Neuvoja kaipaisin tilanteeseen:
Olen ollut useamman vuoden ihastunut erääseen naiseen. Itse olen perheellinen heterosuhteessa, ja kertonut avoimesti tilanteesta miehelle. En ole pettämässä fyysisesti miestäni, henkisellä tasolla jo kovasti, sillä unelmoin paljon tästä naisesta.
Olemme tapailleet ja pitäneet yhteyttä tämän naisen kanssa ja olen kertonut ihastumisestani ja himoistani häntä kohtaan. Hänelle ok, koska on itse suhteessa naisen kanssa, eikä ole pettämässä kumppaniaan.
Ongelma seuraava: haluaisin kovasti tapailla häntä ja olla ystävä, mutta tuntuu, että petän/olen törkeä hänen tyttöystäväänsä kohtaan, koska en tiedä miten hän suhtautuu toimintaani. Olen onnellinen, että ihastukseni on hyvässä suhteessa, kovasti häntä haluaisin, mutta hyväksyn, etten häntä saa. En tunne hänen kumppaniaan, mutta tiedän ulkonäöltä ja vaikuttaa ihanalta ihmiseltä.
Ja ottaa aivoon, kun tämä ihastukseni kohde on toivonut, että minä ehdotan tapaamista seuraavan kerran, mutta en pysty ottamaan yhteyttä, kun ajattelen, että se on väärin hänen kumppaniaan kohtaan. Pitääkö mun välittää hänen kumppanistaan, jos ihastukselleni on ok tapailla, samoin mulle mieheni puolesta ja mieheltäni myöskin luvan saanut?
Että otanko vaan yhteyttä ja tapaillaan ja nautiskelen? Ja odotan, että ihastumiseni jossain vaiheessa laantuu?
Olen ollut useamman vuoden ihastunut erääseen naiseen. Itse olen perheellinen heterosuhteessa, ja kertonut avoimesti tilanteesta miehelle. En ole pettämässä fyysisesti miestäni, henkisellä tasolla jo kovasti, sillä unelmoin paljon tästä naisesta.
Olemme tapailleet ja pitäneet yhteyttä tämän naisen kanssa ja olen kertonut ihastumisestani ja himoistani häntä kohtaan. Hänelle ok, koska on itse suhteessa naisen kanssa, eikä ole pettämässä kumppaniaan.
Ongelma seuraava: haluaisin kovasti tapailla häntä ja olla ystävä, mutta tuntuu, että petän/olen törkeä hänen tyttöystäväänsä kohtaan, koska en tiedä miten hän suhtautuu toimintaani. Olen onnellinen, että ihastukseni on hyvässä suhteessa, kovasti häntä haluaisin, mutta hyväksyn, etten häntä saa. En tunne hänen kumppaniaan, mutta tiedän ulkonäöltä ja vaikuttaa ihanalta ihmiseltä.
Ja ottaa aivoon, kun tämä ihastukseni kohde on toivonut, että minä ehdotan tapaamista seuraavan kerran, mutta en pysty ottamaan yhteyttä, kun ajattelen, että se on väärin hänen kumppaniaan kohtaan. Pitääkö mun välittää hänen kumppanistaan, jos ihastukselleni on ok tapailla, samoin mulle mieheni puolesta ja mieheltäni myöskin luvan saanut?
Että otanko vaan yhteyttä ja tapaillaan ja nautiskelen? Ja odotan, että ihastumiseni jossain vaiheessa laantuu?
Vastaukset 12
Vanhimmat
lihottaa?
Hinku on hirveä ja suklaata on kaapissa. Se olisi juuri sopivan lämmintä ja aromit kieltä hiveleviä. Mutta kun olen allerginen.
Suussa se sulaa ja sormiin tarttuu. Tuoksuukin, mokoma, niin ihkun hyvältä. Mutta kun siitä tulee näppylöitä.
Ainahan sitä kaupasta saisi lisää, jos nyt tuo yksi herkku hyllyltä suihin häviää ...
Mutta kun se ei ole minun levyni.
Katselin sitä jo. Käsissäni pyöritin ja paketin pintaa sormenipäillä silleen ihan pikkasen vaan, hivelin. Ukko sanoi, että "senkus popsit" ... ei se siitä suuttuis vaikka popsisinkin.
Mutta mitäs jos sitten kuitenkin tulisi kohtaus? Ilmat häviäis? Turpoisin ihan kokonaan? Ukkokaan ei enää huolis ...
Mitäs jos naapuri tulis kysymään, että jäiköhän se hänen suklaalevynsä tänne? -ja minä siihen suu täydeltä, että .. "eeeih"? Ja se näkis kuitenkin, että olisin sen ahminut ihan kokonaan, vaikka vakuutin olevani allerginen.
Minun vikanihan se vain olisi, jos kohtaus tulisi. Oma vikani, jos ilma ei kulje ja kurkkua puristaa. Ittehän kantaisin näppyläni.
... mitäs jätti kuleksimaan noin hyvän näkösen levyn.
Auttaisko jos soittaisin hätänumeroon jo etukäteen? Kertoisin, että meinaan vaan haukata, että alkakaa jo tulla apuun sieltä, sillä kohta nuolaisen,
ennenkuin kaikki tipahtaa.
Että ei kannata jatkaa tapailua, jossain vaiheessa käsi löytyy ihastuksen housuista kuitenkin.
Ongelma ei siis ollut se, että pystynkö hallitsemaan omaa toimintaani, vaan se, että pitäisikö ajatella ihastuksen kumppania jos tapailee "ystävänä". Kun ei viitsisi mennä tältä kumppanilta suoraankaan kysymään, että tätä tunnen kumppaniasi kohtaan, onko ok että tapaillaan.
Mutta kiitos suklaavertauksesta. Pari palaa otan muutaman kerran viikossa, mies vetelee levyllisen tai pari viikossa =)
Kun luin tekstisi, niin suu lävähti auki. Onko näitä? mitähän odotat saavasi vastaukseksi? Ja ylipäätään ei taida olla merkitystä.
Jos olisin ihastuksesi tyttis niin en haluaisi että hän tapailisi sinua, jos tietäisin nuo ajatukset. Itseasiassa en oikein ymmärrä mitä haluat tuosta suhteesta, jos kerran et aio pettää miestäsi ja tiedät, että ihastuksesi ei myöskään alennu moiseen. Kai tajuat, että liikut riskirajoilla.. Oletko valmis tuhoamaan toisen suhteen vain typerällä pelilläsi, kun nyt sattuu olemaan hiukkasen tunteita. Aikuisena voisi kantaa sitä vastuuta.
Ei kyllä muuta tuu mieleen, kuin että pysy lokerossasi ja miehesi kainalossa, satsaa siihen suhteeseen tai lähde lätkimään. Ja jos lähdet, niin silloin vasta lähesty toista, sellaista joka on vapaa. Hanki siis ts. elämä.
Onpas yksinkertaista!
Minä olen ihastuksesi tyttöystävä. Naisystäväni antoi minulle luvan mennä tapailemaan miestäsi.
Eihän tässä siis mitään lapsia olla tekemässä, senkus tapaillaan vaan ja jutellaan. Vähän nyt tietysti tuntuu tökeröltä, kun en ole sinulle kertonut asiasta, mutta so what!
Minä nyt vain olen suuresti ihastunut ja himoissani tuota miestäsi kohtaan. Nyt ottaa aivoon, kun tuo miehesi toivookin minun ottavan ensi kerran häneen yhteyttä. Kenkuttaa, että mitenköhän sinä vaimona suhtaudut asiaan?
Enivei, miehellesi kuitenkin treffeily kanssani on ok ja tyttiksenikin on antanut minulle siihen luvan.
Miksi siis välittäisin?
Mieheni saisi kyllä tapailla sinua, jos kertoisi avoimesti touhustaan, kuten itse teen ja olemme "sopineet". En oleta, että sinä tulisit tilittämään minulle tilanteesta, mutta toivoisin, että voisimme olla kavereita ja avoimia myös sinun kanssasi. Ymmärrän, jos olet ihastunut mieheeni, mutten sitä jos pettäisit fyysisesti kumppaniasi (ja minua) hänen kanssaan.
En tiedä mitä ihastukseni loppujen lopuksi puhuu omalle kumppanilleen, joten taidan jättää tapailut vähemmälle. Ja menetän siis ihanan ystävän :( Nyyh.
Mitä enemmän tapaamme, sitä läheisemmiksi tulemme toisillemme. Keskustelu ei enää tunnu rittävän kummallekaan ja fyysinen läheisyys tuntuu kiinnostavalta, kiihoittavaltakin aina hetkittäin.
En varmaankaan tule kertomaan sinulle tarkemmin asiasta, joka meitä yhdistää.
Naisystävälleni olen kertonut asiasta. Hän ymmärtää biseksuaalisuuteni ja hyväksyy sen. En siis oikeastaan petä ystävääni, sillä toimin sopimuksemme mukaan, olen avoin hänelle ...
myöskin.
Kauheen vaikea teille tuntuu olevan pidätellä himojanne =)))
Mä fantasioin aivan kaikella, mitä tekisin tälle naiselle, mutta en silti ikimaailmassa pettäisi miestäni (siis niin kauan kun olemme yhdessä). Vaikka tilaisuuksia, lääppijöitä ja promillejakin on ollut, ei ole mikään vaikeus pitäytyä puolen metrin päässä tumput suorina.
Minä pidänkin oikeasta toiminnasta. Tumput eivät riitä.
Mukavia jatkoja sinullekin;)
Ite harrastaa kunnon äksöniä ja kieltää multa sen ilon...
Mutta tässä elämässä tahdon kokea kaiken, laskuvarjohypyn ja naisen... joten ootellaan vielä, kun suhde ukkoon on kunnossa.
Luulin suhteen jo olleen kunnossa.
Ehkei se sitten sitä olekaan.
Ja nyt kun oikein mietin, tuskin se sitä onkaan. Jossain on joku pikkuniksi, joka mättää.
Jos heteronainen alkaa tuntea vetoa, ihastusta ja jopa "kiihkoa" tietentahtoen juuri lesbo-naiseen, onko heteron seksuaalisuus saanut kolhun? Ehkei hetero enää olekaan pelkästään hetero, vaan lipsuu jo hieman biseksuaalisuuden puolelle? Voiko hetero fantasioida olevansa lesbo? Ja vielä, jos hetero tuntee laukeavansa mielihyvästä tällaisen fantasian voimasta, onko henkilön seksuaalisuus kehittymässä joksikin muuksi?
Ilo ei ole kiellettyä, sitä vastoin, tuskan tuottaminen toiselle tahallisesti, sitä on.
Fantasia on fantasia silloin, kun se jää kuvitelman tasolle. Kun alat reaalissa muuttamaan fantasiaa todeksi, astuvat esiin muunlaiset kysymykset, joihin onkin paljon vaikeampaa löytää yksinkertaista vastausta.
Kaksi ihmistä yhdessä on silti helpompaa, kuin yksi ihminen kahdelle ... kolmelle ... neljälle ...
montako meitä tässä oli?
En ole kovin matemaattisesti suuntautunut ihminen, mutta monta.. kai...
Onhan tämä itsetutkiskelua ollut, joo. Homma toimii toistaiseksi niin, että suljen silmät ja ajattelen naista. Ja hyvinhän toi uros osaa hoidella käsityönsä, kun on itsellä ajatukset jossain muualla.
Tilanne ollut tämä jo vuosia, joten eiköhän tässä vielä vuosia hengissä säilytä.
Mutta hyvin sä näitä juttuja tutkailet, jatkoja vaan sinnekin.
hm ... en tiedä tutkailenko hyvin, mietin vain ja yritän ymmärtää.
Minä en kuitenkaan ole koskaan ollut sellaisessa suhteessa, jossa laittaisin silmäni kiinni todellisuudelta ja antaisin toisen hoitaa käsityönsä, ajatellen itse jotain aivan muuta.
Elämässä tarvitsee vastakaikua, se on antamista ja ottamista, lahjoja ja mukavia yllätyksiä. Laitan silmät kiinni vasta sitten, jos sen kauneus loppuu.
En halua säilyä hengissä. Haluan elää.
...ja hitsi, kun sillä on joskus niin kallis hinta, kaikki sen antaa, mutta kaiken se voi myöskin ottaa.