pentu ei halua

Meidän isohko pentu 4kk tekee samoin.

Tosin se ei halua sinne eteenpäin =)

Innoissaan lähdetään lenkille (ei mitään hikilenkkejä tietenkään) mutta jo parinsadan metrin päässä kotitalosta alkaa vinkua, yrittää pyrkiä takaisinpäin, saa about vetää perässä.

Innostava houkuttelu toimii vähän matkaa, kunnes aletaan taas vinkua.

Pentu on leikkisä, terve ja energinen (palveluskoirarotua) joten onkohan siellä jotain hajua, mikä pelottaa?

Mitään traumaattista ei lenkeillä kait ole tapahtunut, en ole ainakaan minä huomannut..

vejät vaa perässä, on nii ilkeen tuntosta et kyllä se perseensä kohta nostaa,. mun penikka yritti samaa, mut seku vetiin perässä ja sanoin "mennään" joka kerta ku lähin liikkeelle.. vähä aikaa se jakso yrittää jäähä makaamaan, mutta ei se into kauaa kestäny.

aattele asiaa silleen että paikalleen jäännillä koira saa tahtonsa läpi, eli ei liikuta sinne mihi sillä ei kiinnosta. ja kuvittele sitte se tekemässä samaa täyskasvuisena....

eli ota makaamisesta "hyöty" pois. jos koira ei makaamalla voita mitään, se ei sitä myöskään tee. ja pentunahan rajoja kokeillaan ;)

samaa voi alkaa muuten tekemään kun tulee toinen koira vastaan ja se on inhottavaa ku sillo jäähään makaamaan ja sit ku toinen koira tulee, alkaa hyppimään et leikkimään piutäs päästä..

meillä ei alkuunkaan onnistunut tuo makoilu, nii eipä tee sitä nykyäänkään ja pentu kohta 8kk ja n.30kiloa ;)

Pennut on ihania,mutta kuten lapsillakin,käytöstavat opetetaan pienestä pitäen johdnmukaisesti.Sinä olet pomo ja näytät suunnan,vedä omaan suuntaasi kunnes pentu antaa periksi, vaikka sitten 10 kertaa 2 metrin matkalla ja nami palkaksi kun se tekee oikein.Joka kerta.Itselläni iso koira ja namipalkka annettu oikeasta käytöksestä aina opetettaessa.Osta kirjallisuutta aiheesta,niistä minä sain parhaimman avun.

On myös kokemusta tuollaisesta isosta jääräpäisestä koirasta, joka vain ei halunnut koskaan kääntyä takaisin lenkillä. Ei ongelmaa johtajuudessa, ei ongelmaa koiran kunnossa, ei ongelmaa lenkin pituudessa. Takaisin kääntyminen ei vain sopinut sen koiran kuvioihin., eikä oppinut sitä koskaan reilun 11 vuotisen elämänsä aikana.

Ainut ratkaisu oli, että lenkit suunniteltiin aina rengaslenkeiksi. Aina on jokin kortteli jonka voi kiertää, että saa lenkin päähän silmukan. Aina mennään eteenpäin, koskaan ei käännytä takaisin tulosuuntaan. Kotiin päin voidaan mennä ja samaa tietäkin kun mistä tultiin, mutta u-käännöstä ei voinut tehdä (ei edes autotien ylittävää, että siirryttäisiin tien toiselle laidalle kävelemään)... Lakkasi vain yksinkertaisesti kävelemästä ja laitto jalat ärsyttävästi haralleen, että sai ankkuroitua reilun kolmenkymmenen kilon massansa paikoilleen.

Ongelmia tuotti kotiin unohtuneet tai matkan varrelle pudonneet tavarat, koiraa kun ei saanut palaamaan takasin päin pirukaan. Monesti piti sitoa puihin kiinni, että pääsi hakemaan pudonneen lapasen kymmenien metrien päästä, väkisin kun ei koiraa viitsinyt sellaista matkaa perässään vetää.

Tämä oli ajokoira, en tiedä voiko olla rotukohtaista. Kokemusta vain tuosta yhdestä ajokoirasta, muiden koirien kanssa en tällaiseen ole koskaan törmännyt.