mikronesian kieltä. Kun ihminen menee kukaroon, hän rentoutuu, istuskelee aloillaan ja oleilee. Hän on, ei tee. Tämän luin eilisen päivän mietelauseesta yhdestä kirjasta. Ajattelin omaa elämääni. Usein olen ollut kukarossa, mieheni eläessä olimme yhdessä ja oli hyvä tunnelma. Raamatun kertomuksen Martasta ja Mariasta olen myös sisäistänyt. Vähän on tarpeen.
Kukaro on
1943
5349
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
on hieman hankalaa minulle. Jostain syystä pitäisi aina jotain puuhata, ainakin lukea kirjaa tai lehteä. TV:tä katsoessa pitäisi aina olla neule kädessä.
Tuo Martta ja Maria tulee minulle aina mieleen sunnuntaiaamun Jumalanpalvelusta kuunneltaessa. Minulla on aina joku työ kesken, jota puuhailen. Silloin muistan nuo Jeesuksen sanat:
"Martta, Martta, aina sinä huolehdit ja hätäilet. Eikö ole niin, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka tulee Jumalan suusta".
En ole millään lailla uskovainen, mutta tuo on iskostunut tuonne alitajuntaan ja sieltä se putkahtelee aina tilaisuuden tullen.
Ehkä johtuu stressanneesta työstäni, että osaan kyllä nyt eläkeläisenä nauttia vapaudesta tehdä tai olla tekemättä mitään. Teen siis vain välttämättömimmät asiat.
Martta ja Maria ovat minullekin jääneet hyvin mieleen; Marttaa minusta ei enää saisi, mieluummin istun ja kuuntelen...
Nukutteko ollenkaan vai mietittekö kukaroo? mulla on kukaro patjan alla. riittää mulle.
terveisin. 1938
Tekemisen paras muoto on olla tekemättä mitään. Toisaalta helpointa olla tekemättä, on tehdä jotain.
Tästä syystä aina, rennoimmassa laiskuudessakin, aina syntyy jotin. Arvostelukysymys on, olemmeko Martta vai Maria.