Jostainhan ne aina alkaa, kertymään nuo muistot
siivilleen nousee ajan virta
luoden polun jota kuljet, yksin tai mukana ystävä
raskaaksi muuttuu joskus mieli, kiroten pahat hetket
milloin niitä aika kultaa, kuin varoen rikkomasta taikaa
voimaton on ihmisen tahto, kun mieli niitä poimii, ihmetellen
sattumusko vai kohtalo,
kertoo ne silti sinun tarinaa…
kierrellen ja kaarrellen
mutkia tehden ja palaillen
ylhäältä alas ja toisin päin
alusta loppuun, aina parhain päin
sumuun peittyy vaaran seinä
Hei kulkija, kuinka syvät on sinun sielusi arvet, jonne itseäsi viilsit?
onko korkea mielesi pato, jonka takana välillä vellot?
kertoiko sinulle kukaan, voit lähettää pois nuo ylpeyden aallot
ankkurit arjen elämän, kuuntelitko kun sanottiin,
näitä ei mieli ylväänä kanna, kertoakseen surun sanomaa
kunnes kipeänä sitten päästät irti, ihmetellen
sattumus vai kohtalo
kertoo ne silti sinun tarinaa…
Aina alkuun kiirehtii ihmisen mieli, valtaisa on tajunnan kulku
harvoin se lepää tai pysähtyy, kuin ajaton on sen laulu
korkealle nousee toivo, ylös kuin leija, tunteakseen elämän tuoksun
silloin sinua tervehtii Joutsen, siivillään hipaisten
tähdistä voit suunnistaa hetken, kunnes palaat kertomaan ne retket
ja silloin, vasta silloin sinä sanot, ihmetellen
sattumus vai kohtalo
kertoo ne silti sinun tarinaa...
-silloin sumusta on hälvennyt taivas .
oma biisi, julkaistu 2006
siivilleen nousee ajan virta
luoden polun jota kuljet, yksin tai mukana ystävä
raskaaksi muuttuu joskus mieli, kiroten pahat hetket
milloin niitä aika kultaa, kuin varoen rikkomasta taikaa
voimaton on ihmisen tahto, kun mieli niitä poimii, ihmetellen
sattumusko vai kohtalo,
kertoo ne silti sinun tarinaa…
kierrellen ja kaarrellen
mutkia tehden ja palaillen
ylhäältä alas ja toisin päin
alusta loppuun, aina parhain päin
sumuun peittyy vaaran seinä
Hei kulkija, kuinka syvät on sinun sielusi arvet, jonne itseäsi viilsit?
onko korkea mielesi pato, jonka takana välillä vellot?
kertoiko sinulle kukaan, voit lähettää pois nuo ylpeyden aallot
ankkurit arjen elämän, kuuntelitko kun sanottiin,
näitä ei mieli ylväänä kanna, kertoakseen surun sanomaa
kunnes kipeänä sitten päästät irti, ihmetellen
sattumus vai kohtalo
kertoo ne silti sinun tarinaa…
Aina alkuun kiirehtii ihmisen mieli, valtaisa on tajunnan kulku
harvoin se lepää tai pysähtyy, kuin ajaton on sen laulu
korkealle nousee toivo, ylös kuin leija, tunteakseen elämän tuoksun
silloin sinua tervehtii Joutsen, siivillään hipaisten
tähdistä voit suunnistaa hetken, kunnes palaat kertomaan ne retket
ja silloin, vasta silloin sinä sanot, ihmetellen
sattumus vai kohtalo
kertoo ne silti sinun tarinaa...
-silloin sumusta on hälvennyt taivas .
oma biisi, julkaistu 2006
Vastaukset 8
Vanhimmat
..kiitos, kun toit sen tänne luettavaksemme : )
Tänään oli v:päivän huipennus tässä vanhassa biisissä. Se helpotti omaa oloa aika paljon. Kiitos kun tykkäsit ja käväisit siellä.
Tarkkis
Luin nämä laulun sanasi
useaan kertaan ja ne
ovat erittäin koskettavia
sanoja..
Uskoisin että
jokaisella meistä on oma kohtalomme
mutta tietysti voihan kaikki olla
sattumaakin varmaa vastausta ei
taida olla olemassakaan..
Kiitos että jaoit tämän kanssamme!
Joskus ajatukset menee väkisin aiemmin koettuihin ja tänään, ikiomana mörkkipäivänä mietti jälleen kerran menneisyyttä lapion kanssa;) Kiitos kun olit taas siel lentelemässä.
Tarkkis
Kun luin, niin
jossain siinä kohtaa,
missä on,,hei kulkija,,,kuinka syvät on sinun sileusi arvet,,,,,niin sukeltaa hetkeksi niin syvälle ja kouraisee,,,
,,sielunkukkaa ravistaa sillai hellästi,,,,
,,,,,,,,
,,olenkin ruma ankanpoikanen,,,
,,,,,,,,,,,
,,,ja sit nousen sieltä lentoon
olenkin kaunis joutsen,,,,,,,
,,,,,,,,,,,
,,,,,,ja sumusta hälvenee taivas,,,
,,,,,,,,,,
,,,,,,,,,,voi,tirpu vetää henkeä,,,,,,
,,,,,,,,
,,*kolme kertaa
oikein syvään*,,,,,
,,,,,,
,,,,,miten kaunis biisisi onkaan,,,
,,,,,,,,,,,
,,kiitos paljon
kun sain olla joutsen hetken,,,,,
,,,,,,,,,,,,,,,,,
,,,,:)))niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen,,,,,,,,,
oon saanunna kurkista sieluusi,
sun sielusi on kaunis** :)) hyvää yötä** :))
Kiitos lentäjälle. Itse sain suurta helpotusta sisälleni, kun aikanaan kirjoitin sitä ja helpotusta koin myös nyt..Jaksamista sulle:)
Tarkkis
Sattumus vai kohtalo ?
Luin pariin kertaan, ja löysin molemmilla ker-
roilla tästä biisistä omaa itseäni jokaisesta
säkeestä. Kuinka sumusta hälvenneen taivaan jäl-
keen näkyy aurinko - elämä hymyilee edes hetken.
Toivo elää, niin kauan kuin sydän sykkii.
Kiitos että toit tämän luettavaksemme, se satut-
ti ainakin minua. Olemme käyneet molemmat läpi
elämässämme niin paljon, että voin hyvin samais-
tua tähän.
Kiitos.
ja kiitos. Samaistuminen on hyvä asia. Ei ole silloin ainut universumissa asioitten kanssa. Kiits kuin olit siel..
Tarkkis