Kuinka aloit pitämään naisten asuista. Minkä iköäinen olit? Oliko eka kokeilu vain spontaani tapahtuma, vai kehittyikö tyttöily jonkun aikaisemman tapahtuman seurauksena? Liittyikö siihen joku kaveri, vai aloitko harrastamaan yksin?
Olisi kiva kuulla kokemuksia näistä. Ihan tosi mielessä. Eikä mitään herjoja kiitti.
Olisi kiva kuulla kokemuksia näistä. Ihan tosi mielessä. Eikä mitään herjoja kiitti.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Lapsena kohtelu vanhempien toimesta on ollut äärettömän ristiriitaista sukupuolellisesti. Isälle olen ollut paha poika jo koulun aloitettuani ja äidille vääryyttä kokeva tyttö. Ehkä se on ollut helppoa asettua tytön rooliin jolloin pahuus jää pois. Toisaalta tämä on johtanut siihen, että pienimmästäkin on rangaistu.
Pukeutuminen on ollut lapsena ajanviete kokeilua. Murkkuna pikemminkin seksuaalista. Tämän jälkeen nuorena aikuisena jokin kokeilu, tuolloin olo oli kuin tytöllä. Tämä mielestäni siksi, että esim. äitini jotakuinkin asui puhelimessani, eikä minulla ollut miespuolisia kavereita. Nyttemmin henkisen paineen alla vain vääntäytynyt naisen rooliin ja vaatteisiin, usein jopa humalassa.
On puhuttu siitä, että ns. alkoholi saattaa olla ongelma ei hetero ja transihmsille. Toiset kokevat helpoituksen sukupuolen korjauksesta. Mielestäni kaikilta näiltä voidaan välttyä kun kerromme vain ympäristölle, että koemme syystä taikka toisesta ongelmia. Esim. minä olen jonkinmoinen minijulkkis ja tämä tuo paineta minulle.
Ainakin mulla kertominen moninkertaisti ongelmat. Siitä eteenpäin oli avoin sotatila.
Mutta ainakin omatunto paranee. Minulla ainakin hirveä olotila sen jälkeen kun olen löytänyt itseni hameesta. Joskus kun olin laihan naisen painoinen ja kokoinen, niin äitini jotakuinkin patisti tyttöilemään. En tietenkään voinut kertoa tunnoistani, että mili tekee. Olin jo prosessissa mukana kunnes itsekkin totesin vain hörhöileväni. Kysyi äitinikin, että pitääkö minun nyt sen kaltainen......... Ei pidä, eikä ole vaikeaa myöskään olla tyttöilemättä.
Mikä ihmeen sekopää oikein olet?
Ei ole korviksia, leikkauksia, epilointeja taikka hameita.
...eikä järkeä!
Mikä ottaa pattiin?
Suoraan nenän eteen, niin vädän pääs siniseksi.
Peräpäänkö "vätäisit" siniseksi? Aina te vanhat homot jaksattekin haaveilla toisten takapuolista.
Mulla alkoi myös jo alle 10 v:n iässä. Serkkutyttöjen vanhoja pieneksi jääneitä asuja tuotiin minulle käytettäväksi kun olin nuorempi ja pienempi. Siis sellaisia jotka kävivät pojalle. Mut myös muita kuten hameita tuotiin meille vietäväksi kirppikselle. Ja sit aloin kokeilla kaikkia salaa myös hameita uikkareita ja ne tuntui ihanille yllä. En tiennyt olenko Roomeo jai Juulia kuten laulussa kerrottiin. Olisin halunnut toisaalta, et pojat ois nähnyt mut asuissa taas toisaalta pelkäsin et joku näkisi. Et tälleen tää alkoi.
>>Minkä iköäinen olit? > Oliko eka kokeilu vain spontaani tapahtuma
Kyllä kaikki juontaa ainakin minun kohdalla kiinnostuksesta sukkahousuihin,eli se miltä ne näyttää ja tuntuu iholla, säärissä. Ja nimenomaan mustanväriset sukkahousut oli se JUTTU! Varmaan joskus n. 10-vuotiaana salaa yksin kokeilin ja lainasin äidiltä, sit myöhemmin pöllin serkkutytöltä sukkikset. Ylipäänsä kiinnostus naisten seksikkäisiin, "pitsiunelmiin", -alusvaatteisiin ja se miltä niitä tuntuu pukea päälleen oli se mistä tämä "tyttöily" sai alkunsa minun kohdalla. Sit myöhemmin se on laajentunut kokonaisvaltaiseen naiseksi pukeutumiseen ja meikkaamiseen, mut "nailon" -vaihetta oli ensin useita vuosia.
Lapsena jouduin käyttämään sukkahousuja tarhassa jne. Sitten ne jäivät vuosiksi kunnes murrosikäisenä tuli ihmeellinen halu pukea sukkahousut. Kiihotuin ja laukesin eka kertaa sukkahousuissa (en edes tiennyt että se oli orgasmi). Vanhempana olen huomannut omat sääreni ja reiteni olevan erittäin kauniit ja koko trans-tarve on pääsääntöisesti vyötärön alapuolella ja sukkahousut on keskeisin juttu.
vastailen näihin.
Kuinka aloit pitämään naisten asuista? (koitan kirjottaa lyhyesti)
Luin lehdestä nuorena poikana, kuinka joku varmaan 30v-mies oli pukeutunut naiseksi ja koitti ajatella jossain kokouksessa naisten kantilta asioita..siinä joku kuva siitä hameessa yms. ja tälläytyneenä. sillon aattelin ett mä en ikinä tekis noin ku en kehtais ja uskaltas.
Minkä ikäinen olit?
Olin kait 16 tai 17vuotias pienikokoinen poika, ku tuosta hetkestä oli mennyt 2vuotta eteenpäin,muistaen tuon artikkelin, jolloin menin kokeilee vaatekomerolle äidin 37- 38 kokoisia korkokenkiä.Se tuntui silloin ihanalta,häpeälliseltä ja kielletyltä.
Oliko eka kokeilu vain spontaani tapahtuma, vai kehittyikö tyttöily jonkun aikaisemman tapahtuman seurauksena?
hih..kiitoksia tuon lehtijutun.
Liittyikö siihen joku kaveri, vai aloitko harrastamaan yksin?
Aina yksin, ku oletin ja arvelin, ettei ketään kotona eikä kukaan tule just sillon..äidin korkokengistä se lähti ja lopulta kokeilin siskojeni juhla-asujakin kenkineen päivineen käyden myös tavallisia arkivaatteita läpi.Ei ole kukaan koskaan kotona tullut sanomaan,joten tuskin ovat saanneet mitään tietää.
Tarkkaan en kyllä muista, milloin aloitin. Äidin rintaliivejä, sukkahousuja, hameita ja korkokenkiä kokeilin joskus 12-13-vuotiaana, kun ei ollut muita kotona. Kauhean häpeilevä ja syntinen olo siitä tuli, mutta aina ne vain uudestaan vetivät sovittelemaan.
Teini-iästä lähtien olen seksuaalifantasioissani ollut aina nainen, joka antautui miehelle, ja usein niihin liittyi myös väkisin otetuksi tuleminen ja usein myös useampia miehiä.
Myöhemmin jatkoin vaimon vaatteiden kokeilemista ja erottuani hankin jo vähän omiakin, mutta aina pidin niitä vain yksin ollessani.
2000-luvun alkuvuosina tutustuin nettiin ja sieltä sukupuolenkorjausprosessiin ja aloin haaveilla siitä, että joskus uskaltaisin. Luulen kyllä etten koskaan siihen uskaltaudu. Kotona olen kuitenkin usein hameessa, varpaankynnet pidän lakattuna, sääret ajeltuna ja jatkan haaveilua siitä, että joskus pääsisin ulos kaduille ja kauppoihin sellaisessa asussa, jossa itse haluan olla.
Minä aloin jo n. 13 vuotiaana salaa pitää
äidin nailonsukkia. Se antoi kivan tunteen
(ei erektiota). Jotenkin koin olevani
onnellisempi salaisuuteni kanssa.
Jäin kyllä kiinnikin siitä ja minua koitettiin
"hoitaa", mutta se mielenterveys-hoitaja ei
tajunnut koko asiaa. Olosuhteiden pakosta
jouduin pitämään "välivuosia". Asiasta ei
tiennyt muut kuin äitini eikä olisi tullut
mieleenikään kertoa muille.
Sitten kun pääsin asumaan yksin, niin aloin
harrastaa pukeutumista yhä enemmän ja pyrin
kohti naisellisempaa tyyliä. Silti en ole
ajatellut sen pitemmälle menoa. Nautin siitä
etupäässä kotona. Joskus olen pukeutunut
naiseksi joihinkin bileisiin.
Olisinkohan ollut joku 12, kun tyttöilin ensimmäisen kerran. Se vaan heräsi se mielenkiinto sillon siihen jotenkin, en osaa tarkemmin selittää, se vain tuntui ihanalle pukea tyttöjen vaatteita päälle. Ja aina se on mun kohdalla tapahtunut, kun muita ei ole ollut kotona. Välillä oli vähän taukoa, ja sitten se taas hieman alkoi uudestaan, heräsi mielenkiinto takaisin asiaa kohtaan. Joskus tunnen olevani enempi tyttö kuin poika, ja haluaisin vaihtaa sukupuolta, mutta enpä ole vielä uskaltautunut muutakuin netistä lukemaan.
Vanhempani toivoivat tyttöä, kun oli jo kaksi poikaa.Vanhemman tyttö serkun vaateita oli saatu, joten minut puetiin vauvana jo tytöksi.Myöhemmin käytin veljien ja serkun vaatteita sekaisin.Alle koulu iän,muistan kokeilleeni serkun hameita, uimapukua ja sukkahousuja.
12-15 vuotiaana käytin sukkahousuja koulussakin ja pukeuduin hameeseen meikattuna nuoremman siskoni kanssa useastikkin kotona.
Myöhemmin on ollut jaksoja jolloin olen harrastanut pukeutumista myös ex.vaimoni vaatteisiin ja hänen nähden. Sittemmin olen hankkinut itselle paljolti sopivaa vaatetusta, jota käytän vapaa aikoinani. Olen myös käyttänyt Diana 35:ttä usean vuoden ajan.Sen saaminen ilman tutkimuksia on hieman hankalaa nykyisin.Nyt 54v,60kg,173cm,93-70-93,a-kuppi rinnat ja ihan onnellinen.