Hybridillä tulee ajeltua lenkkiä 1-4 kertaa viikossa eikä suuria moitteita ole sanottavana, mitä nyt kädet puutuu. Peruslenkki on noin 50 km ja ajelen sen keskarilla 28 km/h. Mitä arvelette? Jos vaihdan kilpapyörään, niin nouseeko keskari samalla 30:iin vai peräti 33:een? Vai onko mitään merkitystä?
Niin, ja pyörä on nyt hybrid noin 850 € ja alla alkuperäiset leveät, mutta aika sileät renkaat.
Ja miksikö tätä kyselen? Kun ei meinaa vauhti kasvaa enää.
Millä pyörällä ja keskinopeudella itse ajat 50 km?
Niin, ja pyörä on nyt hybrid noin 850 € ja alla alkuperäiset leveät, mutta aika sileät renkaat.
Ja miksikö tätä kyselen? Kun ei meinaa vauhti kasvaa enää.
Millä pyörällä ja keskinopeudella itse ajat 50 km?
Vastaukset 42
Vanhimmat
http://www.jyps.info/?sivu=kilpailut/valmentautuminen/ilmanvastus
Suurin ero tulee ilmanvastuksesta, joka on noissa nopeuksissa jo merkittävin yksityinen tekijä. Äkkiä löysin vain tuon suomenkielisen linkin, mutta Fillari-lehden keskustelupalstoilla on ollut linkkejä laskureihin, joilla voit melko tarkkaan arvioida nopeuslisän.
http://www.fillarifoorumi.fi/forum/
Jos mäkistä maastoa niin maantiepyörästä hyötyy enemmän. Suht koht tasaisella veikkaisin sen parantuvan 30-31 väliin. Se riippuu myös ajoasennosta maantiepyörällä. Alaotteella hyöty suurempi.
Kuten missä tahansa fyysisessä lajissa, liian samankaltainen harjoittelu pysäyttää tuloskehityksen yllättävän nopeasti.
Jos mahdollista olisi hyvä ajaa lenkkiä välillä vaikka kaverin kanssa vuorovedolla, mutta nykyistä nopeammin.
Jos kaveria ei lenkille löydy, myös nk. tempotangolla saa nostettua keskinopeutta muutaman kilometrin(tätä en suosittele kyllä vilkkaan liikenteen seassa käytettäväksi).
Vastatuulivedot ja vastaavat voimakestävyyttä lisäävät harjoitteet ovat aina toisinaan paikallaan.
Sanalla sanoen monipuolinen harjoittelu pitää tuloskehityksen hitaassa, mutta varmassa nousussa.
Hybridien takarattaan välitykset ovat usein liian "harvat" nopeaan ajoon ja tämä vie jaloista voimat, kun suorituskykynsä rajoilla yrittää käyttää isompaa vaihdetta tasaisella kadenssilla.
Esim. tälläinen takaratas hybridissä saattaa helpottaa maantielenkkiä kummasti:
http://www.bike-discount.de/shop/k484/a3128/tiagra-kassette-cs-hg50-9-13-25.html
Itse ajan kuntolenkkiä paljon n. 15 kiloisella hybridillä, yksi vakio kuntolenkkini on lähes tarkalleen 70 km. Myöskin melkein tempokelpoinen = 32 km etelään, jossa 6 km silmukka ja 32 km pohjoiseen samaa tietä takaisin.
Tälle pätkälle on paras keskinopeuteni hybridillä ollut 35.11 km/h ja maantiepyörällä 40.37 km/h, nuo ovat kyllä "ennätyksiä" normaalit keskinopeuteni soololenkeillä on 3-4 km/h hitaampia.
Siitä onkin aikaa kun viimeksi täällä keskareita kehuttiin.
Aika hyvin tuollanen 28 keskari, sehän vaatii ajonopeudeksi yli 30km/h suurimmaksi osaksi lenkkiä.
Vauhtia saat kasvaettua hiomalla pyöritystekniikkaasi ja varmasti se maantiepyöräkin hiukan auttaa.
Ite ajelen nojapyörällä ja keskarit pyörii siinä 20km/h molemmin puolin. En siis käy lenkeillä, vaan ihan työmatka/asiointiajoa.
Tuossa keskinopeusennätykseni 55 km:n lenkillä. Ja fillarina ikivanha ja raskas 10-vaihteinen käyräsarvi-Pösö. Päällä T-paita ja löysät verkkarit. Lujaa saa painaa, että pääsee tuohon keskinopeuteen.
Nykyisellä hybridillä voin vain haaveilla tuollaisesta vauhdista.
palstalla. Noilla keskareilla voi lähteä jo hyvin kilpasarjaan ajamaan kisoja. Jos ajaa yksi yli neljänkympin keskaria, kannattaa harjoitella niskalihakset kuntoon, kun pääsee pokkaamaan tempoajossa palkintopallille !!
työmatka 18-20km riippuen reittivalinnasta, keskari 25-30km/h. Pyörä maantie bianchi, paino n.9kg. Reppu selässä. Vaikea arvioida onko vauhti parantunut hybridi aikojen jälkeen. ainakin mukavampaa on maantiepyörällä ajella vastatuuleen.
pinnassa olevilla keskareilla ei nyt vielä isommin tasamaan tempokisoissa juhlita, toki jostain kissanristiäisistä voi käydä sijoituksen nappaamassa, mutta onko se nähdyn vaivan arvoista - joillekin on, joillekin ei.
Tässä ketjussahan ei, ainakaan käsittääksi, alunperin ollut kyse siitä mitkä kenenkin keskinoupeudet on, vaan pohtia millaisia nopeuksia hybridi -tyyppisellä pyörällä on mahdollista lenkeillä ajaa.
Ja hybridi tai maastopyörä on asfaltilla tempotyyppiseen harjoitteluun toisinaan ihan hyvä laite, sillä kun aikaa ajetaan nousee kunnollinen runttaaminen arvoonsa, massa-ajoissa saattaa pyörittelemälläkin pärjätä loppukiriin saakka, ainakin jos jättää vetovastuun muille.
Mikä on runttaamisen ja pyörittämisen ero?
ajeta. Hyvät aika-ajajat ajavat korkealla kadenssilla (Armstrong, Millar, Canellara jne..) Poikkeuksia on todella vähän (Conhar)ainoa, joka on runttaamalla menestynyt tasamaalla. Mäkisemmillä aika-ajopätkillä ns runttaajat jäävät todella kauas. Nuokin esimerkit ovat maailman huipulta. Tavallisilla suomalaisilla kilpa-ajajilla, puhumattakaan kuntoilijoista ei ole sellaisia voimavaroja, että pystyisi edes viittä kilometriä runttamaan vauhdikkaasti ja sen jälkeen ovatkin jo ihan nahat !! Massakirissä nimenomaan runttaaminen tulee kyseeseen. Boonen lykkää 55x11 välityksellä yli seitsämääkymppiä loppusuoralla-siinä voima puhuu. Pyörittäjät ovat kaukana takana !!
niillä ei ole mitään eroa, mutta ihmisen evoluutio pyöräilijänä on tuohon tilanteeseen vielä pahasti kesken.
Yksinkertaisimmillaan ero on vain voimankäytössä, etenkin poljinkierroksen alasmenovaiheessa.
Jotkut huippupolkijat, erityisesti kevyet sellaiset, ajavat kyllä melko hyvällä pyöritystekniikalla tempoakin,mutta heillä on kuitenkin tehontuottoa mukana painoonsa nähden kiitettävästi.
Näillä palstoilla annettu käsitys pyöritystekniikasta on taasen lähinnä mammajumppaa, joilla se keskarit stoppaa varmasti kolmenkympin kulmaan viimmeistään, kuntoajoon sillä ihan passelia.
Oikein ajettaessa kengät ovat kiinni lukkopolkimissa ja voimaa välitetään polkimiin koko kierroksen ajan. Eli polkimen ollessa edessä sitä painetaan, alhaalla vedetään taakse, takana nostetaan ja ylhäällä tyennetään eteenpäin. Ei vain runtata alaspäin, mikä on tehotonta ja rikkoo jalat kokemattomalla helposti.
Pyöritystekniikan opetteluun menee kesä tai pari, kun se aloittaa keski-ikäisenä, mutta aika nopeasti saa jo tuloksia. Huomaa polkemisen tehostuvan.
Oikea pyöritysnopeus / kadenssi / rpm on 85 ja vähän reilun sadan välillä. Jos alkuun harjoitellessa tähtää reippaaseen yhdeksään kymmeneen, niin jalat pysyvät ehjinä. Kadenssin voi laskeakin ihan kellolla, mutta mittari on aloittelijalle helpompi tapa.
Lenkkipyörään, oli se mikä tahansa malliltaan, kannattaa aina hankkia pyöräilykengät, lukkopolkimet ja kadenssin antava mittari. Esimerkiksi:
http://velosport.fi/index.php?main_page=product_info&cPath=470&products_id=1046
http://www.rei.com/category/4500855
http://www.polar.fi/en/products/cycling/CS200cad
Kenkä ja poljinesimerkit ovat maantiemalleja, mutta aluksi käy myös joku retkimallinen ja maastopyöriin on tietysti omansa. Tuo polarin sykemittari on heidän mallistonsa halvin, jossa on myös kadenssi anturi. On myös nopeusmittareita, joissa on kadenssi, ja ne ovat edullisempia.
32 pinnassa 0-75km matkalla, sitten alkaa matka tehdä tehtäväänsä ja putoaa 30-31 välille. Näin 100km asti. Keskari maantiepyörällä, suhteellisen tasaisella maaperällä, vastatuulta ja myötätuulta saman verran. Ilman vetoapua. Jos tuulettomat olosuhteet niin 2-3 km/h lisää.
Iltapäivällä helpommin kuin aamusella.
Ehdottomasti kannattaa kokea maantiepyörä kun on noin kova pyöräilijä. Oikeastaan jokaisen paljon ajavan pitäisi saada kokea se elämässään. Se vastaa elämykseltään jotain Kebnekaiselle kiipeämistä, Beethovenin sinfonian kuuntelemista, tai jotain muuta suurta kokemusta mikä nyt kenellekin suurta tyydytystä antaa. Hybridissäkin täytyy olla kaiken juuri kohdallaan, että kykenee ajamaan noin hyvälla nopeudella, mutta maantiepyörässä eivät puudu kädet, hartiat eikä niska. Arviosi nopeuden noususta kahdesta viiteen kilometriin/t toteutunee. Itse en edes haaveile moisista nopeuksista!
haaveilla tästä, eikä maantiepyörästä ;-) siis jos lujaa haluaa mennä.
http://www.m5-ligfietsen.nl/site/EN/Models/Carbon_Low_Racer
nyt ihan noin lujaa taida monikaan haluta :)
Oon maratonjuoksija ja jalan hajottua oon joutunu nyt hankkimaan pyörän trek 4300 disk. Pyörällä vedän normaalilla lenkillä noin 31km tunnissa eikä tee tiukkaa. Tätä vauhtia menee semmoset 60 kilsaa ihan mukavasti. Pyöräily on kyllä lasten leikkiä verrattuna vauhdikkaaseen juoksuun BTW.
muuttuu kyllä miesten touhuksi kun pistetään lisää vauhtia ja varsinkin jos mennään mäkiseen maastoon. Pidän pyöräilyä kuningaslajina. Siitä on osoituksena Tour de Francen ja Giro d'Italian ajot. Niitä seurataan Euroopassa erittäin tarkkaan. Unohtamatta Espanjan ympäriajoa. Olin kerran seuraamassa Giroa ja kyllä ammattilaiset veti aika-ajoa hirmuvauhdilla. 50 km matka ja keskivauhti siinä 50km/h nurkilla.
Kannattaa laittaa ajotekniikka aluksi kuntoon ja sen jälkeen voi lähteä hakemaan monipuolisuutta harjoitteluun enemmänkin. Kestäähän jalkasi pyöräilykengillä ja lukoilla ajamisen? Jos ei, niin jotkut käyttävät siinä tapauksessa yhä häkkejä pyöräilykenkien kanssa.
Lue tuo alkajaisiksi:
http://www.readme.fi/product.php?isbn=9789525592771
Joku muuten tuossa yhtälössä ei toimi: "31km/h, 60km ja maastopyörä". Tuo on maastonopeudeksi ihan tolkuton ainakin näin asfaltilla viihtyvän näkökulmasta, vai ajatko tiellä maastopyörällä? Silloin kannattaisi ostaa asfaltille paremmin sopiva pyörä tuon maasturin rinnalle ja jättää se maastolenkeille ja talvikäyttöön nastoilla. Esimerkiksi jotain tuollaista:
http://velosport.fi/index.php?main_page=product_info&cPath=204&products_id=1079
älähän paskaa jauha,kyllä kummastakin kokemusta.
ollessa kunnossa maanteillä ajelee kolmenkympin keskinopeutta maastopyörälläkin melko pienellä totuttelulla. Nappularenkaat tosin tekisivät vauhdinpidosta haastavan, mutta nehän kuluvatkin asfaltilla vauhtiajossa aivan hurjan nopeasti.
On tosiaan mahdollista pyöräillä vaikka 150 kilometriä päivässä viikot ympäriinsä, mutta jo 20 kilometrin juoksulenkki päivittäin johtaa yleensä ylirasitus tai muihin ongelmiin tosi nopeasti.
Nämä n. 30 km/t keskarit ovat kuitenkin vielä niitä tosi helppoja verrattuna n. 40 km/t keskareihin. Kun esim ylämäessä vauhti putoaa 25 kilometriin tunnissa, 30-keskareilla sen saa melkein seuraavassa laskussa kiinni, mutta 40-keskarilla ajettaessa saa ladata menemään viittäkymppiä tovin matkaa keskinopeuden kiinnisaamiseen.
Maastopyörälle nämä 40 km/h keskarit ovat kyllä ilmanvastuksen takia melko mahdottomia, luulisin.
ajelee 30 keskareita ?! Kyllä varmaan, mutta millä sykkeillä. Täällä kovia keskareita ajajien kesken kehúskellaan vauhteja, mutta ei kai tässä mitään ennätyskyselyjä ollutkaan aikomus tehdä ? Ajoin juuri maantiepyörällä 86,63 km keskarin ollessa 31,48 kmh. Keskisyke 121 ja maksimilukema 148( omamaxsyke 181) Eli kyseessä ihan tavallinen kevyt peruskestävyyslenkki. Oliko muilla ajajilla myös kyse näistä lenkeistä ? Olen minäkin ajanut kympin yli 46 keskarilla, enkä tule sitä yleiseksi ajonopeudeksi tänne kehuskelemaan.
"...Oliko muilla ajajilla myös kyse näistä lenkeistä ? Olen minäkin ajanut kympin yli 46 keskarilla, enkä tule sitä yleiseksi ajonopeudeksi tänne kehuskelemaan."
On olemassa ihmisiä, jotka eivät ollenkaan aja noita pk-lenkkejä. Paahtavat joka kerta vk:lla ja ihmettelevät, kun kunto ei parane, vaikka kuinka yrittävät.
Olen seurannut omien muksijen terveystiedon ja liikunnan opiskelua yläasteella sekä lukiossa. Heille ei opeteta edes perusteita kuntoilun teoriasta. Terveystieto on täysin tarpeeton aine nykymuodossaan. Siellä pitäisi opettaa juuri nämä perusasiat.
olet joskus pystynyt ajamaan 10'n edes neljääkymppiä, tiedät kyllä, että ei näissä kolmenkympin vauhdeissa vielä mitkään hirmusykkeet ole, oli pyörä mikä tahansa.
Miksi pitäisi arvostaa matalasykkeistä pk -lenkkien keskinopeutta enemmmän, kuin jotain muuta? Olisikohan kyseessä nk. seniori-kateus?
No, kävitpä sinäkin pk vauhtejasi täällä kehuskelemassa ja muita alas arvostelemassa.
kyllä melkoista vitsiä. :) :) :)
Sinä siis olet näistä asioista perillä? Monikohan uskoo. XD
...kun noita asioita joskus hyvin kauan sitten vähän niinkuin ammatikseen teki ;)
näillä nykynuorilla on kuitenkin halutessaan mahdollisuus saada valmennustietoutta huomattavasti paremmin, kuin aiemmin.
Se, että kestävyysurheilulajeja ei koeta kovin kiinnostaviksi on sitten toinen juttu.
Mielestäni pidemmälle viety valmennustietous ei välttämättä kuulu sellaisen yleisivistyksen pariin, joka täytyisi peruskouluksessa huomioida.
Koululiikunta on kyllä hyvä juttu edelleen. :)
ei noissa sykkeissä ja keskareissa ei ole mitään kehumista. Monelle kuntoilijalle 30 keskarit ovat utopiaa ihan millä tahansa sykkeillä (yli50km lenkit) Sadoilla yhteislenkeillä eri porukoissa ajaneena tiedän kuinka koville siellä (sykkeet)monet joutuu, kun matkat alkaa olla yli 100 km ja siitä ylöspäin. Jos pohjia ei ole, on vaikeata ajaa 2 päivää peräkkäin vähänkään kovempaa. Taisit mainita, että 150 lenkkejä voi ajaa vaikka päivittäin, mutta 20 km juoksua ei voi, ei varmastikaan kylmiltään, mutta juoksijalle se ei ole mikään ongelma (siis juoksijalle(ei mikään paskamahainen hölkkääjä)
kun olen harrastaja. Teen sitä mitä tuntuu miellyttävältä. Kroppa kertoo kyllä milloin vauhti on sopiva.
tässä on näitä matkoja ja aikoja mielestäni korostettu jo liikaakin, tarkennetaan nyt vielä mitä tarkoitin.
Esimerkin 150 km/p pyörälenkeillä tarkoitin sitä, että pyöräillessä kuntoilijan on melko vaikea treenata liikaa kilometrejä, aloitteluvaihetta lukuunottamatta.
Mikä kennenkin maksimimatka on, on toinen juttu, kuten keskinopeuskin.
Se onko ylipitkistä päivälenkeistä mitään hyötyä on myös kyseenalaista.
Juoksu sen sijaan on laji, jos varovaisuus matkan suhteen ja riittävät välipäivät on tarpeen kuntoilijalla tai edessä on varmasti ongelmia.
Näin siis kuntoilijalla, vinttikoira-sarjan "ammattijuoksijat" ovat asia erikseen.
"...Mielestäni pidemmälle viety valmennustietous ei välttämättä kuulu sellaisen yleisivistyksen pariin, joka täytyisi peruskouluksessa huomioida..."
Olen täysin samaa mieltä. Varsinainen valmennustieto ei kuulu toisenasteenkaan annettavaksi, mutta perus asiat: sykealueet, sykkeen mittaaminen, treenien jaksottaminen jne. kuuluvat ehdottomasti lukioon, jos siellä opetetaan ainetta nimeltä terveystieto. Ammattikoulu on sitten vähän kyseenalainen juttu, vaikka sielläkin periaatteessa perusasiat olisivat hyödyllisiä.
Nyt terveystiedon aihealueet ovat lähinnä naurettavan ja itkettävän rajamailta. Itsestäänselvyyksiä, jotka normaalit nuoret tietävät muutenkin. Meillä muhii kansanterveydellinen pommi, johon koulu ei kykene vastaamaan.
opetuksen tarkoitus on edistää oppilaiden terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta tukevaa osaamista.
Lähde: http://www.edu.fi/SubPage.asp?path=498,1329,1529
Nämä sykemittarit ja muu harrasteurheilun ylikaupallinen paska ei kyllä mahdu yo. määritelmän sisään.
Annetaan meidän teknofriikkien jatkaa mittarilentoamme, mutta jätetään nuorille mahdollisuus valita tälläiset turhanpäiväisyydet itse.
...pihalla kuin lumiukko. Ihan samalla tavalla kuin koulujen liikuntaa ohjaavat ihmiset keskimäärin.
Paljon liikkuva, joka tuntee kroppansa hyvin, ei välttämättä tarvitse mm. sykemittausta. Koulun tulee antaa perusvalmiudet elämään myös vähemmän liikuntaa harrastaville. Heille tuosta tiedosta on hyötyä. Kaikki liikkujat eivät tähtä huipulle ja se tuntuu aina välillä unohtuvan.
olla omassa uskossasi yhtä häikäilemätön, kuin jehovan todistajat.
Asia vain on niin, että vähemmän liikuntaa harrastavien on mahdollista harrrastaa terveempää elämää ilman sykemittareita, lukkopolkimia, kippurasarvista hiilikuitupyörää, jne., jne., jne., jopa helpommin kuin niiden kanssa.
Laitevalmistajat ei kylläkään pärjää ilman heidän ostovoimaansa.
Sykemittarit ja vastaavat gizmot kuuluvat nimenomaan kilpaurheilijoille,motivaattoreiksi ellei muuhun. Todellisuudessa niitä tarvitaan kuntoiluun yhtä vähän kuin näitä "pakollisia" lukkopolkimia, vaikka suunnot ja polarit muuta esittävätkin.
Sykemittaria tarvitsee sitä vähemmän, mitä paremmin kroppansa tuntee. Tästä oli toukokuussa juuri hyvä radio-ohjelma, jossa liikunnan ohjaaja kehotti aloittelevia sauvakävelijöitä ostamaan myös sykemittarin.
Suurimmalle osalle aloittelijoista mittari on tärkeä rauhoittamaan turhaa riuhtomista. Kun innostutaan uudesta asiasta ei osata ottaa tarpeeksi rauhallisesti. Pk-lenkeillä se pohja rakennetaan. Myönnän, ettei asia ole noin yksinkertainen ja tarkaan mittaukseen tarvittaisiin käynti testissä. Laskennalliset arvot riittävät kuitenkin ihan hyvin perus kuntoilijalle.
Lukkopolkimet taas ovat lenkkeillessä pakkohankinta sen takia, ettei riko paikkoja. Tuostakin on omakohtaista kokemusta, kun pitkän tauon älkeen aloittelin pyöräilyä uudestaan. Kilometrien nosto maltillisesti on toinen tekijä, joka auttaa pitämään paikat kunnossa. Kun on kerran opetellut pyörittämään, ei viitsi ajaa ilman lukkoja.
Kolmas jalkoja säästävä laite on kadenssin näyttävä nopeus- tai sykemitari. Liian pienellä poljinkierrosnopeudella (onkohan tuo suomenkielinen sana) saa jalat aloittaessaan helposti rikki.
Kilpaurheilijat pyrkiessään huipulle mittaavat kieltämättä (yleensä) kaikenlasita dataa suorituksistaan. Pyöräilijöiille kaikki kaikessa tällä hetkellä tuntuu olevan teon mittaus ja se jätettäköön tämän aiheen ulkopuolelle.
tietysti on tuota mieltä, koska hänen toimeentulonsa on kyseessä. Omiinkin toimenkuviini on monesti kuulunut vastaavan informaation levitys keskustelupalstoille ja vastaaviin medioihin, tosin en toimi urheilutuotteiden parissa mitenkään.
On silti pakko myöntää, että sykemittariavusteinen sauvakävely on jo melko pitkälle vietyä sauvakävelyä. :)
Ja sitten taas alkaa tämä loppumaton copypaste läppäsi, jolle ei ole ole mitään muuta kuin heikot kaupalliset perusteteet olemassa ja nekin voivat kääntyä helposti itseään vastaan.
Turha liikunnnan aloituskynnystä on noin materialistiselle tasolle nostaa.
Varustetta, aivan turhaakin, saa kukin ostaa mielensä mukaan, mutta alkuun ja tosi pitkälle pääsemiseenkään ei kovin kummoisia gizmoja tarvita.
Suurin osa tämän palstan lukijoista on normaali kuntoilijoita. Liikkumisen tarkoitus on olla ulkoilmassa, ylläpitää kohtuullista kuntoa ja ehkä katsella luontoa. Hyötyliikunta on järkevää. Joku ajaa esimerkiksi töihin muutaman kilometrin matkan. Toinen taas illalla töiden jälkeen tekee 10km pyörälenkin tai 5km juoksulenkin. Sykemittarin käyttöön ei sellaisessa kuntoilussa ole mitään järkeä. Vanha sanonta juostessa, pitää pystyä puhumaan pätee vieläkin. Itse kuntoilen jonkin verran enemmän. Pyörän mittari näyttää nopeuden, matkan ja käytetyn ajan. Olen joskus laskenut kadenssin katsomalla 20 sekuntia mittarista ja joka kerta se on 90 pinnassa. Voi olla, että minullekin sykemittarista olisi marginaalinen hyöty. Mutta en kilpaile, joten mitä kuntoilijana teen sillä marginaalisella hyödyllä? Sykelukujen analysointiin pitäisi syventyä. Jos reitti sisältää nousuja, suuremman hyödyn saavuttaisi kilon tai kahden painonpudotuksella. Ei muuta kuin liikkukaa niin, että siitä nauttii. Jos aloitatte pitkän tauon jälkeen, aloittakaa varovasti. Eikä lääkärintarkastuskaan niin hullu ajatus ole, jos ikävuodet pyörii neljänkympin pinnnassa.
Lähdet ajatuksesta, että liikkuja tuntee kroppansa ja se on virhe. Kauan passiivisena ollut sohvaperuna ei tunne kroppaansa kovin hyvin ja juuri tässä sykemittari auttaa.
Perusteeni eivät ole kaupallisia, ennemminkin kansanterveydellisiä. Näen työssäni tilastoja massojen kiloista ja kunnosta. Ei näytä kovin hyvältä. Meille on tulossa hirveä lasku sekä yksilöille että yhteiskunnalle liian vähästä liikunnan harrastamisesta. Ja painotan sanaa harrastaminen.
Koulu ei kykene tällä hetkellä hoitamaan tehtäväänsä liikunnan ja ennen kaikkea kuntoliikunnan saralla. Se ei luo tiedollista eikä taidollista pohjaa liikuntaharrastukselle. Ainoa, joka edes yrittää, on intti.
Joskus olen miettinyt, mikä koulussa on mennyt niin pieleen? Miksi amerikkalainenkin järjestelmä, jota muuten ei voi kehua, toimii tältä osin paremmin? Olisi aika laittaa kaikki jumppamaikat pois koulujen palkkalistoilta ja tehdä jonkinlainen pakollinen urheiluseurajärjestelmä. Ei taida onnistua, mutta jotain on tehtävä.
Yritykset ovat huomanneet liikunnan tärkeyden ja varsinkin yksityisellä puolella eräät työnantajat tukevat liikuntaa jo kiitettävästi. Kumpihan on hyödyllisempää työnantajalle: tunti viikossa työajalla maksettuna sulkista vaiko Porin Jazz? Hinnaltaan lienee suurin piirtein samoissa. Tässäkin alamme olla tilanteessa, jossa julkisella sektorilla edut ovat pääoin valovuoden päässä yksityisistä yrityksistä. Ainakin selllaisilla aloilla, joissa kilpaillaan työvoimasta.
Liika yrittämienen on ihan tyypillistä suorituskeskeisessä maailmassamme. Liikunta ei eroa siinä mitenkään työnteosta. Kun aloitteleva liikkuja ei tunne kroppaansa kunnolla, on saatavissa ihan hyviä ja halpoja apuvälineitä. Yhden ravintolaillan hinnalla saa sykemittarin, joka on aivan varmasti tarpeellisempi - vai mitä.
PS Olin töissä muuten viimeinen osastollamme, joka osti sykemittarin. Luotin aika pitkään tuohon "kun pystyy puhumaan". Mittari rauhoitti menoa kummasti. Kadenssimittari taas taisi olla pyörässäni ensimmäisenä.
Että heitin pyörän nopeusmittarin hevon kuuseen. Paras päätös tähän mennessä. Nykyään pyöräilen vain ja ainoastaan sen vuoksi, että pyöräily on ihan sairaan kivaa touhua. En kytätäkseni nopeutta koko ajan ja miettien, josko saisi yhden km/h lisää keskinopeuteen vaihtamalla juomatelineen kevyempään versioon.
Toiset tykkää pyöräillä kohottaakseen kuntoaan, minä rentoutuakseni.
itellä keskarit välillä 25-32km/h. lenkin pituudet 15-80km mutta 146km:äkin ajettu tuolla 25 keskarilla. olen aivan aloittelija(viime vuonna n.3000km pyöräilyä) ja nyt huomannu että on tehty paljon virheitä treenissä ja ilmeisesti maaginen "ylikunto" vaivaa tällä hetkellä. Kävin ajamassa Tahkon 60km ja keskisyke oli 173 huiput 202, oli aika hapokasta.
tai sykemittarin käyttäminen estä nauttimasta pyöräilystä !? Itse ajelen n. 8-12000 km vuodessa kelien / fiilisten mukaan ja käytän syke- ja nopeusmittaria. Onhan se kiva joskus katsella jälkeenpäin millaisia lenkkejä tuli ajeltua ja samalla näkee watitkin. Kunnon seurantaan em. laitteista suuri apu ! Eihän noista vempeleistä kannata mitään stressiä tehdä. Senkun ajelee ja nauttii !!
"...Kunnon seurantaan em. laitteista suuri apu ! Eihän noista vempeleistä kannata mitään stressiä tehdä. Senkun ajelee ja nauttii !!"
Se tärkein asiahan noissa mittarreissa on, että kun seuraa niitä riittävällä tarkkuudella ei tule yritettyä liikaa. Yksi paljon ajanut kaveri sanoi juuri, että aikoinaan sykemitarin hankinnan jälkeen vaikeinta oli tottua siihen, että mummot vetävät ohi oikealta ja vasemmalta :D