Rakastatko minua silloinkin,
kun olen vaikea ja vihainen?
Välitätkö minusta silloinkin,
kun olen masentunut ja surullinen?
Tuetko minua silloinkin,
jos talouteni kaatuu päälle?
Jäätkö vierellein seisomaan,
vaikka sairastuisin vakavasti;
hiukset tippuisi päästä
ja rinnat leikattaisiin pois
tai vaikka sokeutuisin
tai joutuisin pyörätuoliin?
Näetkö minut erityisenä,
vaikka ympärillä olisi 100 kuumaa pakkausta?
Rakastutko minuun aina uudestaan?
Jäätkö vierellein seisomaan?
Rakastatko juuri minua
sellaisena kuin olen?
kun olen vaikea ja vihainen?
Välitätkö minusta silloinkin,
kun olen masentunut ja surullinen?
Tuetko minua silloinkin,
jos talouteni kaatuu päälle?
Jäätkö vierellein seisomaan,
vaikka sairastuisin vakavasti;
hiukset tippuisi päästä
ja rinnat leikattaisiin pois
tai vaikka sokeutuisin
tai joutuisin pyörätuoliin?
Näetkö minut erityisenä,
vaikka ympärillä olisi 100 kuumaa pakkausta?
Rakastutko minuun aina uudestaan?
Jäätkö vierellein seisomaan?
Rakastatko juuri minua
sellaisena kuin olen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
ei sitä tiedä etukäteen
Rakastin sua silloinkin,
kun vaikea olit ja vihainen
Välitin aina vain enemmän
vaikka masennuit ja olit suruinen
Tuin sua silloinkin
kun sotkit asias,
sun laskut, vuokran maksoin
Kaiken tein hymyillen, en sanonut mitään
vaikka ei helppoa ollut mullakaan
sua en halunnut lisää masentaa
Olisin vierellesi jäänyt,
sairauden riudutuksen, hiukset harvenneet, poistetut rinnat, sokeuden ja pyörätuolin,
ihan kaiken taakan kestänyt olisin,
jos vain olisin saanut sun rakkauden
Sinut vain silmilläni näin, en muita ollenkaan
blondit, brunetit, tummat kissat kiihkeät ja kuumat ei nappanneet ollenkaan muut kuin sä
Suhun rakastuin aina uudestaan,
vaikken juuri vastakaikua saanutkaan
sitten enää kun masennuit
Kestänyt kaiken olisin ja jäänyt,
rakastanut ihan vaikka sellaisenaan
Se olit sinä joka valitsit,
risteyksestä käännyit toiseen suuntaan,
elämääsi et enää halunnut mua ollenkaan
Jälkeesi jätit sydämen särkyneen,
sulle ei riittänyt mun rakkautein,
omaasi et mulle halunnut antaa,
tempuillas teit musta miehen hieman kovemman
paluuta ei taida olla enää ollenkaan,
jos takaisin joskus vielä tulla tahtoisit
tuskin pystyisin suhun enää luottamaan
Toivon että joskus vielä osaan rakastaa,
sinulle en kuitenkaan sydäntäni avaa enää koskaan
Minäkö lähdin,
minäkö jätin?
ei ei ei ikinä!
Saanko nyt sanoa,
miltä minusta tuntui?
Tunsin,
että olit koko ajan toisen oma
ja että halusitkin olla,
ja niin varmaan olikin.
Tai sitten pyydän anteeksi
paskaa itseluottamustani,
jonka tähden kaikki sitten romuttui.
Anteeksi,
etten voinut luottaa pelkkiin katseisiin
ja kauniisiin runoihin.
Minun olisi tarvinnut tavata sinut kasvotusten ja kuulla totuus sinun suustasi,
tai edes henkilökohtainen viesti olisi riittänyt, mutta kun ei sitä koskaan tullut niin ajattelin,
etten enää koskaan sinua tahdo häiritä
ja itseäni tuputtaa.
Sori jos kaikki on minun vikaani.
Löit oven kiinni perässäs,
isku vasten kasvoja, lyttäsit mut täysin
Aina sinä ja vain sinä, en koskaan minä
Kerro vaan, kiva ois tietää edes nyt,
silloin et jutella halunnut ollenkaan
Mulla ei ketään muuta, sinut vain halusin,
sullahan niitä kosijoita oli sitten enemmänkin
Pyydä vaan, anteeksi ehkä voisin antaa,
unohtamaan kykenen tuskin koskaan,
sanoin ja teoin osoitin rakkautein,
liikoja lupaillut en koskaan
Mä sua pyysin, vielä jälkeen lähtösi,
käymään tai soittamaan,
ei puhelua tullut milloinkaan
Enää en ala kerjäämään,
vielä on hitunen ylpeyttä jäljellä,
jos tahdot mut takaisin,
se olet sitten sinä joka joutuu nöyrtymään
Kiitos tuosta "Sori":sta kuitenkin,
olisit voinut sanoa aiemmin