ei voi olla totta

Ei voi olla totta, että taas annoin rukkaset. Mies oli kiva kunnollinen ja rehti. Vaan ei kolahtanu mulle. Se kemia puuttus vissiin.
Ihmettelen vaan , enkös mä sitten uskalla rakastua. ? Onkohan pettymykset kuitenkin jättäneet jälkensä. Vaikka luurankoja ei kaapissa pitäs ollakkaan?
Onhan tässä elettyä elämää takana jo kohta likipitäen 50. Luulisi sitä ihmisen kehittyvän, että osaisi valita mieleisensä mutta eihh..
Silti ihastun vääränlaisiin tyyppeihin, vaiko pitäiskö odottaa sitä kohtaloa?
Onko kellään samanlaisia kokemuksia?
3868
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Olen saanut rukkaset sen vuoksi kun nainen ei pystynyt rakastumaan eron jälkeen, se sattuu vaikka kuinka olisi mies.

Äänestä

Joo, mä tiedän mistä sä puhut. Ne kemiat on aika paljon liioiteltuja asioita, joista puhutaan aina silloin kun ei oikein tiedetä mikä mättää.. Mulle on periaatteessa käynyt ihan samalla tavalla. Sä tapaat ihmisen joka on ihan ok..ehkä liikaakin. Ja sit sä alat miettiin mistä syystä tää homma ei toimi. Miksihän... siinäpä kymysys.
Todellinen syy on se että mä oon niin päättänyt, koska oon jo elänyt niin kauan yksin että en ole varma pystyisinkö toisen kanssa ees elämään..
Kun ei sitten mitään muuta syytä keksitä sanotaan että kemiat ei toimi... Ei ne toimi koskaa, jos ei yritä. Sitä suurta kolahdusta ei enään tule...ei niinkun nuorena jolloin joka kadunkulmassa kolisi...
Näin mä sen nään.. siltä kohtaa luonne on vääntynyt vinoon.

Äänestä
  • Just niin , mutta eikös siitä kieroutumasta pääsis millään pois? Minäkin yksin ollut pitkään , kuitenkin olisi kaipaus ja tarve siihen toiseen ihmiseen , monin tavoin.
    Ja eikös nuo tunteet ole ihan samanlaisia kuin nuorenakin , vielä syvempiäkin tässä iässä. Luultavasti ihmiset puhuessaan kemiasta , puhuvat tunteistaan , eikö?Rakastumisen ei tietääkseni pitäisi olla iästä kiinni.Jospas järki on liiaksi mukana, miten sen saisi sysättyä hetkeksi syrjään ja uskaltaa.. ?

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Nainen kirjoitti:

Ei voi olla totta, että taas annoin rukkaset. Mies oli kiva kunnollinen ja rehti. Vaan ei kolahtanu mulle. Se kemia puuttus vissiin.
Ihmettelen vaan , enkös mä sitten uskalla rakastua. ? Onkohan pettymykset kuitenkin jättäneet jälkensä. Vaikka luurankoja ei kaapissa pitäs ollakkaan?
Onhan tässä elettyä elämää takana jo kohta likipitäen 50. Luulisi sitä ihmisen kehittyvän, että osaisi valita mieleisensä mutta eihh..
Silti ihastun vääränlaisiin tyyppeihin, vaiko pitäiskö odottaa sitä kohtaloa?
Onko kellään samanlaisia kokemuksia?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu