Anteeksi, ku vuodatan täällä tätä mun ahdistusta ja tuskaa, mut mulla ei oo nyt mitään muutakaan paikkaa, missä avata sisintään..
Mä en tajuu, miks mun piti mennä ihastumaan suhun. Elämä olis niin paljon helpompaa, jos vois ite hallita tunteitaan. Mä ihastuin maailman ihanimpaan ja kauneimpaan naiseen, joka maan päältä löytyy. Mä ihastuin suhun, vaikka en tiedäkään mitään susta, mut ne sun silmät ja se hymy, ne vaan sulatti mun sisimpäni, niin ei oo kukaan muu ennen pystyny tekemään..:) Ja muutenki se sun koko olemus on jotain sellaista, mitä mä en voi sanoin kuvailla, kuulostaa ehkä kliseeltä, mut sä vaan oot erilainen kun noi kaikki muut tääl ympärillä..
Eka en kiinnittänyt mitään huomiota suhun, sä olit vaan yks muiden joukoissa. Mut sitten yks kaks yhtenä päivänä mä huomasin saaneeni viis metrisestä haloosta päähäni. Aluksi se oli vain pelkkää pientä ihastumista, jonka mä luulin menevän ohi, mut sitte mä huomasin, etten enää pystyny hallitsemaan sitä, mitä tunsin sua kohtaan. Päivä päivältä mä huomasin, et mun tunteet sua kohtaan rupes syvenemään, enkä mä sitten enää pystyny tekemään mitään.
Päivisin yritin vältellä sua, mutta oikeesti halusin vaan nähdä sut, mulle riitti se, että näin susta pienen vilauksen tai kuulin vain sun äänen, ne täytti koko mun maailman.
Jossakin vaiheessa sä sitten taidoit huomata mun katseet, eihän niitä kyllä kukaan voinut olla huomaamatta. Joskus sä kyllä katsoit mua sillai(tai ainakin luulin, et katoit), mut taisin tulkita ne väärin, nehän vaan kuulu sun työnkuvaan, pitihän sun saada luotua kontaktia eikä puhua vaan seinille.. Ja mä tein ittestäni hölmön ku uskoin et ne olis tarkottanu jotain, mä annoin itteni ihastua suhun yhä syvemmin ja syvemmin..
No kuitenkin sä sait mut ihastumaan suhun, tai tuskin tää enää mitään ihastumista on, kai mä oon sit rakastunu, vaikka en haluaiskaan sitä itelleni myöntää.. Ja rakastumisen pitäis muka tuntuu ihanalta, en tiiä haluunko toista kertaa rakastuu, jos se tuntuu tältä.. En oo koskaan ketään kohtaan tuntenu näin, sen voin kertoa, mitä nainen sä oikeen teit mulle?!?
Mä oon ollu suhun ihastuneena melkein kohta puoli vuotta, ja vaikka me ei olla nähty yli kuukauteen, mä vaan ajattelen sua, en saa sua pois mielestäni, mietin missä meet, mitä teet ja kenenkä kanssa.. Tiedän, että tää on aika säälittävää, mut mähän oon säälittävä ihminen, kun en saanut suutani auki, kun sain olla sun lähellä. Sen sijaan tein ittestäni täyspellen sun silmies edes, vedin jotain vitun roolia, että et olisi nähny, miten kovaa muhun koski se kaikki, mitä tunnen sua kohtaan..
Mun sydän on pakahtumaisillaan, mua itkettää, mut mä en pysty itkemään, en vaikka mä haluaisin... Mä oon aina sanonu ittelleni ja muille, et mä pärjään yksin, koskaan oon päässyt tännekin asti omin avuin. Mut ekaa kertaa myönnän elämässäni, et en oo niin vahva, et voisin tästä yksin selvitä, enkä tiedä haluankokaan... Voi helvetti, en oo koskaan vajonnu kenenkään ihmisen takii näin alas..
Mä tiedän kyllä sen, et tää ei helpota mitenkään tätä tilannetta, että ruikutan täällä, mut tää kyl helpottaa mun oloo, ku saan selvitellä vähä ajatuksia... Tiedän, etten pääse eteenpäin täs tilantees ennen kuin kerron suoraan sulle mun tunteista.. Mut en tiedä miten sen tekisin, ja mitä sä ajattelet musta sen jälkeen, jos mä kerron tän kaiken sulle suoraan. Mä en haluis järkyttää sua millään tavalla, ja mä kyllä uskon sen, et ottaisit asian ihan hyvin, vaikka sulla ei ny mitään tunteita mu kohtaan ookkaan, mut oot sen verran fiksu ihminen, tai ainakin sellasen kuvan susta oon saanu.. Tiedän sen, etten voi saada sua koskaan, mut haluun et tiedät et oot kyl aika uskomaton pakkaus, ja ansaitset kyl kaikkein parasta, mitä maa päällään voi kantaa...
Mä en tajuu, miks mun piti mennä ihastumaan suhun. Elämä olis niin paljon helpompaa, jos vois ite hallita tunteitaan. Mä ihastuin maailman ihanimpaan ja kauneimpaan naiseen, joka maan päältä löytyy. Mä ihastuin suhun, vaikka en tiedäkään mitään susta, mut ne sun silmät ja se hymy, ne vaan sulatti mun sisimpäni, niin ei oo kukaan muu ennen pystyny tekemään..:) Ja muutenki se sun koko olemus on jotain sellaista, mitä mä en voi sanoin kuvailla, kuulostaa ehkä kliseeltä, mut sä vaan oot erilainen kun noi kaikki muut tääl ympärillä..
Eka en kiinnittänyt mitään huomiota suhun, sä olit vaan yks muiden joukoissa. Mut sitten yks kaks yhtenä päivänä mä huomasin saaneeni viis metrisestä haloosta päähäni. Aluksi se oli vain pelkkää pientä ihastumista, jonka mä luulin menevän ohi, mut sitte mä huomasin, etten enää pystyny hallitsemaan sitä, mitä tunsin sua kohtaan. Päivä päivältä mä huomasin, et mun tunteet sua kohtaan rupes syvenemään, enkä mä sitten enää pystyny tekemään mitään.
Päivisin yritin vältellä sua, mutta oikeesti halusin vaan nähdä sut, mulle riitti se, että näin susta pienen vilauksen tai kuulin vain sun äänen, ne täytti koko mun maailman.
Jossakin vaiheessa sä sitten taidoit huomata mun katseet, eihän niitä kyllä kukaan voinut olla huomaamatta. Joskus sä kyllä katsoit mua sillai(tai ainakin luulin, et katoit), mut taisin tulkita ne väärin, nehän vaan kuulu sun työnkuvaan, pitihän sun saada luotua kontaktia eikä puhua vaan seinille.. Ja mä tein ittestäni hölmön ku uskoin et ne olis tarkottanu jotain, mä annoin itteni ihastua suhun yhä syvemmin ja syvemmin..
No kuitenkin sä sait mut ihastumaan suhun, tai tuskin tää enää mitään ihastumista on, kai mä oon sit rakastunu, vaikka en haluaiskaan sitä itelleni myöntää.. Ja rakastumisen pitäis muka tuntuu ihanalta, en tiiä haluunko toista kertaa rakastuu, jos se tuntuu tältä.. En oo koskaan ketään kohtaan tuntenu näin, sen voin kertoa, mitä nainen sä oikeen teit mulle?!?
Mä oon ollu suhun ihastuneena melkein kohta puoli vuotta, ja vaikka me ei olla nähty yli kuukauteen, mä vaan ajattelen sua, en saa sua pois mielestäni, mietin missä meet, mitä teet ja kenenkä kanssa.. Tiedän, että tää on aika säälittävää, mut mähän oon säälittävä ihminen, kun en saanut suutani auki, kun sain olla sun lähellä. Sen sijaan tein ittestäni täyspellen sun silmies edes, vedin jotain vitun roolia, että et olisi nähny, miten kovaa muhun koski se kaikki, mitä tunnen sua kohtaan..
Mun sydän on pakahtumaisillaan, mua itkettää, mut mä en pysty itkemään, en vaikka mä haluaisin... Mä oon aina sanonu ittelleni ja muille, et mä pärjään yksin, koskaan oon päässyt tännekin asti omin avuin. Mut ekaa kertaa myönnän elämässäni, et en oo niin vahva, et voisin tästä yksin selvitä, enkä tiedä haluankokaan... Voi helvetti, en oo koskaan vajonnu kenenkään ihmisen takii näin alas..
Mä tiedän kyllä sen, et tää ei helpota mitenkään tätä tilannetta, että ruikutan täällä, mut tää kyl helpottaa mun oloo, ku saan selvitellä vähä ajatuksia... Tiedän, etten pääse eteenpäin täs tilantees ennen kuin kerron suoraan sulle mun tunteista.. Mut en tiedä miten sen tekisin, ja mitä sä ajattelet musta sen jälkeen, jos mä kerron tän kaiken sulle suoraan. Mä en haluis järkyttää sua millään tavalla, ja mä kyllä uskon sen, et ottaisit asian ihan hyvin, vaikka sulla ei ny mitään tunteita mu kohtaan ookkaan, mut oot sen verran fiksu ihminen, tai ainakin sellasen kuvan susta oon saanu.. Tiedän sen, etten voi saada sua koskaan, mut haluun et tiedät et oot kyl aika uskomaton pakkaus, ja ansaitset kyl kaikkein parasta, mitä maa päällään voi kantaa...
Vastaukset 15
Vanhimmat
sanois.Samassa veneessä sun kanssa.Että silleen kohtalotovereita löytyy.Samanlaltainen tilanne.
Koita jaksaa.
sinua jotenkin mutta kun en osaa. Itselläkin on tosi loppu olo nyt.
Missä olet tavannut tämän ihanan naisen? Kerro?
Koulussa tapasin tämän kyseisen naisen,
olis kyl ollu helpompaa, jos en ois koskaan sitä tavannutkaan...
ekax ja nauti tunteesta.sähän vaan osoitat kovan kuores alla että sä oot tunteva,rakastumaan kykenevä ihninen.kerro tälle ihmiselle tunteista heti syksyllä kun tapaatte jos tyttö on noin mukava.tai mixet läettäis tektarii,pyytäisit kahville,sidukalle tai jotain?onnee mäkin toivon sulle ja tytölles!!!!
onnea ja rohkeutta!
Mitäs jos lähettäisit hänelle ton mitä tänne kirjoitit. Tsemppiä!
No mä kans ite ajattelin, jos viittisin lähettää ton(en ny tieteenkään aivan samaa versiota, mut kuitenki mis käyn noi samat jutut läpi)... Jotenki helpompi, ehkä lähestyy sitä kirjeellä kuin suoraa kasvotusten, enkä haluu millään tekstarilla kyseistä asiaa töksäyttää hänelle...
Nyt pitäis vaan kerätä rohkeutta, ja saada kirje vietyä postiin... Pelottaa, miten hän suhtautuu asiaan, mut pakko päästä eteenpäin, ja tiedän, ettei se onnistu ennen kuin oon hänelle tunteistani kertonu...
ei kukaan voi tykätä huonoo jos tommoten viestin saa.ole siin mielessä rauhallinen.
ihastunut ilmeisesti johonkin, syvästi ja oikeasti.
Sinulla on luonnollisesti tunteet, jotka tulevat upealla tavalla enemmin tai myöhemmin esiin, ja vain näytä ne..Show how you feel inside and under your skin. In your heart.
Et ole ainoa, joka tuntee tuohon tyyliin, jota ei voi edes kuvailla.
Rohkeasti kirjoitat miten tunnet rakastettuasi kohtaan, kun sinulla on yhteistiedotkin. Olet onnellisesti siinä tilassa jolloin voit ilmaista miten vain kyseistä rakastasi kohtaan.
Onnea sydämestäni sinulle, ja muista elämä on todella lyhyt ja ihmeellinen. Pienistä hetkistä kiinni, jotka loistavat..Miracles happen in real and that will happen to you and to your dear.
Believe. I believe. Vaikka mitä...piip itsekään täällä tilitän samantyylistä tekstiä, tuonne kun kirjoitin ja huomasin että en ilmeisesti ole ainoa jolla on tunteita ja samantyyppinen niinsanotusti tarina. Itse ainakin tukahdun, kun en näe edes ja jähmetyn jos ehkä kaksi kertaa olen nähnyt hänet ilman yhteistietoja yli puolen vuoden aikana tässä. Joten huonomminkin voi aina olla, hyvä muistaa.
Joten, mitään et menetä ja et ole menettänyt. Päinvastoin, onnesi tulee esiin ja tulet olemaan maailman onnelisempia ihmisiä.
sia edellisestä elämästäni, siis nuoruudestani. Tilanne onkin usein vaikeampi.
Juups, tai nykyään se on ihan entinen opettaja.. Toimi koulus sijasena...
Koskaan en uskonu, et olisin menny opeeni ihastumaan, ja vielä todella syvästi..
Aina ennen nauroin niille jutuille, jos joku ny oli menny ihastuun opeensa, mutten koskaan uskonu, et mulle itelle käy niin..
Että mua hävettää, mut en vaan saa häntä mielestäni, ja aina jos saan hänet pyyhittyä mielestäni niin sitte joku mitätön pikku juttu alkaa muistuttaa siitä, ja sitten mä oon taas ihan kuses...
Voi helvetin helvetti, että sitä pitikin mennä ihastumaan ja vielä pahemman kerran... Olis niin paljon helpompaa, jos pystyis unohtamaan, mut se nainen on kyllä liian kaunis unohdettavaksi..
vielä opettajaansa, joten sen puoleen voit olla ihan huoleti. tosin täällä homma tyssäsi siihen että ihastukseni oli rekattu. :(
aikoinaan yhteen opettajaani, joka oli meidän koulussa silloin sijaisena...
Meidän katseet kohtasivat aika usein, ja muutenkin tulimme hyvin juttuun...
En sitten tiedä, oliko siinä hänen puoleltaan mitään, minusta ainakin silloin tuntui siltä.. Mutta ehkä hän oli vain ystävällinen jne..
Itse en koskaan hänelle tunteistani kertonut, koska en uskaltanut...
Tuo päätös kyllä kadutti minua silloin...
En tiedä, missä tämä kyseinen henkilö tällä hetkellä menee, mutta jos olisi mahdollisuus hänet tavata niin saattaisinpa jopa hänelle kertoa mitä tunsin joskus häntä kohtaan..
Rohkeutta sinulle!! Sinuna kertoisin tälle naiselle tunteistasi, mitä menetettävää sinulla siinä on.. Ja niinkuin itse sanoit, että vain kertomalla hänelle tunteistasi pääset eteenpäin tässä tilanteessa..:)
PS. Ja, jos minä olisin tuo kyseinen nainen niin en kyllä voisi mitenkään pahastua tuollaisesta kirjeestä..
Luin tuota sinun tekstisiä aivan kyyneleet silmissä..
Kunpa joku sanoisi minullekin joskus jotain yhtä kaunista..:)
Äläkä missään nimessä häpeä tunteitasi, sinulla on niihin oikeus!!
mullakin. Mut mä sit keräsin rohkeuteni ja menin paljastamaan tunteeni myös mun ihastukselle. Aattelin, etten sit myöhemmin kadu. Hän otti asian tosihyvin, mikä oli helpotus. Mut ei tuntenut samoin.
Nyt voin vaan sanoa, et onneks uskalsin ottaa riskin ja kertoa. Huono juttu tässä on vaan se, etten mä vieläkään oo päässyt sen yli. Se vaan kolahti niin kovasti...