Alkaa pikku hiljaa toivo mennä pojan 2v8kk kanssa. Hän oli kotihoidossa 2.5vuotiaaksi asti eli on nyt ollut päiväkodissa kaksi kuukautta.
Ja edelleen poika jää itkemään, kun hänet aamulla hoitoon vien. Tuntuu tosi kurjalta lähteä töihin, kun toinen jää itkemään, mutta vaihtoehtoahan ei ole.
Kun olen lähtenyt, poika yleensä "toipuu" ja päivä muuten menee ihan ok. Mutta monesti kotonakin poika sanoo, ettei mene hoitoon ja iltaisin saattaa sängyssään itkeä, kun ei halua mennä hoitoon.
Kyllä sydäntä korventaa, kun näin pieni murehtii moista. Hoitopaikka on mielestäni ok, eikä siellä ole sattunut mitään ihmeellistä, näin vain on ollut alusta asti.
Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia ja osaisiko joku neuvoa, mitä tässä asiassa voisi tehdä?
Ja edelleen poika jää itkemään, kun hänet aamulla hoitoon vien. Tuntuu tosi kurjalta lähteä töihin, kun toinen jää itkemään, mutta vaihtoehtoahan ei ole.
Kun olen lähtenyt, poika yleensä "toipuu" ja päivä muuten menee ihan ok. Mutta monesti kotonakin poika sanoo, ettei mene hoitoon ja iltaisin saattaa sängyssään itkeä, kun ei halua mennä hoitoon.
Kyllä sydäntä korventaa, kun näin pieni murehtii moista. Hoitopaikka on mielestäni ok, eikä siellä ole sattunut mitään ihmeellistä, näin vain on ollut alusta asti.
Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia ja osaisiko joku neuvoa, mitä tässä asiassa voisi tehdä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
no ei ole kiva kenellekkään että lapsi joutuu itkemään hoitopaikassa ja murehtia hoitoon menoa. onkohan hoitopaikassa kuitekaan kaikki ookoo??kyllähän alku itkut loppuvat muutamassa päivässä ja sen jälkeen lapsista kiva mennä hoitoon jos siellä OLISI kivaa?!??
Tiettävästi hoitopaikka on ok, mutta eilen illalla poika taas itkeskeli ja sanoi ettei hoidossa ole kiva (?). Kyllä tässä on äitikin yönpimeinä tunteina itkenyt pienen pojan ahdistuksen takia.
Ja taas tänään itkien hoitoon jäi. Kohta mieluummin lopetan työnteon ja otan pojan takaisin kotihoitoon.
Kyllä on todella epätoivoinen olo =((((.
Hei!
Meidän poika oli 1v 2kk, kun meni kunnalliseen hoitoon perhepäivähoitajalle. Poika jäi joka aamu itkemään, kun lähdin töihin. Pahimpina aamuina alkoi jo hoitopaikan talon nähdessään itkemään =(
Pari kuukautta meni ja poika edelleen jäi itkemään, tuntui tosi kurjalta jättää hänet hoitoon. Kuulin toisaalta, että poikamme itkeskeli pitkin päivää ja meninkin sitten päivähoitotoimistoon pohtimaan ratkaisua tilanteeseen. Saimme pojalle uuden hoitopaikan ryhmiksestä, jossa oli paljon saman ikäisiä lapsia. Kävimme tutustumassa viikon ajan joka päivä uuteen paikkaan, yhtenä päivänä jätin poitsun sitten leikkimään ja lähdin itse käymään muualla. Kun sitten tunnin päästä tulin takaisin, ei poika ollut itkenyt ollenkaan. Tuntui huojentavalta. Muutamana aamuna poika on ollut itkuinen, kun olen lähtenyt töihin, mutta nykyään jää huiskuttelemaan hoitajan syliin. Myös päiväunet ovat parantuneet huimasti, ekassa hoitopaikassa nukkui n. tunnin ja tässä nykyisessä nukkuu jopa 2½ tuntia!
Varmasti teillä on hyvä hoitopaikka, mutta olisiko mahdollista, ettei teidän poika viihdy siellä?
Tsemppiä, toivottavasti tilanne ratkeaa parhain päin.
kysellä lapseltasi mikä siellä hoitopaikassa ei ole kivaa?
Onko muut lapset kivoja?
Onko hoitotäti kiva?
Onko syöntihetket kivoja vai pakotetaanko hänet esim syömään koko lautanen tyhjäksi?
Kaikki tuollaiset asiat saattavat tuntua lapseltasi kauhistuttavilta jos siellä on joku sellainen juttu mikä on pelottavaa.
Mitä/millä hän siellä leikkii? Kenen kanssa vai yksinkö?
Kyselepä varovaisesti lapseltasi paljon kaikkea mitä päivän aikana siellä hoitopaikassa tehdään ja mikä on kivaa ja mikä taas ei.
Todennäköisesti siellä on joku yksi juttu mikä pojastasi pelottavaa.
Muistan omasta kokemuksestani kun yhdessä hoitopaikassa pakotettiin sylmään koko lautanen tyhjäksi, ja siitä asiasta tuli minulle niin suuri mörkö (vaikka olin 3 vuotias) että muistan sen vieläkin.
Eikai kukaan lapsista myöskään kiusaa häntä siellä?
Olen jutellut hoitajien kanssa ja he ovat sanoneet ettei poika leiki toisten lasten kanssa. Eilenkin kun hain pojan hoidosta, siellä hän yksinään touhusi. Se, jos hän ei leiki toisten kanssa on vielä ymmärrettävää, sillä onhan hän alle kolme vee, mutta se, että hänet oli jätetty yksin tuntui ylitsepääsemättömän pahalle. Nyt mietin, että miten paljon poika joutuu yksinään hoidossa olemaan. Eilen hoitaja myös sanoi, että monesti päivässä poika ikävöi äitiä ja, että hänen oli jo pitänyt kieltää poikaa asiasta. Pojan kanssa kuulema pitäisi oikeastaan yhden hoitajan olla koko ajan. Hoitaja vaikutti aika närkästyneeltä, ilmeisesti poika teettää liikaa työtä (?). Mutta kyllä tuli keskustelusta ihan kauhea olo.
Illalla kysyin pojalta, miksi hän ei halua mennä hoitoon. Siellä ei kuulema ole kiva. Kun kysin miksi ei ole, poika vastasi joko; kun toiset lapset eivät leiki hänen kanssaan tai hän ei halua leikkiä toisten lasten kanssa. Itkun sekaisesta puheesta en saanut täysin selvää.
Nukkunut ja syönyt poika on hoidossa ok. Aamut ovat ne pahimmat ja nyt sitten päivisinkin poika ikävöi enemmän. Eli tilanne on mennyt pahempaan, kun se odottaisi paranevan.
Tilanne on kaikin puolin kauhea ja avuttomuuden tunne ja epätoivo vaivaa.
Tee kaikkesi, että voit vaihtaa paikkaa perhepäivähoitoon tai mahdollisesti toiseen päiväkotiin, vaikka siirto toisi mukanaan enemmän käytännön ongelmia. Lapsesi persoonallisuus ja käsitys itsestään suhteessa toisiin lapsiin muodostuu tässä vaiheessa. Varsinkin henkilökunnan asenne saisi ainakin minut toimimaan ja etsisin ilmapiiriiltään toista paikkaa. Tsemppiä ja viisautta!!!!
Ketjua lukiessa alkoi minustakin äitinä tuntua pahalta sinun ja lapsesi puolesta;( Ei kuulosta yhtään kivalta tuo teidän tilanne, oisin itsekin surun murtama jos näin joskus kävisi.
Omani meni perhepäivähoitoon 1v 3kk iässä, alkuun jäi itkemään mutta sopeutui hyvin noin viikossa. Luonteeltaan on aika ujo ja arka ja aluksi pelkäsin että tyttö ei totu. Toki on vieläkin aamuja ettei huvita mutta pääsääntöisesti juoksee heti leikkimään muiden kanssa ja iltapäivällä leikkii muiden lasten kanssa ja hoitaja on myöskin leikittämässä lapsia.
Sinuna varmaan vaihtaisin paikkaa, kuulostaa todella epäammattimaiselta hoitajatkin! Pienempään ryhmään siirto tekisi varmasti hyvää, ehkä jopa pphoitoon jossa oisi sympaattinen hoitaja joka olisi läsnä. Keskustele alueesi vastaavan hoitajan kanssa, saatte varmasti paremmin paikan lapsellesi. Toimi!! Ja kovasti tsemppiä=)
Ensiksikin tsemppiä kovasti teille ja tilanteen selviämiselle!
Olen itse vielä kotiäitinä ja olen puistoissa käydessäni nähnyt monta tilannetta perhepäivähoitajien toimesta, jossa itkevä lapsi jätetään aivan huomiotta ja kaatuilevalle ja itkeskelevälle taaperolle huudellaan vaan, että nouse ylös itse!
Kauhistuneena olen ajatellut miten se vaikuttaa lapseen ja ajatellut myös etten halua poikaani hoitoon ainakaan kyseisille henkilöille.
Olen tavannut myös aivan ihania hoitajia eli paljon on eroa hoidon laadussa ja hoitajien persoonissa.
Voimia teille!=)
Niin, halusin pojan nimenomaan päiväkotiin, koska tämän alueen pphoitajista mulla ei ole kauhean positiivista kuvaa. Yksi pphoitaja olisi, jolle lapseni haluaisin, mutta hänellä on täyttä.
Soitin eilen alueen päivähoitovastaavalle ja hän lupasi päiväkodissa asiasta puhua ja, että miettivät mitä asian hyväksi voisi tehdä.
Haluaisin ensin yrittää selvittää asiat tässä ko. hoitopaikassa, että josko ne parantuisivat ja sitten vasta miettiä mahd. hoitopaikan vaihtoa.
Meillä poika on rauhallinen ja varovainen, joten varmasti se, että hoidossa on paljon energisiä ja vilkkaita lapsia tietyllä tavalla ahdistaa lasta.
Mutta edelleen mietin sitä minkä verran poikaani hoidossa huomioidaan ja minkälaista se huomio on. Eihän lapsi opi leikkimään toisten kanssa tms. jos häntä ei siinä neuvota ja ohjata ja varsinkin kun kyseessä on arempi lapsi.
Huh huh, en olisi uskonut että tästä tällainen soppa syntyy.
perhepäivähoitajana toimineena tiedän että jotkut lapset ikävöivät, jotkut ei. Yhden pojan muistan joka pisti kahden kuukauden ajan pystyyn varsinaiset huutajaiset pihallamme. Kun äiti sitten kuitenkin vaan meni autton ja ajoi pis tuumi poika "mie meen sit leikkimään" ja meni hiekkalaatikolle tai liukumäkeen muiden poikien kanssa. Sitten oli sellainen joka jo eteisessä komensi äitiä että "mee jo, mulla on kiire". Eli nämä veijarit viihtyivät molemmat hyvin ryhmän seurassa, toinen vain ensin kokeili että josko pääsisi kotiin takaisin ja isin kanssa traktorin kyytiin. Eli jos lapsi viihtyy niin sen kyllä huomaa. Tuntuu pahalta että poikasi ei ole löytänyt "kavereita" hoitopaikasta, helpottaisi varmaan teidän molempien elämää.