En tiedä olenko minä hullu vai mikä mutta mulla on niin huono fiilis...
Olen aloittanut työt pari kuukautta sitten, mutta nyt alkoi tulemaan jos jonkinlaista kolotusta ja turvotusta leikatulle alueelle ja työterveyslääkäri laittoi pariksi viikoksi huilimaan.
Niin nyt sitten tunnen huonoaomatuntoa kun olen kotona enkä töissä.
Onko mulla liian pienet murheet, kun mietin mitä työkaverit ajatelevat?pitävät luuserina ?
Anteeksi vuodatus.
Olen aloittanut työt pari kuukautta sitten, mutta nyt alkoi tulemaan jos jonkinlaista kolotusta ja turvotusta leikatulle alueelle ja työterveyslääkäri laittoi pariksi viikoksi huilimaan.
Niin nyt sitten tunnen huonoaomatuntoa kun olen kotona enkä töissä.
Onko mulla liian pienet murheet, kun mietin mitä työkaverit ajatelevat?pitävät luuserina ?
Anteeksi vuodatus.
Vastaukset 14
Vanhimmat
huonoa omaatuntoa siitä että olet ottanut sairaslomaa.Sinä itse parhaiten tiedät vointisi ja sen miltä Sinusta tuntuu,ei työkaverisi.
Ise olen ollut sairaslomalla marraskuulta asti, enkä pode vielä ollenkaan huonoa omaa tuntoa että en ole vielä lähtenyt töitä etsiskelee.Enkä tunne itseäni luuseriksi.
( olen pätkätyöläinen,vakipaikkaa ei ole).
Sairaslomani loppuu heinäkuun lopulla ja jos kesä jatkuu kauniina jatkan vielä jouten oloa, enkä todellakaan pode huonoa omaatuntoa .
On ihanaa kun ei ole kiire minnekkään ja voi tehdä asioita joista nauttii.
tasan tarkkaan ole luuseri etkä muutenkaan omituinen. Kaikki tunteet ja tuntemukset on oikeita ja oikeutettuja. Sinulla on täysi oikeus olla sairauslomalla. Ei lääkäri sellaista tyhjänpäiten kirjoita.
Vaikuttaa siltä että syyllistät itsesi nykyisen tilanteen vuoksi. Oletko mietinyt mikä sen syyllisyyden tunteen saa aikaan? Et ole tahallasi, ilkeyttäsi tai tarkoituksella lääkärin määrämällä lomalla. Syöpä ei ole vain fyysinen sairaus, se on myös psyykkinen. Ehkä et ole vielä ennättänyt käymään läpi koko syövän aiheuttamaa tunnesksaalaa.
Hus, hus syyllistäminen mene pois. Ne tunteet ja tuntemukset voit kirjoittaa tänne. Täällä on iso joukko olkapäitä sinun tukenasi.
tunsin myös minä ollesani jatko-sairauslomalla syövän jälkeen.
En ollut psyykisesti valmis aloittamaan töitä heti sädehoitojen loputtua ja lääkäri kirjoitti kuukauden jatkoloman hoidoista toipumiseen.
Jälkeen päin ymmärsin kuinka tärkeä minulle oli tuo loma ja ihmettelen,miksi tunsin silloin syyllisyyttä??
Suo sinä itsellesi tämä sairausloma älä edes ajattele työtäsi nyt.
Syöpä on raskas sairaus ja sen ymmärtävät kaikki sen kokeneet - älä palaa töihin ennen kuin olet siihen täysin valmis fyysisesti ja psyykisesti:-)).
Minä olin sytostaatti- ja sädehoitojen jälkeen vielä 2 kuukautta sairauslomalla ja se oli minulle tavattoman tärkeää aikaa. Silloin sain etäisyyttä sairauteen, nukuin ja ulkoilin paljon. Keräsin voimia ja jotenkin koko sairaus jäi ikäänkuin taka-alalle. Minulle tarjottiin aluksi lyhympää työpäivää mutta tunsin olevani valmis palaamaan kokopäivätyöhön. Olenkin jaksanut oikein hyvin. Palasitko sinä töihin heti hoitojen loputtua? Muista, että tärkeintä on sinun terveys ja jaksaminen. Ole ihan hyvällä omallatunnolla lomalla jos lääkäri sinulle semmoista määrää. Levähdä ja hoida itseäsi. Sitten jaksat taas tehdä töitäkin. Tänä päivänä niin monet ihan surutta pinnaa töistä että meillä syöpäläisillä on oikeus olla lomalla sairauden vuoksi.
Ehkä olen sitten niin erilainen syöpäpotilas, mutta en tunne lainkaan syyllisyyttä, ellen jaksa haen sairauslomaa, niin olen sopinut lääkärin kanssa. Mitä ihmeen luterilaista marttyyriutta??
Syöpä sinällään jo aiheuttaa tunnemyllerryksen,mieliala vaihtelee..jonkin asteinen masennus siinä mukana ja se aiheuttaa nähdäkseni myös nämä syyllisyyden tunnot.
Tätäkin on varmasti joittenkin vaikea käsittää, riippuu ihmisen luonteesta ja monesta muusta seikasta.
Herkkyys on pinnassa ja omia tunteita ei pysty täysin hallitsemaan.
Mutta yritetään yhdessä ja pyrimme pitämään sen syyllisyyden poissa:-))
Ja nyt syyllistetään syyllisyydestä. Onko se kannustusta?
Kaikki syöpäpotilaat eivät mieti, että mitä minusta ajatellaan. Ihan se ja sama, kukaan on tuskin korvaaton. Asiat tulisi laittaa arvojärjestykseen.
sellainen syyllisyydestä syyllistäminenlisää vain pahaa oloa
En ole korvaamaton kumminkaan, eikä minun tarvi yrittää yli voimieni, sairaana olla töissä. Elikä pyydän sairaslomaa heti jos en jaksa töissä.
Mieti, mikä on tärkeintä, olisiko oma jaksaminen ja oman itsesi "kuuntelu", sen verran voi olla itsekäs, että ei edes hukkaa voimavaroja, tyyliin "mitä ne musta ajattelee", ei kai se ole asia, mitä pitää miettiä?
Pienet ovat murheesi.
eivät ole pieniä Mitä toiset ajattelevat - se on vain yksi pieni murhe hänen muitten suurempien murheitten joukossa.
Huomioidaan kokonaisuus ja jätetään toisten murheitten mitätöinti:)
samanlaiset tuntemukset kävi mielessä minullakin sairaslomani aikaan
Välillä kun oli terveepiä päiviä niin silloin ajattelin että jaksaisin töissäkin
Jopa välttelin yhteydenpitoa työtovereihin tästä syystä.
Jälkeen päin ajatellen olisi pitänyt ottaa rennosti ja antaa itsensä rauhassa toipua...
Syöpä on vakava sairaus rankkoine hoitoineen ja käden turvottelu ei ole leikin asia.
Hoida itsesi kaikinpuolin kuntoon ennen kuin palailet töihin:-)))
puolitoista vuotta,ja nyt ensi viikolla 6 t. päiviä kokeilemaan,ei toki omalta alalta.Joskohan onnistuisi teen niin kauan kun jaksan,jos en jään kotiin makaamaan,ilman omantunnon tuskia.