Eli, 'hieman' paranneltu versio, saattaaolla virheitä..sävelsin siihen hieman omaa Celebistä ja Mewistä...
Umbreon istui hiljaa, ja tuijotti eteensä. Oven ja seinän välistä väkisin tunkevat pienet valonsäteet rikkoivat pimeyttä, joka vallitsi pienessä komerossa. Ne valonsäteet toivat pientä lohtua tuolle surulliselle varjojen lapselle.
Monille olisi varmasti outoa istua pienessä komerossa, mutta Umbreon oli jo tottunut siihen näiden parin viikon aikana, joina hän oli monta kertaa joutunut komeroon tehtyään jotain rangaistavaa, kuten kaatanut vahingossa kukkamaljakon.
Mutta ennen Umbreon ei joutunut komeroon kun oli tehnyt jotain 'pahaa'. Mutta kaikki oli muuttunut, kun Umbreonin omistaja Susan oli kuollut pari viikkoa sitten rakettiryhmän hyökkäyksessä Azaela Towniin, jossa Umbreon omistajineen asui. Yksi rakettiryhmäläisistä oli ampunut Susanin, kun tämä oli yrittänyt estää heidän pokémonienkaapaus operaatiota, joka saatiinkin poliisien tullessa paikalle loppumaan. Mutta susania ei voitu enää pelastaa.
Susanin viimeinen toive oli ollut, että hänen miehensä Kevin ja heidän tyttärensä Nancy pitäisivät huolta hänen ainoasta pokémonista, Umbreonista. Jos hän ei olisi tuota toivetta esittänyt, olisi Umbreon varmasti jätetty heitteille. Ja se olisi parempi kuin elää sellaisten ihmisten kanssa, jotka vihaavat sinua. Jotka vihaavat, ja purkavat vihaa potkimalla ja lyömällä. Tosin Umbreon oli varma, että hän muistutti Keviniä ja Nancya Susanista, ja siksi purkivat kaipuutaan häneen.
Yhtäkkiä komeron ovi avautui. Musta hiuksinen, ilkeän näköinen tyttö avasi oven. Nancy. Umbreon ryntäsi pois komerosta ja pois Nancyn lähettyviltä, ettei vain joutuisi takaisin komeroon. Umbreon juoksi olohuoneen ikkunan eteen, ja tuijotti ulos. Nancy hymähti katsoen Umbreoniin, ja meni sitten nukkumaan.
Sinä yönä tuuli normaalia kovempaa. Umbreonin kaipaava katse oli suuntautunut Ilex forestiin. Tämän kahden viikon aikana Umbreon oli päässyt vain pieniksi hetkiksi ulos, ja silloinkin vai aidatulle pihalle. Muistot koskivat Umbreoniin. Hän muisteli kaikkia kertoja, kun hän oli tehnyt pitkiä vaelluksia Ilex forestiin ja muuallkein Susanin kanssa. Hän ja Susan olivat varmasti yhdet harvoista, jotka pystyivät liikkumaan Ilex forestin lähes joka sopukassa eksymättä. Vain kaikkein läntisimmät alueet olivat Umbreonille tuntemattomat.
Umbreon suuntasi katseensa portiin, joka oli auennut ja hakkasi kovaäänisesti tuulen mukana. Samassa Umbreon tajusi. Hänen tilaisuutensa karata. Ulko-oven Umbreon osasi avata melko hiljaa. Hän hiipi ovelle, ja sai sen auki niin, että syntyvä ääni oli vain heikko narahdus, joka ei herättänyt ketään. umbreon juoksi portista ulos Ilex Forestin reunalle. Hän haisteli raikasta ulkoilmaa, eikä vieläkään oikein käsittänyt, että oli vapaa. Umbreon ajatteli lähteä vaeltelemaan Ilex forestiin, kunnes yhtäkkiä näki vihertävän valon metsästä päin tulevan kohti Umbreonia.
Kun Umbreon tajusi, mikä se valo oli, ei hän ollut uskoa silmiään. Hänen edessään leijaili Celebi, metsien uskollinen suojelija. "Oletko se todella sinä!?" Umbreon huudahti epäuskoisena. "Olen. Etkö sitten uskonut, että olen olemassa?" Celebi vastasi rauhallisella äänellä, jossa oli melodinen sointi. "Olen aina uskonut sinuun, mutta en ikinä kuvitellut tapaavaani sinua!" Umbreon kertoi nopeasti. "Näen, että puhut totta. Niin harvat uskovat tätä nykyä, että olen todellinen." Celebi huokaisi surullisena. "Mutta, koska sinä uskot, tahdon opastaa sinua." Celebi jatkoi. "Opastaa? missä asiassa?" Umbreon ihmetteli. "On tapahtumassa suuri muutos." Celebi aloitti.
"Muutos? Missä asiassa?" Umbreon kysyi. "En tiedä asiasta enempää. Mutta, eräällä saarella kokoontuu joukko pokémoneja, joissa jokaisessa on jotain ainutlaatuista, ja erikoista. Sieltä löydät varmasti vastauksia kysymyksiisi." Celebi jatkoi rauhalliseen äänensvyyn, joka alkoi melkein unettaa Umbreonia. "Mikä saari? Missä?" Umbreon kyseli. "Mene Cherrygrove cityn rannalle, ja katso horisonttiin. Siellä näät kaukaisen saaren. Sinne sinun on päästävä." Celebi vastasi. "Mutta miten? Kerro lisää!" Umbreon tivasi. "Kaikki selviää aikanaan. Mutta, ennenkuin lähdet, tahdon antaa sinulle pienen lahjan." Celebi sanoi salaperäisesti.
Yhtäkkiä aluetta Umbreonin silmien välissä alkoi kuumottaa. Hän tunsi, että siihen kohtaan piirtyi jonkinlainen kuvio. "Tuo on minun symbolini. Valaiskoot se silmiäsi pimeässä.. Ja tämä.." Celebi kertoi, ja Umbreon tunsi saman kuumottavan tunteen sydämensä kohdalla. "Ja tämä on Mewin symboli. Antakoot rauhan sydämellesi kun se sykkii rauhattomana." Umbreon vilkaisi kohtaa, ja näki siinä ihoon piirtyneen, hopeisen sydämen, joka hohti himmeästi. "Ja vielä tämä, se tuokoon mielellesi rauhan rauhattomina tunteina elämäsi aikana. Ja tuo merkki, se on sinun oma merkkisi." Celebi lausui juhlallisesti, ja Umbreon tunsi oudon tunteen korviensa takana. "Kiitos. En tiedä, mitä muuta voisin sanoa. Mielessäni olisi kyllä tuhat kysymystä, mutta et varmaan ehtisi vastata niihin." Umbreon sopersi. "löydät vastaukset aikanaan. Luota minuun." Celebi vastasi lempeästi. "Minä luotan. Umbreon kuiskasi.
"Mutta nyt, mene, ja yritä olla Cherrygrove cityssä ennen auringonnousua, ja muista, että sinun täytyy olla saarella ennen kuin aamuauringon luoma silta meren yllä on hävinnyt. Katso horisonttiin, ja usko!" Celebi käski. "Minä uskon" Umbreon vahvisti. "Hyvästi, Celebi. En voi kylliksi kiittää!" Umbreon huikkasi ja kääntyi kohti Cherrygrove cityä vievää tietä kohti. "Hyvästi, Umbreon. Ehkä vielä tapaamme. minä luotan sinuun kaikesta sydämestäsi!" Celebi huokaisi, ja katosi metsään.
Umbreon ei pysähtynyt koko matkan aikana kertaakaan. Jokin antoi hänelle voimaa jaksaa. Hengästyneenä Umbreon pysähtyi Cherrygrove cityn rannalle, ja näki aikaisen kesäauringon jo nousevan horisontissa ja ptkä auringonsilta tavoitti Umbreonin. Valo häikäisi, mutta Umbreon ei välittänyt, auringon valo tuntui ihanalta, ihanemmalta kuin koskaan. Samassa Umbreon muisti Celebin sanat. Hän katsoi horisonttiin, ja näki tosiaan saaren. Saari oli parin kilometrin päässä Cherrygrove cityn rannasta. "Miten muka pääsen tuonne!?" Umbreon mietti, ja hänen päässän soi Celebin sanat: "mene, ja yritä olla Cherrygrove cityssä ennen auringonnousua, ja muista, että sinun täytyy olla saarella ennen kuin aamuauringon luoma silta meren yllä on hävinnyt. Ja muista, katso horisonttiin, ja usko!" Ja kaikki oli yhtäkkiä päivän selvää Umbreonille: "Tietenkin! Vastaus on auringonsillassa!" Umbreon tajusi. umbreon kosketti tassullaan vedessä häilyvää, kultaista auringon säteen haijastumaa, mutta mitään ei tapahtunut. Ihmetellen Umbreon katsoi saarta, joka oli juuri auringon kohdalla, ja auringonsilta vei suoraan saarelle. "Minä uskon. uskon kaikesta sydämestäni!" Umbreon kuiskasi, ja kosketti veden pintaa uudelleen tassullaan. Tällä kertaa se kannatteli Umbreonia, ja varmoin askelin hän alkoi kävellä kohti saarta.
Puolessa välissä matkaa vesi alkoi tuntua pehmeämmältä ja upottavammalta. uringonsilta alkoi kadota veden päältä, ja Celebn sanat tulivat taas Umbreonin mieleen: "ja muista, että sinun täytyy olla saarella ennen kuin aamuauringon luoma silta meren yllä on hävinnyt." "Niin tietenkin! jos silta häviää, ei vesi enää kannattele minua! Parasta pitää kiirettä!" Umbreon huudahti, ja pisti juoksuksi.
Mitä lähemmäs saarta Umbreon tuli, sitä vaikeampaa liikkuminen oli, kunnes lopulta se ei enää kannatellut, ja Umbreonin täytyi uida. Mutta hänen onnekseen saari ei ollut enää kaukana, ja hän pääsi kuin pääskin rantaan.
Umbreon nukahti rannalle auringonsäteiden tanssiessa hänen hiljalleen kuivuvassa turkissa ja lempeän tuulen puhaltaessa hänen kasvoilleen.
Noin, ehkä hieman parempi kuin edellinen... Minä, ikuinen Celebi-lover, en voinut olla laittamatta Celebiä tarinaan ukaan... ^0^
Tuli aikas pitkä, yrittäkää kestää..kappalejako on hieman peestä...
Umbreon istui hiljaa, ja tuijotti eteensä. Oven ja seinän välistä väkisin tunkevat pienet valonsäteet rikkoivat pimeyttä, joka vallitsi pienessä komerossa. Ne valonsäteet toivat pientä lohtua tuolle surulliselle varjojen lapselle.
Monille olisi varmasti outoa istua pienessä komerossa, mutta Umbreon oli jo tottunut siihen näiden parin viikon aikana, joina hän oli monta kertaa joutunut komeroon tehtyään jotain rangaistavaa, kuten kaatanut vahingossa kukkamaljakon.
Mutta ennen Umbreon ei joutunut komeroon kun oli tehnyt jotain 'pahaa'. Mutta kaikki oli muuttunut, kun Umbreonin omistaja Susan oli kuollut pari viikkoa sitten rakettiryhmän hyökkäyksessä Azaela Towniin, jossa Umbreon omistajineen asui. Yksi rakettiryhmäläisistä oli ampunut Susanin, kun tämä oli yrittänyt estää heidän pokémonienkaapaus operaatiota, joka saatiinkin poliisien tullessa paikalle loppumaan. Mutta susania ei voitu enää pelastaa.
Susanin viimeinen toive oli ollut, että hänen miehensä Kevin ja heidän tyttärensä Nancy pitäisivät huolta hänen ainoasta pokémonista, Umbreonista. Jos hän ei olisi tuota toivetta esittänyt, olisi Umbreon varmasti jätetty heitteille. Ja se olisi parempi kuin elää sellaisten ihmisten kanssa, jotka vihaavat sinua. Jotka vihaavat, ja purkavat vihaa potkimalla ja lyömällä. Tosin Umbreon oli varma, että hän muistutti Keviniä ja Nancya Susanista, ja siksi purkivat kaipuutaan häneen.
Yhtäkkiä komeron ovi avautui. Musta hiuksinen, ilkeän näköinen tyttö avasi oven. Nancy. Umbreon ryntäsi pois komerosta ja pois Nancyn lähettyviltä, ettei vain joutuisi takaisin komeroon. Umbreon juoksi olohuoneen ikkunan eteen, ja tuijotti ulos. Nancy hymähti katsoen Umbreoniin, ja meni sitten nukkumaan.
Sinä yönä tuuli normaalia kovempaa. Umbreonin kaipaava katse oli suuntautunut Ilex forestiin. Tämän kahden viikon aikana Umbreon oli päässyt vain pieniksi hetkiksi ulos, ja silloinkin vai aidatulle pihalle. Muistot koskivat Umbreoniin. Hän muisteli kaikkia kertoja, kun hän oli tehnyt pitkiä vaelluksia Ilex forestiin ja muuallkein Susanin kanssa. Hän ja Susan olivat varmasti yhdet harvoista, jotka pystyivät liikkumaan Ilex forestin lähes joka sopukassa eksymättä. Vain kaikkein läntisimmät alueet olivat Umbreonille tuntemattomat.
Umbreon suuntasi katseensa portiin, joka oli auennut ja hakkasi kovaäänisesti tuulen mukana. Samassa Umbreon tajusi. Hänen tilaisuutensa karata. Ulko-oven Umbreon osasi avata melko hiljaa. Hän hiipi ovelle, ja sai sen auki niin, että syntyvä ääni oli vain heikko narahdus, joka ei herättänyt ketään. umbreon juoksi portista ulos Ilex Forestin reunalle. Hän haisteli raikasta ulkoilmaa, eikä vieläkään oikein käsittänyt, että oli vapaa. Umbreon ajatteli lähteä vaeltelemaan Ilex forestiin, kunnes yhtäkkiä näki vihertävän valon metsästä päin tulevan kohti Umbreonia.
Kun Umbreon tajusi, mikä se valo oli, ei hän ollut uskoa silmiään. Hänen edessään leijaili Celebi, metsien uskollinen suojelija. "Oletko se todella sinä!?" Umbreon huudahti epäuskoisena. "Olen. Etkö sitten uskonut, että olen olemassa?" Celebi vastasi rauhallisella äänellä, jossa oli melodinen sointi. "Olen aina uskonut sinuun, mutta en ikinä kuvitellut tapaavaani sinua!" Umbreon kertoi nopeasti. "Näen, että puhut totta. Niin harvat uskovat tätä nykyä, että olen todellinen." Celebi huokaisi surullisena. "Mutta, koska sinä uskot, tahdon opastaa sinua." Celebi jatkoi. "Opastaa? missä asiassa?" Umbreon ihmetteli. "On tapahtumassa suuri muutos." Celebi aloitti.
"Muutos? Missä asiassa?" Umbreon kysyi. "En tiedä asiasta enempää. Mutta, eräällä saarella kokoontuu joukko pokémoneja, joissa jokaisessa on jotain ainutlaatuista, ja erikoista. Sieltä löydät varmasti vastauksia kysymyksiisi." Celebi jatkoi rauhalliseen äänensvyyn, joka alkoi melkein unettaa Umbreonia. "Mikä saari? Missä?" Umbreon kyseli. "Mene Cherrygrove cityn rannalle, ja katso horisonttiin. Siellä näät kaukaisen saaren. Sinne sinun on päästävä." Celebi vastasi. "Mutta miten? Kerro lisää!" Umbreon tivasi. "Kaikki selviää aikanaan. Mutta, ennenkuin lähdet, tahdon antaa sinulle pienen lahjan." Celebi sanoi salaperäisesti.
Yhtäkkiä aluetta Umbreonin silmien välissä alkoi kuumottaa. Hän tunsi, että siihen kohtaan piirtyi jonkinlainen kuvio. "Tuo on minun symbolini. Valaiskoot se silmiäsi pimeässä.. Ja tämä.." Celebi kertoi, ja Umbreon tunsi saman kuumottavan tunteen sydämensä kohdalla. "Ja tämä on Mewin symboli. Antakoot rauhan sydämellesi kun se sykkii rauhattomana." Umbreon vilkaisi kohtaa, ja näki siinä ihoon piirtyneen, hopeisen sydämen, joka hohti himmeästi. "Ja vielä tämä, se tuokoon mielellesi rauhan rauhattomina tunteina elämäsi aikana. Ja tuo merkki, se on sinun oma merkkisi." Celebi lausui juhlallisesti, ja Umbreon tunsi oudon tunteen korviensa takana. "Kiitos. En tiedä, mitä muuta voisin sanoa. Mielessäni olisi kyllä tuhat kysymystä, mutta et varmaan ehtisi vastata niihin." Umbreon sopersi. "löydät vastaukset aikanaan. Luota minuun." Celebi vastasi lempeästi. "Minä luotan. Umbreon kuiskasi.
"Mutta nyt, mene, ja yritä olla Cherrygrove cityssä ennen auringonnousua, ja muista, että sinun täytyy olla saarella ennen kuin aamuauringon luoma silta meren yllä on hävinnyt. Katso horisonttiin, ja usko!" Celebi käski. "Minä uskon" Umbreon vahvisti. "Hyvästi, Celebi. En voi kylliksi kiittää!" Umbreon huikkasi ja kääntyi kohti Cherrygrove cityä vievää tietä kohti. "Hyvästi, Umbreon. Ehkä vielä tapaamme. minä luotan sinuun kaikesta sydämestäsi!" Celebi huokaisi, ja katosi metsään.
Umbreon ei pysähtynyt koko matkan aikana kertaakaan. Jokin antoi hänelle voimaa jaksaa. Hengästyneenä Umbreon pysähtyi Cherrygrove cityn rannalle, ja näki aikaisen kesäauringon jo nousevan horisontissa ja ptkä auringonsilta tavoitti Umbreonin. Valo häikäisi, mutta Umbreon ei välittänyt, auringon valo tuntui ihanalta, ihanemmalta kuin koskaan. Samassa Umbreon muisti Celebin sanat. Hän katsoi horisonttiin, ja näki tosiaan saaren. Saari oli parin kilometrin päässä Cherrygrove cityn rannasta. "Miten muka pääsen tuonne!?" Umbreon mietti, ja hänen päässän soi Celebin sanat: "mene, ja yritä olla Cherrygrove cityssä ennen auringonnousua, ja muista, että sinun täytyy olla saarella ennen kuin aamuauringon luoma silta meren yllä on hävinnyt. Ja muista, katso horisonttiin, ja usko!" Ja kaikki oli yhtäkkiä päivän selvää Umbreonille: "Tietenkin! Vastaus on auringonsillassa!" Umbreon tajusi. umbreon kosketti tassullaan vedessä häilyvää, kultaista auringon säteen haijastumaa, mutta mitään ei tapahtunut. Ihmetellen Umbreon katsoi saarta, joka oli juuri auringon kohdalla, ja auringonsilta vei suoraan saarelle. "Minä uskon. uskon kaikesta sydämestäni!" Umbreon kuiskasi, ja kosketti veden pintaa uudelleen tassullaan. Tällä kertaa se kannatteli Umbreonia, ja varmoin askelin hän alkoi kävellä kohti saarta.
Puolessa välissä matkaa vesi alkoi tuntua pehmeämmältä ja upottavammalta. uringonsilta alkoi kadota veden päältä, ja Celebn sanat tulivat taas Umbreonin mieleen: "ja muista, että sinun täytyy olla saarella ennen kuin aamuauringon luoma silta meren yllä on hävinnyt." "Niin tietenkin! jos silta häviää, ei vesi enää kannattele minua! Parasta pitää kiirettä!" Umbreon huudahti, ja pisti juoksuksi.
Mitä lähemmäs saarta Umbreon tuli, sitä vaikeampaa liikkuminen oli, kunnes lopulta se ei enää kannatellut, ja Umbreonin täytyi uida. Mutta hänen onnekseen saari ei ollut enää kaukana, ja hän pääsi kuin pääskin rantaan.
Umbreon nukahti rannalle auringonsäteiden tanssiessa hänen hiljalleen kuivuvassa turkissa ja lempeän tuulen puhaltaessa hänen kasvoilleen.
Noin, ehkä hieman parempi kuin edellinen... Minä, ikuinen Celebi-lover, en voinut olla laittamatta Celebiä tarinaan ukaan... ^0^
Tuli aikas pitkä, yrittäkää kestää..kappalejako on hieman peestä...
Vastaukset 2
Vanhimmat
hyvä! Ehkä Umpin ja Gelen puheet menívät vähän syssyyn, mutta muuten oikein hyvä. Koska kirjotat kirjan??
kirjan? Heh, itseasiassa mä kirjottelen sellasta tarinaa, joka tulee oleen aika pitkä..tuskin kuumiskaan kirjaksi ikinä tulee... :D