Minulla on puoli vuotias (erittäin voimakastahtoinen) uroskoira joka murisee ja yrittää käydä lujasti kiinni kun sitä nostetaan syliin. Koira on nätisti vain silloin kun itse tekee aloitteen ja haluaa syliin. Olen yrittänyt tehdä syliin nostamisen sille mukavaksi tarjoamalla hyvän käytöksen jälkeen namin ja aluksi tämä toimikin...pari päivää. Syliin nostaminen alkaa olla meille molemmille melko ikävä tapahtuma ainaisen tappelemisen takia. Syliin päästyään pentu rauhoittuu eikä jatka ärisemistä. Millä tällainen uhoaminen saadaan karsittua? Keinot alkavat olla vähissä ja vinkit olisivat enemmän kuin tervetulleita. Olen pitänyt oman pääni ja nostanut koiran aina antamatta periksi sen ärinöille ja hyökkäyksille...silti se vaan sinnikkäästi jatkaa toimiaan.
Koira ärisee syliin nostettaessa
M-E
1211073
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hyvin dominoiva koira saattaa kokea erittäin epämiellyttäväksi päälle kumartumisen, fyysisen "kiinnikäymisen" ja kontrolloinnin, miltä syliinnostaminen saattaa siitä tuntua. Älä missään nimessä nosta pentua kainaloiden alta kasvojesi eteen, sellainen tuijottelutilanne ilman poispääsyvaihtoehtoa on liian kova paikka dominoivalle pojalle.
Noinkin vahvatahtoisen kaverin kanssa kannattaa tosiaan pitää pää kylmänä ja olla antamatta periksi, mutta myös hakea vaihtoehtoisia taktiikoita, jotta luottamus säilyy molemmin puolin.
Syliinnostamisen voi opettaa, kuten minkä tahansa muunkin liikkeen, pikkuhiljaa. Säästä nykyinen nostotapa pakkotilanteisiin, joissa toimit kuten tähänkin asti ilman vihjesanaa, peräänantamattomasti ja varmasti. Pennun on totuttava myös tähän, mutta sen ei tarvitse olla ainoa tapa.
Ota harjoitteluun uusi tapa nostaa pentua, vältä niskaan ja selkään koskemista ja päälle kumartumista, nosta vaikka toiselta puolelta kylkeä niin koira erottaa milloin kyseessä on kiva harjoitus. Aloita pelkästään sanomalla vihjesana (joku, mitä et ole vielä käyttänyt tilanteessa) ja anna nami. Toista, kunnes koira odottaa namiaan heti kuullessaan sanan. Seuraavaksi sano sana, vie käsi koiran rinnan alle koskematta siihen ja anna nami - toista taas kärsivällisesti riittävän monta kertaa. Seuraavaksi voit sanan yhteydessä koskea pentuun ja palkata jälleen, sitten jo hiukan nostaa etujalkoja lattiasta jne. Voit myös opettaa pennun tulemaan itse takakautta kainaloon istuessasi lattialla, mistä on pieni matka käsivarren varaan ja ylös lattiasta, tai ketterän kaverin kanssa jopa opettaa sen hyppäämään syliin.
Toki tällainen vaatii aikaa ja hermoja, mutta hyvin vahvan pennun kanssa se maksaa itsensä takaisin luottamuksena ja mukavampana yhdessäolona.
mutta, et kertonut koirasi kokoa.. suurilla koirilla voi nostaminen sattua kipeeä (kuten meillä) kasvukipujen takia.. joten ennen kuin alat kouluttaa nostamista, varmista ettei koiraasi satu..
vaikka lakkaisikin murisemasta on silti inhottavaa tulla nostetuksi jos joka paikkaan sattuu.. ja jos koirasi on kipeä, kannattaa nostelu jättää luonnollisesti vain sellaisiin tilanteisiin missä se on pakollista..
on kooltaan melkoisen pieni. Nyt painoa alkaa olla 8 kiloa ja aikuispainoksi odotetaan 12 kiloa. En usko että meidän tapauksessa kyse on kivuista vaan enemmänkin koiran halusta kulkea omia polkujaan ja tehdä asiat niin kuin se itse on päättänyt. On erittäin voimakastahtoinen ja kotoisin isosta pentueesta jossa on pitänyt puolustaa esim omaa ruokaansa. Ruuan kanssa ollaan päästy yhteisymmärrykseen eikä rähinöitä enää sen kanssa onneksi tule, kun koira on huomannut että saa syödä rauhassa vaikka lähistöllä liikkuisinkin.
pitää vaa määrätietoisesti kieltää murina ja ärinä. voi auttaa ku ärähät takas et loppuu tuo murina..
...on pistänyt todella miettimään. Ei se ainakaan kipuaan ilmaise mitenkään, mutta onhan se siitä huolimatta mahdollista. En tullut edes ajatelleeksi tätä vaihtoehtoa. Kiitos vinkistä! Yritän löytää lisää vaihtoehtoisia tapoja, jotka voisivat sopia tilanteeseen paremmin.
Ensinnäkin ota sitä koiraa nyt syliin niin vähän kuin mahdollista, miksi sitä pitää muuten ottaa koko ajan syliin. Koska se selkeästi uhoaa siinä tilanteessa niin vältä tuota ja yritä muilla keinon vahvistaa sitä että sinä saat tehdä mitä haluat. Esim. et saa ottaa koiraa syliin silloin kun se itse sitä kerjää. Silloin se saa juuri oman tahtonsa läpi. Lue juttuja johtajuudesta. Joku hauska yhteinen puuha voisi auttaa, temppujen opetus, koira saa purkaa energiaansa etsimällä iltaruuan ympäri asuntoa jne.
Ja kun otat sen koiran syliin, voisin kuvitella että jotkut rappuset tms ovat sellaisia tilanteita että se on otettava, otat sen määrätietoisesti ja varmasti. Jos se purnaa vastaan, tiukka ärähtävä EI ja se siitä. Sitten vain odotetaan että se rauhoittuu ennen kuin pääsee alas. Ei palkkaa tässä vaiheessa, minun mielestäni. Koiran on vain tiettyjä juttuja siedettävä ja palkkauksessa tälläisessä tilanteessa on se ongelma että et voi tietää mitä se koira oikeasti ajattelee. Jos se juuri suunnitteleekin ärähdystä, olet palkannut sitä juuri siitä mitä haluat välttää.
...onkin juuri niitä joista nämä rähinät syntyy. Meillä on rapussa todella liukkaat portaat ja koirani ei pääse niitä itse ylös. Kieltäminen ei tunnu riittävän kun nämä ärinät ja murinat purkautuu lopulta siten että koira yrittää todella ärhäkästi napata kädestä kiinni. Olemmekin harrastaneet kaikenlaisia temppuja ja "aivoleikkejä" mitkä ovat olleet todella mielekästä puuhaa molemmille :) Silti tuntuu että rähinät on hänen mielestään rähistävä.
Kun rähinä syntyy ja otan koiran sen mielipiteistä huolimatta syliin, se raihoittuu samantien eikä enää purnaa vastaan...ongelma tuntuu olevan juuri nostamisvaiheessa. Olen nyt ensimmäisistä vinkeistä lähtien yrittänyt olla kumartumatta koiran päälle nostettaessa ja odottanut että se on valmistautunut siihen että se tullaan nostamaan...nämä tilanteet ovatkin sujuneet melko hyvin varsinkin jos olen ollut polvillani koiran tasolla ennen nostoa ja odottanut että koira ottaa ensimmäisenä kontaktia. Siitä huolimatta olisi hyvä löytää keino jolla tuon äkäilyn saisi kuriin, tilanteessa kuin tilanteessa. Pahin pelko on että se laajentuu myös muille osa-alueille ja koiralla menee kuppi nurin vaikkapa leikkiessä.
Olen tutustunut kirjallisuuteen eri aiheista mutta tavanomaiset keinot eivät tunnu tepsivän meidän ärhentelijään.
koiraa? meijä koiraa voi nostaa vaan kaappaamalla syliin.. eli toinen käsi perseen alle ja toinen rinnan alle niin että kaikki 4jalkaa ovat käsien sisäpuolella,, rinnan (etutassujen välistä) ei voi pitää kiinni ku sillo ärisee..
...nostan koiran niin että toinen käsi on takapuolen alla ja toinen etutassujen välissä rinnan alla. Välillä toimii paremmin se että otan rinnan alta kiinni etukautta, koiran kuonon alapuolelta. Silloin nostaminen ei tule yllätyksenä ja välillä se sallii tämän paremmin. Kyykistyminen koiran viereen on myös auttanut useimmiten. Omituista tässä on kun ärinät tulevat yleensä vain silloin kun nostaminen on oikeasti tarpeellista. Sen saa kyllä ottaa sisällä syliin koska tahansa vaikka kesken leikin eikä se sitä pistä pahakseen, tykkää vaan. Ongelmat tuntuvat lähinnä olevan ulkona tai rapussa kun ollaan menossa ulos.
Olipa mielenkiintoinen aihe ja viestiketju, sillä meillä on kohta 3kk ikäinen uros-pentu joka tekee täsmälleen samaa välillä myös siliteltäessä. Ei siis ikäänkuin siedä kosketusta.
Välillä hakee johtajanomaisesti huomiota ja rapsutuksia syliin tunkemalla väkisin, mutta meidän pois lähdettäessä aloittaa murisemisen / komentamisen haukkumalla. Olemme lukeneet johtajuudesta ja pienillä teoilla näyttäneet pennullemme kuka talossa määrää. Mutta kuten kasvattajakin sanoi tästä pennusta, että vaikein ja haastavin erospentu pitkään aikaan joka on hänenkään eteensä sattunut.
Ennenkuin tilanne pääsee "liian pahaksi" ja ennekuin koirasta kasvaa rodunsa mukaisesti iso koira, niin millä tavoin voimme korjata ja yrittää opettaa pentuamme sietämään koskettamista ja tarvittaessa nostelua?
Tähän mennessä olemme kokeilleet välinpitämättä jättämisen, komentamisen, hyvän käytöksen palkitsemisen kun murina ja ärinä loppuvat, mutta tehokkaimmaksi olemme havainneet niskasta kiinni tarttumisen. Tämä ei kuitenkaan tunnu hyvältä, eikä varmasti koiran kasvettua "kanna enää heinää", eli ei pidemmän päälle hyvä keino.
Hakuteillä taidetaan olla... Neuvoja kiitos, ei "rankaisuja"!
että koira ei luota teihin(?)
ja että teidän kannattaisi vahvistaa luottamusta enemmän eikä johtajuutta.. meidän uroksella (erittäin dominoiva ja kovapäinen) tuo johtajuusjuttu ei oikee toiminu, joten alakoin koiralle vaa oikeudenmukaiseksi "äitiksi"..
meillä toimi kans tuo niskasta tarraaminen ja kielto. mutta sitä kannattaa tehä vaa ns.ääritilanteessa. eli mahollisimman moneen juttuun kokeilla vähän lepposampia komennuksia.. kieltoa, arestia, ärähtämistä..
...en usko että kyse on luottamuksesta. Koira antaa minun tehdä itselleen kaikki tarpeelliset hoitotoimenpiteet mukisematta eikä epäröi. Jos kyse olisi luottamuksen puutteesta niin miten sitä tällaisessa tilanteessa lähtisit vahvistamaan? Saatan olla väärässäkin ja luottamuksen vahvistaminen ei koskaan varmasti ainakaan huono asia ole...oli sitten kyse siitä tai ei. Jos sitä parantamalla yhteiselo helpottuu niin ihan takuulla olen valmis yrittämään.
Nyt kun olen yhdistänyt tuon rähjäämisen ulkona käymiseen, niin jotenkin tuntuu että hauva vaan haluaisi haistella nurkkia ja pyydystellä roskia pihalla. Ehkä sisälle tuleminen on vaan sen mielestä jotenkin tylsää ja omapäisenä tapauksena se yrittää tässäkin laittaa vastaan, jos vaikka saisi tahtonsa läpi.