Kyllä, olen muilla palstoilla lohduttanut ja neuvonut ihmisiä parhaani mukaan... Mutta nyt itse kaipaisin neuvoa/tietoa.
Ensin faktaa: Eronnut, etä, vuorotöissä, alle30, jätetty, mies.
Kuinka kauan on mennyt ex:n kaipaamiseen jos olette tulleet jätetyiksi? Jos olette jättäneet, miksi? Itse sain kenkää kun olin öitä pois kotoa(töissä). Lisäksi palkka laski ja mulla tuli ns. burn out jolloin viina maistui vapaalla.
Oletteko(jättäjät jotka lähtivät toisen kanssa), koskaan ajatelleet entistä esim."vitun paska, aina paska!"
Nykyään olen jättänyt viinan vähäiselle huomiolle, koska se ei ole elämän tarkoitus ja eron myötä raha-asiat olivat silkkaa merkityksetöntä roskaa...
Kuinka ollakkaan olen huomannut vielä 3kk:n jälkeen omaavani välittämisen ja kaipuun tunteita ex:ää kohtaan.
Pahaksi tämän tekee se, että hän luultavasti vihaa minua, koska joudumme riidellä joka asiasta(paitsi lapsen ns. perusasioista ja tms.)
Ja lisäksi olen ollut sähköpostin välityksellä yhteydessä naiseen, jonka kanssa olen täysin samalla aaltopituudella joka asiassa, olenkin jo sopinut tapaamisen, josta voi seurata hyvinkin vakava seurustelu/perhe.
Silti minulla tulee "ne kultaiset muistot" välillä mieleen, vaikka suhteemme olikin suht. riitaisa.
Miksi ihmeessä silloin tällöin tulee se haikea olo/kaipaus ex:ää kohtaan? En halua muistaa häntä, ainoastaan pitää lapseni äitinä ja aloittaa uuden elämän, johon tottakai kuuluu lapseni ja mahdollisen puolisoni lapset.
Ensin faktaa: Eronnut, etä, vuorotöissä, alle30, jätetty, mies.
Kuinka kauan on mennyt ex:n kaipaamiseen jos olette tulleet jätetyiksi? Jos olette jättäneet, miksi? Itse sain kenkää kun olin öitä pois kotoa(töissä). Lisäksi palkka laski ja mulla tuli ns. burn out jolloin viina maistui vapaalla.
Oletteko(jättäjät jotka lähtivät toisen kanssa), koskaan ajatelleet entistä esim."vitun paska, aina paska!"
Nykyään olen jättänyt viinan vähäiselle huomiolle, koska se ei ole elämän tarkoitus ja eron myötä raha-asiat olivat silkkaa merkityksetöntä roskaa...
Kuinka ollakkaan olen huomannut vielä 3kk:n jälkeen omaavani välittämisen ja kaipuun tunteita ex:ää kohtaan.
Pahaksi tämän tekee se, että hän luultavasti vihaa minua, koska joudumme riidellä joka asiasta(paitsi lapsen ns. perusasioista ja tms.)
Ja lisäksi olen ollut sähköpostin välityksellä yhteydessä naiseen, jonka kanssa olen täysin samalla aaltopituudella joka asiassa, olenkin jo sopinut tapaamisen, josta voi seurata hyvinkin vakava seurustelu/perhe.
Silti minulla tulee "ne kultaiset muistot" välillä mieleen, vaikka suhteemme olikin suht. riitaisa.
Miksi ihmeessä silloin tällöin tulee se haikea olo/kaipaus ex:ää kohtaan? En halua muistaa häntä, ainoastaan pitää lapseni äitinä ja aloittaa uuden elämän, johon tottakai kuuluu lapseni ja mahdollisen puolisoni lapset.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voisin edellisseen vielä lisätä tapahtumia.
Vuoden 2002 loppu palkka laski 15%. vuoden 2003 alku, yövuorot astuivat peliin. Jolloin (omien sanojensa mukaan uuden miehen etsiminen alkoi)
Maaliskuu2003 puolessakuussa sain selville jo jonkun aikaa olleen netti/puhelin suhteen.
Maaliskuu loppu. Pyysin harkitsemaan haluaako todella tavata nettimiehen vai olla minun kanssa.
Nettimies voitti.
Huhtikuu alku. Sanoi minun olevan oikeassa ja halusi yrittää uudestaan.
huhtikuu. Parisuhdediagrammi perheneuvojien kanssa.
toukokuu. Tulen iltavuorosta ja hän haluaa mennä baariin.
Seuraava aamu klo. 7 Keitän aamukahvit ja hän tulee fritsu kaulassa kotiin.
Kesäkuu. Riitelyä ja minun paskaksi haukkumista. Kyllästyn ja vaadin etsimään oman asunnon.
Heinäkuu. Virallinen muuttopäivä, elatukset ja muut käytännön asiat.
heinäkuu 15. Ex kihlautuu ihannemiehensä kanssa
Elokuu. Itken ja hakkaan nyrkillä betoniseinää koska kaipaan tytärtäni...
syyskuu. Vietän yksin syntymäpäivääni ja kirjoitan tämän viestin.
Sulla on erötyö parasta aikaa pahimmillaan. Eron jälkeen, kun päässä on asiat pantava uuteen järjestykeseen. Erosi on ollut raju ja nopea, yhtään et ole ehtinyt siihen valmistautua. Entisen vaimosi käytös ei ole kivaa luettavaa. Hän on uuteen suhteeseen hypännyt suoraan ja löytänee joskus edestään läpi käymättömän erotyön, joka alkaa oireilla joillain tavoin.
Pirtistysruisketta ja -keinoa en osaa sulle suoranaisesti antaa. Mutta hyvä juttu, kun kirjoitit ongelmasi tänne. Jo asioiden paneminen kirjoitettuun muotoon helpottaa. Samoin jos voisi puhua läheisille tai vaikka tuntemattomille, jos sopivasti kuuntelija sattuu. Avioeron jälkeen on sama juttu kuin kriisissä selviytymisessä yleensä, että asioiden moneen kertaan jauhaminen helpottaa.
Myös kaipuun tunteet exääsi kohtaan kuuluvat erotyöhön, vähitellen uskon niiden helpottuvan.
Paljon, paljon voimia sinulle! Pidä suhteesi lapseesi kunnossa ja huolehdi, että tapaat häntä tarpeeksi usein. Hänelle tulet olemaan aina yksi ainoa ikioma isä tässä maailmassa.
Olet nössöistä miehistä nössöin. Ei kukaan käsitä että yhdessäolo jatkuu päivääkään jos tullaan fritsu kaulassa aamulla kotiin. Normaali mies,sellainen kuin Lauri olisi vienyt akan fritsuineen päivineen terävälle sepelille kävelemään nokkospuskan kautta tietenkään värinäakkullista kännykkää unohtamatta.
että välillä kyllä ja välillä ei. Siis on ikävä ja ei ole. Sitä voi kestää kauankin. Selvitä ensin täydellisesti vanha suhteesi ennenkun hyppäät uuteen. Kun olet selvinnyt entisestä on paljon helpompaa aloittaa alusta jonkun toisen kanssa. Ja eihän sitä tiedä vaikka teistä vielä pari tulisi entisenkään kanssa. Ei ne häneltäkään varmasti kaikki tunteet heti kuolleet ole.
Tsemppiä sulle, kulje elämässä aina eteenpäin. (Joka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään.) Eli älä jää märehtimään menneitä vaan jokainen päivä on uusi alku elämälle.
Ja lapsestasi/lapsistasi pidä aina huolta menit tai teit mitä tahansa elämässäsi.
kaksi pitkää suhdetta takana.
Ensimmäisen suhteen lopetin, koska epäilin miestä uskottomuudesta ja vilpillisyydestä muutenkin.
Toisen suhteen lopetin miehen lisääntyneen alkoholin käytön, yleisen tylyyden ja välinpitämättömyyden takia.
Ainakin nuo ovat olleet pääasialliset syyt näin äkkiä ajatellen.
Ehkä nää miehetkin halusi lopettaa suhteen, kun kerran tuolla tavoin alkoivat käyttäytyä.
Vain seurusteluvaiheessahan sitä tosi kivoja toiselle jaksetaan olla.
(Vasta papin sanottua aamen päästetään "sisäinen piru" irti, ehkä psykologia osaa sen selittää.)
Minä se kuitenkin olin, joka suhteet käytännössä lopetin.
Mutta TÄSSÄ se tulee:
Saatan edelleen nähdä onnellisia romanttisia unia näistä entisistä kumppaneistani, herään hyvä olo mielessäni.
Herätessäni muistan todellisuuden:
Ikävät asiat, jotka mies teki ja mukavat asiat, jotka jätti tekemättä.
Miehen huonot puolet palautuu mieleen herättyäni.
Hyvät muistot ja entiset toiveet siis elää jossain sisimmässä, koska ne palaavat uniin aina uudestaan.
Mutta en tästä mitenkään kärsi, päinvastoin, on mukavaa nähdä silloin tällöin kauniita unia.
Mutta sellainen merkittävyys niillä tunteilla on, etten enää halua uusia suhteita. Mietinkin välillä, että olisikohan niille miehille pitänyt antaa enemmän anteeksi, mutta silloin kun asiat oli kohdalla, se anteeksianto tuntui aivan mahdottomalta. Enkä toden tullen taitaisi olla siihen anteeksiantoon valmis vieläkään.
En ole "ressukka", vaikka näin pohdinkin, viihdyn yksin!