Krishnan ja Radhan elämäntarinasta on olemassa hyvin monta versiota. Koska me kaikki olemme erehtyväisiä, ja koska kirjoitan itsekin fiktiivisiä tarinoita, olisi minusta hölmöä mennä väittämään jotakin versiota oikeammaksi kuin jotakin toista.
Seuraavat tiedot ovat säilyneet muuttumattomina kaikissa lukemissani ja kuulemissani versioissa.
Krishna on maaseudulle poliittisista syistä jo vauvana piilotettu prinssi, itse asiassa ihmishahmon ottanut Jumala, joka paimentaa työkseen lehmiä. Muut paimenet, sekä nais- että miespuoliset, ovat hulluna Häneen. Eniten Krishnaa rakastaa paimentyttö Radha, jota myös Krishna eniten rakastaa.
Eletään sotilasdiktatuurissa; diktaattori Kamsa pitää maata kovassa otteessaan. Ihmiset palvelevat peloissaan paitsi häntä, myös Taivaanherraa, erehdyttävästi Raamatun Vanhan Testamentin jumalaa muistuttavaa, lihauhreja vaativaa herraa.
Kamsa ja Taivaanherra lähettävät kasapäin hirviöitä Krishnaa tappamaan, mutta Krishna nirhaa tai pelastaa ne kaikki (riippuen siitä, ovatko he oikeasti pahantahtoisia vai vain ylempiensä pahuuteen pakottamia).
Krishna vapauttaa ihmiset ensin Taivaanherran palvomisesta pelastamalla eläimet tämän uhrialttarilta ja sitten osoittamalla, ettei Taivaanherra voi millään vihanpuuskalla vahingoittaa niitä, joita Korkein Jumala suojelee.
Sitten Krishna vapauttaa luomakunnan Kamsasta. Kamsa kutsuu Hänet pääkaupunkiin Mathuraan voidakseen salamurhata Hänet, mutta Krishnaa ei niin vain salamurhata, ja lopulta Kamsa kuolee itse.
Silloin selviää, että Krishna on kadonnut prinssi. Ihmiset tekevät Hänestä kuninkaan Kamsan tilalle, vaikka Krishna Itse viihtyisi paremmin maaseudulla.
Pysähdytäänpä tähän. Entäs Radha? Jossakin tarinan versiossa Radha on naimisissa Abhimanju-, Adhay- tai Ajay-nimisen miehen kanssa, vaikka Hänen sydämensä kuuluu Krishnalle. Jossakin hän on hehkeä neito. Jossakin Krishna voittaa Kamsan jo 10-vuotiaana, eikä Hänen ja Radhan rakkaus näinollen voi olla seksuaalista. Useimmissa versioissa se sitä kuitenkin on.
Jossakin versiossa Kamsa yrittää saada Radhan omakseen, ja kun ei tässä onnistu, Kamsa määrää demonit viemään Radhan Helvettiin (Helvettikin hindulaisuudesta löytyy, mutta ketään ei ole tuomittu sinne ikuisiksi ajoiksi).
Jossakin versiossa Krishna ei koskaan palaa Mathurasta maaseudulle. Jossakin toisessa Hän tulee käymään. Ja jossakin versiossa Radha hukuttautuu Krishnan muutettua Mathuraan - joko pelkästään epätoivoisesta rakkaudesta Krishnaan tai sitten siksi, että on käynyt Helvetissä eikä siellä vierailtuaan voi enää kuin käväistä maan päällä.
Mikä yhdistelmä näitä voisi olla oikea versio? Sataprosenttista varmuutta emme saa, mutta itse olen vedellyt joitakin loogisia johtopäätöksiä.
1. Radha ja Krishna ovat esimerkillisiä ihmisiä, joita seuraamalla muut ihmiset voivat tulla onnellisiksi (Krishna kertoo Gitassa olevansa esimerkki, ja Radhahan on Krishnan kanssa yhtä). Kaikki vaisnavahindut pitävät Radhan antaumusta puhtaimpana esimerkkinä Jumalan palvelemisesta. Kuinka Hän siis voisi hukuttautua? Silloinhan jokaisen uskovaisen pitäisi tehdä itsemurha todistaakseen, että rakastaa Jumalaa eikä tahdo elää ilman Häntä! Tämä taas ei sovi yksiin Gitan kanssa. Hukuttautumisversio ei mene minun seulastani läpi.
2. Se, jolla on Krishna sydämessään, on varmassa turvassa. Krishna tekee hyvin selväksi Gitassa, että on kaikista vahvin ja että Hän pitää huolta palvojistaan. Niinpä Krishnaa jatkuvasti ajatteleva ja rakastava Radha on automaattisesti turvassa Helvetin demoneilta; koska Hänen rakkautensa Jumalaan on puhtainta kaikista, Hän on paremmassa turvassa kuin kukaan muu! Kamsa ei ole voinut toimittaa Häntä Helvettiin.
Itse olen taipuvainen kannattamaan sellaista yhdistelmää eri versioista, että Radha on naimisissa toisen kanssa mutta Krishna on Hänelle silti ykkönen. Tämä on vahva esimerkki siitä, Jumalan on oltava tärkeämpi kuin mikään muu, jos mielii Hänen luokseen, mutta omaa perhettä ei silti tarvitse jättää hunningolle.
Uskon myös, ettei Krishna täysin jättänyt Häntä muutettuaan Mathuraan, vaan piti tavalla tai toisella yhteyttä. Tämä on silkkaa mutua, joka perustuu siihen, että miettiessäni versiota "he eivät koko ihmiselämänsä aikana enää tavanneet" olen hajota suruun. Eikä Krishna ole surun Jumala, Hän on ilon tuoja! Toisaalta minä en ole henkisessä kehityksessäni lähelläkään Herran parhaitten palvojien olotilaa, ja minulta on voinut jäädä jotakin tärkeää huomaamatta.
Seuraavat tiedot ovat säilyneet muuttumattomina kaikissa lukemissani ja kuulemissani versioissa.
Krishna on maaseudulle poliittisista syistä jo vauvana piilotettu prinssi, itse asiassa ihmishahmon ottanut Jumala, joka paimentaa työkseen lehmiä. Muut paimenet, sekä nais- että miespuoliset, ovat hulluna Häneen. Eniten Krishnaa rakastaa paimentyttö Radha, jota myös Krishna eniten rakastaa.
Eletään sotilasdiktatuurissa; diktaattori Kamsa pitää maata kovassa otteessaan. Ihmiset palvelevat peloissaan paitsi häntä, myös Taivaanherraa, erehdyttävästi Raamatun Vanhan Testamentin jumalaa muistuttavaa, lihauhreja vaativaa herraa.
Kamsa ja Taivaanherra lähettävät kasapäin hirviöitä Krishnaa tappamaan, mutta Krishna nirhaa tai pelastaa ne kaikki (riippuen siitä, ovatko he oikeasti pahantahtoisia vai vain ylempiensä pahuuteen pakottamia).
Krishna vapauttaa ihmiset ensin Taivaanherran palvomisesta pelastamalla eläimet tämän uhrialttarilta ja sitten osoittamalla, ettei Taivaanherra voi millään vihanpuuskalla vahingoittaa niitä, joita Korkein Jumala suojelee.
Sitten Krishna vapauttaa luomakunnan Kamsasta. Kamsa kutsuu Hänet pääkaupunkiin Mathuraan voidakseen salamurhata Hänet, mutta Krishnaa ei niin vain salamurhata, ja lopulta Kamsa kuolee itse.
Silloin selviää, että Krishna on kadonnut prinssi. Ihmiset tekevät Hänestä kuninkaan Kamsan tilalle, vaikka Krishna Itse viihtyisi paremmin maaseudulla.
Pysähdytäänpä tähän. Entäs Radha? Jossakin tarinan versiossa Radha on naimisissa Abhimanju-, Adhay- tai Ajay-nimisen miehen kanssa, vaikka Hänen sydämensä kuuluu Krishnalle. Jossakin hän on hehkeä neito. Jossakin Krishna voittaa Kamsan jo 10-vuotiaana, eikä Hänen ja Radhan rakkaus näinollen voi olla seksuaalista. Useimmissa versioissa se sitä kuitenkin on.
Jossakin versiossa Kamsa yrittää saada Radhan omakseen, ja kun ei tässä onnistu, Kamsa määrää demonit viemään Radhan Helvettiin (Helvettikin hindulaisuudesta löytyy, mutta ketään ei ole tuomittu sinne ikuisiksi ajoiksi).
Jossakin versiossa Krishna ei koskaan palaa Mathurasta maaseudulle. Jossakin toisessa Hän tulee käymään. Ja jossakin versiossa Radha hukuttautuu Krishnan muutettua Mathuraan - joko pelkästään epätoivoisesta rakkaudesta Krishnaan tai sitten siksi, että on käynyt Helvetissä eikä siellä vierailtuaan voi enää kuin käväistä maan päällä.
Mikä yhdistelmä näitä voisi olla oikea versio? Sataprosenttista varmuutta emme saa, mutta itse olen vedellyt joitakin loogisia johtopäätöksiä.
1. Radha ja Krishna ovat esimerkillisiä ihmisiä, joita seuraamalla muut ihmiset voivat tulla onnellisiksi (Krishna kertoo Gitassa olevansa esimerkki, ja Radhahan on Krishnan kanssa yhtä). Kaikki vaisnavahindut pitävät Radhan antaumusta puhtaimpana esimerkkinä Jumalan palvelemisesta. Kuinka Hän siis voisi hukuttautua? Silloinhan jokaisen uskovaisen pitäisi tehdä itsemurha todistaakseen, että rakastaa Jumalaa eikä tahdo elää ilman Häntä! Tämä taas ei sovi yksiin Gitan kanssa. Hukuttautumisversio ei mene minun seulastani läpi.
2. Se, jolla on Krishna sydämessään, on varmassa turvassa. Krishna tekee hyvin selväksi Gitassa, että on kaikista vahvin ja että Hän pitää huolta palvojistaan. Niinpä Krishnaa jatkuvasti ajatteleva ja rakastava Radha on automaattisesti turvassa Helvetin demoneilta; koska Hänen rakkautensa Jumalaan on puhtainta kaikista, Hän on paremmassa turvassa kuin kukaan muu! Kamsa ei ole voinut toimittaa Häntä Helvettiin.
Itse olen taipuvainen kannattamaan sellaista yhdistelmää eri versioista, että Radha on naimisissa toisen kanssa mutta Krishna on Hänelle silti ykkönen. Tämä on vahva esimerkki siitä, Jumalan on oltava tärkeämpi kuin mikään muu, jos mielii Hänen luokseen, mutta omaa perhettä ei silti tarvitse jättää hunningolle.
Uskon myös, ettei Krishna täysin jättänyt Häntä muutettuaan Mathuraan, vaan piti tavalla tai toisella yhteyttä. Tämä on silkkaa mutua, joka perustuu siihen, että miettiessäni versiota "he eivät koko ihmiselämänsä aikana enää tavanneet" olen hajota suruun. Eikä Krishna ole surun Jumala, Hän on ilon tuoja! Toisaalta minä en ole henkisessä kehityksessäni lähelläkään Herran parhaitten palvojien olotilaa, ja minulta on voinut jäädä jotakin tärkeää huomaamatta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
se mitä sanot lopuksi että sulta on jäänyt jotain huomaamatta , mä oon huomannu sen.
Sä oot liian sovinnainen , ylikiltiksi kasvatettu tyttö joka hakee itseään suurempaa auktoriteettia ulkopuolelta itsesi.
Kerran kirjoitit että Suomen kaikki sodat ovat olleet puolustussotia.. Oliko myös Göringin järjestämä jatkosota , tai se reissu jolloin suomalaiset tappoivat tsekinmaan väestöstä 70 % ?
Sä et ole realistinen vaisnava , sori vaan, siinä sulla on heikko kohta ... ja kun mä muistutan tosiasioista , sä väität etttä mä oon agresiivinen ?
Jos olisin sitä, en olisi voinut kulkea maailmalla vaarallisissa vihamielisissä paikoissa näin paljoa saamatta edes turpiini ..Ainoa vahinko mikä sattui oli Nasarerissa pääsiäisenä 1998 jolloin Israelin armeija yritti toimittaa mut hautuumaalle
Mikä tämä Tsekinmaan reissu on? En ole kuullut siitä, kiinnostaisi kuulla.
Ilman talvi- ja jatkosotaa Suomesta olisi tullut osa Neuvostoliittoa. Karjalassa ja Itäblokin maissa voi kukin käydä katsomassa, mitä se olisi tarkoittanut. On sotia, joissa kukaan ei näytä olevan oikeassa, mutta toinen maailmansota Suomessa on helppo tapaus kun pohditaan, kummalla osapuolella oli puhtaammat jauhot pussissaan. Natsien kanssa liittoutuminen oli siinä tilanteessa varmastikin vähiten väärä ratkaisu. Oikeistolainen en missään nimessä ole, vaan vihreää vasemmistoa.
En suinkaan väitä, että suomalaiset olisivat jotenkin parempia ihmisiä kuin muut. Tämä maa on mielestäni monella tapaa masentava paikka. Suomalaiset ovat karkeasti yleistäen myrtsejä ja sulkeutuneita, alkoholia palvotaan, ulkomaalaisia, romaneita ja saamelaisia vainotaan... Silti Suomessa ja suomalaisissa on paljon hyvää. Ehkäpä paljonkin enemmän, kuin sinä pystyt katkeruudeltasi näkemään.
Ylikilttinä minua pitää moni muukin, ja auktoriteettia hain kyyneleet silmissä vuosikaudet, koska omin avuin törmäilin vain seiniin. Nykyään auktoriteetin etsintä ei ole minulle ongelma, koska olen etsimäni löytänyt Gitasta ja Krishnasta. Jos ihmisauktoriteetit puhuvat Gitaa ja Krishnan sanomaa vastaan, valitsen jälkimmäiset. Juuri tämä on estänyt minua liittymästä lahkoihin, joihin olen tutustunut.
minä en ole katkera mistään. Olen jo eronnut siitä harhasta jossa sinä vielä olet. Älä projisoi
tämä todella sinun viestisi? Epäilen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000098&posting=22000000001240953
Ei, tuo ei ole minun viestini. Noin voi käydä kun kenenkään ei tarvitse rekisteröidä käyttämäänsä nimimerkkiä. :) Hauskaa, ettei imitaatio mennyt läpi ainakaan sinun kohdallasi.
ei ole sinun viestisi.