Olisiko kenelläkään vinkkejä, miten päästä sisälle uuteen työyhteisöön?
Kun tulin valituksi sairaanhoitajaksi osastolle,kuvittelin pääseväni kehittämään osaston toimintaa ja hoitotyötä hoidettavien parhaaksi. Minulle tehtiin kuitenkin selväksi heti alussa, että aivan turhaa on yrittää uudistaa mitään. (Tarvetta tosiaan olisi.) Osastolla tehdään kaikki niinkuin aina ennenkin. Jos teen asioita omalla tavallani, minulle huomautetaan, ettei osastolla tykätä tavasta. Aamutöissä minua ei oteta yleensä työpariksi, vaan saan hoidella yksin. Onneksi osaan työni, sillä hoitotyön alalta minulla on pitkä työkokemus. Suurin osa työkavereista on lähihoitajia. Olen ymmärtänyt työkaveiden puheista, että erään toisen hoitajan odotettiin tulevan valituksi minun paikalleni...toisin kuitenkin kävi.
Mitä tekisin? Olen yrittänyt yksin hakata päätäni seinään, mutten kauaa enää jaksa...
Kun tulin valituksi sairaanhoitajaksi osastolle,kuvittelin pääseväni kehittämään osaston toimintaa ja hoitotyötä hoidettavien parhaaksi. Minulle tehtiin kuitenkin selväksi heti alussa, että aivan turhaa on yrittää uudistaa mitään. (Tarvetta tosiaan olisi.) Osastolla tehdään kaikki niinkuin aina ennenkin. Jos teen asioita omalla tavallani, minulle huomautetaan, ettei osastolla tykätä tavasta. Aamutöissä minua ei oteta yleensä työpariksi, vaan saan hoidella yksin. Onneksi osaan työni, sillä hoitotyön alalta minulla on pitkä työkokemus. Suurin osa työkavereista on lähihoitajia. Olen ymmärtänyt työkaveiden puheista, että erään toisen hoitajan odotettiin tulevan valituksi minun paikalleni...toisin kuitenkin kävi.
Mitä tekisin? Olen yrittänyt yksin hakata päätäni seinään, mutten kauaa enää jaksa...
Vastaukset 13
Vanhimmat
sisälle työyhteisöön, tutustuu työkavereihin, ottaa oman paikkansa, vasta sitten aloittaa uudistukset, vaikka kuinka järkevää olisi heti tehdä muutoksia, ensin pitää silti oppia talon "vanhat" tavat.
Pahin moka uudelle työntekijälle on lähteä heti sellaiselle linjalle, että muiden, jo vuosia osastolla olleiden pitäisi muuttaa totuttuja työtapojaan sellaisiksi kuin uusi tulokas haluaisi. Ei niin. Ei todellakaan. Töiden tekemiselle ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Roomaan vie monta tietä ja tavat hioutuvat ajan kuluessa paikallisiin uomiinsa.
Kannattaa katsella ja kuullostella, tutustua työympäristöön ja työtovereihin, olisiko niissä vanhoissa tavoissa sittenkin jotain säilyttämisen arvoista, ennen kuin yrittää ryntäillä joka ilmansuuntaan. Vielä pahempi moka on lähteä perustelemaan uudistuksia hoitotieteen teorioilla. Uudistukset ja työtapojen muutokset onnistuvat kyllä, jos ne oikeasti ovat parannuksia entiseen, ei muutoksia muutosten vuoksi.
mutta siinä tosiaan nieleksimistä..
Ensimmäiseksi kokee tulleensa huijatuksia siinä, että on etsitty kehittämiseen sitoutuvaa hoitajaa. Ymmärtää, että on tarkoitus tehdä asioille jotain, saatetaan jopa toivottaa uudet tuulet tervetulleiksi, mukava kun saadaan uutta näkemystä osastolle. Sitten yks kaks huomaa, että jos on näkemyksiä asioista, ne on viisainta pitää omana tietonaan. Meillä on AINA tehty näin, ja näin tehdään myös jatkossa. Ehkä tarkoitettiinkin, että sitoutuu siihen, ettei ala pöllyyttelemään vanhoja hyviksi havaittuja (kun uudempia ei oteta huomioon) toimintatapoja.
Ei siinä auta muu kuin tehdä perässä, jos et välttämättä halua kokoajan olla jonkun hampaissa. Tosin, jos sä olet jo ilmaissut omia näkemyksiäsi, olet jo vähän lirissä; olet leirisi valinnut. Ketään muuta ei haittaa, vaikka olisit yksin, ainoana siinä.
Noita ihmeellisiä tapoja, jotka ovat kulkeneet osastolla jo vuosikymmenet on lukuisia. Yhtään ei helpota ajattelua, vaikka tietää osan hoitajistakin olleen osastolla yhtä kauan. Neljäkymmentä vuotta on nämä parhaat tapaukset olleet. Ei siinä tulokkaalla ole mitään sanomista, vaikka tuntuu että pää hajoaa. Neuvoksi tuohon kohtaan sanon, että älä käy hakemaan heidän hyväksyntää kertomalla omia henkilökohtaisia asioiasi. Hyvin mielelläänhän he tietäisivät sinusta kaiken likaisinpia yksityiskohtia myöten, ja saattavat jopa innostaa kertomaan, mutta älä mene siihen lankaan. Mielenkiinto loppuu tasan siihen, kun olet suusi sulkenut. Sen jälkeen sinua katsotaan entistä kieronpaan, kuka houkka kertoo omista asioistaan tuntemattomille. Jos et tätä usko, voitk kuunnella ja kokeilla. Kerrotaanko sinulle kunkin yksityiselämästä, vai suljetaanko suut silloin kuin sinä tulet paikalle.
Tuo että sinut valittiin vaikka joku toinen oli kuviteltu paikan saavan, on todella pirullinen asetelma. Siitä ei ihan herkästi päästäkään. Syytönhän sä olet valintaasi, joku muu sen teki, joillain kriteereillä. Ehkä valitsijoillakin oli mielessä tuulettaa osaston ilmapiiriä. Tuuletustahan se on sekin, että joku jää hampaisiin, jollekin vittuillaan teki niin tai näin. En tiedä mitä neuvoa.. ehkä, jos paikka on sinulle mieluinen ja haluat siinä olla, hiljaa katsominen on paras ohje. Kenenkään persettä ei tarvinne käydä nuolemaan, mutta älä tee itsestäsi luutturättiäkään.
Pään hakkaaminen seinään sattuu ainoastaan itseesi. Karvas totuus osastoilla on monesti se mikä se näyttää olevankin.
Mulla on tällä hetkellä se ilo ja onni, että olen vipparina, enkä siis missään pysyvästi. Kertomasi ja oma kokemukseni osastojen porukkaan pääsemisestä on syy miksi en ihan herkästi hae vakituisia toimia.
Kiitos vinkeistäsi sisälle työyhteisöön pääsemiseksi!
Tuntuu paljon paremmalta jo kun huomaa, että joku ymmärtää mitä vaikeuksia voikaan tulla vastaan heti "kättelyssä". Juuri tuo mainitsemasi huijatuksi tulemisen tunne... Kyllä tänä päivänä työpaikkahaastatteluissa nimenomaan etsitään kehittämisestä kiinnostuneita hoitajia. Lisäksi esitetään lukuisia vastuullisia työnkuvaan kuuluvia töitä ja mahdollisesti jonkun muun henkilön sijaistamista. Mutta kun työt sitten uudessa paikassa alkavat...totuus saattaa ollakin toista.
En tarkoita sitä, että osastolla vuosia työskennelleiden kaikki tavat olisivat kehitämisen tarpeessa. Uusia tapoja voisi kuitenkin kokeilla ihan mielenkiinnosta,ainahan vanhaan voi palata. Motivaatio omaan työhön kestää silloin kun työssä on vaihtelua ja kun saa päättää omasta työstään. Ainakin minun on vaikea uskoa, että joku todella haluaa päivästä toiseen tehdä aamutyöt täyttä vauhtia, jotta pääsee istumaan ja odottamaan kotiinpääsyä.
Ensin tosiaan kannattaa tutstua rauhassa paikkaan ja sen toimintatapoihin. Herättele keskusteluja tilanteista jotka sinusta kaipaavat muutosta, kyselet kuinka he tässä tilanteessa toimivat, ja miksi, onko kokeiltu joskus jotain muuta. Anna arvostusta vanhoille hyville asioille. Ole oma itsesi, minusta voit avoimesti sanoa mielipiteesi, jos et ole hyökkäävä. Sanot vaikka että ihmettelet jotain toimintatapaa, ettet ole koskaan nähnyt moista, kysy miten he saavat sen toimimaan? Olet varmasti ammattitaitoinen, ja paras hakijoista, koska sinut valittiin, luota itseesi. Saat kyllä muiden luottamuksen ajan kanssa. Itse tulin nuorena hoitajana uuteen paikkaan, minun onneni oli se että meillä paljon koulutuksia, ja niiden varjolla olen saanut vietyä jotain juttuja eteenpäin. Innostanut muitakin koulutusten pohjalta uusiin käytäntöihin ja kokeilemaan niitä. Ota vain paikkasi, ajan kuluessa muut kyllä tottuvat sinuun ja sinun tyyliisi työskennellä.
Kiitos kovasti vinkeistäsi ja tsemppauksestasi!
Pidän neuvot mielessäni.
Talossa talon tavoilla.Kun sinut hyväksytään niin ala sitten kehitystyö.Kehitä ensin itsesi ryhmätyö kelpoiseksi.Hyökkäävyys ei toimi hoitoalalla...
Hoitoalalla et voi yksin kehittää mitään. Ty
ö on tiimityötä ja päätökset työtapojen ja käytäntöjen muutoksista tulisi tehdä yhdessä. Ei niihin muutoin kukaan sitoudu.Hoitotyö on kompromisseja.
haluat ja pyrit ajattelemaan itse, sen vähemmän sinulla on tulevaisuutta hoitoalalla.
Hoitoalalla ollaan yhtä suurta perhettä ja ajatellaan yksillä aivoilla. Ja kaikesta kirjoitetaan muistio tai ohje. HUOM HUOM uutta luettavaa!!
Tiimityötä on vain jos porukka on käynyt tiimikoulutuksen, jos on tehty tiimisopimus johon sitoudutaan ja valittu tiimivastaavat ja pidetään tiimikokoukset. Jos työpaikallanne ei tehdä tiimityötä, pyydäppä koulutus siihen, menee aikansa ennenkuin tiimityöhön opitaan, mutta sitten alkaa sujua!
ja kehittämisenarvoiselta asialta. Jos kehittämisestä uskaltaa puhua. Joidenkin mielestä kun pitää vain sulautua joukkoon. Ja tarkoittaneeko joukkoon sulautuminen oikeastaan tupakkaporukkaan kuulumista?
aloittaja ei tarkoittanut mitään tupakkaporukkaan pääsemistä, mut voihan se joillekin olla sitäkin, mut veikkaisin et se on ehkä koulumaailman juttu tuollainen porukkaan kuuluminen.
... joukkoon ja en polta. Vanhustenhoidossa raskas työ sujusi mukavammin kun olisi koulutusta, kehittämistä, ajan hermolla pysymistä, siis tiiminä. Ammattiylpeyttä jne. Kaikki energia kuitenkin menee nyt siihen vääntöön, et on edes perustehtäviin porukkaa. Kehittäminen ja kehityminen jää ihan kunkin oman kiinnostuksen varaan.