Hei,
Haluaisin teidän kantaa seuraavaan asiaan. Olen 38 v ja eronnut lasteni isästä reilut 1,5 vuotta sitten. Minulla on edellisestä suhteesta kaksi lasta kuusi ja kaksi vuotiaat lapset, jotaka asuvat pääosin luonani.
Elämäni muuttui vuoden alussa, kun tapasin netin kautta nykyisen miesystäväni. Meillä menee tosi kivasti ja yhteinen sävel on löytynyt. Emme asu yhdessä vaan vietämme kahden kodin elämää. Miesystäväni on minua kaksi vuotta vanhempi ja hänellä on 23 vuotiaat ja 18 vuotiaat lapset.
Miesystäväni on alkanut puhua lapsen hankkimisesta ja siitä kuinka haluaisi vielä tulla isäksi aikuisena, kun lapsena/ nuorena ei ole osannut vanhemmuudesta nauttia.
Olenko liian vanha? Kuinka omat lapseni suhtautuisivat mahdolliseen sisarukseen? Itse olen kahden vaiheilla, toisaalta tuntuu, että ei enää jaksaisi aloittaa uudestaan kasvatusrumbaa toisaalta menisihän lapsi joukon jatkeena ja olisi ihana tuntea onnellinen odotus ja saada lapsi rakastamansa miehen kanssa...
Neuvokaa hyvät ihmiset
Haluaisin teidän kantaa seuraavaan asiaan. Olen 38 v ja eronnut lasteni isästä reilut 1,5 vuotta sitten. Minulla on edellisestä suhteesta kaksi lasta kuusi ja kaksi vuotiaat lapset, jotaka asuvat pääosin luonani.
Elämäni muuttui vuoden alussa, kun tapasin netin kautta nykyisen miesystäväni. Meillä menee tosi kivasti ja yhteinen sävel on löytynyt. Emme asu yhdessä vaan vietämme kahden kodin elämää. Miesystäväni on minua kaksi vuotta vanhempi ja hänellä on 23 vuotiaat ja 18 vuotiaat lapset.
Miesystäväni on alkanut puhua lapsen hankkimisesta ja siitä kuinka haluaisi vielä tulla isäksi aikuisena, kun lapsena/ nuorena ei ole osannut vanhemmuudesta nauttia.
Olenko liian vanha? Kuinka omat lapseni suhtautuisivat mahdolliseen sisarukseen? Itse olen kahden vaiheilla, toisaalta tuntuu, että ei enää jaksaisi aloittaa uudestaan kasvatusrumbaa toisaalta menisihän lapsi joukon jatkeena ja olisi ihana tuntea onnellinen odotus ja saada lapsi rakastamansa miehen kanssa...
Neuvokaa hyvät ihmiset
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samat tuntemukset täällä. Ikää vuosi vähemmän ja omat lapsenikin vanhempia kuin sinulla.
Toisaalta olis ihana saada vielä vauva, mutta niin monet asiat arveluttavat, eikä vähiten vauvan terveys. Riskit kun kasvavat iän myötä.
Olen pyörittänyt tätä asiaa mielessäni jo muutamia kuukausia, listannut hyviä ja huonoja puolia. Molempia löytyy ja tuntuu siltä, ettei tätä järjen kanssa ainakaan pysty ratkaisemaan.
Missään ei tietenkään ole sanottu, että saisinko edes enää lapsen. Kahdella eka kerralla olen tullut tosi helposti raskaaksi, mutta ikäkin tekee sen, ettei hedelmöityminen ole niin helppoa enää.
tapasitte 1.5v sitten?? - tiiä mikä hullu ja kahlitsija se ukkos on.
edelliset ovat 20v ja 19v ja nyt nuorin 1v.
Ihanaa on ollut, ja kivaa kun lapsella on "paljon vanhempia"
Eipä käy liian raskaaksi yhdelle. Lapsikin on kuin itse aurinko.
Myös itsellä toiveita yhteisestä lapsesta uuden kumppanin kanssa, mutta eron jälkeen, josta kolme lasta, tulee mieleen niin paljon ajatuksia ja pelkoja, olisiko se hankalaa ymv. Tarkoitan tuolla sitä, että eron jälkeinen elämä ei ole tosiaankaan ollut aina helppoa ja vaatinut paljon sopeutumista. Lisäksi tuo ero tuo omia pelkoja, mitä kaikkea elämä voi tuoda tullessaan ja nyt tuntuu, ettei uutta epäonnistumista voisi kestää millään. Silti, vauvakuumetta on, mutta lähinnä minulla. yhteinen toivehan se pitäisi olla?