Verhot, jotka estävät näkemästä
sisään, minua minnekään,
tummat verhot jotka ripustit,
ja minä, en muuta muista kuin murheen,
herään aikaisin, lähden varhain
paikkaan, jossa polut yhtyivät yöksi.
sisään, minua minnekään,
tummat verhot jotka ripustit,
ja minä, en muuta muista kuin murheen,
herään aikaisin, lähden varhain
paikkaan, jossa polut yhtyivät yöksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Runossasi surullinen sointu,
mietin runon loppuasi
"herään aikaisin, lähden varhain
paikkaan, jossa polut yhtyivät yöksi."
hhmmmm,,,,
kirjoitat kauniita runoja
esim.,,,
pidin paljon tätäkin runostasi;
"Koko sateisen
päivän kylven sinussa.
Tulet huomenna."
kiitos ja hyvää yötä :)
kaunis kuitenkin sen haikeudesta huolimatta,
tai ehkä juuri siksi.