Otsikosta jo varmaan arvasittekin, mikä on aiheena tässä nurinassa :)
Olen tällainen vanhanpuoleinen täti-ihminen.. eli kokonaista 32 on mittarissa. Erehdyin sitten pitämään silmäpeliä sellaisen veikeän otuksen kanssa, ehkä vähän ihastuinkin.. Yllätyksekseni tunne oli molemminpuolinen.. ja sitten pääsemmekin itse ongelmaan:
Otus on kovin nuorenlainen.. ikää 21 ja tällaisena täti-ihmisenä tuo näyttää hurrrrjan vähältä.
Otus on ihana, mutta en minä voi.. Vai voinko?
Kertokaa, jos teillä on viisaita ajatuksia tai jopa kokemusta näin nuorten otusten paijailusta. Tuleeko siitä vaan sanomista?
Olen tällainen vanhanpuoleinen täti-ihminen.. eli kokonaista 32 on mittarissa. Erehdyin sitten pitämään silmäpeliä sellaisen veikeän otuksen kanssa, ehkä vähän ihastuinkin.. Yllätyksekseni tunne oli molemminpuolinen.. ja sitten pääsemmekin itse ongelmaan:
Otus on kovin nuorenlainen.. ikää 21 ja tällaisena täti-ihmisenä tuo näyttää hurrrrjan vähältä.
Otus on ihana, mutta en minä voi.. Vai voinko?
Kertokaa, jos teillä on viisaita ajatuksia tai jopa kokemusta näin nuorten otusten paijailusta. Tuleeko siitä vaan sanomista?
Vastaukset 48
Vanhimmat
Kymmenen vuotta eteenpäin ja pennustakin kasvaa aikuinen.
Melkein 12 v sitten minulla oli aivan sama tilanne. Iha-na tyttöni 21v ja minä n. 12v vanhempi. Olemme edelleen yhdessä....:). Löysimme toisemme.
mahdollista! Minä itse olen nuorempi nainen ja pakkomielteisen ihastunut 12 vuotta vanhempaan naiseen. Luultavsti hän ei tule koskaan riittävästi kiinnostumaan minusta, mutta on ihana ajatella, ettei ainakaan ikä olisi välttämättä este. Muiden silmissähän se saattaa olla, mutta oma näkemykseni on, että se on tärkeintä, miltä suhde itsestä ja rakkaasta tuntuu.
Lähipiirissäni on pariskunta jolla on vaatimattomasti ikäeroa n. 17 vuotta. Yhdessä he ovat olleet onnellisesti jo yli 10 vuotta. Ja mitä olen heitä nähnyt, ikäero ei ole todellakaan ollut ongelma. Vanhemmalla iällä se todennäköisesti tulee näkymään enemmän, mutta kukapa sitä koskaan tietää millainen vanhuus kenelläkin on edessä.
on mahdollista, kun rakastaa. Jos vain joku vielä rakastaisi takaisin.
Ihmiset kyllä ikääntyvät niin eri tahtiin, että ei voi olla varma, tuleeko ikäero esiin edes vanhemmalla iällä. Ja kummalle se loppujen lopuksi tulee olemaan ongelma - jos kummallekaan. Itse jotenkin kuvittelisin, että suurimmillaan ikäero on teini-ikäisen (lapsen) ja aikuisen välillä. Tällä hetkellä en näin nuorena aikuisena yksinkertaisesti voisi kuvitellakaan ryhtyväni suhteeseen minkään kasvukipuisen nuoren kanssa, vaikka tämä olisikin vaikka kuinka fiksu ja "kypsä ikäisekseen". Ylöspäin taas rajaa voi venyttää aika paljonkin. On tämä vaikea ikä tämäkin. Ikäero itseään vanhempiin näyttää alkavan kaventua viimeistään siinä vaiheessa, kun alkaa ymmärtää omaa äitiään ja tämän ikäisiä ihmisiä ;)
Minun mielestäni te olette molemmat nuoria naisia. Moni nuorikin on todella hyvin kehittynyt henkisesti. Ikäerokaan ei ole kovin suuri. Toivon, että suhteenne onnistuu. Jokaisen kohdalla kaikki on aina vähän epävarmaa.
30-vuotias ei ole vanha täti. Yli 60-vuotias voi ehkä jo ollakin.
taito tai tapa ei katso ikää, ei sukupuolta... se katsoo sielua.
Paras tapa sanon minä.
Itse olin nuorempi osapuoli silloisessa suhteessa, meillä oli ikäeroa 14-vuotta. Olin vielä silloin alaikäinen, kun ensi kerran tavattiin, joten se mutkisti asiaa.
Emme vain voineet mitään sille, että ihastuimme toisiimme ja seurustelimmekin pitkän aikaa yhdessä. Tilanne oli varmasti hankalampi naiselle, koska itse olin alaikäinen. Mutta itse olen sitä mieltä, että jos on varma tunteistaan ja tunteet ovat molemmanpuoleiset ei ikä ole este.
Muutaman kerran tuntemattomat ihmiset katsoivat meitä pitkään, mutta ei me siitä välitetty
..jos pitää itseään vanhana tätinä, kannattaa lopettaa ns. eläminen, jos ei osaa päättää asioistaan ja ottaa vastuuta tunteistaan
itse.
Täysi-ikäisiä olette molemmat, joten lopeta nyt täti tai mikä se nyt oli, toi jahkailu.
Onks sun koneessa jokin huumorin esto-ohjelma? :D
Kenellä tässä nyt on "huono" huumorintaju? Kyllähän sitä itsensä tuntee vanhaksi tädiksi ja vielä vähän vanhempi vanhaksi mammaksi. Ihminen on epävarma itsestään ja muistakin monia kertoja elämässään.
Minulla oli paha vanhuuskompleksi joskus ... pahimmillaan 26-vuotiaana, mutta kasvoin siitä ulos. Nyt nelikolosena tuntuu, että elämä on vasta aluillaan.
sehän on selvää että epävarmoja hetkiä on kaikilla, iästä riippumatta, meinasin vaan, että pitääkö aina miettiä mitä muut ajattelee, se on loputon suo....
itteesä jo 32 vuotiaana.ei etes huumorilla mee tommonen!
minä olen rakastunut on 32, ja minä olen 40,enkä tunne itseäni pätkääkään tädiksi!!
Olen sitä mieltä, että ikä sinänsä on vain numero. Eli jos kahden ihmisen välillä oikeasti homma toimii, niin mikäpä siinä.
Mutta juuri pari kuukautta parikymppisten tyttösten parissa töitä tehneenä en voi kuin ihmetellä. Miten aikuinen nainen voisi tuntea yhteenkuuluvuutta sen ikäisten nuorten naisten kanssa?
Nämäkin todella mukavia, lahjakkaita ja erittäin moni heistä myös persoonallisia tyttöjä, oman tiensä valinneita, jotkut suloisia ja syötäviä jopa mutta - ei ei. Niin ovat kesken kasvussaan vielä, alkutaipaleella. En voisi välttyä äitimäiseltä tunteelta. Sitä en suhteessa haluaisi ikinä.
voi sanoa tädiksi herran tähden sentään, lähinnä ehkä viisikymppistä...!
Minuun ihastui 32v neiti,minä 51v.Yritin suhtautua häneen aikuisena,mutta suhteeseen en pystynyt,omat tyttäret liki saman ikäisiä.Tunsin itseni hänen äidiksi,huoltajaksi ja kaikki järjestyy kun mami hoitaa asiat.Olemme vielä ystäviä,mutta ei muuta.Minusta 32v ja 21v ovat kuitenkin niin lähellä toistensa vuosikymmentä,että mikä ettei.Olette nuoria vielä molemmat.Onnea,rakastakaa toisianne.
Eiköhän se ihmisestä riipu onko kypsä vai ei eikä iästä,jotku voi olla jo 18v kypsiä ikäisekseen ja jotku 50v lapsellisia ikäisekseen..
kuin myös siitä ettei rakkaus aina ole niin yksiselitteinen. Kysyin kerran yhdeltä ihmisen mielenliikkeitä opiskelleelta ystävältäni ihan silleen yleisesti, että mitkä on syyt ja lähtökohdat rakkauden leimahtamiseen ja tunteisiin.
Hän kertoi, että jokainen ihminen rakastuu omista syistään, aina rakkauden tunteessa on siitä kyse. Puhuttiin sitten homoista tai heteroista tai minkä tahansa ikäisistä ihmisistä.
Itse olen miettinyt paljon syvästi, sitä mitä itse "hakee" vanhempaan ihmiseen rakastumalla. Mutta totuus on ettei sillä hae mitään. Toiset nuoret ihmiset vaan on kokeneet ja eläneet sen verran paljon etteivät tunne omanikäistensä seuraa luontevaksi. Eipä siinä sen kummemmasta kai kyse ole. Rakkaudesta ilman rajoja. Sitä vaan katsoo itse persoonaa.
luokses haluan nyt saa otetta saa elämäään!
elämäsi tilaisuus taisi just ohi??????
oot jäänny paisi en mä niitä täälllä rupee hei kelaa kealaa nyt pari kertaa???
Paijasin 35-vuotiaana 20-vuotiasta paijattia.
Kyllä siitä tuli sanomista, tietysti.
Tätejähän me ollaan jo, jos niin itseämme halutaan kutsua. Tyllä olen täti sisareni lapsille ja hyvä niin. Mun tyttis on 22 eli ikäeroa on 8,5 vuotta. Ensin itse mietin asiaa juuri samalla tavalla kuin alkup. En haluunnut holhous/äiti roolia vaan tasavertaisen suhteen, jossa myös mulla on oikeus tukeutua toiseen huonoilla hetkillä. Juteltiin tästä alkuaikoina tyttiksen kanssa ja hän vaati ehdottomasti itse tasavertaisuutta myös. Ja näinhän se on mennytkin. Paljon asioita joita hän osaa, joita minä opin häneltä, eivätkä nämä asiat liity nuoruuteen vaan esimerkiksi suhteeseen, ruuanlaittoon ym. mihin vaan. Tyttikseni on ehkä ikäistään vanhemman oloinen ja elänyt aika paljon ikäänsä nähden. toki ikäeromme tulee usein esiin asioissa, mutta lähinnä toissijaisissa esim. Nuoruutta muistellen tms.
Eli unohda se ikä ja katsokaa kuinka te sovitte ihmisinä toisillenne.
kaikkihan on kiinni vaan siitä mitä omassa päässä ja mielessä liikkuu. Jokainen voi olla mitä haluaa kuhan nauttii elämästä.. kerran täällä vaan ollaan.
Jospas tärkeintä onkin se, että molemmilla on antaa toiselle se, mitä tämä kaipaa ja tarvitsee - pikemminkin kuin numerot vaa'assa, syntymätiedoissa tai kengänpohjassa.
Lähisukulaiseni on avioitunut itseään kaksitoista vuotta nuoremman kanssa, ja heidän suhteensa voi hyvin edelleen nyt kahdeksanvuotiaana. Erään tuntemani naisparin osapuolten välinen ikäero on viitisentoista vuotta. Heidän varsin hyväkuntoisen suhteensa ikä on muistaakseni n. 18 v.
Siitä että on kasvanut hieman erilaisena aikana tai että on selkeästi kehitysessään eri vaiheesa, voi varmaan aiheutua joitain kommervenkkejä, jotka voivat olla ylitettävissä helposti tai vaikeasti tai kokonaan ylittämättömiäkin. Kai tää aika tapauskohtaista on.
(Itse olen onnellinen samanikäisen kanssa, mutta olen kyllä ihastunut keskivaarallisen tappavasti kahdeksan ja kaksitoista vuotta itseäni nuorempiin - silloin joskus aikoinaan ...)
lähisuvussani tai lähipiirissäni ei ole isoja ikäeroja. Kuusi vuotta taitaa olla ehdoton maksimi. Ihmeen sovinnaista sakkia.
Niinhän se on, että heterosuhteissa ihmiset tuppaavat paheksumaan vähemmän sitä, jos mies on naista vanhempi. Sehän on vain oikeus ja kohtuus, että kun mies uranluomiseltaan pääsee perheenperustamispuuhiin, on hänellä vielä hedelmällisimmillään oleva morsio. Mutta mitenkä ylipäätään suhtaudutaan samaa sukupuolta olevien parien ikäeroon? Sehän on perinteisen parisuhdeihanteen kannalta kaksinkertainen kieroutuma? Vai onkohan niin, että se menee niillä samoilla silmien pyörittelyillä..
usein naista vanhempi. Urakehitys ei aina ole ratkaiseva.
Mä olen samassa tilanteessa..! Itse olen 30 vee ja tytsi 21. Tuntuu tosi tätimäiseltä, mutta kun en yrityksistä huolimatta voinut olla erossa niin nyt sitten yritetään ja katsellaan päivä kerrallaan..! :)
Mulla aina ollu suht samanikäsiä tyttöystäviä ja tää tuntuu vähän oudolta, mutta katellaan miten käy..
sama tyyppi provoilee tuolla muuallakin ja kertoilee että on 32 v ja miten joku työpaikan mies pyysi häntä mieluummin ulos kuin työpaikan nuorta söpöä tyttöä. Kun 32 on jo niin vanha ja rumakin.
Taidat olla joku nuori nainen itse, ja joku 32 v nainen on vienyt miehesi, ja nyt provoilet täällä katkerana??
Get over it!
Sä näet nyt jotain aivan muuta, kuin mitä on nähtävää..
Miten tuo sun juttus muka edes liittyy aiheeseen?
Sitäpaitsi... sanottakoon nyt selvennykseksi, että en pidä itseäni vanhana ja rumana, tädiksikin sanoin aivan vaan huumorimielessä.
Oikeassa elämässä olen nuorekas, aika lapsenmielinen ja välillä saatan olla lapsellinenkin, kun kiukuttaa.
Kyselin mielipiteitä täältä palstalaisilta, kun mietin, että milloin ikä lakkaa olemasta "vain numero"..
Tällä hetkellä suhteeni otukseen on vielä vaiheessa. Soittelemme ja olemme tavanneet, mutta en tiedä, haluanko edetä. Elämäntilanteet ovat kuitenkin niin erilaiset.. että ehkä se ikä ei ratkaise kuitenkaan tätä asiaa, vaan muut esteet.
että toinen ensin ihastuu toiseen. Tässä tarkoitan sinun asteikollasi todella vanhaa. Siitä nimittäin tulee oikein kunnon soppa. Mikä tyrmistys kaikille.
Ihme juttu tuo täti-juttu, ellei sitten ollut multa piilossa olevaa huumoria...
Mä oon kolmevitonen, ja pidän itseäni usein ihan tyttönä vielä! Eikä oo kauaa siitä kun viimeksi kysyttiin papereita baarin ovella :)
Treffailin kerran yhtä 21-vuotiasta, avoimin mielin, ajatellen että aikuinenhan hän on jo. Mutta auh ja voih... ihan eri maailmasta kuin minä. Mieluiten samanikäistä suurinpiirtein, kiitos. Ja sellaisia mulla on ollutkin.
Mie oon yli 50 v. ja en pidä itteeni tätinä. Kaveri on 12 v. nuorempi ja vuosi yhessä oltu, tosin etäsuhde. Ja paras ystäväni on miuta 27 v. nuorempi. että tälleen täällä...
jotenkin vähempiarvoinen suhde? "tosin etäsuhde"kertoo hyvinkin sun suhtautumisesta.
Siis tarkoitin tolla parhaalla ystävällä sitä et se asuu lähellä ja on todella ystävä, ei rakastettu. Ikäeroa vaan kerroin. Etäsuhteeni on se miun rakas, mut toistaiseksi viel etäsuhde kun ei ihan viel pääse muuttamaan tänne miun lähelle....
Minä itse olen 50 v nainen ja rakkaani täytti juuri 35v!!! Minusta ikä on vain numeroita! Olen hänen kanssan onnellinen ja meillä on etäsuhde mutta se toimii vaikka näemme yleensä 2 viikon välein. Olemme molemmat itsenäisiä ja siks tyytyväisiä suhteeseemme juuri tällaisena.... Elämä on niin ihanaa hänen kanssaan!
Ja minäkään en tunne itseäni tädiksi!
Ikä on vain numeroita. Jos toisen kans synkkaa yhteen niin ei sillä iällä ole mitään merkitystä.
Itse olen 32 enkä todella mikään täti.. ja tuo tuossa vieressä on 21v otus.. ja ikäero ei näy missään..
joten anna palaa vain jos siltä tuntuu eläkä ainakaan mieti mitä muut ajattelevat..
Hyvää kesää!!
sä sun tyttöystävääsi otukseksi muille? Ikäero ei varmaan näykkään, et kuulosta kovinkaan kypsälle.
Täällä jossain päin Suomen maata se on ihan hellitelynimi :)
tyisi sanomaan naista, johon olen ihastunut, otukseksi en koskaan.
ja hunajaisin otus,jolle haluaisin antaa kaiken hellyyteni ja rakkauteni.Pääsisinpä tuota ihanaista otustani suutelemaan ja silittelemään..
J...
rakkautta ja hellyyttä hetii, yh.
Otus on maailman kaunein hellittelynimi.
ihan loistavuutta et näitä suhteita löytyy! siis ikäeroa ja silti yhdessä! kun niin just haluais ajatellakin että numeroita ne vaan on mutta silti jossain alitajunnassa takoo et kuitenkin niin ja niin paljon...;) Mut nämä esimerkit antaa potkua jatkaa tätä liekuttelua...;)
Ihanaa tosiaan että löytyy paljon pareja joilla vähän useampi vuosi ikäeroa! :) Ah, olen itse niiiin ihastunut itseäni ilmeisesti 10 vuotta vanhempaan, olen itse siis 25. Mutta tilanne on ihan toivoton, en tiedä hänen suuntautumisestaan mitään, enkä voi sitä saada selvillekään ja siksi en voi tehdäkään mitään asian hyväksi. Haluaisin niin että jotain voisi olla, mutta ajatus lienee ihan mahdoton.. Jos edes tietäisin että hänkin pitää naisista, voisin jotain yrittääkin, mutta jos yrittäisin jotain nyt tässä tilanteessa, enkä saisi minkäänlaista vastakaikua, niin sotkisin jokapäiväisen elämäni niin pahasti. :D Riski on siis tällä hetkellä aivan liian suuri, kun "menetettävää" todellakin on. :/
Onhan Ellen DeGeneressillä ja Portia De Rossillakin 15 vuotta ikä eroa : )