Re: Erityislapset viranomaisinkvisition kohteina
Vastaus #3 - 05/30/07 - 15:13:06 20.5.2007 julkaistiin Helsingin Sanomien Mielipide-palstalla seuraava kirjoitus:
ERITYISLASTEN VANHEMMUUTTA PALKITAAN HUOSTAANOTOILLA
Kirsti Sivosen tunnustus vaikeasti kasvatettavien lasten äideille (13.5.) kohotti varmasti äitienpäivän tunnelmaa monessa kodissa. Yksi tunnetusti vaikeasti kasvatettavien lasten ryhmä ovat autistisen kirjon lapset. Klassisen autismin useimmat tuntevat, mutta sosiaalisina vaikeuksina ilmenevä aspergerin oireyhtymä aiheuttaa edelleen ympäristössä kummastusta ja paheksuntaa. Vanhemmat ovat usein tehneet vuosien ajan työtä oppiakseen ymmärtämään ja käsittelemään lastaan. Kun ongelmia kuitenkin tulee sosiaalisesti vaativissa ympäristöissä, kuten koulussa, saattavat vanhemmat joutua viranomaisten tutkivan katseen kohteeksi. Vaikeinta on, jos lapsi ei ole vielä saanut asianmukaista diagnoosia.
Toisinaan autisti- ja asperger-lasten vanhemmat päätyvät kamppailemaan omien lastensa puolesta viranomaisia vastaan. On perheitä, joista lapsi on otettu huostaan epätyypillisen käytöksen takia – esim. katsekontaktin välttäminen, syrjään vetäytyminen ja raivokohtaukset tulkitaan usein kasvatuksesta ja huonoista perhesuhteista johtuviksi. Kaikilla opettajilla, päiväkodin työntekijöillä ja sosiaaliviranomaisilla ei ole tietoa autistisille lapsille tyypillisestä käytöksestä; monet eivät myöskään tiedä, että syynä on neurologinen poikkeavuus. Toki autismin tai asperger-oireyhtymän tunnistaminen kuuluukin siihen perehtyneille asiantuntijoille, mutta usein lapsi ei edes pääse tutkimuksiin, koska hän ei saa lähetettä: vanhemmat on jo saatettu leimata "huonoiksi" vanhemmiksi eikä nähdä mitään syytä neurologisiin tutkimuksiin. Joku tajuaa hakeutua yksityiselle lastenneurologille, mutta siitäkään ei välttämättä ole enää tuossa vaiheessa hyötyä, eikä kaikilla ole kalliisiin tutkimuksiin varaa.
Usein lasten ongelmat vain pahenevat sijoituspaikoissa: voi vain kuvitella, miltä kotoa pois joutuminen tuntuu autistisesta lapsesta, jonka elämässä mikään ei ole niin tärkeää kuin arjen ja siihen kuuluvien ihmisten pysyvyys ja ennustettavuus. Lisäksi harvoissa sijoituspaikoissa osataan kohdella autisti- tai asperger-lapsia oikein. Omat vanhemmat ovat oppineet lapsen kasvun myötä hyviä keinoja, jotka toimivat juuri tämän lapsen kohdalla. Kun lapsi reagoi voimakkaasti palattuaan sijoituspaikkaan kotilomalta, tapaamisia vanhempien kanssa saatetaan rajoittaa. Toisinaan asperger-oireyhtymä myös sekoitetaan psykiatrisiin häiriöihin ja lasta aletaan ”kuntouttaa” väärillä menetelmillä.
Suomessa tarvitaan kiireesti enemmän julkista keskustelua huostaan otetuista lapsista – myös siitä näkökulmasta, että osa huostaanotoista on perusteettomia ja haitallisia lapselle. Suomessakin on perheitä, joissa on jouduttu viranomaisten mielivallan alle. Tällaiseen tilanteeseen joutunut perhe on epätoivoinen: apua on vaikea saada.
Terttu Marin, Helsinki
Jenni Miettunen, Espoo
Tiina Pihlajamäki, Mynämäki
Siirry sivun alkuun IP on kirjattu
Lounatuuli
Full Member
Viestejä: 110
Sukupuoli:
Re: Erityislapset viranomaisinkvisition kohteina
Vastaus #4 - 06/09/07 - 03:50:38 Juuri nuo kirjoituksen viimeiset kappaleet ovat ne, jotka kaikkien pitäisi tiedostaa:
"Usein lasten ongelmat vain pahenevat sijoituspaikoissa: voi vain kuvitella, miltä kotoa pois joutuminen tuntuu autistisesta lapsesta, jonka elämässä mikään ei ole niin tärkeää kuin arjen ja siihen kuuluvien ihmisten pysyvyys ja ennustettavuus. Lisäksi harvoissa sijoituspaikoissa osataan kohdella autisti- tai asperger-lapsia oikein. Omat vanhemmat ovat oppineet lapsen kasvun myötä hyviä keinoja, jotka toimivat juuri tämän lapsen kohdalla. Kun lapsi reagoi voimakkaasti palattuaan sijoituspaikkaan kotilomalta, tapaamisia vanhempien kanssa saatetaan rajoittaa. Toisinaan asperger-oireyhtymä myös sekoitetaan psykiatrisiin häiriöihin ja lasta aletaan ”kuntouttaa” väärillä menetelmillä.
Suomessa tarvitaan kiireesti enemmän julkista keskustelua huostaan otetuista lapsista – myös siitä näkökulmasta, että osa huostaanotoista on perusteettomia ja haitallisia lapselle. Suomessakin on perheitä, joissa on jouduttu viranomaisten mielivallan alle. Tällaiseen tilanteeseen joutunut perhe on epätoivoinen: apua on vaikea saada. "
Ketä ovat ne aikuiset, jotka haluavat kieltää nämä tosiasiat?
Mitä ideaa on tällaisessa lastensuojelussa, joka vammauttaa lasta, huonontaa hänen vointiaan? Ketä onvat ne aikuiset, joka puolustavat lasten tällaista väärää kohtelua?
Katson näiden lapsiin suuntautuvien ihmisoikeusrikosten puolustamiseksi sen, että kielletään aiheettomat huostaanotot. Missä niiden ihmisten omatunto on? Tai jos se on silkkaa tietämättömyyttä, niin pitäisi pitää suunsa kiinni asioista, joista ei riittävästi tiedä.
Vastaus #3 - 05/30/07 - 15:13:06 20.5.2007 julkaistiin Helsingin Sanomien Mielipide-palstalla seuraava kirjoitus:
ERITYISLASTEN VANHEMMUUTTA PALKITAAN HUOSTAANOTOILLA
Kirsti Sivosen tunnustus vaikeasti kasvatettavien lasten äideille (13.5.) kohotti varmasti äitienpäivän tunnelmaa monessa kodissa. Yksi tunnetusti vaikeasti kasvatettavien lasten ryhmä ovat autistisen kirjon lapset. Klassisen autismin useimmat tuntevat, mutta sosiaalisina vaikeuksina ilmenevä aspergerin oireyhtymä aiheuttaa edelleen ympäristössä kummastusta ja paheksuntaa. Vanhemmat ovat usein tehneet vuosien ajan työtä oppiakseen ymmärtämään ja käsittelemään lastaan. Kun ongelmia kuitenkin tulee sosiaalisesti vaativissa ympäristöissä, kuten koulussa, saattavat vanhemmat joutua viranomaisten tutkivan katseen kohteeksi. Vaikeinta on, jos lapsi ei ole vielä saanut asianmukaista diagnoosia.
Toisinaan autisti- ja asperger-lasten vanhemmat päätyvät kamppailemaan omien lastensa puolesta viranomaisia vastaan. On perheitä, joista lapsi on otettu huostaan epätyypillisen käytöksen takia – esim. katsekontaktin välttäminen, syrjään vetäytyminen ja raivokohtaukset tulkitaan usein kasvatuksesta ja huonoista perhesuhteista johtuviksi. Kaikilla opettajilla, päiväkodin työntekijöillä ja sosiaaliviranomaisilla ei ole tietoa autistisille lapsille tyypillisestä käytöksestä; monet eivät myöskään tiedä, että syynä on neurologinen poikkeavuus. Toki autismin tai asperger-oireyhtymän tunnistaminen kuuluukin siihen perehtyneille asiantuntijoille, mutta usein lapsi ei edes pääse tutkimuksiin, koska hän ei saa lähetettä: vanhemmat on jo saatettu leimata "huonoiksi" vanhemmiksi eikä nähdä mitään syytä neurologisiin tutkimuksiin. Joku tajuaa hakeutua yksityiselle lastenneurologille, mutta siitäkään ei välttämättä ole enää tuossa vaiheessa hyötyä, eikä kaikilla ole kalliisiin tutkimuksiin varaa.
Usein lasten ongelmat vain pahenevat sijoituspaikoissa: voi vain kuvitella, miltä kotoa pois joutuminen tuntuu autistisesta lapsesta, jonka elämässä mikään ei ole niin tärkeää kuin arjen ja siihen kuuluvien ihmisten pysyvyys ja ennustettavuus. Lisäksi harvoissa sijoituspaikoissa osataan kohdella autisti- tai asperger-lapsia oikein. Omat vanhemmat ovat oppineet lapsen kasvun myötä hyviä keinoja, jotka toimivat juuri tämän lapsen kohdalla. Kun lapsi reagoi voimakkaasti palattuaan sijoituspaikkaan kotilomalta, tapaamisia vanhempien kanssa saatetaan rajoittaa. Toisinaan asperger-oireyhtymä myös sekoitetaan psykiatrisiin häiriöihin ja lasta aletaan ”kuntouttaa” väärillä menetelmillä.
Suomessa tarvitaan kiireesti enemmän julkista keskustelua huostaan otetuista lapsista – myös siitä näkökulmasta, että osa huostaanotoista on perusteettomia ja haitallisia lapselle. Suomessakin on perheitä, joissa on jouduttu viranomaisten mielivallan alle. Tällaiseen tilanteeseen joutunut perhe on epätoivoinen: apua on vaikea saada.
Terttu Marin, Helsinki
Jenni Miettunen, Espoo
Tiina Pihlajamäki, Mynämäki
Siirry sivun alkuun IP on kirjattu
Lounatuuli
Full Member
Viestejä: 110
Sukupuoli:
Re: Erityislapset viranomaisinkvisition kohteina
Vastaus #4 - 06/09/07 - 03:50:38 Juuri nuo kirjoituksen viimeiset kappaleet ovat ne, jotka kaikkien pitäisi tiedostaa:
"Usein lasten ongelmat vain pahenevat sijoituspaikoissa: voi vain kuvitella, miltä kotoa pois joutuminen tuntuu autistisesta lapsesta, jonka elämässä mikään ei ole niin tärkeää kuin arjen ja siihen kuuluvien ihmisten pysyvyys ja ennustettavuus. Lisäksi harvoissa sijoituspaikoissa osataan kohdella autisti- tai asperger-lapsia oikein. Omat vanhemmat ovat oppineet lapsen kasvun myötä hyviä keinoja, jotka toimivat juuri tämän lapsen kohdalla. Kun lapsi reagoi voimakkaasti palattuaan sijoituspaikkaan kotilomalta, tapaamisia vanhempien kanssa saatetaan rajoittaa. Toisinaan asperger-oireyhtymä myös sekoitetaan psykiatrisiin häiriöihin ja lasta aletaan ”kuntouttaa” väärillä menetelmillä.
Suomessa tarvitaan kiireesti enemmän julkista keskustelua huostaan otetuista lapsista – myös siitä näkökulmasta, että osa huostaanotoista on perusteettomia ja haitallisia lapselle. Suomessakin on perheitä, joissa on jouduttu viranomaisten mielivallan alle. Tällaiseen tilanteeseen joutunut perhe on epätoivoinen: apua on vaikea saada. "
Ketä ovat ne aikuiset, jotka haluavat kieltää nämä tosiasiat?
Mitä ideaa on tällaisessa lastensuojelussa, joka vammauttaa lasta, huonontaa hänen vointiaan? Ketä onvat ne aikuiset, joka puolustavat lasten tällaista väärää kohtelua?
Katson näiden lapsiin suuntautuvien ihmisoikeusrikosten puolustamiseksi sen, että kielletään aiheettomat huostaanotot. Missä niiden ihmisten omatunto on? Tai jos se on silkkaa tietämättömyyttä, niin pitäisi pitää suunsa kiinni asioista, joista ei riittävästi tiedä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
...vaikka tänne vanhoja asioita postaileekin.
kohtaista ihmisoikeusrikollisuutta tämän päivän Suomestakin.
Lapsen oirehdinta kotilomien jälkeen ei koske vain asperger ja autisti lapsia. Jos lapsi on säästynyt näiltä sairuksilta, väitetään usein, että sairaus on psyykkinen ja johtuu vanhemmista. Kun ne hoitavalta taholta eivät pidä vanhemmasta, on helppo pistää sosiaalityöntekijälle viesti: lapsi oirehtii kotilomien jälkeen ja sitten tehdään vanha jippo: perutaan kotilomat epämääräiseksi ajaksi, "kunnes vanhempi voi paremmin".
Nämä ongelmat eivät muutu. Jos, niistä ei kirjoiteta ja puhuta. Meillä on 20v.(nyt oikeasti jo, "yhteiskunnalta" turvassa oleva poika, joka on päässyt Autismisäätiön siipien suojaan. Pojan asiat ovat nyt kunnossa.
Tämä vei 10v. Jouduin luopumaan aikanaan omasta "työelämästä, ja sitouduin lapseni omaishoitajaksi. Tiedän perheitä, joissa "ihmisoikeuksia" on rikottu ja asioita salattu vanhemmilta. Näitä vanhempia autismi-ja aspergerlapsia sekä heidän vanhempiaan on kohdeltu todella törkeästi. Nyt vihdoin täällä Helsingissä autismi- ja aspergerlasten vanhemmillekin järjestetään oikeanlaista tukea.
Vertaistukiryhmien merkitys on edelleen suuri.Pelkästään jo sen takia että, vanhemmat ovat hyvinkin erilaisessa asemassa vielä tänäkin armonvuonna 2008. Siitä mitä autismi-ja aspergeroireisiin kuuluu. Mitä tämä neurologinen sairaus tarkoittaa. Ne vanhemmat jotka ovat jaksaneet hakea tietoa ja kyseenalaistaa systeemiä, ovat jo selvillä vesillä tämän sairauden kanssa, mutta on paljon iäkkäitä vanhempia joille tämä asia on vielä UUSI.
Työtä on vielä paljon jäljellä. Emme saa unohtaa niitä aikuisia autisteja ja aspergeraikuisia, jotka ovat syntyneet ennenkuin tätä tietoa ja osaamista Suomessa ei vielä ollut. Oma poikani syntyi v.1988, silloin oltiin täällä Helsingissä vielä alkutekijöissä, Lastenlinnassa oli tietoa, mutta avokuntoutusmalleja ei ollut lainkaan.
Itse mietin, silloin vakavasti jo Suomesta poismuuttoa joko Göteborgiin tai Belgiaan. Jossa, tuolloin autismista tiedettiin paremmin. Onneksi NYT kaikki on pikkuhiljaa mennyt eteenpäin.
Mutta, meidän on muistettava että, on paljon niitä perheitä, joissa lapset ovat nyt aikuisia, apua ei tullut lapsen ollessa pieni eikä välttämättä enää nyt kun lapsi on jo aikuis-iässä.
Sikäli tämä asiat eivät vanhene. Autistinen lapsi on kokoelämänsä autistinen. Aspergerlapsi aspergeraikuinen.
Joten, toivon empaattisuutta myös monille muille. Jotka, ovat kovia kokeneita. Yhteisrintamalla ja työllä selviämme paremmin.
http://areena.yle.fi/toista?id=900829
Lapsesta kasvaa aikuinen ja sairaus olipa se mikä hyvänsä, seuraa aikuisuuteen
ja sairauden, taudin, oireiden, lääkityksen, kuntoutuksen jne kanssa
on elettävä hamaan hautaan saakka.
Karuja sanoja mutta äidin ja isänkin sydän
on aina lapsensa mukana
olipa lapsella ikää 5, 15 tai 35 vuotta.
Se että monen sairauden kohdalla (onneksi!)
kehitys, tieto, diagnoosien teko, kuntoutus, lääkitys jne
menee eteenpäin
on suuri saavutus kyseisen taudin, sairauden kantajille ja elämäänsä sairauden kanssa elävälle
mutta myös vanhemmille, läheisille.
Olkaamme siis kaikki yhdessä viemässä asioita eteenpäin ja tietoa, viisautta päättäjille, asiosta vastaaville
sekä yrittäkäämme tasoittaa ja edesauttaa
jäljessämme tulevien isien, äitien, lasten, perheiden tietä.
me muutettiin jokin aika sitten XXXXX (en halua
kertoa paikkakuntaa)
syy muuttoon oli miehen työ.
No minä/me saimme tätä ennen kaiken avun/tuen kaupungilta jossa asuimme (hyvin likellä kirjoituksen aloittajaa)
vaan kun muutimme XXXXX niin lapsemme ei enään ollut keh.vam. ja käytöshäiriöinen
eli mm.omaishoidontukea emme saa vaikka äiti joutuu pois olemaan töistä
Omaishoidontuki on laissa määrätty tuki joka pitää jokaiselle omaisensa hoitajalle lain mukaan maksaa mutta mikään laki ei mitään tiettyä kaupunkia pakota maksamaan tuota tukea eli porsaanreikiä on:(
Anoimme tukea jolloin meille suositeltiin lapsen pois antoa??
syy siihin kun lapsi tekee tarpeensa kokoajan alleen ja joudun oikeasti vahtimaan (ylivilkas)
ja pesemään pyykkiä (ulosteet)
No huostaanotto perhe olisi toki saanut kaikki tuet niinkuin meille kerrottiin,omitusta,
heille maksetaan kaikki ja vähän päälle pyykkipulverin
mutta meille ei mitään??
Onko nyt oikeasti niin että te kaikki kuvittelette että me äidit tahallaan vammasia lapsia synnytetään (lapseni vamma todettiin vasta 3v)
lapsen biologinen isä on mitä on, hävisi omasta tahdostaan (viettämään railakasta nuoruuttaan)lapsen ollessa vajaan 3v.
nykyään lapsi 13v ja uusi isä tuli mukaan lapsen kuvioihin 6v.
Tuntuu hirvittävän pahalta kun lapsellani diagnoosina mm.käytöshäiriö
ja minua äitinä syytetään,olet juonut viinaa??
no ei uskota kun en juonut,joo olin nuori (19v)
kun lapseni/esikoiseni synnytin mutta en silti juonut
mutta toki silti epäillään olinhan liian nuori viranomaisten mielestä ollakseni reitis synnyttäjä
no sitten ei uskota etten tiennyt
"mitä synnytän"
eli olisi kuulemma pitänyt näkyä tuo "vammaisuus" ultrassa ym.
Tuo syyttämisen kierre on julma viranomasilla,
sanoivat jopa että olisi pitänyt ajatella kun uuden miehen kanssa teen lapsia että olisiko kannattanut jättää tekemättä (aborttiko?) ja erinäsiä vaihtoehtojakin olisi löyttynyt uusille lapsille kun huomasin odottavani
(eli terveet olisi haluttu sijaiskoteihin ns. uusiille vanhemmille mutta sairaan saatte pitää itse)
meille on nyt "tappelun" myötä annettu ns. tukiperhe tälle keh.vammaiselle lapselle
samoin koulu on harjaantumiskoulu ja kaikki sanoo lapsen ulostamisesta ainakin kerran päivässä mutta sos.virasto syyttää meitä vanhempia
(no sanottakoot että ulostaminen housuihin yltyy kun koulu ym. alkaa)
mutta syyhän on aina vanhemmissa
eli tukea ja arvostusta todellakin kaivataan
Olen lukenut ja panostanut lapseeni tuon koko sairas/lapsuusajan ja en toki väitä olevani täydellinen mutta väitän osaavani paremmin lapseni hoitaa kuin se joka lukee vain kirjaa eikä käytännössä näe koko tilannetta
Nykyään meillä 2 tervettä lasta uuden miehen kanssa ja ei heillä vastaavia ongemia mutta he ovatkin eri asia.
Tukea tosiaan tarvitaan ja lapsen huostaanotto ei aina ratkaisu vaikka kaupungit näin kuvitteleevat
anteeksi kirj.virh. en jaksa tarkistaa
pistää vain niin vihaksi että huostaanottoa pidetään jonakin kunigas-ratkaisuna:(
Eli mitä tosiaan voitetaan sillä kun perhe hajotetaan annetaan 1/2 lasta huostaan ja huostaanotto perheelle maksetaan kaikki mahdolliset tuet ja tietenkin se päiväraha ym.
halvemmaksi tulisi jos jokainen kunta
suosuisi maksamaan sen omaishoidontuen
ja näin taattaisi kunnon hoito rakkaille omaisillemme
sivistymättömät, ala-arvoiset ......
lasten, nuorten perheiden kohtalot
päättäjille ja poliitikoille tiedoksi.
Lastensuojelusta, ja sosiaalihuollosta vastaavalle peruspalveluministerille
(tällä hetkellä Risikko Paula)
tiedoksi myös omine kertomuksineen perheenne kohtalosta ja kohtelusta
sekä myös mahdollisia virallisia asiakirjoja myös mukaan.
http://www.paularisikko.net/ministeriossa/tehtavat.htm
Lääninhallitukseen ja Eduskunnan Oikeusasiamiehelle sekä esimerkiksi vammaisjärjestö(i)lle sama asiakirja-paketti myös.
Kun tekee yhden hyvän ja asiallisen "kijoituspaketin" perheensä kohtelusta viranomaispalveluiden asiattomassa toimivassa ja käyttäytyvässä viidakossa
niin sen voi lähettää esimerkiksi kaikille edellä mainituille tahoille.
Jaksamista. lapsesi Äiti olet kuitenkin,
vaikka tässä maassa ei enää Äitejä eikä Isiä eikä Perheitä arvostetakaan lastensuojeluviranomaisten taholta.
lämmittävää lukea toisia samoja kokeneiden ajatuksia.
Se iljettävä kaksinaamaisuus minuakin tässä valtiossa inhottaa, että omaishoidontukea ei makseta kaikissa kunnissa niille, joille se kuuluu! Mutta huostaanottoa ollaan kyllä tarjoamassa omaishoidon tuen SIJASTA!
On tää yhtä helv....ä!
Ja juuri tätä tämä on, että ydinperheet jätetään puille paljaille, mutta sijaisperheille on varaa maksaa lapsen hoidosta vaikka 2000 euroa kuussa! Saat...a kun kerran saisi jonkun perhehoitoliiton puheenjohtajan naaman uusittavakseen! Aggressioita tällainen epäoikeudenmukaisuus nostaa ihmisissä, ei mitään muuta!
Kotiin lastaan hoitamaan jäävä äiti saa sentään korotetun vammaistuen ja lapsilisän eli 189 e satanen. Palkkatyöstä pois jääminen aiheutti reilusti yli 2000:n euron ansionmenetyksen, mutta mitäs väliä tuolla. Bio-äiti pärjää lapsensa kanssa päättäjien mukaan hienosti 289 eurolla kuukaudessa.
Jatkaisin vielä, mielelläni tätä keskustelua. Mielestäni meidän, erityislasten vanhemille ja huoltajille ei ole Suomessa tarpeeksi vahvaa ETUJÄRJESTÖJÄ, johon vanhemmat ja huoltajat voisivat liittyä. Sellaisia etujärjestöjä kyllä, missä on mukana asiantuntijoita. Mutta, varsinaista vanhemille ja huoltajille tarkoitettua ainakaan minä en ole vielä löytänyt.
Tietoa kyllä riittää näistä Neurologisen puolen sairauksista riittävästi. Ja on tuurista kiinni saako apua vai ei. Sekin lisää eriarvoisuutta. Mutta, sellaista etujärjestöä missä vanhemmat ja huoltajat voisivat toimia ns.päättäjiin päin vaikuttajina ei ole.
Olemme liian hajallaan. Usein on kyllä tarjolla näitä ns.keskustelukahviloita, mutta niissä keskitytään yleensä johtuen aikaresussista vain äitien/isien omaan jaksamiseen ja arjesta selviintymiseen. Miten tätä asiaa saisi laajelmilti liikkeelle? Ns. saivathan ns.vammaisjärjetöt (perinteiset kehitysvammajärjestöt) jotakin myönteistä aikaiseksi 90-luvulla. Jos, ei muuta niin ainakin yhteiskunnallista keskustelua eriarvoisuudesta. Tämä on mielestäni tärkeää!!
Nyt olisi pikkuhiljaa meidän neurologisten sairastavien lasten ja nuorten/aikuisten-lasten vuoro.
Meidän vanhempien on oltava ROHKEITA JA KÄYTÄVÄ YHTEISRINTAMAAN LASTEMME PUOLESTA!!! SUOMALAINEN YHTEISKUNTA ON NIIN VAHVA KUIN SEN HEIKOIN LENKKI.LAPSEMME EIVÄT KOSKAAN ITSENÄISESTI PYSTY AJAMAAN OMIA OIKEUKSIAAN.
Sosiaali-ja terveysviranomaiset tietävät tämän. Siksi meistä moni väsyy tämän byrokratian kanssa "tappeluun". Kaikki eivät jaksa valitusrumpaa, väärästä kohtelusta joka kestää vuosia. Eivätkä kaikki vanhemmat ja huoltajat osaa tai koulutustaso ei riitä tai yksinkertaisesti voimavarat eivät riitä tähän sosiaali-ja terveysviranomaisten vastaiseen taistoon. Työelämä ja kotiasiat vievät kaikki voimat Kun, lisäksi lastemme oikeuksia poljetaan kokoajan.Meitä kun monessa eri sosiaalisessa yhteiskunta luokassa olevia vanhempia ja huoltajia. Kun kotona on lisäksi vaativa hoidettava yksi tai useampi. Josta on pidettävä jokapäivä huolta.
Odotan Yhteyden Ottoanne ja Ideoitanne. Jonkun on tämä työ aloitettava. Yksi yhden ja kaikki kaikkien puolesta tasa-arvoisesti, oikeudenmukaisesti, solidaarisesti inhimillisyyttä unohtamatta. Lokeroitumisen sijaan meidän on toimittava yhdessä.
Oli lapsemme sitten autistinen/austismin kirjoon kuuluva/asperger/adhd/ tai jotakin siltä väliltä.
Ehkä olen idealisti. Mutta, yritän näin kuitenkin. Jos, en muuta niin aloittaa omalta osaltani keskustelua.
Asumme itse Helsingissä. Täältä olisi muutoksen hyvä alkaa..päin parempaa tulevaisuutta. Pääkaupunkiseutu saisi hävetä..Täällä pitäisi sitä ennakkoluulottomuutta yhteiskunnan päättäjiltä löytyä jos, ei täältä niin mistä sitten? Onhan täällä koko yhteiskunnan korkein taso päättämässä?! Eduskuntaa ja hallistusta myöten.
ps. lähdemme perheen kanssa nyt hyvin ansaitulle europaan kiertueelle, yhdessä ihanan lahjakkaan muusikkolapsemme kanssa. joten en vähänaikaan vastaa näihin palautteisiin, mikäli niitä tulee. Palaan asiaan. Hyvää kesää Kaikille Erityislasten vanhemille ja erityisesti erityislapsille itselleen!
muutosasiassa.
Yhteistyöllä on voimaa niinkuin kaikessa tämän maan epäkohtien korjaamisessa kautta aikain on ollut.
Nyt on kaikkien erityisryhmien vuoro tuoda omia asioitaan julki ja äänekkäästikin ja vielä vaatimusten kera
tässä itseään mädättävässä yhteiskunnassamme.
Jokaisella lapsella, nuorella ja nuorella aikuisella
on oikeus asialliseen ja ammattilaisten taholta annettaviin ja järjestämiin yhteiskuntapalveluihin.
Mutta niinhän ei, eikä sillä tavalla enää tässä maassa asioita päättäjien ja varsinkaan kuntaviranomaisten taholta tehdä eikä hoideta!
Sen suunnan on siis aika muuttua ja asioiden tilan ja hoidon on myös muututtava.