Kun käytte hautausmaalla,,,mitä ajattelette?- Minulle syöpään sairastumisen jälkeen on tullut
siellä käydessäni
..siin,ajattelen että ehkä ja kohta minäkin tuolla hautakiven alla.. ..ja mun omaiset tässä kukkien kanssa...
Sori jos on ikävä aihe tänään nämä mun mietteitä
kun kävimme anopin haudalla ja olen syöpä hoidoissa vielä.
siellä käydessäni
..siin,ajattelen että ehkä ja kohta minäkin tuolla hautakiven alla.. ..ja mun omaiset tässä kukkien kanssa...
Sori jos on ikävä aihe tänään nämä mun mietteitä
kun kävimme anopin haudalla ja olen syöpä hoidoissa vielä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minulle äidin haudalla käynti on aina rauhoittavaa, etenkin kesällä on ihanaa kuunnella lintujen laulua ja hengähtää hetki. En mieti etukäteen, milloin täältä lähdetään.
jos syöpä akuutissa..kyllä se laittaa miettimään.
Minulla levinnyt en itseäni ajattele,mutta omaisiani kuinka he
Itse olen sitten poissa,mutta lapseni ja mieheni näen siinä haudallani,heidän takiaan,en itseni.
Huolimatta syövästä, koetan elää päivän kerrallaan, kun meistä ei kukaan tiedä tulevaa. Tänäänkin vaikka olisi kuinka väsynyt, niin haudalla käynti antaa voimia ja puuhastelu kukkien kanssa ja ulkoilu tuo hyvän mielen.
sairastat,,ehkä rintasyöpä on helpompi,maksaan ja luustoon levinnyt ei enää ole.
Hautausmaallakin pyörätuolissa mieheni auttamana..:)
Mielestäni on vaikeaa ja aivan turhaakin verrata mikä syöpä on vaikea ja mikä vielä vaikeampi. Me ihmiset koemme asiat niin eri tavalla. Luulen kuitenkin, että jokaiselle tieto sairastumisesta on raskas. Toisaalta olen huomannut, että eniten huolissaan ovat ne, jotka löytävät patin jostain päin kehoa ja joka onneksi sitten osottautuukin vaarattomaksi.
käyskennellessäni siellä hautojen keskellä. Siellä on monta rakkauden tyyssijaa. Olkoonkin uskon siihen, että siellä on vaan maalliset jäänteet ja kaikki muu on jo mennyt jonnekin muualle.
Mä rauhotun aina, kun voin käydä siellä rakkaitteni keskellä puhumassa, laulamassa, itkemässä tai olemassa hiljaa. Siellä käydessäni muistan myös, että on olemassa myös ne elävät ihmiset mun ympärillä, joiden kanssa mun pitää olla ja tehdä asioita, eikä liiaksi takertua siihen, että joku läheiseni on kuollut ja makaa siellä haudassaan.
Suru on asia erikseen, se on aina surettava, mutta aina kuultaa muistot ja surunkin. Jonkin ajan päästä pystyy jo olemaan itkemättä.
En käy siellä juuri sen takia,kun pelkään itse olevani siellä.
rauhoittuu. Koskaan en ole miettinyt omaa kuolemaa. Mietin aina kunkin paaden alla lepäävän elämää. Sairastiko, kuoliko äkkiä jne.. Lasten ja nuorten kohdalla herää aina kysymys "miksi niin nuorena?"
siellä on rauha,jossain elämänvaiheessa voi olla ahdistavakin kokemus,varsinkin mikäli on menettänyt lähimmäisensä lähiaikoina.Miesystäväni kun kuoli istuin hautausmaalla melkein vuoden päivittäin,nyt vaan käväsen lähiempien muistoa kunnioittamassa.Tiedän että perheemme hautapaikassa on yksi vapaa,ja se on todennäköisesti minulle,ihan vielä en kyllä haluaisi lähteä on tuo lapsi vielä niin pieni,vaan eipä sitä kysellä oletko valmiina,anteeksi nyt meinaa mennä jo synkäksi ajatukset.
sairastanut syövän, mutta hautausmaalla ei minulle tule mieleen oma kuolemani, siinä muistelen vanhempiani kun olin lapsi ja nuori kun puuhastelimme kaikenlaista. Oli lämpimät kesät ja lumiset talvet. Kuolemanpelkoni oli läsnä,kun menin suureen leikkaukseen, tokkopa tuosta selviää, mutta tässä olen.
..isän syntymäpäivänä ja jouluisin. Eihän hän siellä makaa, vaan ajatuksissani ja vielä enemmän mökillä missä kaikki on isän kädestä tehtyä.
Itselläni on kolme hautapaikkaa, voidaan vaikka kappaleiksi jakaa koko postuumi sitten kun sen aika on ja ripotella ;) Muu suku kun on irtisanoutunut kirkosta joten ne haudat ovat nyt nimelläni lainassa.
Syöpä ei aiheuttanut kuolemanpelkoa, enemmänkin elämisenpelkoa. Ja jos kohtalo korjaisi nyt, niin tytöille tulisi ikävä, joten toivon että vaikka vain muutaman vuoden saisi lisää aikaa.
Jotenkin rauhoitun siellä ja mieli lepää.
Eilen juuri kävin isän ja äidin haudalla istuttamassa uuden kukan.
Raekuuro kulki ja tuhosi entiset.
Olen aikoinaan ollut hankkimassa lisäansioita kaivamalla hautoja sivutoimisesti (silloin nuorena).