hämmästyttivät ja vähän järkyttivätkin.
Ensin Ajankohtaisessa kakkosessa kerrottiin rodunjalostusinstituutista, jonka perustamisasiakirjoja ovat tutkijat löytäneet sodan ajoilta. Tarkoitus oli ilmeisesti määritellä suomensukuiset kansat meikäläisissä oloissa paremmaksi muihin kansoihin verrattuna! Jessus sentään.
Kun saksalaiset eivät selvinneetkään sodasta voittajina, niin instituutin perustaminen hautautui hiljaisuudessa. Lisäksi ajatuksena oli kiinnittää huomiota "hyvien äitien" lasten lisääntymiseen erityisesti. No, ei tässä vielä mitään, mutta pääministerimme isä on tämän rotuopin uranuurtajia Suomessa...
Ja Inhimillisessä tekijässä oli haastateltavana joku Marja, joka oli 50-luvulla sijoitettu huonoon laitokseen, sieltä huonoon sijaisperheeseen ja takaisin huonoon laitokseen. Sama kaava kuin nykyisinkin monen kohdalla, oli lapsi huostaanotettu lainmukaisesti tai ilman lainmukaisia perusteita. Ohjelmassa mukana ollut lääkäri oli sitä mieltä, että HELSINGIN KAUPUNGIN PITÄISI KORVATA Marjalle aiheutuneet vahingot! Mutta sama henkilö lisäsi, että "pitäisi, mutta se ei halua myöntää korvausvelvollisuuttaan"!
Aivan samaa todellisuutta eletään huostaanottojen kohdalla Suomessa vielä tänäkin päivänä! Kyllä hoidolliset huostaanotot ja muut huostaanottojen epäkohdat tiedetään, korvausvelvollisuus tiedetään, mutta ei haluta myöntää sitä niille henkilöille, joiden elämää on pilattu ja joiden kohdalla on lakeja rikottu!
Ensin Ajankohtaisessa kakkosessa kerrottiin rodunjalostusinstituutista, jonka perustamisasiakirjoja ovat tutkijat löytäneet sodan ajoilta. Tarkoitus oli ilmeisesti määritellä suomensukuiset kansat meikäläisissä oloissa paremmaksi muihin kansoihin verrattuna! Jessus sentään.
Kun saksalaiset eivät selvinneetkään sodasta voittajina, niin instituutin perustaminen hautautui hiljaisuudessa. Lisäksi ajatuksena oli kiinnittää huomiota "hyvien äitien" lasten lisääntymiseen erityisesti. No, ei tässä vielä mitään, mutta pääministerimme isä on tämän rotuopin uranuurtajia Suomessa...
Ja Inhimillisessä tekijässä oli haastateltavana joku Marja, joka oli 50-luvulla sijoitettu huonoon laitokseen, sieltä huonoon sijaisperheeseen ja takaisin huonoon laitokseen. Sama kaava kuin nykyisinkin monen kohdalla, oli lapsi huostaanotettu lainmukaisesti tai ilman lainmukaisia perusteita. Ohjelmassa mukana ollut lääkäri oli sitä mieltä, että HELSINGIN KAUPUNGIN PITÄISI KORVATA Marjalle aiheutuneet vahingot! Mutta sama henkilö lisäsi, että "pitäisi, mutta se ei halua myöntää korvausvelvollisuuttaan"!
Aivan samaa todellisuutta eletään huostaanottojen kohdalla Suomessa vielä tänäkin päivänä! Kyllä hoidolliset huostaanotot ja muut huostaanottojen epäkohdat tiedetään, korvausvelvollisuus tiedetään, mutta ei haluta myöntää sitä niille henkilöille, joiden elämää on pilattu ja joiden kohdalla on lakeja rikottu!
Vastaukset 5
Vanhimmat
kohtelulle viime vuosina. Ilmeisesti ADHD tunnetaan ja tiedetään sen verran paremmin, että ainakin minusta on vaikuttanut ihan kuin heille olisi hiukan helpompi saada oikeaa hoitoa kuin Aspergereille.
AS-oireyhtymä on autismin LIEVIN muoto, oikealla kuntoutuksella lapsesta kasvaa kuin kuka tahansa veronmaksaja tähän yhteiskuntaan, eri tavalla kuin ilman oikeaa kuntoutusta jäämisellä. Verrataan esim. siihen, että Arvo Ylpöllä oli MBD-oireyhtymä, siis kykyä näillä lapsilla on mittavaankin työuraan elinaikanaan, KUNHAN saavat MAHDOLLISIMMAN varhain oikeaa kuntoutusta itselleen.
Mutta täälläkin olemme saaneet lukea jopa rikollista tekstiä em. lasten oikeudesta edes syntyä tähän yhteiskuntaan! Mikä tätä yhteiskuntaa ja ihmisiä oikein vaivaa noissa sairaissa asenteissaan?
Suomessa on päästy sivistyneessä ihmisarvon tasa-arvoajattelussa niin pitkälle, että somaleja ja mustalaisia ei saa kohdella rasistisesti, mutta muita maan kansalaisia saa kohdella viranomaisetkin ihan miten tahansa, ennen kaikkea lapsia!
Rotuoppihan sisältää älyttömiä ajatuksia siitä, miten perinnöllistä ovat muka mitä merkillisemmät asiat. Esim. työttömyys, köyhyys, alkoholismi ja meillä viime aikoihin asti sosiaalitoimen ylläpitämä harha: sosiaalihuollon asiakkuus. Tästä viimeisenä esimerkkinä Dragsfjärdin tapaus, jossa sossu joutui luopumaan älyttömästä, laittomasta huostasuunnitelmasta sen jälkeen kun iltapäivälehdet julkaisivat tapauksesta kirjoituksiaan. Enemmän vain samanlaisia juttuja julkisuuteen, niin eiköhän sossun asiakkuudenkin periytyvyyteen ala tulla outoja katkoksia monen tapauksen kohdalla.
Ja entä kehitysvammaisten kohtelu Suomessa!
Eilen sairaanhoitaja äiti kertoi oman kehitysvammaisen poikansa kohtelusta, jollaista samaa tilannetta olen seurannut ystäväperheeni kohdalla live-elämässä. Kun vanhempien voimat loppuvat, ei lapsella ole muuta paikkaa kuin jokin laitossijoitus ja niistäkin paikoista on huutava pula. Ja millaisia ne paikat ovat, siitä olemme saaneet järkyttävää infoa parin viimeisen vuoden aikana.
kaupunginosalehti, josta saimme viime talvena lukea erään 25 v lastensuojelujaostossa työskennelleen henkilön kirjoituksen. Jopa hän mainitsi kirjoituksessaan, että "hoidollisessa huostaanotossa pitäisi olla muitakin syitä huostaanotolle kuin pelkkä lapselle hankittava hoito". Juuri näin.
Mutta minkä ihmeen takia jaostot eivät aikanaan kieltäytyneet hyväksymästä hoidollista huostaanottoa, koska sen saamiselle EI OLE muita perusteita kuin muka hankkia lapselle terveyshuollosta puuttuvaa hoitoa? Miksi?
Miksi hallinto-oikeudet nykyisin vielä vahvistavat tällaiset laittomat huostaanotot?
Näinkö se on, että Helsingin kaupunki tietää kyllä ihmisoikeusloukkauksista ja laittomista huostaanotoista, mutta ei myönnä korvausvelvollisuuttaan niiden kohdalla?
Kannattaa lukea:
http://isansana.com/keskustelu/YaBB.pl?num=1172702598
Mutta löysin tämän
Inhimillinen tekijä
TV2 Tiistai klo 15.25 6.11.2007
http://areena.yle.fi/toista?id=900829
näköjään vanhojakin uusintoja ja sitkeän hakemisen jälkeen löytyi se eilen uusintana tullut ohjelma:
Maria Annelin tarina
Sunnuntaina 20.7.2003 klo 16.10 TV2
- pitkä matka lapsuuden mustiin aukkoihin
Kun lapsuus on yksi musta aukko, pala hajanaisia muistikuvia, pätkiä kauhukuvista ja muistoja ahdistavista tunnetiloista, mistä löytyvät avaimet muistamiseen? Mistä löytyvät tunteet ja ne palaset, joista elämän voi rakentaa? Anne Flinkkilän vieraana tämäniltaisessa Inhimillisessä tekijässä on Maria Anneli Kärkkäinen, jonka väkivallan sävyttämä lapsuus kului riepottelussa lastenkodista kasvatuskodin kautta takaisin lastenkotiin.
55-vuotiaana, monen vuoden työn jälkeen, alkavat hajanaiset muistikuvat loksahdella kohdalleen, järjettömyys alkaa muuttua järjelliseksi ja ahdistavien tapahtumien syyt ja seuraukset asettuvat oikeaan järjestykseen. Kirjan kirjoittaminen on lopullisesti auttanut Mariaa täyttämään lapsuutensa pimeät kohdat, ei korjannut mitään, mutta on vihdoin antanut mahdollisuuden elää elämää, jossa on ainakin tilapäinen rauha.
Marian lapsuus 1950-luvun Suomessa oli täynnä järjetöntä väkivaltaa, rakkaudettomuutta ja hyväksynnän puutetta. Sadistinen isäpuoli piinasi tyttöä aikansa ja äidin kuoleman jälkeen 7-vuotias Maria lähetettiin kasvatuskotiin. – Siellä alkoi toinen helvetti, hän muistelee. Oma aikuiselämä piti sisällään avioeron, omien lapsien hylkäämisen, pakoa alkoholin pariin ja useita itsemurhayrityksiä.
Vasta psykiatrin avulla aloitettu menneisyysmatkailu alkoi vähitellen avata mielen portteja. Hajanaisista muistikuvista alettiin rakentaa kokonaisia palaamalla lapsuuden ja nuoruuden maisemiin. Myös viranomaispaperit kertoivat omaa karua kieltään: sairaalan potilaskertomukset ja oikeuslääkärin lausunnot muuttivat monet totuudet vallan toisenlaisiksi. Oman biologisen isän tapaaminen paljasti karkean totuuden äidistä.
Anne Flinkkilän vieraina ovat myös Marian mukana menneisyysmatkalla ollut psykoanalyytikko, lastenpsykiatri Eero Varilo sekä Marian tytär Minna Eskelinen.