Täytän piakkoin 18 vuotta. Olen seurustellut nyt melkein vuoden minua 16 vuotta vanhemman miehen kanssa, joka asuu toisella paikkakunnalla. Suhde on muuttumassa vakavammaksi koko ajan, vaikka ensimmäinen suhteeni onkin. Yhteenmuuttamisesta ja naimisiin menostakin on jo puhuttu.
Minua kuitenkin epäilyttää vanhempieni reaktio, kun he saavat kuulla asiasta, viimeistään siinä vaiheessa kun hääkutsut lähetetään. Haluaisin siis kuulla teiltä vanhemmilta, että miten suhtautuisitte noinkin suureen ikäeroon, kun tyttärenne olisi vielä teini-ikäinen (eikös se teini-ikä ole vielä 19. ikävuoteen asti nimittäin)? Onko suhteemme jo hyväksyttävämpää kun kuitenkin olen pian aikuinen ikäni puolesta? Kuinka reagoisitte tilanteeseen tyttären vanhempien näkökulmasta? Entäs miehen vanhempien näkökulmasta?
Missä vaiheessa ikäeroa ei enää niinkään huomaa? Monilla aikuisillakin kun on jopa yli 20 vuotta ikäeroa.
Minua kuitenkin epäilyttää vanhempieni reaktio, kun he saavat kuulla asiasta, viimeistään siinä vaiheessa kun hääkutsut lähetetään. Haluaisin siis kuulla teiltä vanhemmilta, että miten suhtautuisitte noinkin suureen ikäeroon, kun tyttärenne olisi vielä teini-ikäinen (eikös se teini-ikä ole vielä 19. ikävuoteen asti nimittäin)? Onko suhteemme jo hyväksyttävämpää kun kuitenkin olen pian aikuinen ikäni puolesta? Kuinka reagoisitte tilanteeseen tyttären vanhempien näkökulmasta? Entäs miehen vanhempien näkökulmasta?
Missä vaiheessa ikäeroa ei enää niinkään huomaa? Monilla aikuisillakin kun on jopa yli 20 vuotta ikäeroa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hei nuori ystävä!Kysyit meidän vanhempien mielipidettä.En tiedä olenko oikea henkilö neuvomaan,mutta olen jo 55v.2aikuista lasta ,sinua hiukan vanhempia.Ensinnäkin jos olet varma omista tunteistasi silloin sinun ei tarvitse huolehtia vanhempiesi mielipidettä.On tosin kunnioitettavaa että oat vanhempasi tunteet huomioon,mutta kyse on sinun eikä vanhempiesi elämästä.Paljon riippuu myös sinun henkisestä kypsyydestäsi.Olet nuori ,oletko ajatellut että voisit hyvin vielä odottaa ja katsoa miten asiat etenevät?Joutuisit muuttamaan paikkakuntaa,oletko siihen valmis?Onko miehesi valmis tukemaan ja pitämään sinusta huolta kun olet yksin vieraalla paikkakunnalla.Ikäero on iso muttei harvinainen.Joskus on eduksi että mies on vanhempi jos muuten koette kuuluvanne yhteen.Äitinä luulen että juuri näitä asioita vanhempasi tulevat pohtimaan!
Olen opiskelujen perässä muuttamassa paikkakuntaa muutenkin ja mieheni asuu juuri tällä paikkakunnalla, joten se ei ole ongelma. Aion aluksi ainakin asua opiskelijakämpässä, mutta olemme sopineet, että luovun kämpästä, jos huomaamme, että vietän suurimman osan ajastani mieheni asunnossa. Yhdessä asuessa sitten viimeistään varmaankin huomaa, onko suhde kestävä. Ja tuskin mieheni tarvitsisi minusta huolehtia uudella paikkakunnalla, kun kuitenkin aluksi sinne opiskelijana lähden ja asun yksin.
Sinulta vielä kysyisin, että olisiko sinulle shokki kuulla näin nuoren tyttäresi seurustelevan 16 vuotta vanhemman miehen kanssa? Entä jos tuo mies olisikin lapsesi, kuinka suhtautuisit asiaan? Tämä minua lähinnä kiinnostaa. Olisi mukava kuulla asia eri näkökulmista.
Jos kysymys olisi omasta tyttärestäni,ei se shokki olisi.Kysymyksiä kyllä herättäisi.Juuri nuo edellise mitä mainitsin.Johtuneeko siitä että tyttäreni on ollut aina henkisesti kypsä.Toivoinkin ettei hän ottaisi ainakaan nuorempaa miestä.Jos taas tuo mies olisi poikani,ei sekään shokki olisi.Tosin hänenkin kohdalla varmasti kysymyksiä ja keskusteluja käytäisiin.Loppupelissä te lapset teette omat ratkaisunne,meidän vanhempien tehtävä on vain tukea teitä päätöksissänne.Kuten sanoin kyllä asiasta pitkään varmaan keskustelisin heidän kanssaan ja lopulta antaisin siunaukseni.toivottavasti myös sinun vanhemmat.
Minun vanhempieni suhtautuminen asiaan on varmasti täysin toisenlainen. Vaikka he eivät suhdetta hyväksyisikään, toivoisin, että sentään kunnioittaisivat päätöstäni.
meillä ikäeroa melkein 15 vuotta kaikki on ok...
rakastetaan vaan toisiamme kuka saa määrätä ketä sinulla on lupa rakastaa???SINÄ!!!
jos oikeasti pidätte toisistanne ei siin vanhempien reaktiolla pitäs olla merkitystä ja jos itse olet varma tunteistasi kuten miehesikin muiden on vaan hyväksyttävä asia:) tsemppivä!
Mukava kuulla, että muitakin on. Oletteko pitkään pysynyt jo yhdessä ja kuinka nuorina aloititte, jos saa udella?
Tunteet on molemmilla vahvat, vaikka en tietysti voi hänen puolestaan puhua. Mutta puheista ainakin olen näin ymmärtänyt. Vaikea pysyä erossa toisistaan ja hirveä ikävä, kun ei voi nähdä useimmin.
mutta minulla onkin erillainen perustelu,miksi minun olisi vaikea tottua tai hyväksyä et tytölläni olisi noin 34vuotias mies..itse sain tyttäreni 18vuotiaana,nyt tyttäreni täyttää kuukauden päästä siis 18v. eli itse lähestyn 37vuotta mutta minulla itselläni on taas nuorempi mies hän täyttää pian 32v.:))jotenkin se vaan sotkee ajatusmaailmaani,ei voi mitään..kun pidän kumminkin miestäni aivan aikuisena miehenä,mutta tytärtäni vielä ihan nuorena naisena,on hänellä poikaystävä...itsensä ikäinen..ei minulla ole mitään vastaan ikäeroja vastaan mutta tiedän et vaikeata olisi istua samassa pöydässä keskustelemassa jos tyttöni olisi saman ikäisen miehen kanssa jonka kanssa sinä olet meillä on tyttäreni kanssa ihanat välit
mutta kyllä hän olisi ainakin ihan liian kypsymätön seurustelemaan aikuisen miehen kanssa..eikä häntä kyllä vanhemmat kiinnostakkaan sekin kai kertoo jo jotain.
mutta kun mielipiteitä kysellään niin ajattelin jotain laittaa minä en ehkä edes ymmärtäisi sitä miestä miksi hänen pitää ottaa miltei puolet nuorempi tyttö...joka voisi ikänsä puolesta miltei olla hänen omansa...sinun iässässi ymmärtäisin vielä noin 10vuoden ikäeron sekin on jo siinä ja siinä...
Monestihan tuota tulee kuultua "ikäerosuhteissa", että miksi tuon verran vanhempi mies haluaisi olla noin nuoren naisen kanssa. Sitä en voi tietää. Vaikka en koe olevani ikäisiäni henkisesti vanhempi, olen silti aina ollut kiinnostunut hieman vanhemmista. Mutta sitten kun ikää tulee lisää, niin eiköhän tuo kiinnostus ala sitä mukaa palata sinne omanikäisiin, ellei muutamia vuosia nuorimpiinkin. Itselleni lähinnä kuitenkin kolahtaa toisen ihmisen persoonallisuus eikä niinkään ulkonäkö. Oman ikäisen pojan kanssa ei varmaankaan tulisi erikoisemmin henkisiä juteltua, niin se suhde ehkä jäisi hieman tyhjäksi.
suku...kun ne puhuvat ajasta jolloin olivat nuoria...sinä olit just syntynyt...saattaa aiheuttaa kiusallisiakin tilanteita..ajattelen asiaa aina,koska mun isä oli nuori kun mut sai..jos alkaisin olla isäni ikäisten miesten kanssa...huhuhuh! Omituiselta varmaan tuntuisi istua isän ja poikaystävän kanssa kun he vertailisivat inttimuistojaan...samassa paikassa...samaan aikaan...
No ikäero vanhempiinikin on suurinpiirtein saman verran (eivät kovin nuorena minua saattaneet maailmaan), joten sinänsä tuo ei ole niin suuri ongelma. Vaikka tietysti sitten kaveripiirin kesken saattaa jotain juttuja olla ennen minun syntymääni. Mutta tarkoitukseni ei kuitenkaan ole viettää aikaani mieheni kaveripiirin kanssa. Vaikka mieheni kanssa yhteen sovimmekin, kavereiden kanssa keskustelunaiheet ovat varmasti ihan eri luokkaa. Mutta jossain vaiheessa nämä kaverit on varmasti pakko kohdata...
Onko sulla isäpula sitte vaui miks?
Mistä te ylipäätänsä puhutte...outoa mun mielestä jos mun tyttöni tois tommosen noin vanhan "poikaystävän"...
No en kyllä ole isää etsimässä. Poikaystävääkään ei ollut tarkoitus kyseisestä miehestä saada, mutta tunteet vaan alkoivat kasvaa yhtäkkiä.
Vanhempien mielessä on varmasti heti mies, joka käyttää vaan tyttöä hyväkseen. Ja eihän sitä voi koskaan tietää.
soimaan kun ikäeroa on 16 vuotta ja sinä olet vasta 18 v.
On aivan eri asia jos vaikka olisit päälle 30 ja sitten rakastuisit mieheen joka on sinua 16 vuotta vanhempi .
Kyllä minua epäilyttää suuresti mies joka seurustelee noin nuoren kanssa . Voi melkein pedofiiliksi ajatella .Ikäero on luonnoton .
Sinä et ole elämää nähnyt ja kokenut ja olette ihan eri " vuosidadalta ".
Jos mies olisi poikani olisin erittäin surullinen sillä se kertoisi hänen kypsymättömyydestään .
Oletko viettänyt miehen kanssa pidempiä jaksoja yhdessä . Kannattaa tutustua kunnolla ennenkun muuttaa yhteen .Eikö sinunkin kannattaisi asua jonkin aikaa yksin ensin .On nimitäin sivusta seurattu kuinka ne jotka ovat jättäneet villit nuoruusvuodet väliin alkavat sekoilla perheellisinä sitten myöhemmin .
Mieluusti olisin ihastunut johonkin ikäiseeni poikaan, mutta minkäs teet. En minä tarkoituksellisesti halunnut rakastua johonkin kolmekymppiseen mieheen. Pedofiiliksi kuitenkin on turha nimitellä. Sitä nimitystä käytetään ihan erilaisista miehistä. En ole mikään fyysisesti kehittymätön lapsi.
Ikäero ei varmastikaan olisi luonnoton, jos tosiaan olisin vanhempi. Ainakin parikymppinen. Pitempiä jaksoja ei vielä ole tullut vietettyä, vain noin kolme päivää yhdessä välimatkan vuoksi. Aion kyllä asua itsekseni vuoden tai pari. Sitten katsomme asiaa uudelleen, jos vietänkin suurimman osan ajastani mieheni kodissa, on parempi melkein asua saman katon alla. Onhan jo ruokaakin helpompi tehdä kahdelle ihmiselle kuin yhdelle.
Olen absolutisti, tupakkaa en polta enkä huumeita käytä. Siinä siis minun villeyteni. Bilettäminenkään ei ole koskaan kiinnostanut, edes yläasteikäisenä, joten en usko, että vanhempanakaan mitään suurta bilettämistä kaipaan. Itse lähinnä nauttisin seikkailumatkoista. Ehkä minut voi leimata tylsäksi, mutta ei se minua haittaa.
Sinä olet aikuinen ja vastuussa omista päätöksistäsi.
Minä olen varmaan monen mielestä jäävi tätä sanomaan koska itselläni on ikää 24 ja rakkaallani 43. Hän on hyvin lapsenomainen ja minä taas ikäistäni vanhempi, toisinaan raivostuttavan yksioikoinen. Hän rakastaa minun säätämistäni ja sättäämistäni, minä taas hänen rauhallista ja kilttiä luonnettaan. Olimme todella hyviä ystäviä ennen rakastumista. Asia eteni minun aloitteestani.
Meissä on hirveästi samaa ja toisaalta taas vastakohdat täydentävät toisiaan :D
Rakastan niin paljon kuin rakkaudesta ymmärrän.
(Ei ole elämäni ensimmäinen parisuhde)