Vuodatus

Olen tässä miettinyt, että tuleeko minusta koskaan ylioppilasta.

Peruskoulu siis loppui viime keväänä ja hain lukioon, johon myös juuri ja juuri pääsin. Lukioon hakeminen oli outo valinta, mutta enpä parempaakaan keksinyt:\ Lukio olisi hyvä pohja (jos sen läpäisisi hyvin arvosanoin) ammatinvalinnalle, joka on mulla vielä tosi alkeellisella tasolla. Pari viimeistä vuotta peruskoulua oli erityisen vaikeita; masennus vahvensi asperger-piirteitä, jotka vuorottelee ADD:n vaikeiden jaksojen kanssa. Eli vasta nyt olen menossa tutkimuksiin näistä kaikista ongelmista, mitä tässä vuosien varrella on kerääntynyt ja muistakin. Tällä hetkellä jaksaminen on loistava verrattuna viime kevääseen. Pelottaa vaan tuo koulun alku, lukio. Miten selviän sinne ajoissa paikalle? Jaksanko nousta edes aamulla sängystä? Romahtaako omatuntoni jälleen, kun en pärjää esim. pitkien aineiden teossa? Luovutanko? Paljon kysymyksiä. Onkohan mulla mitään mahdollisuuksia saada jonkinlaista apua tuohon opiskeluun? Viitaten nyt esim. noihin neurologisiin ongelmiin? Tukiopetusta, jonkinlaista henkilökohtaista avustusta tms.? Kirjoituksiin ilmeisesti ainakin saisin sitten jotain tukea.

Kiitos:)
3418
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

lukion on laadittava sinulle henkilökohtainen opetussuunnitelma, jossa muun muassa määritellään millaisia mahdollisia helpotuksia kokeisiin saat. Joten yhteys sinne opinto-ohjaajaan tai terveydenhoitajaan tai kuraattoriin tai koulupsykologiin, riippuen siitä millaisia ihmisiä siellä on käytettävissä. Ja rehtoriin tietysti, hän vastanneen opintosuunnitelman laatimisesta.

Äänestä

mutta lukio on kouluna melko erilainen kuin operuskoulu. Siellä edetään ripeään tahtiin. Päivät ovat pitkiä ja opiskeltavat asiat vaativia. Oppilaalla itsellään on luokattoman lukion mukana tullut entistä enemmän vastuuta. Pitää osata laatia itselleen järkevä työjärjestys ja pitää huolta siitä, että riittävä määrä kursseja tulee suoritettua. Toisaalta lukio tarjoaa valinnanvapautta ja esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa on periaatteessa vain yksi kaikille pakollinen aine, äidinkieli. Ylioppilaskirjoitusten vaatimustasi alarajan kohdalla ei ole päätä huimaava, joten uskon, jos opiskelija, joka on lukioon hyväksytty, tekee paljon työtä, myös valmistuu ylioppilaaksi. Mutta näyttää siltä, että tarvitset paljon tukea. Hae sitä rohkeasti.

Äänestä
  • Helpotti kuulla että apua on saatavilla :) Tosiaan, tiedän että lukiossa ei jatku enää se sama meno kuin peruskoulussa, vaan opiskelu on paljon itsenäisempään ja tulee todella ottaa itse vastuu tulevaisuudestaan. Ja tottakai yritän parhaani. Nämä sairaudet vain hankaloittaa opiskeluani, esim. keskittymiskyky on äärimmäisen huono jos aihepiiri ei kiinnosta pätkääkään ja rajoittuneet sosiaaliset taidot pistävät usein pelkäämään ihmisten kanssa kanssakäymistä, mieluiten kun olen ihan yksin omissa oloissani:\ Toivon nyt pääseväni yli tästä masennuksesta, kun se saa olon niin uupuneeksi... ja ehkä vielä joku päivä hyväksyn sen että sosiaaliset taitoni ovat rajoittuneet (kuulostaa helpommalta kuin todellisuudessa on).

    Mutta kiitos kommenteista, yritän selvitellä millaiset mahdollisuudet mulla olis saada jonkunlaista tukea tuohon opiskeluun.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


1234567890 kirjoitti:

Olen tässä miettinyt, että tuleeko minusta koskaan ylioppilasta.

Peruskoulu siis loppui viime keväänä ja hain lukioon, johon myös juuri ja juuri pääsin. Lukioon hakeminen oli outo valinta, mutta enpä parempaakaan keksinyt:\ Lukio olisi hyvä pohja (jos sen läpäisisi hyvin arvosanoin) ammatinvalinnalle, joka on mulla vielä tosi alkeellisella tasolla. Pari viimeistä vuotta peruskoulua oli erityisen vaikeita; masennus vahvensi asperger-piirteitä, jotka vuorottelee ADD:n vaikeiden jaksojen kanssa. Eli vasta nyt olen menossa tutkimuksiin näistä kaikista ongelmista, mitä tässä vuosien varrella on kerääntynyt ja muistakin. Tällä hetkellä jaksaminen on loistava verrattuna viime kevääseen. Pelottaa vaan tuo koulun alku, lukio. Miten selviän sinne ajoissa paikalle? Jaksanko nousta edes aamulla sängystä? Romahtaako omatuntoni jälleen, kun en pärjää esim. pitkien aineiden teossa? Luovutanko? Paljon kysymyksiä. Onkohan mulla mitään mahdollisuuksia saada jonkinlaista apua tuohon opiskeluun? Viitaten nyt esim. noihin neurologisiin ongelmiin? Tukiopetusta, jonkinlaista henkilökohtaista avustusta tms.? Kirjoituksiin ilmeisesti ainakin saisin sitten jotain tukea.

Kiitos:)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu