En kuollut,
joten aloin elää välinpitämätöntä elämää.
Kuinka monta onnetonta retkeä tein
ja pohjan elämältäni vein.
En ymmärtänyt ajatusta,
että kaikki riippuu minusta.
Kylvin tuskaa,
olin tunnoton.
Pettäjän tie oli lohduton...
joten aloin elää välinpitämätöntä elämää.
Kuinka monta onnetonta retkeä tein
ja pohjan elämältäni vein.
En ymmärtänyt ajatusta,
että kaikki riippuu minusta.
Kylvin tuskaa,
olin tunnoton.
Pettäjän tie oli lohduton...
Vastaukset 6
Vanhimmat
runostasi. Mitä sinä nyt sitten haluat?
ettei kukaan voi sitoa onneaan toiseen ihmiseen. Et siis pettänyt ja pettyäkin voit vain omaan itseesi. Mikä sekin on turhaa.
"pettyäkin voit vain omaan itseesi".
Saisinko vähän selitystä tälle ajatukselle?
Toiseen ihmiseen ei siis voi pettyä?
Mikä tässä elämässä on turhaa?
Niin kauan kuin kuvittelemme että jollakin toisella on valta tehdä meidät onnellisiksi,
valmistaudumme ottamaan uhrin aseman
"Valta" liittyy taas niihin ihmissuhteisiin, joissa ei olla tasapuolisia.
Kyllä osallinen voi olla ilman vallan ajatuksia,
ja vaikka kuinka väitettäisiin, että "vain" itsestä löytyisi se onni, niin olemmehan sosiaalisia olentoja, meillä on tunteita joka lähtöön, mutta ihmisen "käyttäminen" omiin tarkoituksiin on aina väärin! Se ON pettämistä, ja silloin saa tuntea ja on oikeutettua tuntea itsensä petetyksi.
"Heittäytyminen" voi olla riskialtista, mutta ei mitään saa, jos ei mitään anna.
Pienet "uhrautumiset" kuuluvat elämään,
ja joskus suorastaan käy niin, että on kohdannut ihmisen, joka on välinpitämätn, vaikka muuta "esittää". Silloin on joutunut toisen ihmisen "uhriksi".
Kaikkia ihmissuhteita ei ajatuksesi mielestäni koske.
tästä