Mummelilla menee sormet läpi vielä kolmestakin arkista
Mahtava bisnes tää vessa-paperi.
Kuinkahan kaikki edelliset polvet ovatkaan tulleet toimeen ilman sitä.
Itse muistan ne monet huussit , joissa olen lukenut lehtiä ja pyyhkinyt niillä pyllyn.
Kun olin alle 10v, ei muita mahdollisuuksia meillä ollut vielä.
Mieletön elintason parannus, oli vihdoin v.-51, kun kodissamme oli jo suihku ja vesivessa.
Muuten, hammasharjakin tuli meille tiedoksi koulujen kautta, suunnilleen samoihin aikoihin.
Onneksi ei niitä karkkipäiviäkään koskaan ollut.
Minusta vain on niin kivaa verrata menneitä tähän nykyaikaan.
Mahtava bisnes tää vessa-paperi.
Kuinkahan kaikki edelliset polvet ovatkaan tulleet toimeen ilman sitä.
Itse muistan ne monet huussit , joissa olen lukenut lehtiä ja pyyhkinyt niillä pyllyn.
Kun olin alle 10v, ei muita mahdollisuuksia meillä ollut vielä.
Mieletön elintason parannus, oli vihdoin v.-51, kun kodissamme oli jo suihku ja vesivessa.
Muuten, hammasharjakin tuli meille tiedoksi koulujen kautta, suunnilleen samoihin aikoihin.
Onneksi ei niitä karkkipäiviäkään koskaan ollut.
Minusta vain on niin kivaa verrata menneitä tähän nykyaikaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Muistan nekin ajat -50 luvulta kun oli sellaisia melkein voipaperia muistuttavia pinkkoja puuseen seinässä.
Vanhempiakin juttuja oli nuo lehtien palasilla pyyhkimiset. Siinä meillä vain kävi vähän oudosti, kun isommat pojat olivat löytäneet jostain vinon pinon "Jallu" nimisiä lehtiä. Vanhemmat komensivat viemään heti huussiin perspaperiksi.
Alkoivat ihmettelemään, kun se pinkka ei sieltä hupene, vaan jätkät vain "asuvat" siellä tuntikausia pissareissulla.
jälkeen minkäänlaista paperia. Ei ollut varaa sanomalehtiin. Sormella sillon pyyhittiin. Käytettiin niin monta sormee peräkkäin, kun oli tarpeen. Sitte kotiin mennessä lumeen tai nurmikkoon pyyhittiin paskat pois.
Riuku, ulkohuussi, vesivessa, sähkövessa, kemiaalinen jne. Sanomalehtipaperi ei taida toimia nykyisissä sisävessoissa, vaan tukkii viemärin.
Ruotsalainen Elektro-Standard oli ensimmäisiä sähkövessojen valmistajia. Vierailin tehtaalla joskus 70-luvun alussa ja mieleeni on jäänyt tehtaan edustajan kertoma tarina. Kiukkunen asiakas oli valittanut, että mainostatte vessanne hygieeniseksi ja hajuttomaksi, mutta meidän kyllä haisee. Oletteko käyttänyt sitä, kysyi edustaja. Tietysti olen, vastasi asiakas.
Niin, siinä tapauksessa paska siinä haisee, mutta vessa on varmasti hajuton, oli edustajan kommentti.
Ruotsissa oli myös yhden ulkohuusin ovella kirjaimet VS. Selitys oli, että kirjaimet tarkoittavat "vanligt skithus" (tavallinen paskahuussi).
että kun meillä ei maalla asuessamme, ollut ulkohuusia, vaan sisä-wc.
Mieheni teki pystypuista teille sellaisen "käppyrän"
vessan, jossa ei ollut ovea ollenkaan.
Oviaukon päällä luki BASKIS NATUREL
Yhdellä miehellä oli myös oveton huusi aivan tien vierellä. Naapuri ehdotti, että eikö siihen kannattaisi laittaa ovi, kun se on noin lähellä tietä. "Kolmekymmentä vuotta se on siinä ovetta ollut, eikä sieltä koskaan ole mitään viety" vastasi isäntä.
Jos vessaa käytetään elintason mittarina, olen aika alhaisissa olosuhteissa lapsuuteni ja osan nuoruuttakin elänyt.
Äitini muutti pois syntymäkodistani 80-luvun lopulla ja pääsi silloin vasta nauttimaan suihkusta ja vessasta.
En kuitenkaan usko, että meillä niiden puutteesta erikoisemmin olisi kärsitty.
Voi mennä mainoksen puolelle, mutta Lotus just 1 on löytöni, jota telkkarissakin mainostetaan.
Kyllä muistan hyvin ne sanomalehti pyyhkimet ulkohuusissa ja aikakusilehdet lukemiseen. Meillä käytettiin sammaltakin paperin puutteessa, sillä lehtien tilaus oli kallista, eikä riittänyt suurperheelle.
Tuhkaa heitettiin ulosteiden päälle ja oli jotain kalkkiakin, eikä ulkohuussi pahemmin haissut.
Pyyhkimisiin.
Hän oli syntynyt 1873, muistan hänet hyvin.
Hänellä oli ptkä musta hame kesät talvet.
Pienemmällä tarpeella hän kävi tuvan nurkalla, muistikuvani oli että seisaaltaan, olen miettinyt että ei tainnut olla alushousuja ollenkaan.
Puuceehen tehtiin isommat tarpeet.
Mummo etsi puuliteristä sopivia tikkuja joilla puhdisti itsensä paperin asemasta.
Kai se tottuneelta kävi melko hyvin mikäli ei tarttunut tikkuja pyllyyn.
Oli siellä Ilkka sanomalehtiäkin, mummo vain käytti omaa tapaansa johon oli tottunut.
Olet oikeassa noissa muistoissaisi. Olihan meilläkin näitä lastunpaloja, mutta me lapset emme osanneet niitä käyttää.
Mitä tulee noihin pitkiin hameisiin ja ilman housuja oleviin naisiin, niin tottahan se on.
Toisaalta silloin ennen oli niitä luukkuhousuja varakkailla, mutta monet oli kai todellakin housuitta.
Meillä kyllä käytettiin päreitä valonlähteenäkin, kun karpiitti oli kallista ja sitä ei kai aina saanutkaan.
Iltojen hämärätunnit olivat tavallisia, kunnes valoa voi sytyttää. Jotenkin muistoihini on jäänyt nämä isän lukemat iltasadut "Kuikka Koposesta" ym. "Hölmäläisistä", kun odottelimme äitiä navettatöiltä. Hänellä muistaakseni oli oljylamppu valona.