Moi!
Olen 24-vuotias mies ja minua on vaivannut jo tarhaikäisestä asti seksuaalisuuteni, joka on ollut siitä lähtien muuttumaton, mitä nyt itsetyydytys on saanut toisen vaihtoehtoisen tavan.
Suutelu, sukupuolielimet ja yhdyntä eivät kiinnosta minua yhtään, ne tuntuvat lähinnä vastenmielisiltä ajatuksilta. Viimeksi suutelin naista baarissa vuosi sitten ja se oli vastenmielistä. En edes tiedä sujuisiko minulta yhdyntä, kun en tunne edes vetoa siihen. Seurustelu ei kiinnosta, minulta puuttuu jokin luontainen "vietti" siihen, kuten yhdyntäänkin. Rakastunut en ole ikinä kehenkään, en usko pystyväni tuntemaan rakkautta. Sairaat asiat kiihottavat minua: kiihotun nähdessäni tappelun koulussa tai jääkiekko-ottelussa. Kiihotun myös nähdessäni mielestäni seksikkään vartalon (sukupuolella ei väliä, ylävartalo). Ajattelen tappelua tai fyysistä läheisyyttä hyvävartaloisen ihmisen kanssa (joskus jopa samaa sukupuolta olevaa ystävääni) runkatessani. En edes runkkaa normaalilla "käteenveto" - tyylillä, vaan makaan mahallani sängyllä ja hinkkaan itseäni patjaa vasten tai hieron elimeni päätä etusormella ja peukalolla kalsareiden läpi. Laukean (elimeni ei läheskään aina ole edes täysin kova) esinahan sisään (housut eivät tahriinnu) ja käyn tyhjentämässä "satsin" vessanpönttöön. Voin toistaa saman muutamia kertoja päivässä. Tämän jälkeen minua ahdistaa ja masentaa suunnattomasti, poden huonoa omaatuntoa ja mietin, miksi minusta on tullut tällainen.
En tiedä suuntautumiselleni nimeä (en ole homo, bi, hetero), luulen olevani ainoa laatuani. Friikki, luonnonoikku, perverssi. Asia masentaa ja ahdistaa minua suunnattomasti ja olen yrittänyt tappaa itseäni sen vuoksi. Elämältäni ja tekemisiltäni on kadonnut pohja. Minun on turhaa opiskella hyvään ammattiin tai tehdä mitään muutakaan, sillä jos seksuaalisuuteni ei tästä mihinkään muutu, en tule koskaan hankkimaan vaimoa / perhettä / jatkamaan sukua / seurustelemaan ynnä muuta normaalia, sillä tuo "normaali" on minulle luonnonvastaista. Luonnollinen olotila minulle on elää yksin ja tyydyttää itse itseni edellä mainituilla tavoilla. Tähän asti olen elänyt asian kanssa, mutta iän ja seurustelupaineiden lisääntyessä asia alkaa ahdistaa enemmän ja enemmän. Ikään kuin olisin joku jumalan ”koe-eläin”, ihminen, joka pystyy elämään elämänsä alusta loppuun ilman parisuhdetta ja seksiä tyydyttäen itse itsensä. Tuntuu, ettei kukaan voi auttaa, sillä todellakin uskon, ettei maailmassa ole muita samankaltaisia luonnonoikkuja. Maailmani päättyisi, jos joku tuttavistani saisi tietää tästä. Tähän asti olen vain näytellyt heteroa, joka nyt ei vaan syystä tai toisesta seurustele tai edes harrasta irtosuhteita.
Mitä voin tehdä asian kanssa, saako keneltäkään apua? Vai onko kohtaloni vain tyytyä erilaisuuteeni ja elää asian kanssa tai tappaa itseni?
Olen 24-vuotias mies ja minua on vaivannut jo tarhaikäisestä asti seksuaalisuuteni, joka on ollut siitä lähtien muuttumaton, mitä nyt itsetyydytys on saanut toisen vaihtoehtoisen tavan.
Suutelu, sukupuolielimet ja yhdyntä eivät kiinnosta minua yhtään, ne tuntuvat lähinnä vastenmielisiltä ajatuksilta. Viimeksi suutelin naista baarissa vuosi sitten ja se oli vastenmielistä. En edes tiedä sujuisiko minulta yhdyntä, kun en tunne edes vetoa siihen. Seurustelu ei kiinnosta, minulta puuttuu jokin luontainen "vietti" siihen, kuten yhdyntäänkin. Rakastunut en ole ikinä kehenkään, en usko pystyväni tuntemaan rakkautta. Sairaat asiat kiihottavat minua: kiihotun nähdessäni tappelun koulussa tai jääkiekko-ottelussa. Kiihotun myös nähdessäni mielestäni seksikkään vartalon (sukupuolella ei väliä, ylävartalo). Ajattelen tappelua tai fyysistä läheisyyttä hyvävartaloisen ihmisen kanssa (joskus jopa samaa sukupuolta olevaa ystävääni) runkatessani. En edes runkkaa normaalilla "käteenveto" - tyylillä, vaan makaan mahallani sängyllä ja hinkkaan itseäni patjaa vasten tai hieron elimeni päätä etusormella ja peukalolla kalsareiden läpi. Laukean (elimeni ei läheskään aina ole edes täysin kova) esinahan sisään (housut eivät tahriinnu) ja käyn tyhjentämässä "satsin" vessanpönttöön. Voin toistaa saman muutamia kertoja päivässä. Tämän jälkeen minua ahdistaa ja masentaa suunnattomasti, poden huonoa omaatuntoa ja mietin, miksi minusta on tullut tällainen.
En tiedä suuntautumiselleni nimeä (en ole homo, bi, hetero), luulen olevani ainoa laatuani. Friikki, luonnonoikku, perverssi. Asia masentaa ja ahdistaa minua suunnattomasti ja olen yrittänyt tappaa itseäni sen vuoksi. Elämältäni ja tekemisiltäni on kadonnut pohja. Minun on turhaa opiskella hyvään ammattiin tai tehdä mitään muutakaan, sillä jos seksuaalisuuteni ei tästä mihinkään muutu, en tule koskaan hankkimaan vaimoa / perhettä / jatkamaan sukua / seurustelemaan ynnä muuta normaalia, sillä tuo "normaali" on minulle luonnonvastaista. Luonnollinen olotila minulle on elää yksin ja tyydyttää itse itseni edellä mainituilla tavoilla. Tähän asti olen elänyt asian kanssa, mutta iän ja seurustelupaineiden lisääntyessä asia alkaa ahdistaa enemmän ja enemmän. Ikään kuin olisin joku jumalan ”koe-eläin”, ihminen, joka pystyy elämään elämänsä alusta loppuun ilman parisuhdetta ja seksiä tyydyttäen itse itsensä. Tuntuu, ettei kukaan voi auttaa, sillä todellakin uskon, ettei maailmassa ole muita samankaltaisia luonnonoikkuja. Maailmani päättyisi, jos joku tuttavistani saisi tietää tästä. Tähän asti olen vain näytellyt heteroa, joka nyt ei vaan syystä tai toisesta seurustele tai edes harrasta irtosuhteita.
Mitä voin tehdä asian kanssa, saako keneltäkään apua? Vai onko kohtaloni vain tyytyä erilaisuuteeni ja elää asian kanssa tai tappaa itseni?
Vastaukset 20
Vanhimmat
tänne muistan takstin sisällön. musta vaan tuntuu että oot tehny itte itestäs friikin tai mikskä haluatkin ittees kuvata!jokaisella täällä on omat oikkunsa jopa masturboidessaankin.herrajumala sentään.ja mitä ihmeellistä on yksinolossa elämisessä??!!lopeta ittesäälissä pyöriminen ja keskity ulkopuoliseen elämään vaikka yksin.so vot.et ole ainoo sinkku maailmassa etkä suomessa joilla ei oo perhettä tai muuta.ite omilla ajatuksillas pyörität kehää.katkase se kehä ja pysähdy kattoon ympärilles. tsiigaa muita ihmisiä ja lopeta tuo normiajattelu naisesta, perheestä ja lopeta näytteleminen. ketä kiinnostaa mistä puristat pippeliäs ja laukeetko housuihin vai tapettiin,hel**ti sentään. HERÄÄ OMASTA PIENESTÄ MAAILMASTA!!!!nii alkaa elämä maistuun sullekkin.sunlaisias on maailama pullollaan!!!onnee ittes ettintään!!!
sut kainaloon ja olla vaan. Ehkä aika näyttää sullekin todellisen luonnon ;) Onnea sulle ja toivottavasti joskus kohdataan :)
mies puolinen :) alle 30v yli 25v. ;)
perspektiiviä asiaan: Matin tarina citylehdestä:
Matti sanoo olleensa yläasteikäisenä “kiusattu nörtti”. Tyttöystäviä ei ollut, ja suhteita alkoi tulla vasta aikuisiällä.
“Onneksi kädet on keksitty”, Matti sanoo,
“Mutta välillä tuntuu todella turhauttavalta.”
Jos sitä oikeaa ei löydy, tarjolla olisi myös maksullisia palveluja. Matti ei kuitenkaan halua käydä maksullisissa naisissa, koska se olisi moraalisesti väärin. Tyttöystävä pitäisi löytää päivänvaloa kestävällä tavalla. Matti on kokeillut lehti-ilmoitusta, mutta siihen tuli vain kaksi vastausta.
Kaveriporukassa asian esille nouseminen olisi kiusallista, sillä seksittömyys ei ole normaalia. Tai niin sitä ainakin luulisi.
Seksiä on kaikkialla. Se mikä joskus muinoin häveliäästi kätkettiin, on nyt eniten esillä. Joulukadulla silmät eivät voi olla osumatta alusvaate- ja yöasumainosten viettelijättäriin. ”Osta hyvä takamus”, kirkuu Forumin seinä.
“Seksillä on ylikorostunut asema.Viesti ympäristöstä on se, että kaikilla on seksiä ja koko ajan. Se on ahdistavaa. Ollaan menty liiallisuuksiin, ruokaakin myydään seksillä”, Matti pohtii.
“Toisaalta vähäpukeisten naisten yleisyys kuvastossa on näin miehen kannalta ihan mukavakin asia.”
Matilla on naispuolisia ystäviä, mutta he ovat – vain ystäviä.
“Jos olen ystävystynyt naisen kanssa paremmin, niin silloin on järjestäen käynyt niin, ettei välillemme olekaan syntynyt suhteeseen tarvittavaa kipinää.”
Sitten Matti kumartuu pöydän yli.
“Minulla on aika pieni. Olen kyllä sinut sen kanssa, mutta monelle naiselle se on kynnyskysymys.”
Matti haaveilee itsenäisestä ja sopusuhtaisesta naisesta, jolla olisi hyvä itsetunto ja rento elämänasenne.
“Jonka kanssa voisi puhua kaikesta ja tehdä ennakkoluulottomiakin juttuja. Pidän rohkeista naisista, sellaisista joilla on omaa tahtoa. Osaan siivota ja laittaa ruokaa itsekin. En kaipaa hoitajaa, vaan sielunkumppania.”
Matti on ollut seksittä lähes 40 vuotta, muttei ei aio lähteä muuttamaan itseään.
“Olen varmasti jonkunmoinen friikki, mutta en silti lähde esittämään naisille mitään muuta kuin olen. Teeskentelyllä ei pääse pitkälle.”
Sitten Matti on hetken hiljaa ja kysyy:
“Miksi naiset, jotka haluavat olla kavereita, eivät halua seksiä?”
Lukijoilta
“Menetin neitsyyteni 24-vuotiaana ja valitettavasti sen jälkeen totesin, että mies ei todellakaan ollut se oikea. Miltei heti kyseisen miehen jälkeen tapasin sen todellisen herra oikean, jonka kanssa varmasti olemme yhdessä hamaan hautaan asti. Mutta siltikin vituttaa harva se päivä se, että oli pitänyt mennä ensin kokeilemaan asiaa väärän miehen kanssa.”
Nainen, 26
“Jos pysyn neitsyenä, niin kukaan ei voi pettää minua!”
Nainen, 23
“Seksitön elämä on helpompaa: ei ole pelkoa taudeista eikä raskaudesta tai morkkista yhden yön huuman takia. Minulle olisi ainakin vaikeampi selvitä sydänsuruista, jos seksi olisi sotkettu ihmissuhteeseen mukaan. Kun näin kauan on ollut ilman, miksi antaisin nyt periksi? Olen liian tunteellinen ihminen harrastaakseni seksiä vain kokeilun vuoksi.”
Nainen, 35
saa yhteystiedot, jos vaikka haluatte auttaa Mattia saamaan suhteen tai kysellä häneltä lisätietoja, että mites nyt näin ja vieläkö yksinäisyys vaivaa, vai onko tilanne muuttunut kun meille ei ole siitä vielä tiedotettu? että voinko auttaa ja järjestämme sulle vaikka sokkotreffit.
Tai mikä parempaa, otetaan selville ketkä on sun kavereita, mieluummin puolituttuihin yhteyttä, ettei totuus esille tule ja kysellään heiltä ja pohditaan yhdessä Matin asioita ja vähän vittuillaan hälle, jotta siitä osaisi reipastua ja menis nyt hyvänen aika harrastamaan sitä seksiä ja näkyvästi, sille ei meille riitä että hän nauttisi elämästä ystäviensä kanssa, vaan tehköön vaikka seksivideon jolla todistaa kyvykkyytensä, jota voi sitten vaikka naapuri illassa katsoa, jottei jää kenellekään enää sen jälkeen epäselvyyttä, että juu, nyt on harrastettu seksiä, pääsee kaikilta helpottunut huokaus: Tervetuloa normaali heteroyhteiskuntaan!
Matti on ihan homo! se oli kehdannut bussipysäkillä tervehtiä yhtä naapurihomoa, kyllä siinä homo homon tunnisti, ei kai se muuten olisi moikannut? tästä huolestuneena naapureiden piti mennä ullakolle tarkastelemaan minkälaista ähinää mahtaa matin kämpästä kuulua, onko se hullu vai homo tai peräti jakorasia?
Kun ei sieltä mitään kuulunut, kun sivistävää kirjanlukemissessioita, tarkoittaa tämä sitä että matti on reppana yksineläjä ja ei siinä mitään, samalla pitää näiden harhautuneiden kyttääjien toimia pitää peitellä yhä vain kovemmilla toimilla, jottei kukaan uskoisi että he kehtaisivat mennä kyttäyksessään niin pitkälle ja suuttuvat vielä siitä, ettei matti enää pidä tälläisistä kyttääjistä, jotka piilottelevat itseään ja toimivat vain selän takana ja tuhota kostoksi toisen yksityisyyden kokonaan häpäisyineen, koska sellainen psykologien mukaan on erittäin raskasta ihmisen psyykkeelle, jolloin romahtaminen pitäisi olla varmaa suht nopeesti. Mutta jos ei tuhoudu, niin siinähän on sitten taas yks turha julkkis suomen kartalle josta pölistä.
Mutta Mattihan ja citylehti toimi viisaasti kukaan ei voi mattia tunnistaa ja hän vain jakoi elämäntarinansa ymmärryksen jakamiseksi, eikä silti joudu nyt kavereidensa ehkä vinoilun kohteesi (aikuiset nyt tietysti tuollaiseen osaavat suhtautua ja äkkiäkös tilanne voi muuttua tuon seksi/suhde asian suhteen) ja hän voi olla kuka tahansa meistä ja elää normaalia ja tasapainoista elämään, samalla kaihoten tuon sielunkumppaninsa perään (mikä tietenkään ei ole ennenkuulumatonta).
on tuollainen toiminta, saadaan järkyttävällä junttauksella fiksutkin ihmiset sekaisin valehtelemaan toiselle päin naamaan, jottei tälläisten herkkähipiäisten kyttääjien toimet paljastuisi. Älkää puhuko mitään, ei saa paljastaa, tää on vain tälläinen juttu vähän tarkkaillaan toisen toimia, ihan vaan halutaan oppia "tuntemaan" toinen, mutta vältetään viimeiseen asti olemasta normaalissa kontaktissa.
Joten monenlaista kulkijaa todellakin tähän maailmaan mahtuu, ei ehkä tarvi kovin huolissaan olla jos ainoa "pahe" tuossa iässä on se, ettei vielä kenenkään kanssa ole tarpeeksi kolahtanut suhteeseen asti.
on, että jokainen joka tähän sortuu (joko itse kyttäykseen tai peittelyyn) tulee saamaan vitun paska huutelun osakseen ynnä muuta (sillä tietääkseni jokaisella ihmisellä on oikeus ihmisarvoiseen elämään) ja päählö vielä paljon paljon enemmän, jos tätä ei ymmärrä, niin todellakin on päässä jotain vikaa.
kiihottaa taas joku teinilauma huutamaan ja suuttumaan näiden herkkähipiäisten kyttääjien puolesta, sillä taaskaan toinen ei tee niinkuin halutaan!
varmaan ennenkuulumatonta, että täysin ulkopuoliset aivan tuntemattomat ihmiset suuttuvat tai puuttuvat asioihin näille molemmille osapuolille sen takia, että kyttääjien omassa päässään muodostamat mielikuvat rikkoutuvat? sen suhteen miten ja missä aikataulussa kukin suhdetoimintaansa haluaa harjoittaa? tai miten muuten haluaa elämässään toimia joidenkin tapahtumien suhteen.
Miksi sitä nyt tuollaista toimintaa kuvaisi, muuten kun aivan sairaaksi kyttäämiseksi ja itsensä pönkittämiseksi toisten kustannuksella. Ilmeisesti omassa elämässä ei ole mitään kerrottavaa muille kun pitää toisten elämäntarinoista juttuja varastaaa.
luvattiin, että hän kuolee! ja nyt on mennyt yli vuosi hukkaan tarkkaillessa ja vittuillessa eikä mitään vieläkään näytä tapahtuneen!
Meidän kaveri tulee sanomaan, että hän on loukannut meitä kun toimii toisin kun kaveri kuvitteli. Miksei se tee niinkuin me kuviteltiin!
Eräänkin kerran kaverit veti johtopäätöksiä nettipalstan kirjoitusten perusteella ja olivat tietävinään kuka mitäkin kirjoitti ja kelle ne olivat tarkoitettu, kun sitten ei tapahtu vanhojen tietojen perusteella mitään, niin kyllä me saadaan vittuilla kun meitä on huijattu taas tällä tavalla, valehtelee (vaikkei oikeasti ole meille mitään sanonut) ja ei halua olla meidän kavereiden kanssa tekemisissä, vaikka kuinka otetaan hänen asioistaan selvää ja levitellään niitä, sillä on tärkeää tietää näitä asioita, jotta saadaan teinit vaikka hätkyilemään näin, teinityttö kirkuu katsoessaan ensin tätä tyyppiä silmiin, iik mä kuolen, mä kuolen en mä uskalla kattoo.. (koska levitetään tietoa, että ehkä ihastuksella on vähän vaikeuksia luottaa itseensä ja flirttailla avoimesti muiden toimiensa ohella.) Että näin mukavia on "kaverit" ja tosi luotettavia ja ihan vaan ystävällisis hengessä haluavat miettiä ja pohtia toisten "suhde"tilanteita.
samaan koplaan kuuluvat, psykot ja poliisivätykset minnihiirulaisten kanssa nauravat paskasta naurua ihmisten kustannuksella (kukapa ei nauraisi, tuollaisille vätyksille), saivat heidät hyppimään tahtonsa mukaan ja tuijottamaan rikollisten mukana, että ahaa olipa raju isku, toivottavasti rikollisille kyttääjille ei tulisi pahamieli jos eivät saakaan haluamaansa läpi. Toivotaan että vastapuolenkin toimet jätetään ihan vaan "omaan arvoonsa" (niin ei tosin näytä käyvän, ei tarvi kuin pari viestiä laittaa niin johan itkukuoro valittaa), mutta sellaistahan se eiköhän tässä "leikissä" joku saada kuolemaan.
voitte elää ja jatkaa normaalia elämäänne! kyttääjät eivät ole vähään aikaan keksineet mitään järisyttävää tiedotettavaa, johon odotettaisiin teidän myötämielisesti reagoivan heidän haluamallaan tavalla.
Kyttääjäporukka opettaa teineille miten henkistä väkivaltaa harjoitetaan ja neuvoo, että katsokaan sitä nyt vähän ivallisesti jne.
Sitten kaupassa eräs nuoripari (n.12v.) yrittää tuijottaa niin ylimielisesti juttujen kiihottamana jääden seisomaan paikolleen, että pakko oli purskahtaa nauruun, sillä heille taidettiin jättää kertomatta, ettei tuntemattomien asiaankuulumattomien teot voi toiseen vaikuttaa. Sillä yleensä henkistä väkivaltaa harjoitetaan pienessä yhteisössä ja tilanteessa missä joko ihmisten välillä on riitaa tai sitten jompikumpi osapuoli pimahtaa ja rupeaa käyttäytymään järjenvastaisesti.
Mutta ehkä oli/on tarkoitus tehdä koko suomesta "pieni yhteisö" jossa seotaan kaikki ja kuvitellaan olevamme jossain "tilanteessa" keskenämme siis yksi vastaan kansa? no puol kansaahan on otettuja että vielä löytyy erilaisia arvoja omaavia ihmisiä, joten sen suhteen voi huokaista helpotuksesta että vain murto-osa lähtee vedätykseen mukaan.
on se että nämä jotka kiihottavat huutelemaan nyt kostoksi toista homoksi ja perversiksi ovat homoseksuaaleja itse? joten aika kova tarve on tällä porukalla tuhota vuosien saatossa aikaansaatu suvaitsevaisuuden tila. Mutta heidän toimiensa "järkevyys" on kyllä todettu moneen kertaan muutenkin.
kuvitella, että jos levitetään sairaalla tavalla tahraavia mielikuvia, kohde siitä rupeaisi jotain häpeän kaltaista tunnetta tuntemaan ja jopa tappaisi itsensä, miksi näin tekisi? koska psykologeilla on omat tietyt päähänpinttymänsä, että jos toiselle käy jotain tai elää omanlaista elämäänsä joka poikkeaa normaalirytmistä tms. pitäisi tämän hlön siitä syyllistyä?
Mikä on niin sairasta kun olla ja voi, sillä kävi toiselle vaikka mitä tahansa vaikka raiskattaisiin, niin miksi naisen siitä pitäisi häpeää tai syyllisyyttä tuntea? sillä tekijähän siinä väärin ja törkeästi tekee. Miksi sitten tahrataan ja haetaan vikaa, koska tietynlainen ihmistyyppi ei kestä minkäänlaista poikkeamista muista ja kun tämäntyyppiset ihmiset yleensä sitten apua psykologeilta hakevat ovat he luoneet ihmisistä käsityksen sen perusteella ei heidän jotka eivät terapeuteille hakeudu koska osaavat itseään arvostaa tapahtu mitä tapahtu, koska on ihminen aina arvokas yritti toiset miten tahansa tehdä tai tahrata ympäristön luomien paineiden avulla.(sopeudu normeihin siis tai saadaan peruste ja syy panetteluun tms.).
Normit on tietysti häilyväiset ja riippuu missä yhteisössä on ja esim. New Yorkissa saat olla varmaan aika kummajainen ennenkuin kulmakarvat kohoaa, pienessä kylässä tietysti Mike Monreo tyyppinen jotain kohinaa saattaisi aiheuttaa (tuskin nykyään enää paljoakaan).
saat paremman, kun ei kaikki rahat mene deittailuun ja perheeseen.
Mene salille hanki ittelles hyvä kroppa. Mene etelään lomalle. Osta kotiteatteri (parempi kuin kavereilla)... ethän sä nyt voi hankkia parisuhdetta kun ei sulla ole aikaa eikä varaa siihen. Ja mistä ne sun kaverit tietää ketä käyt panemassa vai käytkö... kun kyselevät niin eihän sun tarvi siihen vastata. Tai vastaa ettei tässä nyt mitään vakavaa kenenkään kanssa. Ei tarvi sanoa että "hei nain sotkan patjaa".
Sitä paitsi suomessa ja maailmalla on sellaisia sanoja kuin vanhapiika ja poikamies. Ei niitä varmaan ihan justiin ole keksitty tätä sinun juttuas varten, saattavat olla keksitty jo muutama vuosi ennen sun syntymää.
Elä täysillä shoppaile, matkusta ja harrasta. Opiskele, tee töitä ja runkkaa niinku tykkäät. Mikään epänormaali ei ole epänormaalia. Aina löytyy jostain maailman kolkasta joku joka kokee samalla tavalla. Se ei ehkä ole naapurin elli mutta voi ollakkin.
Moi! Aika puhutteleva toi sun viesti... ja aika masentunut fiilis tosiaan siinä. Sinuna harkitsisin, että jos menis jollekin luotettavalle vaikka terapeutille tai seksuaaliterapeutille juttelemaan.
Mä haluaisin sanoa sulle, että sun ahdistuksen ja vaikean tilanteen EI tarvi pysyä samanlaisena! "Niin kauan kuin ihminen elää, hänellä on toivoa", sanoi joku viisas kauan sitten. Sä et ole toivoton tapaus!
Kannattaa muistaa myös, että siihen on joku syy, miks sulla on niin paljon tuskaa ja hämmennystä seksuaali-identiteettisi kanssa, ja elämässä yleensä. Eli ei nää identiteettiongelmat tai muutkaan ahdistukset tipahda taivaasta. Ja sä puhut myös itsemurhayrityksestä - ota ihmeessä sun tilanne vakavasti, jos oot noin ahdistunut!
SIIS: Jos etsit ja löydät jonkun terapeutin tai vastaavan, niin olo voi helpottaa kun voit jutella toiselle ihmiselle, saada tukea ja alkaa ymmärtää, että mistä sun vaikeuksissa on kyse. Suosittelen! Kyllä me ihmiset ollaan sellasia, että tarvitaan joskus muilta ihmisiltä apua - se on vaan luonnollista.
TOIVON SULLE KAIKKEA HYVÄÄ, JA USKON ETTÄ SUN TILANNE VOI PARANTUA, KUN VAAN ET JÄÄ YKSIN! Tässä olis muutama yhteystieto yks terapeutti:
Valtakunnallinen kriisipuhelin (Suomen Mielenterveysseura) puh. 0203 445 566, ma - pe klo 9 - 06, la klo 15 - 06, su klo 15 - 22
Sexpo auttava puhelin, puh. 09-6866 4556, ma, ke, to klo 11-15
Helsingin psykiatrinen neuvontapuhelin, puh. 09-310 65721, ympäri vuorokauden
Palveleva puhelin, puh. 01019-0071, su - to klo 18-01, pe ja la klo 18-03
Evl.fi - Apua ja tukea kaipaavalle http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/25B6EB0972967C43C2256FEA003764CF?OpenDocument&lang=FI
Palveleva Netti https://www.verkkoauttaminen.fi/portal
Terapeutti Tor Spiik
puh. 0400 93 93 94
[email protected]
CHC ry
http://www.chcry.net/sielunh.htm
http://www.chcry.net/
.
Kirjoitat että seksuaalisuutesi ahdistaa kovasti, ettet usko tulevaisuuteesi koska et pysty ns normaaleihin seurustelu- ja seksisuhteisiin. Asia vaivaa sinua kovasti ja on vaivannut jo pitkään.
Tässä on nyt kaksi asiaa: miltä tilanteesi näyttää ulkopuolelta, ja miltä asia tuntuu sinusta.
Näin ulkopuolisen silmin et nyt vaikuta ollenkaan friikiltä. Sä olet 24-vuotias mies joka ei pidä seksistä toisten kanssa, vaan kiihottuu omista fantasioistaan. Sinulla on siihen oikeus, tässä elämässä saa olla ihan oma itsensä.
Jos mulle tulisi joku tuttu/kaveri avautumaan ja kertomaan tuon tarinan jonka kirjoitit, ei se nyt paljoa hetkauttaisi. Musta on upeaa että ihmiset ovat erilaisia ja että jokaisella on omat personaalliset juttunsa, seksin alueella ja muutenkin.
Mä haluaisin antaa sulle vähän perspektiiviä: sä olet ihan ok niin kuin sä olet.
Mutta sitten se toinen asia: miltä tilanne tuntuu sinusta. Kun kerran ahdistaa niin siihen pitää hakea apua. Sitä varten se apu on. Hanki terveyskeskuksen mielenterveystoimistosta psykologille aika, tai ota yhteyttä tuossa toisessa viestissä mainittuihin auttaviin numeroihin.
Jos asia tuntuu hankalata kertoa vieraalle ihmiselle, niin printtaa vaikka tuo kirjoituksesi mukaan paperille, ja anna se psykologille luettavaksi. Siitä se lähtee.
Mutta sun pitää jollekin ihmiselle, kasvotusten, kertoa tästä asiasta ja vähän avautua. Vain se auttaa tuossa ahdistuksessasi. Nimittäin yksin asioita jauhamalla ne tapaavat vaan kasvaa kärpäsistä härkäsiksi.
Olet ok. Tsemppiä!
Copyright M.Hapuli 2002 (päiväkirjasta).
Seksi
Seksi on ihanaa. Parasta ajanvietettä mitä tiedän. Kaunista, koskettavaa, liikuttavaa, leikkisää, himokasta. Halu on upea tunne. Naiseus ja mieheys ovat kauneimmillaan makuukammarissa, jos mukana on rakkautta.
Kerran olen saanut tietyn aikakauden nauttia seksielämästä, mistä olin unelmoinut ja näen unia vieläkin.
Laatua ja määrää, vihdoinkin tarpeeksi, ja henkistä läheisyyttä, katseen syvyys ja kyyneliin asti lämpöä, toisen tuntua, niin lähellä ettei koskaan ikinä. Mies sitten meni tiehensä ja viettää seksielämää lukuisten naaraiden kanssa. Mietin, miten sen kaiken jälkeen voi mennä ja olla kuin ei mikään olisi jättänyt jälkiä. Minä en voinut. Mieskö on olento, joka unohtaa samantien, mitä kosketti? Ajatteleeko mies koskaan, mitä koskettaa vai ovatko kaikki vain yhden universaalin naisroolin kuvajaisia?
Ehkä vain kuvittelin kaiken sen, että keho kertoi niin paljon, ja että keho oli omansa löytänyt. Muuten on vaikea ymmärtää, miten helposti tulee korvatuksi, kun itsellä menee aikaa syntisen kauan siihen, että keho unohtaisi. Minun kehossani kosketukset säilyvät kuin betoniin valetut kädenjäljet.
Nuorempana seksielämän puute johti humalaisiin tai muuten vain impulsiivisiin panoihin. Oli niissä Kallen ja Jallun meininkiä, hyviä kuvia niistä kai olisi saanut, mutta jäi jotenkin tyhjä rukkanen käteen. Joskus sellainen olo, että olisi halunnut pestä itsensä sisäpuolelta pulloharjalla. Ei tuntemattoman kanssa saa sitä, mikä tyydyttää. Suhteenkin alussa pari kolme ekaa kuuta menee opetteluun.
Luulen, että minulla on ollut vähiten säännöllistä seksielämää koko tuttavapiirissäni, koska en ole seurustellut paljoakaan. Ja koska kehoni on kovasti herkkä ja arka: ottaa aikaa tutustua toisen kehoon, ottaa aikaa oppia toisesta pois ja unohtaa. Siksi en voi suhtautua kevyesti siihen, että joku tulee lähelleni ja osaksi jotain niin henkilökohtaista maailmaa kuin seksuaalisuus on. Halua on liiaksikin asti, mutta sen oven avaamiseen tarvitaan jotain muuta kuin pelkkä tilaisuus paritteluun.
Selibaatti
Kuten jo aiemmin sanoin, selibaatti ei ole niinkään hauska kokeilu, uhontäyteinen egotrippi ja mahdollisuus uudenlaiseen valtapeliin (kts. Image-lehti 06/2002 s.69) vaan mielentila. Ei saa sitä, mitä haluaa. On menettänyt jotain, mitä halusi. Ei löydä avainta maailmasta siihen oveen, joka pitäisi avata. Siksi on itsestäänselvää, että minä pidän tämän kehon itselläni kunnes sille löytyy iho, kädet ja keho, joka rakastaa sitä ja jota se voi rakastaa.
Selibaatti ei ole seksuaalinen itsemurha tai epätoivon syvin syöveri. Se on erittäin hyvä valinta siinä vaiheessa, kun on prosessoitavaa. En ihan aina ymmärrä ihmisiä, jotka purkavat kriisiä panemalla piirikuntaa - ei siitä voi seurata mitään muuta kuin ehkä muutama ongelma entisen lisäksi. Eskapismia se olisi, ja minä taas haluan kohdata mörköni niin pian kuin ne kiinni saan. Tällä kertaa huomasin, etten taida rakastaa itseäni tarpeeksi - vieläkin olen riippuvainen muiden hyväksynnästä. Eikä sellaisella perustalla kannata ihanaa suhdetta etsiä. Pitää ensin korjata oma pää kuntoon, jotta voisi vastaanottaa ehjiä lähetyksiä.
Selibaatti on minulle puhdistautumista, vanhan hyvästelyä, rikkimenneen korjaamista, prosessoimista ja läpikäyntiä. Se on myös tutustumista omaan itseen, rauhoittumista, vetäytymistä, itsen kuuntelua, hyvänäpitoa ja hemmottelua. Aikaa itselle. Rauhaa ja tilaa. Vapautta. Voin tehdä mitä haluan ja missä haluan. Voin valita seurani tai olla yksin pitkiä aikoja. Keskityn luvallisesti itseeni, itseni hoivaamiseen. Pidän tästä naisesta, joka olen, mutta opettelen pitämään ja rakastamaan sitä enemmän ja paremmin.
Jos pää on sekaisin, palikat nurin ja kakkakasat löyhkäävät selvittäjäänsä odotellen, eikö epätoivoista ja itsetuhoista ole sitten työnnellä elimiään kehen sattuu vain lapsellisessa uskossa, että se auttaisi pakenemaan vastuitaan? Seksi, (ei kahden ihmisen harjoittama vimmainen yhteisrunkku, vaan) se kaunis fyysinen himokas halusuhde edellyttää valmiutta henkiseen läheisyyteen. Ei sellaista voi luoda rikkinäisin itsetunnoin ja sekopäin.
Itsetyydytys ei riko minun selibaattiani. Ei tämän ole tarkoitus olla rangaistusleiri vaan nimen omaan hellimiskuuri, ja itsetyydytys on osa sitä. Se on itsen rakastamista. Halu on upea tunne, ja jos haluan, minä annan. Itseriittoistako? Hyvä niin. Se ei tarkoita, etten unissani ja päivähaaveissani toisinaan harjoittaisi upeaa seksiä. Etten sitä kaipaisi. Kaipaan kovasti. Välillä itkettääkin, mutta enemmän itkettäisi se, että eläisi raastavassa suhteessa vailla rakkautta tai juoksisi pitkin baareja etsimässä kasvotonta käyttäjäänsä seuraavaksi yöksi.
Korvaan itselleni puuttuvan kosketuksen aromaterapialla, hieronnalla tai shiatsulla. Opetan itselleni sitä, että olen täysi ja rakastettu itsenäni, ilman ketään. Opettelen luottamaan tähän naiseen, joka olen.
Kun olen itserakkauteni ja itseluottamukseni huipulla, en tarvitse ketään. Siinä tilassa on paras tila tavata joku hyvä ihminen, jos luoja suo. Sillä uskon suhteiden kaatuvan juuri siihen, että kuvitellaan toisen täydentävän itseä, tekevän onnelliseksi, antavan turvaa ja puuttuvan rakkauden tai hyväksynnän. Se on tarvitsevuutta, joka äkkiä muuttuu riippuvuudeksi. Kauhun tasapainoksi. Uskon myös, että rikkinäisenä hehkun rikkinäisen ihmisen säteilyä. Se kutsuu niitä, jotka pitävät rikkinäisistä ihmisistä, syystä tai toisesta. Hyviä syitä lisää vetäytyä kasvattamaan siipiään.