Olemme 28v. aviopari ja oltu tämän vuoden alusta Pelan adoptioneuvonnassa.(Meillä on biologinen syy lapsettomuuteemme ja siirryimme "hoitojen ohi" suoraan adoption puolelle.) Nyt meidän pitäis pikkuhiljaa alkaa päättämään mitä halutaan, jotta neuvontaa voidaan viedä oikeaan suuntaan. Jotenkin kuitenkin tuntuu että ollaan ihan pihalla, ettei olla saatu tarpeeksi fakta tietoa kaikista vaihtoehdoista. Meillä on ihan mukava se sossutäti, mutta me ei saada siltä selkeitä vastauksia kysymyksiimme.
Sijaislapsia tuntuu olevan vailla vanhempia, mutta se on jäänyt kokonaisuutena jotenkin meille hämäräksi touhuksi. Olisiko meillä sijaisvanhempina pelkästään velvollisuuksia,vai onko jotain oikeuksiakin? Sijaislapsesta luopumisen uhka tuntuu ahdistavalta kun ei ole yhtään omaa lasta. Toisaalta sijaisvanhemmuus ei kai pois sulje ulkomaan adoptiota, kuten kotimaan adoption kohdalla käy?
Onko myös "väärin/itsekästä" yleensäkin toivoa tervettä pientä lasta? Minulle naisena kai se sylivauva vaihe olisi tärkeämpi kun sitä ei ole saanut koskaan kokea, ja kun työkseen hoitaa sairaita ihmisiä niin tuntuu että kovin erityistarpeinen lapsi voisi olla kotona ylivoimainen koitos minun voimavaroille. Vaikka mistä sitä tietää kun ei ole kokemusta.
Voisiko joku antaa meille uusia näkökulmia tai omia kokemuksia tähän tilanteeseen? Ottaisimme niin kiitollisena vastaan ajatuksia selkeyttäviä kannanottoja. Onko muuten jollakin tietoa vaikuttiko ne Aasian luonnonkatastrofit oikeasti adoptiolasten määrään niillä alueilla? Kiitos kun luit, toivottavasti joku osaa myös auttaa meitä.
Sijaislapsia tuntuu olevan vailla vanhempia, mutta se on jäänyt kokonaisuutena jotenkin meille hämäräksi touhuksi. Olisiko meillä sijaisvanhempina pelkästään velvollisuuksia,vai onko jotain oikeuksiakin? Sijaislapsesta luopumisen uhka tuntuu ahdistavalta kun ei ole yhtään omaa lasta. Toisaalta sijaisvanhemmuus ei kai pois sulje ulkomaan adoptiota, kuten kotimaan adoption kohdalla käy?
Onko myös "väärin/itsekästä" yleensäkin toivoa tervettä pientä lasta? Minulle naisena kai se sylivauva vaihe olisi tärkeämpi kun sitä ei ole saanut koskaan kokea, ja kun työkseen hoitaa sairaita ihmisiä niin tuntuu että kovin erityistarpeinen lapsi voisi olla kotona ylivoimainen koitos minun voimavaroille. Vaikka mistä sitä tietää kun ei ole kokemusta.
Voisiko joku antaa meille uusia näkökulmia tai omia kokemuksia tähän tilanteeseen? Ottaisimme niin kiitollisena vastaan ajatuksia selkeyttäviä kannanottoja. Onko muuten jollakin tietoa vaikuttiko ne Aasian luonnonkatastrofit oikeasti adoptiolasten määrään niillä alueilla? Kiitos kun luit, toivottavasti joku osaa myös auttaa meitä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sama teksti vaikka verkkiksen adoptiokeskusteluun (tai johonkin muuhun vastaavaan rekisteröintä vaativaan keskusteluun). Siellä on adoptiovanhempia liikkeellä, toisin kuin tällä palstalla. Ihan vaan sillä, että saisit asiallista kommentointia ja faktatietoa. Täällä saa vaan mielipiteitä ja valitettavan usein sellaisilta ihmisiltä, joilla ei ole hajuakaan adoptiosta.
http://www.verkkoklinikka.fi/keskustelut/&c=1743621&f=4622223
Sijaisvanhemmuudesta kannattaa kysyä sijaisvanhemmat keskustelusta, tälläkin palstalla tuntuu sillä sekstorilla olevan sijarita mukana keskustelussa ja ihan asiallistakin kommentointia.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000041&subcat=1038
Kokeilen noita muitakin sivuja...
Adoptioneuvonta koskee adoptiota, teidän tulee valita kotimaan ja kansainvälisen adoption välillä. Tämä kuulostaa ehkä tylsältä, mutta te olette vielä nuoria ja ehditte esim. kotimaan adoption jälkeen miettiä kansainvälistä adoptiota perheen kasvattamisen yhtenä mahdollisuutena. Kysykää sossultanne tämän hetken odotusajoista kotimaan adoptiossa; voinet soittaa tai laittaa sähköpostia.
Terveen lapsen odottaminen ei mitenkään ole itsekästä (joku varmasti on toista mieltä) sillä mitäpä muutakaan esim. raskaana oleva pariskunta toivoisi kuin tervettä lasta? Minusta kuulosti jo jonkinlaiselta "valinnalta" kun olet miettinyt mihin olet valmis. Jos tuntuu ettei teillä ole resursseja/halua ottaa erityistarpeista lasta (esim. sairaus) kannattaa tässä päätöksessä pysyä. Ei ole lapsen etu tulla sijoitetuksi perheeseen, jossa on toivottu jotakin "muuta". Lapseen liittyvät toiveet ovat yksi adoptioneuvonnassa käsiteltävistä aiheista. Sitten aikanaan.
Sijaisvanhemmuudesta saatte tietoa esim. oman kunnan sossuilta.
Onnea matkaan!
t: kotimaasta olevan lapsen adoptioäiti
Voisitko Adoptioäiti laittaa sähköpostiosoitteesi? Olisi kysyttävää.