Miten olette kestäneet rankkojen hoitojen jälkeen tulleet nega-vastaukset kerta toisensa jälkeen? Mulla on nyt selvästi alentunut mieliala, niin että ei oikein huvittaisi tehdä mitään ja yhtäkkiä pitää mennä johonkin piiloon itkeskelemään. Mitään pidempää hoitotaukoa en halua pitää, koska se vasta kamalalta tuntuisi.
Eli oletteko joutuneet syömään jotain masennuslääkettä ja miten ne vaikuttavat omaan hormonitoimintaan? Psykologin kanssa keskustelun en usko auttavan minua, koska tiedän ettei tämä olo puhumalla parane.
Eli oletteko joutuneet syömään jotain masennuslääkettä ja miten ne vaikuttavat omaan hormonitoimintaan? Psykologin kanssa keskustelun en usko auttavan minua, koska tiedän ettei tämä olo puhumalla parane.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mielialalääkkeet vaikuttavat viiveellä ja niitä ei saisi käyttää raskauden aikana... joten eipä kannata jos suinkin vain ilman päjää. eipä muakaan keskusteluapu auttaisi (lapsettomuudesta keskustelu ainakaan) vaan asian "unohtaminen" eli muihin harrastuksiin keskittyminen, ystävien tapaaminen jne. eli hae piristyksiä jostain ihan muualta.
lapsettomuus kun ei noin vaan "unohdu" muihin asioihin keskittymällä. Toki muu puuhaaminen hetkellisesti voi helpottaa, mutta lapsettomuus on mielestäni yksi suurimmista kriiseistä mitä ihminen voi täällä kulkiessaan kohdata. Itseäni ainakin on auttanut terapia tosi paljon, on ainakin yksi paikka jossa voi rauhassa purkaa pahan olon, pettymyksen ja vaan itkeä sitä surua. Ei tarvi sit jossain työpaikalla yhtäkkiä revetä kyynelehtimään tai lastata ystäviä näillä asioilla liikaa, sillä ei ne, keillä on lapsia voi oikeasti koskaan tajuta miltä se tuntuu, kun täydellisesti epäonnistuu luonnon määräämässä perustehtävässään naisena...
Pitäisi ajatella sitä, että olihan sitä elämää ennen lapsiyrityksiäkin! Ei elämä voi olla lapsesta kiinni... ja saahan niitä adoptoimalla jos ne niin välttämättömiä on. Kyllä muissa puuhissa ja harrastuksissa mieli voi levätä vaikka sen lapsettomuuden muistaisi välillä. Ei herranjestas lapsettomuus voi pilata koko elämää! Ja vielä jos ketjun aloittajalla kerran on vielä toivoa omasta biologisestakin lapsesta. Ei lapsi saa olla pakkomielle! Olen pysynyt järjissäni kun en ole tehnyt siitä sellaista. Aivan naurettavaa monella! Kai teillä on aiemminkin ollut elämää! On ihana kesä, menkään ja harrastakaa, nauttikaa elämästä. Etenkin te joilla on rakastavat puolisot. Jos alatte perustaa elämäänne pelkän lapsen saamisen varaan, se on ihan väärissä kantimisssa! On niitä muitakin unelmia sen suurimman lisäksi.