Itse olen asunut viidessä maassa (Suomi mukaanluettuna.)
monessako maassa
olet asunut ?
91087
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
että se siihen jääkin. Suomeen en palaisi.
Vuoteen 1995 asti Suomessa (paitsi sinä aikana puoli vuotta Iso-Britanniassa), siitä asti Belgiassa.
Eli asumista ainoastaan kolmessa maassa, ja niistäkin yksi hyvin väliaikainen. Tulevina vuosina tulee ehkä miehen työn takia muutto kolmeksi vuodeksi jonnekin, mutta siihen on vielä vuosia, jos toteutuu ollenkaan (riippuu siitä haluammeko lähteä).
Koti on nyt täällä, mutta suunnitelmissa on kyllä eläkkeellä (jonne on vielä 20 vuotta) palata Suomeen osa-aikaisesti. Eli kesät Suomessa, talvet jossain muualla.
Suomessa käyn pari kertaa vuodessa, mm. koko elokuun tulen nyt viettämään siellä. Viihdyn hyvin, mutta viihdyn myös täällä missä olen.
kysymyksen teilt, jotka olette asuneet useassa maassa.
Mikä tekee /pitää teidät suomalaisina siellä maailmalla?
Mitä erityisesti kaipaatte maailmalla ollessanne?
Kiitos.
nimim. Ulla Utelias
ylläpitäjä. Suomalaisia ystäviä minulla ei täällä ole. Suomenkielinen kumppani olisi mahtava juttu, mutta suurin osa tapaamistani suomalaisista ovat niin - suomalaisia:) Se suomenkieli kyllä olisi aivan ihana asia, sitä puhuisin mielelläni päivittäin.
Kirjoitan suomeksi aika paljon. Muita suomalaisuuksia en juuri harrasta. Ai niin, suomenkielinen radio-ohjelma on nasta juttu myös - olemme hyvin onnekkaita siinä suhteessa.
Ainut asia, jota kaipaan, on se suomen kieli. Ja sauna nyt tietty, ja Suomen kesä ja mesiangervot, ja marjat, ja metsien tuoksu, ja lumi ja pimeät syksyillat, lumen alta paljastuneella tiellä kulkeminen kesäkengissä ensimmäistä kertaa keväällä... Onhan niitä asioita. Ihmisiä en juuri kaipaa.
Suomalaisuuden ylläpito tulee minulle monia muita ulkosuomalaisia helpommin siksi, että minulla on suomalainen puoliso. Ruotsi tosin äidinkielensä, mutta täysin kaksikielinen, joten hänen kanssaan puhumme pelkästään suomea. Lisäksi minulla on täällä myös yksi hyvä suomalainen ystävä, monen muunmaalaisen lisäksi.
Muutenkin Belgia on vielä niin lähellä Suomea, että halutessaan pystyy hyvin pysymään kiinni suomalaisuudessa. Hesari tulee paikalliseen kioskiin (jos ei nettiversio riitä), Suomi-klubilla on monenlaista kerhotoimintaa (tosin en oikeastaan koskaan ole missään heidän jutuissaan mukana; suunnattu enemmmän lapsiperheille) ja Brysselin pappila huolehtii hengen ravinnosta sitä kaipaaville (itse en kylläkään) ja ruumiin ravinnosta (tätä kyllä hyödynnän itsekin sillon tällöin..), jos tulee suomalaista ruokaa ikävä.
Mitä sitten kaipaan... Puhtautta, merta, luontoa, sitä miten kaikki toimii kuin nakutettu, yhteiskuntaa jossa monikulttuurisuuden ongelmat ovat vielä pieniä. Joitakin tiettyjä ihmisiä.
Olen asunut Ruotsissa, Norjassa, Britanniassa ja nyt Tanskassa eli yhteensä liki 20 vuotta ns ulkomailla kun lähdin "maailmalle" 20- vuotiaana. Tuossa järjestyksessä vielä. Pari kertaa olen asunut tuossa välissä Suomessa noin vuoden pätkiä.
Miksi korostaisin erityisesti olevani suomalainen. En tiedä, sillä vastaus juuttuu arkeen. Alkuhuuman jälkeen, eli että on päässyt sisälle paikalliseen systeemiin, oppinut tuntemaan uuden kaupungin ja ylipäätään tietää miten yleisesti ottaen kaupungissa toimitaan, arki on samanlaista suomessa kuin missä tahansa. Ihmiset käyvät töissä, saavat palkkaa, maksavat vuokraa, käyvät baarissa, viettävät aikaa kavereiden kanssa jne juuri kuten suomessa tai britanniassa. Ulkomaalainen on vieraassa maassa juuri yhtä vastaanotettu kuin suomalainen ottaa ulkomaalaisen vastaan. Välillä voi olla todella uteliaita ihmisiä, että ai suomi, mielenkiintoista ja välillä saattaa tulla, että vitun ulkomaalainen, viet meidän sosiaalirahoja joten mene kotiisi. Riippuu monesta asiasta mm siitä miten itse käyttäytyy ja mitä puhuu. Kuitenkin pääsääntöisesti muukalaista kohdellaan tietyllä uteliaisuudella.
Mitä kaipaan suomesta? Vanhenpiani ja sisaruksiani, mutta en mitään erityistä "sinistä taivasta" tms, sillä taivas on yhtä sininen ainakin niissä maissa missä olen ollut. Kun pelataan jääkiekon mm- kisoja kannatan suomea, mutta jalkapallossa on jo vaikeuksia. Ehkä kuitenkin britanniaa. Kannatan monia maita riippuen lajista. Jos nyt olumpialaisissa on loppupelissä 100 metrin juoksussa usa ja vaikkapa tanska, niin tietenkin tanskaa.
Mutta mutta en kaipaa suomesta ruisleipää, hiljaisuutta (sillä sitä löytää muualtakin), vanhoja kavereita, saunaa (varsinkaan) 80- luvun nuoruusnostalgiaa, kauniita maisemia tms varsinkaan sitä tangoa, jota yritetään tyrkyttää ulkosuomalaisille. Elämä menee eteenpäin eikä kaikkea jaksa muistella itku silmässä. Tiettenkin jos tapaan jossain jonkun, jolla on yhteistä menneisyyteni kanssa niin saatan muistella asioita, mutta joku raja meneisyydessä elämiseläkin on. Jos löydän jostain lehtikioskista suomalaisia lehtiä saatan ostaa ne, mutta aika usein en jaksa lukea suomen big brotherista mitään.
Siinäpä niitä alkuun.
Suomessa 30 vuotta Israelissa 1,5 vuotta ja Ruotsissa 30 vuotta.
Ja Suomeen palaan kuin muuttolintu heti kun vain voi.
Se sukukunta siellä vetää ja se sukukunta täällä pitää.
Suomalaisena pitää se, että ei ole muuta kuin suomalainen, hämäläinen nimittäin.
Joo, kohdallani asia on niin, että olen vakituisemmin asunut vain Suomessa, Saksassa ja Egyptissä, mutta jos lyhyemmät, siis esim.6kk - 1v ulkomailla oleskelut lasketaan mukaan, sitten mukaan pitää laskea neljä maata lisää.
Uteliaisuuttani kysyn, että miksi kysyt? Teetkö tutkimusta?
Nyt asun siis Saksassa, enkä aio muuttaa nyt minnekään, ainakaan muutamina lähivuosina.
kyselen, kun sattui kysymys tulemaan mieleen.