Puhelinkontakti biovanhempiin

Olemme seuranneet suurella mielenkiinnolla palstalla käytäviä puheenaiheita. Aiheista olemme ammentaneet paljon tärkeää tietoa tässä sijaisvanhemmuudessa. Nyt rohkenemme esittää omaa mieltä askarruttavia kysymyksiä tälle palstalle.

Olemme sijaisvanhempina melko tuoreita eli saimme kaksi pientä lasta (2½ ja 1 -vuotiaat) loppukeväästä kotiin. Vanhemmalla lapsella on soittoaika bioille kerran viikossa. Heille on erikseen omat puhelinajat joka tarkoittaa sitä, että lapsi on kahtena eri päivänä viikosta puhelimessa. Lapsi ei puhu vielä kunnolla vaan tapailee sanoja joista kahdella sanalla yrittää muodostaa ymmärrettäviä lauseita.
Puheluiden pituus on kerta kerralta vähentynyt vähenemistään koska kommunikointi lapsen kanssa on vaikeaa puhelimen välityksellä.
Minkälaisia kokemuksia muilla on pienten lasten puhelinkontaktien määrästä bioihin?
Kerron myös samalla lasten kuulumiset viikoittain bioille puheluiden alkuun ja välillä tuntuukin, että mitään erityistä kerrottavaa ei ole kun arjessa ei ole ollut mitään ihmeellistä.
Ymmärrämme yhteydenpidon tärkeyden mutta määrällisesti tässä vaiheessa se tuntuu paljolta pienelle lapselle.

Niin ja meille on epäselvää myös kenelle sijaislasten lapsilisät osoitetaan? Saavatko biovanhemmat ne vai sosiaalitoimi? Meille ei lapsilisiä ole osoitettu. Osaako joku kertoa onko lapsilisistä määrätty jokin tietty ohjeistus vai kuuluvatko ne ns. tapaus kohtaisesti -piiriin?

HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE PALSTAA KÄYTTÄVILLE :)
292361
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 29

Vanhimmat

puhelut,kirjeet,tapaamiset vähenevät ja lopulta poituvat kokonaan kun sijari omii lapset.

Äänestä

..lapsilisät kuuluu lapselle, eli siis teillehän ne pitäisi tulla ja sitä kautta lapsen hyväksi. Kaupunkien välillä tosin on suuriakin eroja, joten kannattaa kysäistä omilta sossuilta miten heillä juttu menee.

Puheluista en osaa sanoa mitään, meillä ei ole puhelinaikoja ollut. Kahden pienemmän kohdalla (11kk ja 4vee) ei kukaan ole edes ehdottanut puheluita ja isomman, 8vee kohdalla äiti soittelee silloin kuin hänelle sopii.

Äänestä

Noin pienen puhetaidottoman lapsen rasittaminen puheluilla voi kostautua niin, että lapsi kokee suorituspaineita eikä puheluiden todellinen hyvä tarkoitus ollenkaan toteudu. Ihmettelen, kuka sossutantta on järjestänyt tämmösen kuormitukset lapselle ja hänen vanhemmilleen yhteydenpitomuodoksi. Näin sitten jos siitä ei odotetusti pitkän päälle tulekkaan mitään, voidaan paeta sen taakse jatkossa ja etäännyttää lapset kokonaan vanhemmuistaan.
Et puhunut tapaamisista lainkaan. Eikö niitä ole yhtään.

Äänestä
  • Aivan, unohdimme tosiaan kertoa tapaamisista.
    Tapaamiset ovat kerran kuukaudessa ja silläkin viikolla ovat soitot jos ei tapaamispäivä osu puhelinpäivään.

    Äänestä

  • ME SIJAISTAJAT kirjoitti:

    Aivan, unohdimme tosiaan kertoa tapaamisista.
    Tapaamiset ovat kerran kuukaudessa ja silläkin viikolla ovat soitot jos ei tapaamispäivä osu puhelinpäivään.

    Miksi tapaamiset ovat noin harvoin? Ovatko he pahoinpidelleet lapsiaan vai mikä on etäännyttämisen syy.

    Äänestä

  • Helinä-keiju3 kirjoitti:

    Miksi tapaamiset ovat noin harvoin? Ovatko he pahoinpidelleet lapsiaan vai mikä on etäännyttämisen syy.

    Meille ei ole kerrottu huostaanoton syitä. Emme siis osaa sanoa miksi tapaamisia on niinkuin on. Kerrotaanko huostaanoton syyt yleensä sijaisvanhemmille?

    Äänestä

  • ME SIJAISTAJAT kirjoitti:

    Meille ei ole kerrottu huostaanoton syitä. Emme siis osaa sanoa miksi tapaamisia on niinkuin on. Kerrotaanko huostaanoton syyt yleensä sijaisvanhemmille?

    Meillä on kolme lasta sijoituksessa ja kaikista on e kerrottu mm. huostaanoton syy pääpiirteissään (kaikilla alkoholinväärinkäyttäjävanhemmat yms.) jo ennen kuin olemme päätöksen tehneet voimmeko po. lapsen meille ottaa. Tapaamisista on sovittu sitten, kun ollaan yhdessä sosiaalityöntekijän ja lapsen vanhempien kanssa tavattu ja tehty asiakassuunnitelmaa. Meille ja sen lapsen vanhemmalle, joka tapaa lastaan, sosiaalityöntekijä sanoi, että kahden viikon välein tapaamiset ovat liian tiuhaan, kerran kuussa on tavallisinta ja nyt on tapaamisia ollut joka kolmas viikko. Kahden lapsen vanhemmat eivät ole olleet yhteydessä lapsiinsa.
    Mitään soittoaikoja tms. ei ole sovittu, lapselle voi soittaa milloin tahtoo, mutta ei ole juuri soiteltu, eikä lapsikaan ole ollut halukas juuri puhelimessa puhumaan - oli 3v. meille tullessaan.
    Meille sijoitettujen lasten vanhempien tilanne ei ole kohentunut niin että kotiutusta olisi näköpiirissä, luonnollisesti jos siltä alkaa näyttää, niin tapaamisia lisätään.

    Lapsilisistä vielä, että sijoittajakunta voi ottaa ne itselleen tai antaa Kelalle luvan maksaa ne sijaisperheelle, joka on tavallisempaa. Silloin kun kunta pitää lapsilisät tulisi sen korottaa kulukorvausta kyseisellä summalla (ei velvollisuutta kuitenkaan tähän).

    Äänestä

  • ja vähän muutakin kirjoitti:

    Meillä on kolme lasta sijoituksessa ja kaikista on e kerrottu mm. huostaanoton syy pääpiirteissään (kaikilla alkoholinväärinkäyttäjävanhemmat yms.) jo ennen kuin olemme päätöksen tehneet voimmeko po. lapsen meille ottaa. Tapaamisista on sovittu sitten, kun ollaan yhdessä sosiaalityöntekijän ja lapsen vanhempien kanssa tavattu ja tehty asiakassuunnitelmaa. Meille ja sen lapsen vanhemmalle, joka tapaa lastaan, sosiaalityöntekijä sanoi, että kahden viikon välein tapaamiset ovat liian tiuhaan, kerran kuussa on tavallisinta ja nyt on tapaamisia ollut joka kolmas viikko. Kahden lapsen vanhemmat eivät ole olleet yhteydessä lapsiinsa.
    Mitään soittoaikoja tms. ei ole sovittu, lapselle voi soittaa milloin tahtoo, mutta ei ole juuri soiteltu, eikä lapsikaan ole ollut halukas juuri puhelimessa puhumaan - oli 3v. meille tullessaan.
    Meille sijoitettujen lasten vanhempien tilanne ei ole kohentunut niin että kotiutusta olisi näköpiirissä, luonnollisesti jos siltä alkaa näyttää, niin tapaamisia lisätään.

    Lapsilisistä vielä, että sijoittajakunta voi ottaa ne itselleen tai antaa Kelalle luvan maksaa ne sijaisperheelle, joka on tavallisempaa. Silloin kun kunta pitää lapsilisät tulisi sen korottaa kulukorvausta kyseisellä summalla (ei velvollisuutta kuitenkaan tähän).

    "
    Meille ja sen lapsen vanhemmalle, joka tapaa lastaan, sosiaalityöntekijä sanoi, että kahden viikon välein tapaamiset ovat liian tiuhaan, kerran kuussa on tavallisinta
    "

    Perusteliko sossu miksi kahden viikon välein on liian tiuhaan. Aloittajan sijoitukseen annettu 1 vuotias ainakin unohtaa totaalisesti vanhempansa, jos vain kerran kuussa näkee (kun hän ei osaa lainkaan puhelinkontaktissa olla).
    Ehkä salassapitosäädökset estävät kertomasta huostaanoton syyn. Tilanne on ristiriitainen, koska aiheellisessa huostaanotossa ei sijari syytä tietämättä ehkä osaa suhtautua lapseen kaltoinkohtelun edellyttämällä lämmöllä ja ymmärryksellä. Sijaishuoltoa ei ole mietitty loppuun asti lapsen näkökulmasta. Suomi onkin saanut moitteita YK:lta juuri siitä, että lainsäädännössä ja viranomaispäätöksissä ei ole otettu lapsen näkökulmaa huomioon. Kuitenkin katson, että sijarina toimiminen jos mikä on nimenomaan luottamustehtävä. Suurin mahdollinen sellainen.

    Äänestä

  • Helinä-keiju3 kirjoitti:

    "
    Meille ja sen lapsen vanhemmalle, joka tapaa lastaan, sosiaalityöntekijä sanoi, että kahden viikon välein tapaamiset ovat liian tiuhaan, kerran kuussa on tavallisinta
    "

    Perusteliko sossu miksi kahden viikon välein on liian tiuhaan. Aloittajan sijoitukseen annettu 1 vuotias ainakin unohtaa totaalisesti vanhempansa, jos vain kerran kuussa näkee (kun hän ei osaa lainkaan puhelinkontaktissa olla).
    Ehkä salassapitosäädökset estävät kertomasta huostaanoton syyn. Tilanne on ristiriitainen, koska aiheellisessa huostaanotossa ei sijari syytä tietämättä ehkä osaa suhtautua lapseen kaltoinkohtelun edellyttämällä lämmöllä ja ymmärryksellä. Sijaishuoltoa ei ole mietitty loppuun asti lapsen näkökulmasta. Suomi onkin saanut moitteita YK:lta juuri siitä, että lainsäädännössä ja viranomaispäätöksissä ei ole otettu lapsen näkökulmaa huomioon. Kuitenkin katson, että sijarina toimiminen jos mikä on nimenomaan luottamustehtävä. Suurin mahdollinen sellainen.

    Meidän sijaistyttömme tuli meille ollessaan vajaan puolen vuoden ikäinen. Tapaamisia äidin kanssa oli kerran kuukaudessa. Nyt tyttö on pian 5-vuotias eikä suinkaan ole unohtanut äitiään -vaikka tapaaminen on ollut VAIN kerran kuukaudessa. Puhelinkontaktissa ei ole ollut kertaakaan. Myös tytön muita sukulaisia on ollut tapaamisissa äidin toiveiden mukaisesti ja myös heidät tyttö tuntee ja tietää ketkä ovat serkkujansa. Että, ei se aina niin mene..... :o)

    Äänestä

  • ..että.... kirjoitti:

    Meidän sijaistyttömme tuli meille ollessaan vajaan puolen vuoden ikäinen. Tapaamisia äidin kanssa oli kerran kuukaudessa. Nyt tyttö on pian 5-vuotias eikä suinkaan ole unohtanut äitiään -vaikka tapaaminen on ollut VAIN kerran kuukaudessa. Puhelinkontaktissa ei ole ollut kertaakaan. Myös tytön muita sukulaisia on ollut tapaamisissa äidin toiveiden mukaisesti ja myös heidät tyttö tuntee ja tietää ketkä ovat serkkujansa. Että, ei se aina niin mene..... :o)

    se lapsi varmaan Aku Ankankin, vaikkei ole koskaan tavannut. Et tainnut ihan ymmärtää minkälaisesta tuntemisesta ja tietämisestä lapsen ja äidin välillä on kyse.

    Äänestä

  • Helinä-keiju3 kirjoitti:

    "
    Meille ja sen lapsen vanhemmalle, joka tapaa lastaan, sosiaalityöntekijä sanoi, että kahden viikon välein tapaamiset ovat liian tiuhaan, kerran kuussa on tavallisinta
    "

    Perusteliko sossu miksi kahden viikon välein on liian tiuhaan. Aloittajan sijoitukseen annettu 1 vuotias ainakin unohtaa totaalisesti vanhempansa, jos vain kerran kuussa näkee (kun hän ei osaa lainkaan puhelinkontaktissa olla).
    Ehkä salassapitosäädökset estävät kertomasta huostaanoton syyn. Tilanne on ristiriitainen, koska aiheellisessa huostaanotossa ei sijari syytä tietämättä ehkä osaa suhtautua lapseen kaltoinkohtelun edellyttämällä lämmöllä ja ymmärryksellä. Sijaishuoltoa ei ole mietitty loppuun asti lapsen näkökulmasta. Suomi onkin saanut moitteita YK:lta juuri siitä, että lainsäädännössä ja viranomaispäätöksissä ei ole otettu lapsen näkökulmaa huomioon. Kuitenkin katson, että sijarina toimiminen jos mikä on nimenomaan luottamustehtävä. Suurin mahdollinen sellainen.

    ja siitä poikkeavat luokitellaan tapaamisten rajoittamisiksi.
    http://www.finlex.fi/fi/oikeus/hao/2002/20022810


    Tapaamisten rajoittamisista on aina oltava lainmukaisesti tehty ja asiallisiin ja asiantuntijoiden lausuntoihin pohjautuva valituskelpoinen päätös.
    http://www.sosiaaliportti.fi/Page/91947c9e-5541-4fd9-ad12-8484da7e56df.aspx?refererUrl=/fi-FI/konsultointi/lastensuojelu/&groupId=c7ec0046-26eb-4eb6-83a6-c935383f4b1e&announcementId=afbd656b-556b-4451-ad65-bbda1af8003f

    Äänestä

  • Helinä-keiju3 kirjoitti:

    "
    Meille ja sen lapsen vanhemmalle, joka tapaa lastaan, sosiaalityöntekijä sanoi, että kahden viikon välein tapaamiset ovat liian tiuhaan, kerran kuussa on tavallisinta
    "

    Perusteliko sossu miksi kahden viikon välein on liian tiuhaan. Aloittajan sijoitukseen annettu 1 vuotias ainakin unohtaa totaalisesti vanhempansa, jos vain kerran kuussa näkee (kun hän ei osaa lainkaan puhelinkontaktissa olla).
    Ehkä salassapitosäädökset estävät kertomasta huostaanoton syyn. Tilanne on ristiriitainen, koska aiheellisessa huostaanotossa ei sijari syytä tietämättä ehkä osaa suhtautua lapseen kaltoinkohtelun edellyttämällä lämmöllä ja ymmärryksellä. Sijaishuoltoa ei ole mietitty loppuun asti lapsen näkökulmasta. Suomi onkin saanut moitteita YK:lta juuri siitä, että lainsäädännössä ja viranomaispäätöksissä ei ole otettu lapsen näkökulmaa huomioon. Kuitenkin katson, että sijarina toimiminen jos mikä on nimenomaan luottamustehtävä. Suurin mahdollinen sellainen.

    Meillä lapsen vanhemman tapaamiset eivät olleet toteutuneet suunnitellusti kerran kuussakaan ja mm. siksi sosiaalityöntekijä sanoi uutta asiakassuunnitelmaa tehtäessä, että vanhemman esittämä joka toinen viikko on liian usein. Ajatuksena oli, että kirjataan tapaamistiheydeksi joka kolmas viikonloppu ja sitten kun suunnitellut tapaamiset ovat sujuneet on mahdollisuus lisätä tapaamisia l. lapselle ei haluttu tuottaa tarpeettomasti lisää pettymyksiä peruuntuneista tapaamisista. Tällä kokeneella sosiaalityöntekijällä on lähtökohtana, että sovitut tapaamiset toteutuisivat, joka minusta on hyvä lapsen etua ajatellen - se, että hän kertoi kerran kuussa tapaamisten olevan tavallisimpia luultavasti tarkoitti vain sitä, että siihen suurin osa vanhemmista pystyy.
    Tapaamiset ovat nyt toteutuneet vuoden ajan joka kolmas viikonloppu ja tapaava vanhempi on itsekin todennut, että ei jaksaisi joka toinen viikonloppu pitää lasta luonaan - myöskään hän ei ole tarttunut tarjottuun tilaisuuteen pitää lasta loma-aikoina pidempään.

    Äänestä

  • liityivät vanhempaan kirjoitti:

    Meillä lapsen vanhemman tapaamiset eivät olleet toteutuneet suunnitellusti kerran kuussakaan ja mm. siksi sosiaalityöntekijä sanoi uutta asiakassuunnitelmaa tehtäessä, että vanhemman esittämä joka toinen viikko on liian usein. Ajatuksena oli, että kirjataan tapaamistiheydeksi joka kolmas viikonloppu ja sitten kun suunnitellut tapaamiset ovat sujuneet on mahdollisuus lisätä tapaamisia l. lapselle ei haluttu tuottaa tarpeettomasti lisää pettymyksiä peruuntuneista tapaamisista. Tällä kokeneella sosiaalityöntekijällä on lähtökohtana, että sovitut tapaamiset toteutuisivat, joka minusta on hyvä lapsen etua ajatellen - se, että hän kertoi kerran kuussa tapaamisten olevan tavallisimpia luultavasti tarkoitti vain sitä, että siihen suurin osa vanhemmista pystyy.
    Tapaamiset ovat nyt toteutuneet vuoden ajan joka kolmas viikonloppu ja tapaava vanhempi on itsekin todennut, että ei jaksaisi joka toinen viikonloppu pitää lasta luonaan - myöskään hän ei ole tarttunut tarjottuun tilaisuuteen pitää lasta loma-aikoina pidempään.

    Olen sitä mieltä, että mielummin tosiaan vanhempia pitää tukea jaksamisessa kuin sijoittaa lapsi muualle.
    Eri asia on, jos vanhempi ei HALUA, eli torjuu lapsensa. Se pitää sitten kirjata rehellisesti dokumentteihin, jottei lapsella ole aikuisena harhakäsityksiä äitinsä ja isänsä rakkaudesta.

    Äänestä

  • liityivät vanhempaan kirjoitti:

    Meillä lapsen vanhemman tapaamiset eivät olleet toteutuneet suunnitellusti kerran kuussakaan ja mm. siksi sosiaalityöntekijä sanoi uutta asiakassuunnitelmaa tehtäessä, että vanhemman esittämä joka toinen viikko on liian usein. Ajatuksena oli, että kirjataan tapaamistiheydeksi joka kolmas viikonloppu ja sitten kun suunnitellut tapaamiset ovat sujuneet on mahdollisuus lisätä tapaamisia l. lapselle ei haluttu tuottaa tarpeettomasti lisää pettymyksiä peruuntuneista tapaamisista. Tällä kokeneella sosiaalityöntekijällä on lähtökohtana, että sovitut tapaamiset toteutuisivat, joka minusta on hyvä lapsen etua ajatellen - se, että hän kertoi kerran kuussa tapaamisten olevan tavallisimpia luultavasti tarkoitti vain sitä, että siihen suurin osa vanhemmista pystyy.
    Tapaamiset ovat nyt toteutuneet vuoden ajan joka kolmas viikonloppu ja tapaava vanhempi on itsekin todennut, että ei jaksaisi joka toinen viikonloppu pitää lasta luonaan - myöskään hän ei ole tarttunut tarjottuun tilaisuuteen pitää lasta loma-aikoina pidempään.

    jokaiselle tapaamista tunnin kerran vuodessa valvotusti että lapsi väkisin viiraantuisi täysin lapsestaan,siitä he nautintonsaavat pikkuvirkamiehet saavat käyttää altaansa ja myös käyttävät.
    Lesbot ym. oliot.Kostavat kunitse lasta eivät saa.

    Äänestä

  • ME SIJAISTAJAT kirjoitti:

    Meille ei ole kerrottu huostaanoton syitä. Emme siis osaa sanoa miksi tapaamisia on niinkuin on. Kerrotaanko huostaanoton syyt yleensä sijaisvanhemmille?

    sosiaalilla on vaitiolovelvollisuus. huostaanoton syyt ei myöskään saa vaikuttaa teidän suhteeseen vanhempiin eikä myös lapsiin.
    jos vanhemmat ei ole tahtoneet huostaanoton syytä kertoa niin silloin on kunnioitettava vanhempien tahtoa. joskin uskoisin että sijaisvanhempien olisi helpompi joissakin tapauksissa ymmärtää lasta paremmin jos tietäisi enemmän. kun lapset on noin pieniä niin he sopeutuvat helpommin ja unohtavat helpommin myös.

    Äänestä

  • Helinä-keiju3 kirjoitti:

    Olen sitä mieltä, että mielummin tosiaan vanhempia pitää tukea jaksamisessa kuin sijoittaa lapsi muualle.
    Eri asia on, jos vanhempi ei HALUA, eli torjuu lapsensa. Se pitää sitten kirjata rehellisesti dokumentteihin, jottei lapsella ole aikuisena harhakäsityksiä äitinsä ja isänsä rakkaudesta.

    Tässä tapauksessa tuki vanhemman jaksamiselle tarkoittaisi sitä, että hänelle olisi palkattava ympärivuorokautinen hoitaja kotiin, että vanhemmalle jäisi riittävästi omaa aikaa. Silloin kun vanhemman omalla ajalla pitäisi päästä seurueensa kanssa viettämään aikaansa kotiin, olisi lapsen ja hoitajan lähdettävä johonkin muualle, koska heidän aikuisten harrastuksensa eivät ole lapselle sopivaa katsottavaa. Valitettavasti kaikista ihmisistä, jotka ovat olleet fyysisesti kykeneviä hankkimaan biologisen lapsen, ei ole kasvanut henkisesti kykeneviä huolehtimaan lapsestaan. Kyllä, meille sijoitetun po. lapsen papereihin on varmasti kirjattu, että vanhempi itse on soittanut sosiaalipäivystykseen jne.

    Äänestä

  • suosittelisivat kirjoitti:

    jokaiselle tapaamista tunnin kerran vuodessa valvotusti että lapsi väkisin viiraantuisi täysin lapsestaan,siitä he nautintonsaavat pikkuvirkamiehet saavat käyttää altaansa ja myös käyttävät.
    Lesbot ym. oliot.Kostavat kunitse lasta eivät saa.

    ei "viiraantuisi", osaisit ehkä jopa kirjoittaa.

    Äänestä

  • ..että.... kirjoitti:

    Meidän sijaistyttömme tuli meille ollessaan vajaan puolen vuoden ikäinen. Tapaamisia äidin kanssa oli kerran kuukaudessa. Nyt tyttö on pian 5-vuotias eikä suinkaan ole unohtanut äitiään -vaikka tapaaminen on ollut VAIN kerran kuukaudessa. Puhelinkontaktissa ei ole ollut kertaakaan. Myös tytön muita sukulaisia on ollut tapaamisissa äidin toiveiden mukaisesti ja myös heidät tyttö tuntee ja tietää ketkä ovat serkkujansa. Että, ei se aina niin mene..... :o)

    Eipä ole meidänkään unohtanut. Päinvastoin, suhde on tärkeä ja vahva.

    Äänestä

  • liityivät vanhempaan kirjoitti:

    Meillä lapsen vanhemman tapaamiset eivät olleet toteutuneet suunnitellusti kerran kuussakaan ja mm. siksi sosiaalityöntekijä sanoi uutta asiakassuunnitelmaa tehtäessä, että vanhemman esittämä joka toinen viikko on liian usein. Ajatuksena oli, että kirjataan tapaamistiheydeksi joka kolmas viikonloppu ja sitten kun suunnitellut tapaamiset ovat sujuneet on mahdollisuus lisätä tapaamisia l. lapselle ei haluttu tuottaa tarpeettomasti lisää pettymyksiä peruuntuneista tapaamisista. Tällä kokeneella sosiaalityöntekijällä on lähtökohtana, että sovitut tapaamiset toteutuisivat, joka minusta on hyvä lapsen etua ajatellen - se, että hän kertoi kerran kuussa tapaamisten olevan tavallisimpia luultavasti tarkoitti vain sitä, että siihen suurin osa vanhemmista pystyy.
    Tapaamiset ovat nyt toteutuneet vuoden ajan joka kolmas viikonloppu ja tapaava vanhempi on itsekin todennut, että ei jaksaisi joka toinen viikonloppu pitää lasta luonaan - myöskään hän ei ole tarttunut tarjottuun tilaisuuteen pitää lasta loma-aikoina pidempään.

    enemmän sitä, että sossu on tottunut määräämään tapaamiset noin harvakseltaan, se vain on ollut vuosia vallalla ollut käytäntö.

    Meillä lapsi oli joka viikonloppu kotilomalla ja tapaamassa kävin häntä joka viikko kerran viikossa 2 tuntia kerta.

    Äänestä

  • tarkoittaa mielestäni kirjoitti:

    enemmän sitä, että sossu on tottunut määräämään tapaamiset noin harvakseltaan, se vain on ollut vuosia vallalla ollut käytäntö.

    Meillä lapsi oli joka viikonloppu kotilomalla ja tapaamassa kävin häntä joka viikko kerran viikossa 2 tuntia kerta.

    Soittaa lapsi sai joka ilta 10 minuutin mittaisen puhelin. Tosin kyse oli jo 9-vuotiaasta lapsesta. Ei ole jäänyt mieleen yhtään iltaa, että hän olisi jättänyt tilaisuuden käyttämättä.

    Jos siis lapsen ja vanhemman tilanne sallii tiiviin yhteydenpidon, niin mielestäni ei ole mitään järkeä jättää sitä käyttämättä ihan vain vuosikymmeniä jatkuneiden huostaanottokäytäntöjen takia. Jos tapaamiset onnistuvat - tarkoitan, että vanhemmat ovat raittiita - niin olen aina ollut sitä mieltä, että kerran kuussa tapaaminen on ehdottomasti liian vähän.

    On väärin kaikissa huostaanottotilanteissa aloittaa vanhemmista vieraannuttaminen, koska huostaanoton syyt saattavat olla todella puutteelliset.

    Vielä tuolla yhden sijaisvanhemman kirjoituksessa pisti silmään väite, miten kaikilla heidän sijaislapsilla "on alkoholitaustaa". Tiedän sellaisenkin tapauksen, että äiti joutui murrosiän uhmassa sossun kanssa tekemisiin, jolloin alkokokeilutkin tulivat viranomaisten tietoon. Alkoholinkäyttö loppui murrosiän ohi mentyä, mutta kun äiti joutui alle kolmekymppisenä lapsensa kanssa sossun asiakkaaksi, papereihin oli kirjattu "äidillä ollut myös alkoholinkäyttöä".

    Ja jos lastensuojelun asiakas saa tuollaisen leiman, siitä on aivan mahdoton päästä irti, sillä menettää loputkin sossun asiakkaan oikeusturvasta ja ihmisoikeuksista. Ilmeisesti jostain ulkomailta pitäisi puuttua tähän epäkohtaan suomalaisperheiden oikeusturvassa, koska omassa maassa sen annetaan sumeilematta vain jatkua jatkumistaan.

    Aivan sama kuin siinä Dragsfjärdin tapauksessa kun äidillä oli päihde- ja hyväksikäyttötaustaa murrosiässä. Hän on tosin nuori vieläkin, mutta sossut valmistelivat huostaanottoa, vaikka äidillä ovatkin asiat järjestyksessä. Syynä oli se, että "estetään yli sukupolvien menevä sossun asiakkuus" ja tietysti alkoholitausta. Kaipa huostaanotto olisi tehty jo, jos lehtikustantamo ei olisi päättänyt julkistaa tapausta.

    Että näin niitä meillä "päihdevanhemmilta" tehdään huostaanottoja ja järjestetään yli sukupolvien jatkuvia sossun asiakkuuksia. Sillä ilman muuta tuossa viimeksi mainitussa tapauksessa sijoitus oli huonompi vaihtoehto kuin jättää se tekemättä. Sossujen mainitsemiin "syihin" on aina suhtauduttava varauksella, kunnes itse omin silmin näkee niiden olevan totta tai sitten ei.

    Ja minusta kyllä kerran kuussa tapaamiset ovat vieraannuttamista, vaikka lapsi jaksaisikin aina vain kaivata ja rakastaa vanhempiaan. Toisaalta noin pienen lapsen kohdalla soittovaatimuksetkin voivat johtaa vieraantumiseen, koska lapsi ei osaa kunnolla edes puhua. Voin kuvitella sen vanhemman kiusaantumisen ja ahdistuksen kun soittotilanne on pakkopullaa molemmille.

    Jos kuvittelen tuon omalle kohdalleni, niin lapsi olisi kaivannut kotiin niin kovasti, että olisi joka puhelun yhteydessä odottanut pelkästään lupausta, että hänet tullaan hakemaan kotiin. Ja joka puhelu olisi ollut pettynys, koska häntä ei haeta. Jokainen linjan katkaisu olisi ollut hylkääminen vanhempien taholta.

    Ei parivuotias ymmärrä aikakäsitettä, eikä siis ymmärrä lupauksia, että hän pääsee kotiin pian, mahdollisimman pian tai niin pian kuin mahdollista. Lapsi elää tässä ja nyt, ja koska vanhemmat eivät hae häntä nyt kun hän ikävöi, on se hylkääminen vanhempien rakkauden taholta. Niin se kyllä on ihan ilman puheluitakin lapsen silmin nähtynä. Hylkäyskokemukset eivät aiheuta pelkästään traumoja, vaan ne rikkovat lasta lopullisesti. Siksi yhteiskunnaltamme on ollut edesvastuutonta vaihtaa palvelut ja tuet suurelta osin pelkkiin huostaanottoihin, se on enemmän kuin julmaa lasta kohtaan.

    Äänestä

  • Helinä-keiju3 kirjoitti:

    se lapsi varmaan Aku Ankankin, vaikkei ole koskaan tavannut. Et tainnut ihan ymmärtää minkälaisesta tuntemisesta ja tietämisestä lapsen ja äidin välillä on kyse.

    ..jos tälle linjalle lähdetään niin mietihän kuinka moni päivähoidossa olevista lapsista tuntee vanhempansa??? Lapsi, joka aamuvarhaisella kiikutetaan vieraiden ihmisten hoitoon -joista kyllä aikaa myöden tulee tuttuja mutta ei kuitenkaan vanhempia- ja iltapäivällä kiireellä haetaan kotiin. Kotona äiti ja isä pallottelee kumpi hoitaa lasta kun molemmilla olisi harrastuksia ja sitten lapsi laitetaankin aikaisin nukkumaan että tulisi edes lähes riittävästi unta ennen kuin täytyy taas aamuvarhaisella herätä hoitoon....

    Äänestä

  • ..jep jep.... kirjoitti:

    ..jos tälle linjalle lähdetään niin mietihän kuinka moni päivähoidossa olevista lapsista tuntee vanhempansa??? Lapsi, joka aamuvarhaisella kiikutetaan vieraiden ihmisten hoitoon -joista kyllä aikaa myöden tulee tuttuja mutta ei kuitenkaan vanhempia- ja iltapäivällä kiireellä haetaan kotiin. Kotona äiti ja isä pallottelee kumpi hoitaa lasta kun molemmilla olisi harrastuksia ja sitten lapsi laitetaankin aikaisin nukkumaan että tulisi edes lähes riittävästi unta ennen kuin täytyy taas aamuvarhaisella herätä hoitoon....

    ja monet sijaritkin vievät sijoitettujaan päivähoitoon. Joten, ei ole kivaa olla lapsi Suomessa.

    Äänestä

Yksi idea, en tiedä onnistuuko, mutta esimerkiksi MSN kameralla ja mikillä, näin molemmat näkevät toisensa ja kuulevat myös.

Tämä tietenkin vaatii konetta molemmilta osapuolilta, mutta meillä toimi kun lapset olivat pienempiä.

Minulla on pieni 10kk ikäinen vauva sijoitettuna toisaalle ja puheluja ollaan ehdoteltu, mutten koe sitä hyväksi, käyn vauvan luona 1krt/kk ja saan kerran kuussa heiltä postia, valokuvia ja pienen kirjeen.

Lapsilisistä sen verran, että minulla ne ainakin menevät sijaishuoltoon, eli jotainkautta varmaan joinain tukina perheisiin missä lapseni asuvat.

Onnea ja hauskaa aikaa lapsien ja jopa niiden biovanhempien kanssa =)

Äänestä

noita puhelinyhteyksiä. jopa tuntikin erossa omasta lapsesta on jo kamalaa.
sijaisvanhempana sinun tulee edesauttaa sitä että lapsilla säilyvät välit vanhempiinsa.
ennen puhelua voisit vaikka muistella mitä on tapahtunut viikon/ päivien aikana.
ihan tavallisia juttuja. näkikö lapsi oravan ulkona? satoiko kovasti vettä? osasiko lapsi laittaa ensi kertaa kumisaappaat itse jalkaan?
onko kuullut uuden iltasadun? opeta vaikka lasta kysymään : " hei äiti, mitä kuuluu?"
nämä pienetkin puhelut merkitsevät varmaan paljon enemmän kun edes voit kuvitella.

olisi vielä mukavaa kun viitsisit kutsua lasten vanhempia äidiksi ja isäksi/vanhemmiksi eikä "bioiksi".

Äänestä

Pitkäaikaisessa sijoitukseessa tuo kk tapaamisväli on normaali käytäntö. Mietin kyllä, mitä mieltä on noin useista puheluista jos ei yritetä lapsia kotiin piakkoin ja silloinkin kontakti noin pienten kohdalla mielestäni olisi tapaamiset. Mutta tietysti näin palstan kautta asiaa tuntematta on vaikea sanoa yhtään mitään.

Lapsilisistä: menevät huostaanottotapauksissa sijoittavalle kunnalle ja yleensä kunta maksaa ne sijaisvanhemmille.

Ihmettelen ettei Teille ole kerrottu taustoja. Yleensä ne kerrotaan koska siten sijaisvanhempien on helpompi ymmärtää tilannetta ja auttaa lapsia. Ehkä voisit kysyä sossusta näistä asioista? Pyydä vaikka palaveriaikaa jotta saatte rauhassa keskustella.

Mukavaa kesää perheellenne!

Äänestä

asian siten, että ei niin väliä. minkä pituisiksi puhelut kerrallaan jäävät, vaikka vain ihan muutamaan sanaan, mutta ne on silti hyvin, hyvin tärkeitä molemmille osapuolille.
Siitä pystyy vähän arvioimaan, missä mennään vanhempien kanssa ja mikä tärkeintä lapsi kuulee edes vanhempiensa ääneen.
Lapset osaavat kyllä kuunnella, vaikka itse eivät osaisi sanoja tuottaakaan.
He ymmärtävät puhetta jo vauvasta lähtien ja vaistoavat tunnelmat ja tunteet puheen välityksellä.
Kannusta siis niihin yhteyden pitoihin molempia.
Kaikki vanhemmat eivät mitenkään pysty sovittuihin säännöllisiin soittoihin eikä tapaamisiin.
Jos teidän lasten vanhemmat niihin pystyvät, on se jatkoa ajatellen todella hyvä juttu.
Heillä on ehkä todellista yritystä saada vielä lapsensa takaisin. Sitä pitää kannustaa.
Sinä siinä menetät nämä sij.lapset, mutta seuraavat ovat jo odottamassa, joten ole vain iloinen, että olet voinut tukea ja auttaa edes yhtä perhettä pääsemään jaloilleen ja lapsia elämään normaalia perhe elämää omien vanhempiensa kanssa.
Älä siis tässä kohtaa ajattele mitenkään itseäsi ja omaa parastasi, vaan tue perhettä kaikin tavoin. Voin vakuuttaa, että jos kaikki perheen kanssa menee parhain päin, saat siitä itsellesi onnistumisen iloa.
Mikään ei ole mukavampaa, kuin nähdä onnellinen perhe yhdessä, vaikeuksien jälkeen ja jos itse on vielä voinut asiaan myötävaikuttaa, niin siinä tuntee todellista onnistumisen iloa.

Äänestä
  • positiivisesta viestistäsi, kerrankin joku joka ymmärtää että myös sijoitettujen lasten vanhemmat ovat oikeita tuntevia ihmisiä eikä kivisydämisiä robotteja, kuten hallintokoneiston osaset jotka kuvittelevat että muut ovat kuten he itse, kyvyttömiä ikävöimään ja rakastamaan?

    Äänestä

Meille tulee lapsilisät kaikista 3 lapsesta jotka on sijoitettu eri kunnista.Ja 2 lapsesta saan vielä vammaistuen .Meillä oli lasten tullessa 3 kuukautta jolloin ei kukaan saanut soittaa ainoastaan sosiaalityöntekijä kertoi kuulumiset.Meidän lapset on 6,8 ja 10 vuotiaat.Lasten kanssa ei ole suurempia ongelmia ollut. Vanhempien kanssa kylläkinkin kännipäissään soittelevat.Soittopäivät on kerran viikossa määrättyinä päivinä ,jos ei soittoa tule niin se siirtyy seuraavaan viikkoon.Meillä ei vanhemmat vieraile kun merkkipäivinä,tapaamiset ovat valvotustimuualla.Jaksamista sinulle tosi arvokkasta työstä,antaa koti sellaisille lapsille joilta se puuttuu.Rakkautta ja rajoja.Iloista kesän jatkoa.

Äänestä
  • jotta saa tavata 3 kuukauden välein.Ikävä on kova.Tietty jos haluat omia lapset noinhan se käy parhaiten.Vieraantuvat vanhemmistaan.Suosittelisin sinulle jotta tapaamiset olisivat 5v. välein ja silloinki joku kyylä viereen.Soitot ja kirjeet voit unohtaa koknaan.Voithan leikkiä olevasi heidän äiti,mahona kun omia et saa.Eiköhän lain tarkoitus ole yhdistää perheet mahdollisimman pian,mutta seb haluat unohtaa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


ME SIJAISTAJAT kirjoitti:

Olemme seuranneet suurella mielenkiinnolla palstalla käytäviä puheenaiheita. Aiheista olemme ammentaneet paljon tärkeää tietoa tässä sijaisvanhemmuudessa. Nyt rohkenemme esittää omaa mieltä askarruttavia kysymyksiä tälle palstalle.

Olemme sijaisvanhempina melko tuoreita eli saimme kaksi pientä lasta (2½ ja 1 -vuotiaat) loppukeväästä kotiin. Vanhemmalla lapsella on soittoaika bioille kerran viikossa. Heille on erikseen omat puhelinajat joka tarkoittaa sitä, että lapsi on kahtena eri päivänä viikosta puhelimessa. Lapsi ei puhu vielä kunnolla vaan tapailee sanoja joista kahdella sanalla yrittää muodostaa ymmärrettäviä lauseita.
Puheluiden pituus on kerta kerralta vähentynyt vähenemistään koska kommunikointi lapsen kanssa on vaikeaa puhelimen välityksellä.
Minkälaisia kokemuksia muilla on pienten lasten puhelinkontaktien määrästä bioihin?
Kerron myös samalla lasten kuulumiset viikoittain bioille puheluiden alkuun ja välillä tuntuukin, että mitään erityistä kerrottavaa ei ole kun arjessa ei ole ollut mitään ihmeellistä.
Ymmärrämme yhteydenpidon tärkeyden mutta määrällisesti tässä vaiheessa se tuntuu paljolta pienelle lapselle.

Niin ja meille on epäselvää myös kenelle sijaislasten lapsilisät osoitetaan? Saavatko biovanhemmat ne vai sosiaalitoimi? Meille ei lapsilisiä ole osoitettu. Osaako joku kertoa onko lapsilisistä määrätty jokin tietty ohjeistus vai kuuluvatko ne ns. tapaus kohtaisesti -piiriin?

HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE PALSTAA KÄYTTÄVILLE :)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu