USA:ssa saavat murhatutkijat erityistä määrärahaa niin ratkaisemattomien juttujen uudelleen avaamiseen kuin niidenkin tapausten uuteen tutkintaan, joissa tuomittu on väittänyt koko ajan sitkeästi syyttömyyttään. Näiden tapausten tutkintaa esitellään Fakta-kanavalla; viimeinen näkemäni ohjelma tuli tosin Australiasta.
Siinä poikaystävä oli saanut toistakymmenen vuoden tuomion tyttöystävänsä murhasta. Hän väitti koko ajan syyttömyyttään ja hänet oli ohjelman teon aikaan jo vapautettukin hyvän käytöksensä takia.
Mielenkiintoisinta asiassa oli se, miten väärä syytös ja tuomio vaikuttivat syyttömänä tuomittuun.
Vapautumisen jälkeen hän sai uuden tyttöystävän, jonka kanssa perusti perheen. Kaiken olisi siis pitänyt olla hyvin, mutta kun ei vain ollut.
Tuo ennen tasapainoinen ja terve, raitis mies kärsi voimakkaasta masennuksesta ja ahdistuksesta, joita lääkitsi ajoittain runsailla päihteillä. Elämänhalun menetystä kuvaa päihteiden vaikutuksen alaisena aiheutettu 'onnettomuus', jolla hän yritti tappaa itsensä muka vahingossa. Eivät siis edes vapaus ja uusi perhe pystyneet korvaamaan sitä, mitä aiheeton tuomio oli hänen sisimmässään tuhonnut. Hän yritti yhtä jos toistakin, mutta mikään ei vain tuntunut onnistuvan. Hän halusi kirjoittaa elämästään kirjan, mutta ei uskonut saavan sitä julkaistuksi, eikä uudelleen elämänsyrjään kiinni pääseminen tuntunut millään onnistuvan.
Onneksi eräs toimittaja kuuli hänen tilanteestaan ja tarjoutui kirjoitustyön tekijäksi. Ensimmäinen kustantaja ei sitä suostunut ottamaan, mutta se joka otti, sai melkoisesti mainetta myös omalle kustannusyhtiölleen. Julkisuus vaikutti niin, että myös rikostekniset tutkijat kiinnostuivat tapauksesta uudelleen, myös tutkimusmenetelmät olivat kehittyneet aiemmista vuosista ja niin uusi rikostutkimus tekniikka vapautti hänet täysin vanhoista syytteistä.
Asia meni uuteen oikeuskäsittelyyn, jossa tv-ohjelman tekijätkin olivat mukana. Kaikkien noiden vuosien jälkeen jopa oikea syyllinenkin sai tuomion samassa yhteydessä kun oikeus julisti edellisen tuomion kumotuksi ja syytetyn vapaaksi kaikista vanhoista syytteistään. Vasta se vapautti miehen henkisesti tapauksesta niin, että hän pystyi sen jälkeen jatkamaan elämäänsä normaalisti. Sitä, miten valtio korvasi Australiassa tällaisen kansalaisensa järkyttävän kohtelun, ei ohjelmassa kerrottu.
USA:n tuomioistuinlaitoksesta ohjelmat eivät ole antaneet kovin mairittelevaa kuvaa, niin paljon niin köykäisin perustein perustein ihmisiä istuu heidän vankiloissaan vielä nykyisinkin. Jopa monia kuolemantuomioita on pystytty jälkeen päin todistamaan aiheetta annetuiksi!
Teknisen rikostutkinnan kehittyminen on parantanut jonkin verran tilannetta myös jenkeissä, mutta ei korjannut aivan täysin, sillä varattomat, joiden turvana on vain julkinen oikeusavustaja ovat heikoilla puolustuksessaan vielä tänäkin päivänä.
Mistähän johtuneekaan, että ohjelmia katsellessa joutuu väkisin tekemään vertailuja omaan sossujen kehittämään oikeuslaitokseen, jossa tuomarina toimii henkilö, jolla ei ole päivänkään oikeusopillisia opintoja takanaan. Sellaisen oikeuslaitoksen varassa oleminen se vasta heittääkin oikeusturvan miinuksen puolelle! Huostaanotoissa ei tehdä edes poliisitutkintaa, jos vanhempia ei syytetä esim. insestistä tai heitteillejätöstä, jotka ovat rikosoikeuden puolella käsiteltäviä syytteitä Suomessakin.
Koko sossujen harmaan huolen alue kuuluu hallinto-oikeuksien puolelle, jotka eivät edes oikeuslaitos-nimeä ansaitsisi. Siellä henkilö 'tuomitaan' menettämään lapsensa täysin sossun ehdotuksen perusteella. Tutkintaa ja todisteita asialle ei tarvita.
Siksi olisi perheiden oikeusturvan kannalta tärkeää, että niin kauan kuin nykykäytäntö huostaanotoissa vallitsee, ei huostaanottoja tehtäisi muuta kuin niissä tapauksissa, joissa huostaanoton syyt ovat niin selkeästi näkyvissä, että sossujen huoliajattelulle ei ole pienintäkään sijaa niiden tulkinnassa.
Siinä poikaystävä oli saanut toistakymmenen vuoden tuomion tyttöystävänsä murhasta. Hän väitti koko ajan syyttömyyttään ja hänet oli ohjelman teon aikaan jo vapautettukin hyvän käytöksensä takia.
Mielenkiintoisinta asiassa oli se, miten väärä syytös ja tuomio vaikuttivat syyttömänä tuomittuun.
Vapautumisen jälkeen hän sai uuden tyttöystävän, jonka kanssa perusti perheen. Kaiken olisi siis pitänyt olla hyvin, mutta kun ei vain ollut.
Tuo ennen tasapainoinen ja terve, raitis mies kärsi voimakkaasta masennuksesta ja ahdistuksesta, joita lääkitsi ajoittain runsailla päihteillä. Elämänhalun menetystä kuvaa päihteiden vaikutuksen alaisena aiheutettu 'onnettomuus', jolla hän yritti tappaa itsensä muka vahingossa. Eivät siis edes vapaus ja uusi perhe pystyneet korvaamaan sitä, mitä aiheeton tuomio oli hänen sisimmässään tuhonnut. Hän yritti yhtä jos toistakin, mutta mikään ei vain tuntunut onnistuvan. Hän halusi kirjoittaa elämästään kirjan, mutta ei uskonut saavan sitä julkaistuksi, eikä uudelleen elämänsyrjään kiinni pääseminen tuntunut millään onnistuvan.
Onneksi eräs toimittaja kuuli hänen tilanteestaan ja tarjoutui kirjoitustyön tekijäksi. Ensimmäinen kustantaja ei sitä suostunut ottamaan, mutta se joka otti, sai melkoisesti mainetta myös omalle kustannusyhtiölleen. Julkisuus vaikutti niin, että myös rikostekniset tutkijat kiinnostuivat tapauksesta uudelleen, myös tutkimusmenetelmät olivat kehittyneet aiemmista vuosista ja niin uusi rikostutkimus tekniikka vapautti hänet täysin vanhoista syytteistä.
Asia meni uuteen oikeuskäsittelyyn, jossa tv-ohjelman tekijätkin olivat mukana. Kaikkien noiden vuosien jälkeen jopa oikea syyllinenkin sai tuomion samassa yhteydessä kun oikeus julisti edellisen tuomion kumotuksi ja syytetyn vapaaksi kaikista vanhoista syytteistään. Vasta se vapautti miehen henkisesti tapauksesta niin, että hän pystyi sen jälkeen jatkamaan elämäänsä normaalisti. Sitä, miten valtio korvasi Australiassa tällaisen kansalaisensa järkyttävän kohtelun, ei ohjelmassa kerrottu.
USA:n tuomioistuinlaitoksesta ohjelmat eivät ole antaneet kovin mairittelevaa kuvaa, niin paljon niin köykäisin perustein perustein ihmisiä istuu heidän vankiloissaan vielä nykyisinkin. Jopa monia kuolemantuomioita on pystytty jälkeen päin todistamaan aiheetta annetuiksi!
Teknisen rikostutkinnan kehittyminen on parantanut jonkin verran tilannetta myös jenkeissä, mutta ei korjannut aivan täysin, sillä varattomat, joiden turvana on vain julkinen oikeusavustaja ovat heikoilla puolustuksessaan vielä tänäkin päivänä.
Mistähän johtuneekaan, että ohjelmia katsellessa joutuu väkisin tekemään vertailuja omaan sossujen kehittämään oikeuslaitokseen, jossa tuomarina toimii henkilö, jolla ei ole päivänkään oikeusopillisia opintoja takanaan. Sellaisen oikeuslaitoksen varassa oleminen se vasta heittääkin oikeusturvan miinuksen puolelle! Huostaanotoissa ei tehdä edes poliisitutkintaa, jos vanhempia ei syytetä esim. insestistä tai heitteillejätöstä, jotka ovat rikosoikeuden puolella käsiteltäviä syytteitä Suomessakin.
Koko sossujen harmaan huolen alue kuuluu hallinto-oikeuksien puolelle, jotka eivät edes oikeuslaitos-nimeä ansaitsisi. Siellä henkilö 'tuomitaan' menettämään lapsensa täysin sossun ehdotuksen perusteella. Tutkintaa ja todisteita asialle ei tarvita.
Siksi olisi perheiden oikeusturvan kannalta tärkeää, että niin kauan kuin nykykäytäntö huostaanotoissa vallitsee, ei huostaanottoja tehtäisi muuta kuin niissä tapauksissa, joissa huostaanoton syyt ovat niin selkeästi näkyvissä, että sossujen huoliajattelulle ei ole pienintäkään sijaa niiden tulkinnassa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sellainen tuhoaa perheen myös henkisesti sen lisäksi, että perheenjäsenet konkreettisesti erotetaan toisistaan.
Kun perheitä tuettaisiin kotiin, se olisi paljon inhimillisempää ja eiköhän siinä(kin) toteutuisi se lapsen etu.
Nykyisin lapsen eduksi katsotaan kunhan Hän tuottaa sijoitusperheisiin mahdollisimman paljon RAHAA. Jotta sijareitten ei tarvitse lähteä sosiaaliluukulle kerjäämään, sehän olisi häpeällistä. Paljon kivempaa on elää rikkaana, vaikka se tuhoaakin lapsen elämän. Ero vanhemmista, tuhoaa aina osan lapsesta.