. Joskus parikymppisenä totesin, että ei lapsia koskaan, kummasti vain ajatukset muuttuu.
Nyt olen raskaana viidennellä viikolla. Jos kaikki menee hyvin, laskettu aika on ensi vuoden maaliskuussa. Omaa ikääni en näe esteeksi yritellä sitten vielä pikkusiskoa/-veljeä tälle tulokkaalle.
..että täältä on saanut pelkästään kannustusta lapsenhankintaan. Eikä ikääni ole kukaan nähnyt esteenä. Voin vaan kuvitella kuinka ympäristö luo paineita tässä asiassa vähän enemmän. Mutta pääasia on tietää mitä itse haluaa. Ehkä me vielä makustelemme asiaa mieheni kanssa ennen kuin alamme tositouhuihin :-)
Ku saat yhdn tehtyä, niin niitähän kerkee sitten tekemään...Onneks olkoon vaan:) Ja minä uskon edelleen, että 30v on se paras ikä tehdä lapsia...On sitä elämänkokemusta ja perspektiiviä..Ja rvomaailma on kohdallaan..Ei tule houkutuksia enää..
kyllähän viestisi kolahti..olen ollut samaa mieltä..mulla vauva kuumeilua n.1-v takana ja mieheni kanssa yritystä n.5kk ja kovin olen jo malttamaton ja koskaan en ole ollut kovin "innostunut toisten lapsista " tai saatika lapsi laumoista ympärilläni ! Vauvan vaate osastot seuraan tarkasti ja vastaan tulevat vauvat (sivummalta)ihastelen ja mietin että koska saan plussata testiä,ilmeisesti tämä on se piolokinenkelloni sitten ?!