30-vuotisessa suhteessamme oli äskettäin ero-luokan kriisi. Nyt näyttää kuitenkin että sopuun on päästy. Ikäväkseni olen huomannut että yhteiseet tuttavamme ja sukulaiset karttavat nyt meitä. Puhelin ei soi eikä kukaan käy. Ilmeisesti eivät tiedä mitä sanoa ja miten olla. Olisko pitäny olla ihan vaan hiljaa ja pitää salassa vaikeudet ?
Ystävät häipyi
Leemarviini
5364
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
..ystävillesi kertonut vaikeuksistanne, niin eikö olisi hyvä nyt kertoa heille, että olette selvittäneet vastamäen ja nyt olette lujaa vauhtia myötämäessä :)
Ystävät eivät ehkä kohteliaisuudesta viitsi udella teidän asioista, kun luulevat teidän vieläkin painiskelevan ongelmien parissa.
Elikkä hyviä ystäviä teillä on, antavat teidän rauhassa ratkoa ongelmia.
Minä soittaisin ystäville ja kertoisin ilouutisen :)
Kiva, kun sopu tuli taloon :)
...siksi pitävät etäisyyttä. Minulla on elämän varrella jäänyt ystäviksi vain ne kaikkein yksinkertaisimmat (=rehelliset), joita ei kiinnosta se mitä voin tarjota.
"Ystävät ovat kuin tähtiä. Vaikka et aina näe heitä, tiedät heidän olevan tuolla jossakin"
Minusta tuntui samalta, kun äskettäin jalka murtuneena makasin kotona. Ystävät kyllä soittivat, mutta kukaan ei käynyt. Kyllä se siitä päivä päivältä taas paremmaksi muuttuu.
Olisiko niin, ettei ystävät nyt vaan tiedä, et missä mennään?
Kun saavat vakuuksen, et ootte tosissaan niin uskoisin et varovasti palaavat.
Miten paljon te kumpikin rasititte eroasioissa näitä ystäviänne?
Ei he jaksa taas uudelleen ihannoida, kai tajuatte tämänkin näkökannan?
Todella hienoa, et vältitte karikot, mut nyt on teidän näytettävä ystävillenne et ootte tosissanne. Halauksia, hienoa:).
Pahinta on kun ystävät asettuvat jonkun puolelle riidoissa "Kyllä sulla on/oli hyvä ukko tai akka" tietämättä asioiden oikeasta laidasta yhtään mitään.