Elikkäs koirallani on kehkeytynyt vuosien saatossa paha ääniarkuus, aluksi siis paniikissa uutena vuotena ja sitten laajeni kaikkeen paukkeeseen, ukkoseen ja yllättäviin ääniin. VIime uutena vuotena koira esim. piti viedä kaupungista rauhaisampaan paikkaan ja silti se piti lääkitä ihan rauhottavilla mikä tuntui itsestäni kamalalta.
Nyt yhtäkkiä tuntui ongelma riistäytyneen käsistä vaikka aiemmin oli jo merkkejä. Eli koirani sai kaupunkireissulla ns. paniikkikohtauksia: läähätys,tärinä ja halu piiloutua/ päästä kotiin mahdollisimman pian, itse en aina huomannut mistä nämä johtuivat. Nyt kuitenkin viikonlopun aikana kävi niin, että koira alkoi piiloutua pöydän alle kun pyysin lähtemään ulos ja sama jatkuu edelleen.
Luonteeltaan koirani on arka (esim. vieraita ihmisiä kohtaan) mutta hyvin energinen, vauhdikas ja iloinen sekä kiltti. Rakastaa ylikaiken vapaana oloa ja juoksua sekä ulkoilua ylipäätään. KOira on monirotuinen dobermannin, ajokoiran ja setterin sekoitus.
Olen nyt ostanut d.a.p :n feromoni pannan joka on ollut nyt 2vrk ja mitään vaikutusta en huomaa. Eläinlääkäriltä ohjeet positiiviseen koulutukseen, herkkuja ulkona ja kehumista. Tätä olen nyt koittanut noudattaa mutta ongelma on todella paha tällä hetkellä etten tiedä miten edetä. Metsässä ja puistossa pystytään olemaan mutta kaupungissa ei ja asumme keskustassa joten on sula mahdottomuus elää koiran kanssa täällä jos ongelma a ei saa kuriin.
Onko kenelläkään kokemusta/tietoa koirakouluttajista/käytöshäiriöt joka olisi osaava? Ovatko hinnat suurinpiirten samoissa lukemissa henkilöstä riippumatta? Sain yhteystiedot hkin Kai Pelkoselle mutta asun itse lahdessa ja epäilyttää hieman myös toki kustannukset ko. asiaan. Mutta jos ei tätä nyt mitenkään saada paremmaksi niin eihän tässä ole muuta vaihtoehtoa.
Nyt yhtäkkiä tuntui ongelma riistäytyneen käsistä vaikka aiemmin oli jo merkkejä. Eli koirani sai kaupunkireissulla ns. paniikkikohtauksia: läähätys,tärinä ja halu piiloutua/ päästä kotiin mahdollisimman pian, itse en aina huomannut mistä nämä johtuivat. Nyt kuitenkin viikonlopun aikana kävi niin, että koira alkoi piiloutua pöydän alle kun pyysin lähtemään ulos ja sama jatkuu edelleen.
Luonteeltaan koirani on arka (esim. vieraita ihmisiä kohtaan) mutta hyvin energinen, vauhdikas ja iloinen sekä kiltti. Rakastaa ylikaiken vapaana oloa ja juoksua sekä ulkoilua ylipäätään. KOira on monirotuinen dobermannin, ajokoiran ja setterin sekoitus.
Olen nyt ostanut d.a.p :n feromoni pannan joka on ollut nyt 2vrk ja mitään vaikutusta en huomaa. Eläinlääkäriltä ohjeet positiiviseen koulutukseen, herkkuja ulkona ja kehumista. Tätä olen nyt koittanut noudattaa mutta ongelma on todella paha tällä hetkellä etten tiedä miten edetä. Metsässä ja puistossa pystytään olemaan mutta kaupungissa ei ja asumme keskustassa joten on sula mahdottomuus elää koiran kanssa täällä jos ongelma a ei saa kuriin.
Onko kenelläkään kokemusta/tietoa koirakouluttajista/käytöshäiriöt joka olisi osaava? Ovatko hinnat suurinpiirten samoissa lukemissa henkilöstä riippumatta? Sain yhteystiedot hkin Kai Pelkoselle mutta asun itse lahdessa ja epäilyttää hieman myös toki kustannukset ko. asiaan. Mutta jos ei tätä nyt mitenkään saada paremmaksi niin eihän tässä ole muuta vaihtoehtoa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tosi hankalalta :(
voithan nä kokeilla semmosta että laitat vaikka radion päälle (peittämään ulkoa tulevaa meteliä) ja tietokoneelta laittaa tulemaan vaikka ammuntaharjoituksia videoina, eka ääni ihan pienelle, ja sitte ajan kuluessa vähän suurentaa volumea ja "kyllästää" koiran pelottavalla äänillä.. luulisin sen toimivan koiriin kun ihmisiinkin se toimii :)
esim. kävin eilen siskoni luona jolla 4v poika ja sinne tuli myös toinen siskoni jolla 5v tyttö,3v poika ja melkein vuoden ikäinen vauva. ja meteli oli ihan järkyttävä (mun mielestä) siskoni tuumailivat vaa et siihe on nii tottunu että ei sitä huomaakkaa ellei lapset huua joko iha täysillä tai oo iha hiljaa (kärjistettynä).. eli lapset huusi ja kiljahteli, siskot jutteli keskenään, joista toinen tosi kova ääninen, koirat leikkivät ja haukkuvatki välillä..
nii aattelin että miksipä ei sun koiraan toimis.. kannattaahan sitä ainaki kokeilla..
toivottavasti oli es vähä apua..
Minä neuvoisin sinua nyt olemaan tekemättä yhtään mitään. Jos nyt alat jollain paukku nauhoituksilla yms itse työstämään asiaa, voi olla että se menee vielä huonommaksi. Anna koiran olla rauhassa, toki se on vietävä lenkille mutta tee se mahdollisimman päättäväisesti ja ulkona et reagoi jos se reagoi. Ilman muuta annat koiran olla turvassa luonasi mutta ei mitään positiivista palkkaamista pelkäävälle koiralle.
Anna sen pannan olla vain kaulassa, joillakin koirilla kestää viikon kaksi että se tehoaa.
Joka tapauksessa se ei ole pysyvä ratkaisu eli kannattaa miettiä että josko sitä vain riipisi rahat kokoon ja veisi koiran kouluttajalle. Se ei loppujen lopuksi kuitenkaan maksa ihan älyttömiä.
Kuten edellinenkin, minäkin lähtisin stereoilla tekemään paukkuharjoituksia. Koirien totuttamiseen on kuulema tehty ihan oma levynsäkin, en tiedä mistä saatavilla, mutta olen näin kuullut.
Mikä edelliseltä jäi sanomatta ons e erittäin tärkeä asia, että harjoitukset etenevät aina hiljaisesta kovemmalle ja lopuksi ne aina hiljenevät. eli jos alat harjoitella kotitekoisesti, niin ensin ihan hiljaista pauketta ja koiran kanssa mukavaa touhua, syöttelyä silittelyä jne. Sitten vähän kovempaa ja taas koiran silsittelyä, syöttelyä ja rauhoittelua. Vielä kovempaa jne.. Etene vain niin kvoalle, että huomaat koiran reakoivan ääneen, mutta älä niin kovalle, että reakoi jo pelkäämällä. (ensimmäiset hiljaiset saavat olla vain taustahälyä, ettei koira edes huomaa niitä). Sitten ala hiljentää, samanlailla portaittain. Hiljentäminen on tärkeää, ettei koira jää kovan äänen aiheuttamaan tunnetilaan, vaan ääni on varmasti poistunut ja koira voi rauhoittua kun se hiljenee pikkuhiljaa pois.
Edellinen koiramme oli hyvin samanlainen, kuin tuo sinun koirasi. Pelkäsi kaikkea kovaa ääntä, jopa urheiluselostusta. Mertarannan ääni oli mielestään pahin.
Minä tein niin, että nauhottelin noita selostuksia, ukkosia, ammuntaa ja yleensä outoja ääniä. Sitten niitä kuunneltiin päivittäin, ensin hiljaisella äänellä ja pikkuhiljaa kovennettiin ääntä.
Puolivuotta siihen meni totutellessa, mutta sitten sai ukkonen jyrähdellä ja Mertsi selostaa kuinka kovaa tahansa, pelko häipyi pois.
Kannattaa kokeillä tuota siedätystä sinunkin.
Jos yhtään lohduttaa, niin meillä on ihan sama tilanne. Koko kirjoituksesi oli ihan kuin meidän koirasta. Kolme vuotias narttumme sai viime uutena vuotena kehitettyä itselleen paukkuarkuuden, aiemmin ei ollut ongelmia. Meidän tapauksessa asiaan taisi vaikuttaa se, että muutimme joulukuun alussa uuteen asuntoon ja lenkkimaastot, kaverit ym. muuttuivat.
Ilmeisesti koira ei ehtinyt vielä kunnolla tottua näihin uusiin kotikulmiin ja päätti uuden vuoden pommituksen jälkeen, että tämä on vaarallinen paikka.
Olen saanut asiaa vähän hallintaan sillä, että en anna koiran "paeta" paukkutilanteista. Kävelytän rauhallisesti poispäin. Vaikka koira vetäisi kuinka lujaa, niin itse sipsuttelen rauhallisesti ja höpötän koiralle jotain "ei välitetä, mennään rauhallisesti".
Täytyy kokoeilla vielä tuota siedätystä. Vaikka olenkin sitä mieltä, että meidän koira pelästyy vain niitä kovia ääniä joista se ei tiedä mistä se tulee. Esim. jos koiran vieressä paukahtaa vaikkapa joku ovi oikein kovaäänisesti kiinni ei se välitä mitään. Vilkaisee vain sinnepäin sen näköisenä, että mitäs siinä kolistelette.
Toivottavasti saadaan pelkureistamme reippaita lenkkikavereita siedätyksellä.
Siis ei enää edes ulos lähde?? Onko sulla isokin koira..? Mulla on semmonen reilu70cm uroskoira, paukkuarka! Ja ukkoset ja sateet on sitte jo tähän ikään mennessä kans alkanu pelottaa. Rauhottavat löytyy meiltäkin mutten välitä hirveesti käyttää. Lenkillä ukkosen jälkeen on pikkusen hankala, kotiinpäin vetoa aika vahvasti. Mut pannan olen vaan nostanu kurkkuun kun ei noi omat voimat siinä enää riitä. Ja reippaasti eteenpäin. Toinen koirista kun käyttäytyy normaalisti.
Tää toinen, ei arka, on jotenki vähä rauhottanu ehkä tilannetta. Ja häkki ostettiin minne laitetaan jos meno liian vaarallista. Koska on vaaraks itelleen jo, kun koheltaa ympäriinsä.
Ja niille, jotka sanoo tässä vaiheessa että kannattaa alottaa pikkuhiljaa noihin ääniin.. Niin voin kertoa että voitte yrittää selittää jollekkin muulle. Tiedän meinaan ettei se tässä tilanteessa auta. Ja jos teillä ei ole samanlaista ja kokoista(isoa) koiraa kotona, niin ette tiedä mistä puhutte.
Parhaani mukaan huolehdin että koira on turvassa. ja uudet vuodet oltu poissa kaupungista kans. Elämä ei sillon ole juhlaa, kaukana siitä. Mut tavallinen arki onneks vie vielä voiton ja koira mulla on..