On nyt törmännyt pelkäämääni ongelmaan.Etä-isä on alkanut ns. hankalaksi.Tässä vapun jälkeen hän meni kihloihin aikanaan suhteessamme kolmannen pyörän kanssa.Tuli kahden kuukauden tapaamisissa katkos hänen puoleltaan eli ei käyttänyt tapaamisoikeuttaan ja nyt etä on alkanut uhitteleen.Hän vaatii ns. lapsen edun nimissä ja on kaikille parasta että tyttäremme menisi heidän luokseen joka toinen viikonloppu.Olen nyt asiaa vastaan.Tällä hetkellä taapaamiset ovat olleet kerta viikkoon arkena illalla minun ja lapsen asunnossa.
Olen kyllä valmis tuohon joka toinen viikonloppu, mutta mielestäni ei ole pienellä lapselle (2-vuotias) hyväksi tosta noin vaan repästä viikonlopuksi vieraaseen paikkaan missä täysin vieraita ihmisiä ja kun isä ei ole tavannut pitkään aikaan lasta.Mielestäni isällä ei ole vielä edes edellytyksiä hoitaa yön yli ilman tukea lastamme, sillä hänellä on mielestäni pieniä puutteita ihan arkisissa asioissa ja ei koe joitakin perusasioita tärkeänä.Lisäksi miksi olen asiaa vastaan, että tytölle on nyt tulossa suuria muutoksia noin muutenkin elämään ja pelkään hänen turvallisuuden tunteen kehityksen häiriintyvän.Kun ilmoitin, etten aijo suostua tälläiseen järjestelyyn alkoi uhkailu ja minun alentaminen ja mollaaminen.Yritän kovasti olla tyyni ja asiallinen, vaikkakin sisälläni kiehuu.Pelkään pahinta, että etä riitauttaa todella asian ja vie oikeuteen.
Nyt kyselisinkin kokemuksia niiltä lähivanhemmilta, miten ovat selvinneet tästä uhittelusta ja mikä oli lopputulos.Toivoisin todella, että lapseni isä tulee järkiinsä ja edes yrittää ymmärtää näkökantaani ja voitaisiin asia hoitaa sovussa. Jos jokin asia vaatii lisäselvennystä vastaan, jos kysytte asiallisesti.En aijo vastata viesteihin katkera-lapsen omiva-diktaarrori äiti viesteihin, joten turhaan vaivaudutte ja käytätte energiaa turhaan.
Olen kyllä valmis tuohon joka toinen viikonloppu, mutta mielestäni ei ole pienellä lapselle (2-vuotias) hyväksi tosta noin vaan repästä viikonlopuksi vieraaseen paikkaan missä täysin vieraita ihmisiä ja kun isä ei ole tavannut pitkään aikaan lasta.Mielestäni isällä ei ole vielä edes edellytyksiä hoitaa yön yli ilman tukea lastamme, sillä hänellä on mielestäni pieniä puutteita ihan arkisissa asioissa ja ei koe joitakin perusasioita tärkeänä.Lisäksi miksi olen asiaa vastaan, että tytölle on nyt tulossa suuria muutoksia noin muutenkin elämään ja pelkään hänen turvallisuuden tunteen kehityksen häiriintyvän.Kun ilmoitin, etten aijo suostua tälläiseen järjestelyyn alkoi uhkailu ja minun alentaminen ja mollaaminen.Yritän kovasti olla tyyni ja asiallinen, vaikkakin sisälläni kiehuu.Pelkään pahinta, että etä riitauttaa todella asian ja vie oikeuteen.
Nyt kyselisinkin kokemuksia niiltä lähivanhemmilta, miten ovat selvinneet tästä uhittelusta ja mikä oli lopputulos.Toivoisin todella, että lapseni isä tulee järkiinsä ja edes yrittää ymmärtää näkökantaani ja voitaisiin asia hoitaa sovussa. Jos jokin asia vaatii lisäselvennystä vastaan, jos kysytte asiallisesti.En aijo vastata viesteihin katkera-lapsen omiva-diktaarrori äiti viesteihin, joten turhaan vaivaudutte ja käytätte energiaa turhaan.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Sä et tajua, et sä tässä uhittelet. Isä on täysin oikeassa, kokeile vaikka oikeuden kautta niin tulet huomaamaan sen!
Olla oma itsesi ja omata mielipiteesi:
"sillä hänellä on mielestäni pieniä puutteita ihan arkisissa asioissa ja ei koe joitakin perusasioita tärkeänä.Lisäksi miksi olen asiaa vastaan, että tytölle on nyt tulossa suuria muutoksia noin muutenkin elämään ja pelkään hänen turvallisuuden tunteen kehityksen häiriintyvän."
Sinulla on tämä mielipide. Tosin se on vain sinun mielipide. muista se.
"Kun ilmoitin, etten aijo suostua tälläiseen järjestelyyn alkoi uhkailu ja minun alentaminen ja mollaaminen.Yritän kovasti olla tyyni ja asiallinen, vaikkakin sisälläni kiehuu"
Toinen haluaa tavata lastaan niin et anna. Oletpa hyvä ihminen. Mietipä vielä miksiköhän toisella vanhemmalla kiehuu. Häntä ymmärrän paljon paremmin kuin sinua. Ja sinähän siis et alenna häntä? Muuten vaan sanot että puuttuu perusasioita jne.
Lapsenne on yhteinen. Mitä enemmän estelet, sitä enemmän teet lapsellenne haittaa. Lopeta jo!
Sä et vieläkään tajua, että SINÄ itse teet lapsellesi haittaa, mut omahan on asiasi. Onneksi oikeuslaitos on olemassa..
Siis mistä sinä muka luulet tietäväsi kuka minä olen?? Ja vielä enemmän..että tekisin lapselleni haittaa!..kaikenlaisia s...päitä täällä kirjoitteleekin.
Viestisi oli mielestäni tähän asti asiallisin.Ehkä viestistäni ei tullut esiin perimmäinen tarkoitus, koska kirjoittaessani olin mieleltäni hyvin harmistunut ja ahdistunut.
Totta nämä ovat minun mielipiteitäni ja uskon toimivani lapsen parhaaksi.Olen tässä miettinyt sovinto ratkaisua tilanteeseen, jonka esitän jos lapsen isä saapuu seuraavaan tapaamiseen.
Joku kysyi, miksi isän tarvitsee tavata lasta kotonani.Sopimuksemme on tällä hetkellä sellainen ja siihen sitoudun ja jos isä ei oikeuttaan halua käyttää se on sitten hänen asiansa.Se miten kukin tulkitsee mielipiteeni siitä kun kirjoitin, että puuttuu elämän perusedellytyksiä kuten henkilökohtainen hygienia on heidän asiansa ja heillä on luonnollisesti oikeus mielipiteenseensä.
Asiaa tarkasteltuani tarkemmin alan uskoa, että tämä uhittelu oli väylä purkaa turhautumista isän kohdalta. Ja tuolla jossakin, joku sanoi minun estävän tapaamisia.Se ei pidä paikkaansa, olen noudattanut nykyistä sopimustamme ja olen valmis neuvottelemaan uudesta mikäli isä niin haluaa.Mutta mietin vain, ettei olisi tämä mitään kostoretkeä lapsen kautta minua kohtaan mikä valitettavasti on tässäkin maassa arkipäivää ja haluan ennalta ehkästä tarpeettomia pettymyksiä lastani kohtaan.Mitä hyötyä on sopimuksesta jota sitä vaativa osapuoli noudattaa itse sitä kuukauden jos sitäkään.
kun vanhempansa erosivat,lapsi oli motorisesti hyvin kömpelö(on sitä yhä),ja tarvitsi paljon apua..silti lapsi oli isänsä luona koko viikonlopun,ja loma aikana pidemmän aikaa.
Siellä tosin tuolla "äidillä"oli silloin uusi suhde,joten tarvitsi enemmän omaa aikaa..ja lapsi oli tiellä,joten liekö sillä merkitystä?
Kuitenkin,miksi isä ei saisi tavata lastaan normaalisti kotonaan?
Kun itse erosin,lasten isä ei tavannut lapsiaan 4.n kuukauteen..joten ei kait tuollainen tapaamattomuus ole sitten mitenkään omituista?
Ottaahan se isälläkin aikansa ennenkuin elämä ees jotenkin eron jälkeen tasaantuu.
Mikähän aika elämän tasoittumiseen "annetaan" äidille. En hyväksy isän enkä äidin puolelta sitä, että lapsia tavataan vain silloin kun itselle parhaiten sopii.
Niin-miksi toitotetaan että pitää ymmärtää isiä ja antaa aikaa että saa elämänsä kuntoon....hah-lasten äitiä petetty, lasta ei haluta/jakseta tavata, ja äiti hoitaa kaiken ja sitä pettäjä isää pitää ymmärtää kun lapsiansa ei tapaa, kun on niin vaikeeta...voivoi ja voi.
Vaimo ilmoitti aivan yllättäen että hänen mielestään parisuhteemme on ohi.
Hän oli suunnitellut kaiken osaltaan valmiiksi ja ilmoitusluontoisesti tarjoili paketin minulle eräänä tavallisena päivänä.
Siitä päivästä kuukausi eteenpäin en muista oikein mitään tapahtumista.
Sen verran shokissa vissiin olin.
Kuukauden aikana käytiin asianajajat, lastenvalvojat jne. läpi ja minä toimin kuin robotti yrittäessäni epätoivoisesti ottaa selvää oikeuksistani ja velvollisuuksistani.
Lapsia olen tavannut ihan alusta asti sopimuksien mukaan ja enemmänkin omasta halustani.
Elatusmaksut olen hoitanut päivälleen niinkuin asiaan kuuluu.
Olin ihan tavallinen perheenisä, joka ei lyönyt,ei käynyt vieraissa,ei ollut juoppo.
En halua katkeroitua, vaikka joidenkin mielestä aihetta siihen olisikin,
kun matto tempaistiin jalkojen alta kertaheitolla.
koska naiset osaavat mieltään purkaa esim.ystävilleen,läheisilleen ihan eri lailla kuin miehet..he myös siksi selviävät erosta paremmin.
Heillä on myös lapset arjessa mukana,mutta isä jää ikäänkuin "yksin".
Mies käpertyy itseensä,eikä pura pahaa mieltään lähipiirilleen(kenties hällä ei niin montaa kaveria eron jälkeen olekaan?)..jos ex-puoliso vielä kovinkin kiristää lapsen tapaamisilla tms. kuka tahansa menee "lukkoon",ja oman aikansa se ottaa että on sinut itsensä kanssa ja taas eheä ihmisenä,ja valmis lapsiaan tapaamaan.
Se ettei hyväksy sitä että etävanhempi tapaa lastaan silloin kuin itse haluaa..siitä voi ajatella mitä tahansa mutta asiaa ei voi mitenkään muuttaa.
Jos etävanhempi ei ota lapsiaan luokseen,ei hän heitä sitten ota, vaikka kuinka purnaisit vastaan.
Kun aikaa erosta kuluu,alkaa asioita nähdä eritavalla kuin heti eron tapahduttua.
Alussa ei näe omia virheitään,ja ajattelee että syy on vain siinä toisessa..mutta eihän se niin ole.
Parisuhteeseen tarvitaan kaksi, kuin myös liiton toimivuuteen.Liiton purkamisen voi tehdä yksinkin.
Miksi siitä pitää marista jos etävanhempi ei tapaa lapsiaan tarpeeksi?
Sehän on etävanhemman oma asia miksi ei tapaa,eikä sitä kukaan voi muuksi muuttaa.
Koittaisit nauttia lapsestasi,ihan joka päivä.Tottakai äiti lähivanhempana enemmän lasta arjessa hoitaa..itselle se ei ainakaan ole probleema ollut,vaikk lapsia useampi onkin;)
Jospa vaikka ne lapset haluaa tavata sitä isää enemmän, tai ylipäätään haluaa tavata. Siis eikö siitä saa marista että luvataan tavata eikä sitten huvitakaan ja lapselle tulee paha mieli?
No sinun lapsoset varmaan paskat välittää isästään?
"Tottakai äiti lähivanhempana enemmän lasta arjessa hoitaa.."
Tälläisiä kommentteja välillä näkyy. Minun mielestäni asia ei TODELLAKAAN ole kiinni sukupuolesta. Isä voi olla yhtä hyvin se parempi ja se joka hoitaa enemmän. Jopa oikeusasteissa on alettu asia ymmärtämään.
Toivottavasti et loukkaannu, puhun nyt uusperheen äitipuolen näkökulmasta.
Eli viisasta ettet suostu vaatimuksiin, varsinkaan tuon tapaamattoman ajanjakson jälkeen.
Lapsesi on kuitenkin niin pieni, että ei ole järkeäkään lähteä tapaamisia rytinällä muuttamaan.
Ja nämä tapaamisoikeudethan ovat muuten lapsen, ei isän!
Lapsella on oikeus että hänen läheiset ihmissuhteensa ovat turvattuna. Tällöin säännölliyyskin tapaamisissa on erittäin tärkeää.
Isäsuhteen turvaaminen ei välttämättä edellytä viikonlopun yli kestäviä tapaamisia.
Voi olla, että miehelläsi on nyt jonkin sortin vakiintumisen kausi, (kihlat...?) JA ehkä haluaa lapsen osaksi perhe-elämäänsä.
Hyvä ajatus sinänsä, mutta kuinka kestävä?
Voi pahimmassa tapauksessa käydä niin, että miehesi puoliso onkin se henkilö joka on vastuussa lapsestanne, siinä vaiheessa kun mieli exälläsi muuttuu. (joo, kyynistä, mutta mahdollista)
Voisit ensialkuun vaikka lisätä tapaamisia esim. kaksi kertaa viikossa lapsen kotona.
Jossain vaiheessa (esim. puolen vuoden jälkeen, ehkä enemmänkin ; näet onko miehesi todella sitoutunut tapaamisiin)
Sen jälkeen voisitte kokeilla, josko lapsi viihtyisi isän kanssa muutaman tunnin isän kotona, tai vaikka mummolassa ym.
Ja varovasti aloitella yökyläilyä, kun ensin näette, että tapaamiset toimivat, lapsi ja isä molemmat pärjäävät, ja ensisijaisesti: tapaamiset ovat säännöllisiä, koska varsinkin pienelle lapselle säännöllisyys ja sitoutuminen lapseen on ensiarvoisen tärkeää.
Pyydäppä lastenvalvojaa/sosiaalityöntekijää selventämään exällesi mikä on lapsen etu, jolloin et jää välikäteen. Se ei ole sama kuin se, että isä ei jaksa nähdä vaivaa lapsen tapaamisten eteen, jolloin on helpointa repäistä se lapsi
viikonlopuksi mukaan.
Ja jos suostut etenemään pienin askelin tässä asiassa, ainakin itse näkisin sen nimenomaan lapsen etuna; ihmissuhde isän kanssa vahvistuu, turvallisesti, tutussa ympäristössä ja pikkuhiljaa. Lapsi tarvitsee turvallisia ja pysyviä ihmissuhteita. Ei ehkä ole hyvä lapselle, että isä joka on käynyt satunnaisesti lasta katsomassa vastaisikin lapsesta yhtäkkiä koko viikonlopun.
Hitaasti etenemällä sekä sinä, että isäkin näette kuinka paljon hän lapseen kykenee sitoutumaan.
Tottakai tarvitset siitä näyttöä, jos kerran säännölinen tapaaminenkaan ei ole onnistunut!
Aivan hullua vaatiakaan moista, jos ei aikuisena ihmisenä osaa itse huolehtia, että lapsen etu (pysyvä, kiinteä suhde isään) toteutuu. Sitä ei voi paikata sillä, että tuplaa seuraavalla kertaa...
Tällainen eteneminen ei myöskään ole tapaamisten rajoittamista, vaan niiden edistämistä lapsen ehdoilla.
Enkä olisi huolissaan vaikka oikeuteen lähtisitte riitelemään (niinkuin tuolla aiemmin peloteltiin)
Isä ei selvästikään ymmärrä mitä pienen lapsen kokonaisvaltaiseen turvallisuuteen ja huolenpitoon kuuluu.
Tapaamiset ja keskeytykset kalenteriin ylös, omat tapaamisehdotukset talteen, samoin jos uhkailuja ym. häiriökäyttäytymistä joudut sietämään jotta voit todistaa että omalta osaltasi yrität ylläpitää tätä suhdetta, mutta lapselle turvallisella tavalla.
Kiitos viestistäsi.Tilanne on minulle todella ahdistava ja yöunetkin menneet ovat.En todellakaan halua enkä aijo olla mikään ämmä ja parhaani yritän.Kuulostat todella viksulta ihmiseltä ja asioita joita kerroit olin jo kaavaillut ehdottavani lapsen isälle.Eriasia onko hän edes halukas keskustelmaan tai saatikka saapumaan paikalle.Tämä meidän tilanne on hitusen monimutkainen kun tällä "uudella" pariskunnalla on lapsi ajalta ennen minua ja toinen lapsi meidän suhteen ajalta.Ymmärrän kyllä isää siinä, että haluaa kaikkien lapsien olevan yhdessä.Mutta olen sitä mieltä että se ei käy noin vaan yhdessä yössä vaan pienen askelin.Kaikkea hyvää sinulle.
Taidan olla niin monessa sopassa keitetty (vuosia uusperheen äitinä ns. viikonloppuäitipuolena) että on tullut pohdittua näitä asioita moneen kertaan.
Aika vaikealta tilanteelta lapsesi perhesuhteet kuulostaa. Pysy vain asialinjalla, sillä taitaa teidän tapauksessa olla melko helposti kaikilla tunteet kehissä.
Onhan kyseessä exäsi lapsi, hänen lastensa sisarpuoli ja kuitenkin hänen nykyisen avovaimonsa näkökulmasta vieras lapsi. (oletan nyt vain että vain isä on tavannut lastaan)
Voi olla että nämä muualla tapahtuvat tapaamiset ovat se tekijä, minkä vuoksi exä painostaa muuttamaan niitä?!
Nyt KOROSTANKIN kyllä sitä, että ehdottomasti toimit vain niin kuin mielestäsi on lapsesi etu, eli pienin askelin!!!!!!
Uuteen perheeseen sopeutuminen ja "sopiminen" ei välttämättä ole lapselle (tai perheelle) tuosta noin vaan helppo juttu. On joskus lastensuojelulakia opiskellessani jäänyt korviin soimaan, että kuinka usein tämä asia huomioidaan, kun lapset automaattisesti reissaavat kahden perheen väliä....(???!!!)
On kyllä toisaalta helppo ymmärtää nyt isänkin pyrkimyksiä, näin "uutena vaimona" (kohta vuosikymmenen kestäneessä suhteessa). Ymmärrän täysin sen, että perhe on hajallaan ja se aiheuttaa päänvaivaa ja surua, sekä ikävää isälle. (aivan sydäntä vihlaisee kun ajattelee oman miehen eron jälkeistä vaihetta; ikävöi lapsiaan. Me aloimme n. 3 kuukautta sen jälkeen seurustelemaan.)
Mutta katso nyt rauhassa kuinka isä pystyy sitoutumaan sinun lapseesi näissä tapaamisissa. Lapsenkin kannalta on hyvä että hänelle rakentuu pysyviä ihmissuhteita, joita ei anneta ja oteta niinkuin aikusia huvittaa. Ja kun muita lapsiakin on kysessä, pätee tuo sama heihin.
Mutta kunhan muistat, että sinun ensisijainen velvollisuutesi on huolehtia omasta lapsestasi ja hänen oikeuksistaan ja hyvän elämän edellytyksistä. En itsekkään näkisi muuta vaihtoehtoa kuin jatkatte entisellä tavalla tai etenette pikkuhiljaa.
Exäsi on vastuussa omista elämänvalinnoistaan ja niiden seurauksista.Ja halutessaan myös teidän yhteisen lapsen edusta.
tekstiä kirjoitettu uusperheen äidiltä! Hyvää kesää sinulle. t. ex-vaimo ja lapset
Ja lapsen edun tuntuu Suomessa määrittelevän liian usein lähi(äiti). Aivan kuin hänen sanansa olisi varmasti se absoluuttinen totuus asiasta. Muutamia huomioita joita näin isänä on pakko kommentoida viestiisi sisälle:
"Toivottavasti et loukkaannu, puhun nyt uusperheen äitipuolen näkökulmasta.
Eli viisasta ettet suostu vaatimuksiin, varsinkaan tuon tapaamattoman ajanjakson jälkeen."
-Lapsen ja vanhempien väliset siteet syntyvät jo aivan vauvaiästä alkaen. Ei kai ole tarkoituksenmukaista että sitä ei synny molempiin vanhempiin??? Älyttömät vaatimukset ovat asia erikseen.
Lapsesi on kuitenkin niin pieni, että ei ole järkeäkään lähteä tapaamisia rytinällä muuttamaan.
- ks.edellinen
"Ja nämä tapaamisoikeudethan ovat muuten lapsen, ei isän!"
- niin juuri. Yrittääkö ap. siis estää lapsen oikeuksia??!
"Lapsella on oikeus että hänen läheiset ihmissuhteensa ovat turvattuna. Tällöin säännölliyyskin tapaamisissa on erittäin tärkeää."
-aivan pienien lasten tulisi asiantuntijoiden mielestä olla vanhempiensa kanssa tihein välein (MLL)
"Isäsuhteen turvaaminen ei välttämättä edellytä viikonlopun yli kestäviä tapaamisia."
-Jaa.Mihis tuo kommentti perustuu? Kylläkai riittäisi pari viikkoa vuodessa? Käännäpä tilanne toisinpäin kun kyseessä ei ole rintaruokinnassa oleva lapsi ja mieti miltä kuulostaa lause: äitisuhteen turvaaminen ei esikouluiässä enää vaadi välttämättä viikonlopun yli meneviä tapaamisia....Et suinkaan väheksy isän roolia??
"Voi olla, että miehelläsi on nyt jonkin sortin vakiintumisen kausi, (kihlat...?) JA ehkä haluaa lapsen osaksi perhe-elämäänsä."
- niin..ja johdattelet lisää..
"Hyvä ajatus sinänsä, mutta kuinka kestävä?
Voi pahimmassa tapauksessa käydä niin, että miehesi puoliso onkin se henkilö joka on vastuussa lapsestanne, siinä vaiheessa kun mieli exälläsi muuttuu. (joo, kyynistä, mutta mahdollista)"
- Onhan mahdollista myös se että äiti sairastuu vakavasti. Eikö olisi parempi senkin takia että lapsi on viettänyt mahdollisimman paljon aikaa isänsä kanssa??!!
"Voisit ensialkuun vaikka lisätä tapaamisia esim. kaksi kertaa viikossa lapsen kotona.
Jossain vaiheessa (esim. puolen vuoden jälkeen, ehkä enemmänkin ; näet onko miehesi todella sitoutunut tapaamisiin)"
-Eli siis isä saa "armonpaloja" ja äiti on eräänlainen jumala asiasta päättäen. Hieno ja tasa-arvoinen lähtökohta tottatosiaan?
"Sen jälkeen voisitte kokeilla, josko lapsi viihtyisi isän kanssa muutaman tunnin isän kotona, tai vaikka mummolassa ym. "
-ks. edellinen
"Ja varovasti aloitella yökyläilyä, kun ensin näette, että tapaamiset toimivat, lapsi ja isä molemmat pärjäävät, ja ensisijaisesti: tapaamiset ovat säännöllisiä, koska varsinkin pienelle lapselle säännöllisyys ja sitoutuminen lapseen on ensiarvoisen tärkeää. "
- onhan tuossa ideaakin
"Pyydäppä lastenvalvojaa/sosiaalityöntekijää selventämään exällesi mikä on lapsen etu, jolloin et jää välikäteen. Se ei ole sama kuin se, että isä ei jaksa nähdä vaivaa lapsen tapaamisten eteen, jolloin on helpointa repäistä se lapsi
viikonlopuksi mukaan.
Ja jos suostut etenemään pienin askelin tässä asiassa, ainakin itse näkisin sen nimenomaan lapsen etuna; ihmissuhde isän kanssa vahvistuu, turvallisesti, tutussa ympäristössä ja pikkuhiljaa. Lapsi tarvitsee turvallisia ja pysyviä ihmissuhteita. Ei ehkä ole hyvä lapselle, että isä joka on käynyt satunnaisesti lasta katsomassa vastaisikin lapsesta yhtäkkiä koko viikonlopun.
Hitaasti etenemällä sekä sinä, että isäkin näette kuinka paljon hän lapseen kykenee sitoutumaan.
Tottakai tarvitset siitä näyttöä, jos kerran säännölinen tapaaminenkaan ei ole onnistunut!
Aivan hullua vaatiakaan moista, jos ei aikuisena ihmisenä osaa itse huolehtia, että lapsen etu (pysyvä, kiinteä suhde isään) toteutuu. Sitä ei voi paikata sillä, että tuplaa seuraavalla kertaa...
Tällainen eteneminen ei myöskään ole tapaamisten rajoittamista, vaan niiden edistämistä lapsen ehdoilla.
Enkä olisi huolissaan vaikka oikeuteen lähtisitte riitelemään (niinkuin tuolla aiemmin peloteltiin)
Isä ei selvästikään ymmärrä mitä pienen lapsen kokonaisvaltaiseen turvallisuuteen ja huolenpitoon kuuluu.
Tapaamiset ja keskeytykset kalenteriin ylös, omat tapaamisehdotukset talteen, samoin jos uhkailuja ym. häiriökäyttäytymistä joudut sietämään jotta voit todistaa että omalta osaltasi yrität ylläpitää tätä suhdetta, mutta lapselle turvallisella tavalla.
-No toivottavasti tuo lapsi saa jatkossa molemmat vanhemmat. Eikä vain vanhempien itsekkäillä tai ylihurskailla perusteilla toteutuneet tapaamiset.
Kirjoituksestasi paistaa, että olet joutunut katkeran ja tyrannisoivan exän jalkoihin.Se on ikävää ja surullistakin.Kirjoituspalstalla ikävä kyllä asoita ei maallikko välttämättä saa niin hyvin kirjoitettua että siitä saisi vain yhden käsityksen.En estele tapaamisia.Meillä on paperilla sopimus, että tavataan lapsen kotona ja maininta on, että kerran kuussa viikonloppu jota exä ei ole kertaakaan hyödyntänyt.Olen joka kerta ollut passissa kotona, että jos isä tulee tapaamiseen.Kaikkea tosin ei tartte kenenkään hyväksyä.Tuntien exäni nämä uhittelut olivat lähibaarissa oluttuopin seurassa tulleita turhautumisen tunteita.En halua heti oikopääten ottaa riskiä, että tapaamisviikonlopun tullessa yöllä soitetaan että en saa likkaa nukkumaan tuon kotiin tai hänen morsiammensa soittaa että äijä lähti baariin ja hän ei vieraita hoida, tule hakemaan tai lähettää lastenkotiin.Tämä nyt tietysti olisi kaikista pahin mahdollisuus, mutta mahdollinen.Ja mielestäni lapselle ei ole tapaamisista mitään hyötyä jos isä hilluu muualla ja antaa lapsen jollekkin muulle hoitoon.
Vaikutat kunnolliselta mieheltä, mutta älä täytä itseäsi katkeruudella jota exäsi aiheuttaa.Hän ei todellakaan ole sen arvoinen.
tuon perhetilanteen, mihin lapsi on syntynyt ja millaisia ratakaisuja tämä "isä-täydellinen" on elämässään tehnyt, lähde sitten kommentoimaan minun vastauksiani aloittajalle!
Puhun nyt vuosien kokemuksella äitipuolena, joten jos koitat olla ottamatta itseesi, en ole sinua arvostellut isänä!
Isän ja lapsen suhde voi olla kiinteä ja läheinen ilman että lapsi viettää isällään 3 vuorokautta/ kahden viikon välein. Sanoisin että tämä ei todellakaan takaa lapselle läheistä suhdetta isään. Luit kai myös ehdotuksestani myös sen että olisi jossain vaiheessa hyvä alkaa lisäämään tapaamisia lapsen kotona; joka olisi nimenomaan pienen lapsen kanssa parempi ratkaisu kuin muuttaa kaikki rytinällä!
Kuka keksi viikonlopputapaamiset? Kokeileppa itse reissata kahden perheen väliä seuraavat 16 vuotta!
Tiedän ettei tämä ole lapselle helppoa ja aina kovin hauskaakaan!
Miksi lapsen täytyy nähdä se vaiva? Voisiko vanhempi itse hiukan vaivautua ja tavata lastaan useammin, vaikka lapsen ehdolla, varsinkin kun siihen on mahdollisuus? Jos isä sitoutuu tapaamisiin, voi lastaan tavata varmasti usemmin tällä tavalla kuin kahden viikon välein viikonloppuna!
JA kun viisaana siellä kirjoittelet, niin varmaan olet tutustunut lastensuojelulakiin ja pienen lapsen kehitysvaiheisiin!
Pienellä lapsella on aivan eri asia sopeutua suuriin muutoksiin kuin kouluikäisellä. En väheksy isän roolia lapsen elämässä. Ja on paljon nimenomaan tapaavasta vanhemmasta kiinni kuinka intensiivisesti hän lapsensa kanssa aikaa viettää sen tapaamisviikonlopun aikana, joten ei tod. takaa vielä läheisyyttä.
JA MITEN LÄHEINEN SUHDE VOI LAPSEN KANSSA VOI OLLA ISÄLLÄ JOKA EI OLE LASTAAN TAVANNUT KAHTEEN KUUKAUTEEN?
Tuskin ap yrittää estää tapaamisia, vaan nimenomaan edetä lapselle edullisella tavalla!
Mun kirjoitus lähti juuri siitä, että isä ei ole ollut sitoutunut säännöllisiin tapaamisiin, MUTTA miten sinä perustelet sen, että on lapsen etu että hänet yhtäkkiä repaistaan isän luo viikonlopuksi perheeseen, jota ei tunne, ole ehkä koskaan nähnyt?
Sinä nimenomaan ajattelet tapaavan vanhemman näkökulmasta, et lapsen!
Todella itsekästä, isän puolelta, ainakin jos tässä tapauksessa toimittaisiin sokeasti niinkuin sinä neuvot menemään!
Lapsella on oikeus elää isänsä kanssa ja isällä oikeus elää lapsensa kanssa. Miksi vaadit että exäsi tulee kotiisi - vanha suolako janottaa? Nyt vaan asteittain laajentamaan tapaamisia että lapsi kokee myös isän kotia kodikseen. Ensin vaikka joka-toinen-vkl 1 yö arkitapaaminen ja sitten laajentamaan. Eihän isä voi luoda suhdetta lapseen vieraassa (exänsä) kodissa ex-ämmä haukkumassa vieressä.
Toivottavasti ap. tajuaa tämänkin.
Mieheni ex suuttui aikoinaan, kun kuuli meidän olevan yhdessä (en ollut ns. toinen nainen). Hän "pakotti" lapsen vasten tahtoaan meille viikonlopuiksi. Tyttö oli silloin 2v. Oli sydäntä raastavaa kuunnella iltaisin kun lapsi huusi täyttä kurkkua äitiään kahden tunnin ajan. Äitiä se ei haitannut, huusi vain puhelimeen että meillä on se yhteishuoltajuus. No, noista ajoista on kauan enkä ole huomannut että siitä mitään suurempia traumoja tyttärelle olisi jäänyt. Mukava huomata, että on tuollaisiakin äitejä jotka oikeasti välittävät lapsesta eivätkä käytä lasta riitakapulana.
ihan oikein teki tämä kuvaamasi äiti, yhteishuoltajuudessa lapsi otetaan kun on sovittu.
Tottakai jos sellaisen olisivat sopineet, mutta sopimus oli että lapsi ei ole yötä ennen kuin haluaa olla. Tapasi tuohon aikaan noin neljänä päivänä viikossa isäänsä. Minulla taitaa olla hieman erillainen kuva lapsen hyvinvoinnista kuin sinulla. Neljän äitinä en ole vielä koskaan vastentahtoaan jättänyt lapsiani mihinkään.
Olisipa ihanaa että kaikilla vanhemmilla olisi luontainen taipumus vanhemmaksi. Lapsen edun luulisi olevan tärkein, mutta oman edun nimissä unohdetaan se tärkein. Meillä on tapaamiset joka toinen vk loppu miehellä. Sairastuin vakavasti ja jouduin jäämään sairaala hoitoon. Kysyin ex-puolisolta voisiko hän ottaa lapsen hoitoonsa siksi ajaksi, jottei lapsen tarvitsisi mennä yöksi hoitoon ihmisille joiden luona ei ole koskaan yötä ollut. Ei käynyt, uuden puolison kanssa oli menoja ja herra sanoi ettei ole hänen ongelmansa. Pistää vihaksi, miten lapsen, joka on vielä pieni voi jäädä kakkoseksi isän elämässä. Oli kiva sairastaa kun tiesi, että lapsellakin oli vaikeaa, mutta eihän meillä ole mitään oikeuksia, meidänhän pitää vaan tukea isää tapaamaan lasta vain joka toinen viikonloppu, muut on armopaloja, joita ei kyllä tipu. Millainen uusi puoliso on jos hänestäkin tämä on oikein.
mutta kuitenkin. itse en suostunut antamaan lasta noin vain hänelle yöksi. idiootit antaa. Lapsen kannalta on parasta, että lapsi ENSIN tutustuu siihen ns uuteen ympäristöön ja ihmisiin, käy siellä välillä päivällä kylässä ja tulee kotiin yöksi. Näin tehdään paikasta ja ihmisistä hänelle tuttuja ja turvallisia. Kyllä isä osaa lasta hoitaa siinä missä äitinkin, ja voithan sinä hänelle joitain "ohjeita" antaa, sinä kun kuitenkin tunnet lapsen parhaiten. Meillä ei uhittelua ollut, sillä isä sanoi että hänellä on oikeus olla lapsen kanssa ja minä sanoin että näillä ehdoilla. Ja niin päästiin asiasta sopuun. Jos et voi lapsesi isän kanssa sopia ja hän yrittää repiä lasta luokseen tuosta vain, niin sinä soitat sossuun. He kirjoittavat kanssasi tapaamis sopimuksen ja jos isä ei suostu sitä allekirjoittamaan niin sitten menette sinne yhdessä juttelemaan. Lapsen vuoksi kannattaa se tehdä vaikka kuinka inhottaisi, lapsi on tärkein.
Em. taas hyvä osoitus siitä. Isälle kyllä annetaan oikeus tavata lastaan. Äidin sanelemin ehdoin. Hienoa!..Vain äiti osaa nimittäin ajatella lapsen tarpeita yms.
Äitimyytti elää vahvasti anakin joillakin.
"Em. taas hyvä osoitus siitä. Isälle kyllä annetaan oikeus tavata lastaan. Äidin sanelemin ehdoin. Hienoa!..Vain äiti osaa nimittäin ajatella lapsen tarpeita yms."
Minä tein kyllä ihan oikein! Sinä olisit varmaan valmis pistämään lapsesi ihan vieraaseen paikkaan ja vieraiden ihmisten kanssa! Minun lapseni kävi isänsä luona monta kertaa kylässä tutustumassa ym ennen kuin annoin hänet sinne yöksi/viikonlopuksi. Se on lapsen kannalta hyvä asia että ei repäistä kylmiltään vieraaseen paikkaan olemaan vaan tutustutaan ensin. On sinun OMA häpeäsi jos et sitä ymmärrä ja haluat tehdä lapsellesi niin ja vielä itket jostain äitimyytistä täällä. Ja tottakai äiti yleensä tietää lapsestaan enemmän kuin muut, lapsihan yleensä asuu äidillään eikä isällään kun ero tulee.
>>>>>>>> minä sanoin että näillä ehdoilla.
näin se todellakin menee kun asiat on näin. En tarkoittanut että pitäisi sanella joitain ihme "sääntöjä" mutta nyt oli lapsen kannalta oikein toimittu. Että KYLLÄ, näin se meni ja menee edelleen! sossussa lapsenvalvojan kanssa tuosta puhuttiin ja olivat samaa mieltä. Nyt lapsi on ollut isällään yötä ja viikonloppuja ym kun ensin tutustui kaikkeen siihen. Noh, syytön minä siihen olen että sinä et osaa ajatella lasta.
Toki lastenvalvojan silmien alla, seuraavaksi . . . . . . . . . . "häntää" heiluttaa, käskystäsi.
sinä et osaa ajatella lasta
Niin, sehän onkin ihan hirveätä että lapsi pääsi turvalliseen ja tuttuun ympäristöön isänsä luokse ja hänellä on turvallinen olo aina kun siellä on. Sinulle se on näköjään vieras käsite ja siksi jaksat inistä asiasta. Että heiluta sinä vaikka niitä luetun ymmärtämis lehtiöitä, kun et näköjään ymmärrä suomea. Mitä sinäkin siinä vielä mussutat, mene niille itkemään jotka eivät anna lastensa nähdä isäänsä ja jätä meidät, jotka tosiaan ajattelemme lasten tunteita, rauhaan. Sinulla ei ole varaa sanoa mitään.