Kävinme tänään lääkärissä,diaknoosi oli nenäontelo syöpä.
Sitä ei voi leikata eikä muutenkaan hoitaa ainoa lääke on särkylääke.
Hän ei kärsi onneksi ainoat kärsijät olen minä ja toinen koirani.
Pojat ovat eläneet yhdessä koko ikänsä 9 vuotta.
Nyt pitäis olla niin kuin kaikki ois niinkuin ennenkin mut miten sä sen käytännössä teet??
Mieli tekis huutaa ja raivota!!!
Miksi mun koira!!!
Viime vuonna toiselta leikattiin
peräsuolensyöpä.
Miten tämä toinen koira kestää kaverinsa pois menon??
Miten näin kauniina päivänä voi tapahttua jotain
näin kamalaa??!!
Sitä ei voi leikata eikä muutenkaan hoitaa ainoa lääke on särkylääke.
Hän ei kärsi onneksi ainoat kärsijät olen minä ja toinen koirani.
Pojat ovat eläneet yhdessä koko ikänsä 9 vuotta.
Nyt pitäis olla niin kuin kaikki ois niinkuin ennenkin mut miten sä sen käytännössä teet??
Mieli tekis huutaa ja raivota!!!
Miksi mun koira!!!
Viime vuonna toiselta leikattiin
peräsuolensyöpä.
Miten tämä toinen koira kestää kaverinsa pois menon??
Miten näin kauniina päivänä voi tapahttua jotain
näin kamalaa??!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
surullista.
jos on mahdollista anna jäljelle jäävän koirasi haistaa kuollutta koiraa (esim.eläilääkäriltä pois viennin yhteydessä), silloin se ei etsi, eikä ihmettele, se tietää ettei kaveri palaa.
keskity toisen koiran kanssa normaaliin rytmiin, normaali harjoitukset jne. korvaa koirien yhdessä viettämä aika(esim. koirien keskinäiset leikkihetket pihalla tiettyyn aikaan, jollain muulla. pakkaa koira autoon ja menkää uimaan tms. teille sopivaa tekemistä.
Minä hautasin keväällä iäkkään emokoiran. Sen aikuinen pentu jäi kotiin ainoaksi koirakai. Annoin pennun haistella kuolleen emonsa. Sen se teki tarkkaan. Pelkäsin juuri samaa kuin sinäkin. Mutta yllätys yllätys; ei ole etsinyt emoaan eikä ollut muutoinkaan ikävissään. Päinvastoin, näyttää nautivan ainoan koiran asemastaan
Niinkö siinä nyt sitten kävi.
Ei mikään helppo tilanne kun tietää että koira ei parane ja pitää miettiä milloin on sen viimeisen piikin aika ettei suotta pitkitä kärsimyksiä.
Otan osaa!
Tuo on niitä tosi kurjia tilanteita elämässä. Osanotto ja kestämistä.
Itselleni se oli yllättävän helppoa, vaikka koira oli tärkeintä maailmassa. Kun näki toisen tuskan, ei jäänyt enää empimään että lopettaakko vai ei. Se tuska, kun yritti elää normaalisti koiran kanssa, joka oli kuolemaisillaan syöpään, oli raastava, kun tiesi että rakas on kohta poissa..
Yli siitä ei äkkiä pääse eikä ole tarviskaan, suru ottaa oman aikansa. Muista että teet koiralle palveluksen kun päästät sen pois tuskistaan.
Koirastani otettiin röntgenkuva ja siinä se näky selvästi.
Mitään ei ole tehtävissä!!
Tässä nyt mennään päivä kerrallaan
koitan tehdä hänen kanssaa kaikke mukavaa ja herkuttelen herran pilalle.
En anna kipujen mennä pahaksi.
kuukaus tai kaksi oli lääkärin arvio.
Ei saisi olla itsekäs mutta ei haluaisi luopua!!
Rakkautta on se että osaa luopua ja pystyy!!
kun olin samassa tilanteessa viimeksi, kun tietää että ainoa mitä voi rakkaan ystävän hyväksi tehdä on päästää se pois niin se tuntuu tosi pahalta.
Kun ei voi auttaa vaikka miten haluaisi sen parantaa.