Sain puolukoita Kemijärveltä. Putsasin niitä koko eilisillan. Marjoja putsatessa ajatukset saa liidellä aivan vapaana.
Marjojen joukossa oli muutamia harmaita karvoja. Mielikuvituksissani näin shamaanin katselevan tyttöä tunturin juurella ja harovan hopeanharmaata partaansa ja partajouhien liidellessä kevyenä puolukkamättäälle.
Marjojen joukossa oli muutamia harmaita karvoja. Mielikuvituksissani näin shamaanin katselevan tyttöä tunturin juurella ja harovan hopeanharmaata partaansa ja partajouhien liidellessä kevyenä puolukkamättäälle.
Vastaukset 16
Vanhimmat
siehän mukavast hauskuutat aamusta,miekii kikattelin ko nuorena ikkää.
paljo niist mustikka ja puolukka reisuista kehutaa,minust tuntuu et ne on vaa puhheita ja tuommost ko sinulkii mielikuvituksen leikkkii.;)
varohan sie ko lirttailet noin mukavasti,shamaani saattaa kutsuu sinut puolukoien poimintaa.;)
jäähääpä oottelee.
miekii keräsin ämpärillisen, oon kovin puolukka ystävällinen. sitä mie paan melkee joka paikkaa,paitsi en soppaan.
suolasieniä sain myös taltee. mustikoita keräsin vaa vähä ,ko panin vaa pienen pakkasen päälle. niin tullee syötyy kaik talven aikan.
heippa
Marjojen puhdistaminen on tosi hyvää terapiaa. Siinä voi miettiä menneitä ja tulevia ja kehitellä vaikka tarinoita, niin kuin sinä.
Paljonhan on puhuttu "herrojen kanssa marjassa olosta"? Mitä siihen sitten sisältyykään?
Olihan se nuorena mukava köllähtää pehmeälle sammalelle lepuuttamaan selkäänsä;)
Sininen taivas kaareutui yllä ja oli täysi hiljaisuus.
Ruska levittäytyi ympärillä ja puolukat hehkuivat.
Minun on Ilmari Turjaa mukaellessani kerrottava olleeni Rouvien kanssa marjassa.
Siinä sitä on taitamista, että osaa poimia oikeita marjoja sekoittamatta turpajouhiaan sopimattomiin astioihin tai paikkoihin.
Ruskaretkelle kutsuellaan - lähteäkö ?
Houkuttelevaa - liian kanssa heikolle miehelle ?
ettei olleet niitä kiharia karvoja....
Suoria ja jäykkiä olivat.
Pyörii kuin puolukka, sanottiin ennen. Nyt tuntuu, että puolukka pyörii ja puolukan perkajan mielikuvituskin laukkaa - onko orhi katsottuna ?
Mistäs Kerttuli parran värin keksi ja vielä paikan, jossa puolukkamättäät odottavat punaisina ja houkuttelevina poimijaa.
Että vielä tunturipuron tytönkin samaani saisi ja punaisella mättäälle ohjaelisi maistelemaan pakkasen puremia mehukkaina pyöriviä puolukoita.
Onhan se onnea ?
sain sopuhintaan 5kg pohjoisen puolukkaa. Luulisi tänne etelään kuskattuna niiden hinnan olevan kalliimpaa, mutta ei vaan ollut.
Kuka niitä silloin edes ostaisikaan.
Taannoin puolukasta maksettiin poimijalle 12 mk/kg. Olimme Rukalla ja lähdimme poimimaan puolukkaa - hämmästyimme saalistamme.
Seuraavana päivänä mennessämme metsään tuli vastaan vanha vaari, jolla kontti selässä ja molemmissa käsissä kantamus. Hän kertoi saaliinsa olleen 44 ämpärillistä parhaina päivinä.
Tienvarressa parkkipaikalla kaksi rekkaa täynnä marjoja ja muovirulla asvaltille ja kymmenien metrien puolukka-auma oli kohta edessämme.
Uutteria poimijoita siellä näyttää olevan.
Taitavilla poimijoilla ämpäri tai mieluummin saavi täyttyy hyvällä marjamaalla yhdessä hujauksessa.
Fuula, miten olisi ruskainen marjaretki pohjoiseen ? Itse poimitut ovat muuten maukkaita kun ne on rakkaudella poimittu.
arvostan itsekerättyjä puolukoita, tai muutenkin omatekosia, vaikkapa leivonnaisia. Käsityöihmisenä ymmärrän omatekoisen paremmin kuin moni muu tämän päivän ihminen.
Uskon, että puolukat tunnistavana saisin piankin ämpärin täyteen. Varsinkin toisen, hyvän ystävän kanssa poiminta sujuisi kuin leikiten. Tunteita mukaanottaen marjaretkestä tulisikin ikimuistoinen. Mihin sitä mahtaisikaan eksyä joltain polulta.
Lopuksi kun tekisi hyvää ruispuuroa, niin siinä sitä lisälämmikettä olisikin...
Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Tuo ei voi olla totta, en allekirjoita.
Tie miehen sydämeen käy sielujen sympatian kautta!
Hämmästytät minua - Fuula !
Vanha sanonta tei minusta lyhyessä ajassa yli 30 kg
pulskemman naisen hemmotellessa ruoillaan. Vähänkin kerroin jostain herkkumieltymyksestä niin kohta sitä oli tarjolla.
Anam Cara on harvinaista herkkua ja kun sen Mies saa kokea Naisensa kanssa se on juhlaa arjessakin.
Sielujen sympatiaa kun molemmat kokevat kaikilla aisteillaan niin mikäpä on suurempaa nautintoa vaikka puolukkamättään poiminnassa ruskan sävyttämässä männikössä !
Puolukkapuuron vatkaisin vaihtelun vuoksi mannaryyneihin ? Vaihtelua löytyy mielikuvituskaan ei ole rajana - jos onmielikuvitusta ?
hämmästytän kirjoituksillani?
Kyllä tuo ruokapuoli pitkälti pitää paikkansa, mutta itse en ole mikään ekspertti siinä lajissa.
Siksi en sitä voinut allekirjoittaa.
Parhaat kokithan ovatkin miehiä ympäri maailman, joten sen puutteeni tunnustankin hymyssä suin.;)
Anam Cara kaikkineensa sopivassa suhteessa onkin suhteen A ja O!
Mannaryyniä se olla pitää, ensisijaisesti.
Mielikuvituksesta puheenollen ja ruuasta miellän erikoisia aineksia yhteen. Makea pulla ja silli!!!!
Eipä niistä tän enempää, ettei sinulta katoa loputkin ruokahalut.:)
Taitaa olla pari vuosikymmentä aikaa kun arvostettu perhelehti kirjoitti Kai de Puusta ja hänen perheestään artikkelin, jossa mainittiin isännän eriomaisena kokkina.
Silloin oli iso pöytä keittiössäkin, jossa kymmenkunta ruokailijaa oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Mielelläni ruokaa kokkailin. Nyt yksikseni ollessa ei enää tule sillä tavalla , vaikka itse ruokani laitan.
Ensi viikolla muutan avarampiin oloihin, saapi sitten katsoa alanko viihtyä enemmän kotiaskareissa.
Tämä palsta saa alkaa vihdoin jäädä toisten huomaan. Johan tässä olen häiriköinytkin liian kanssa.
Toki vilkaisemaan täytynee tulla.
olikin suurehko perhe ympärilläsi aikaa sitten. Niinhän se aika kulkee ja muuttaa olosuhteita toisenlaisiksi, tahdoimme tai emme.
Silti ei saa pysähtyä, vaan elettävä tällä hetkellä juuri niissä olosuhteissa, mitkä itse kullakin on. Monesti ystävät antavat oman lisänsä, joten vuorovaikutus moninkertaistaa toisen hyvänolon tunteen toiselle.
Sinulla riittää sitten puuhaa muutossasi. Ruokapuuhissakin, kun noin hyvä ruuanlaittaja olet ollut, että lehdissäkin on ollut erikoismainintaa.
Tokkopa täällä olet kovin häiriköinnyt, jos olet oma itsesi ollut. Tuskin voit kuitenkaan kokonaan pois täältä olla.
Koita nyt edes kirjoitella valitsemiisi, kiinnostaviin aiheisiin, jos tänne sellaisia viriää.
Poronlihaa tekee mieleni, jos Lappiin eksyisin. En kyllä eksyisi, tietentahtoen kulkisin paikasta toiseen kartta kourassa!
Varmaan tekisit maistuvan aterian, en sitä yhtään epäilisi...
Vastaan vielä tutulla nimimerkilläni. Toivotan Sinulle kärsivällisyyttä yrityksessäsi saada asiallista keskustelua aikaan.
Sorruin itse tuohon kinaan yhtymään, mutta useimmat palstalaiset osaa muuta - valitettavasti.
Saanen lähipäivinä poronpaistiakin. Syitä kirjoitteluuni olen aikanaan kertoillut.
Katsotaan - ehken parin viikon kuluttua voisimme kääntää keskustelupalstalla aivan uusia lehtiä ?
Nyt hyvää viikonloppua Sinulle !
minulla on kuule kärsivällisyyttä liiaksikin. Olen saanut sitä jo äidinmaidon mukana.
Asiallisuuden raja keskusteluissa on joskus kovinkin erilainen, koska tänne on niin helppo heittää suoranaista roskapostia.
Itsekin osaan ja hallitsen sen, mutta palstan "henki" suosii sen karsimista, ollaanhan nyt 65 palstalla.
En tarkoita, että kirjoittajien tulisi täyttää tuo kriteeri, koskei henkkareita kukaan tule kysymään meiltä.
Mietinkin, olenko tullut kutsumuksesta, vai miksi koen, että voin jotain minäkin sanoa asioihin. Vaikka en itse olekaan elänyt kaikkia ajanjaksoja.
Mutta keskustella voi kuuntelijankin ominaisuudessa.
Toivotaan, että palsta tulee ystävälliseksi kaikille, eikä täällä pidempään olleet kirjoittajat katoaisi taivaan tuuliin.
Mistä niitä uusia kirjoittajia sitten tänne tulee, ei mistään.
Tänään ajattelin käydä katsomassa sen Sibelius-elokuvan ihan uteliaisuudesta. Arvostelujen pohjalta ei kuulemma hyvä. Mutta pitää se itse todeta, kuinka asia on.
Poronpaisti, perunamuusi ja puolukkahillo!!! Vesi kirahti kielelle.
Hyvää viikonloppua myös itsellesi!
tuokin nyt mainittua, että oikein Takahikiän Sanomat tuli haistattelemaan tätä merkittävää
paskanjauhajaa.