alkoi jo heti ahdistamaan
Meillä on tämä uusperhe malli. Mies on ollut mun lasteni elämässä 3v, samoin minä hänen tyttärensä elämässä.
Lapsillani on kova uhma menossa , mutta se ei selitä mieheni tapaa käsitellä mun lapsiani
Hänen lapsensa ei koskaan tee mitään väärää, hänen lapsensa on täydellinen, jos lapsi lähti ilman äidin tietoa pihasta kaverille ja äiti kamalan huolissaan, mies lähtee myös etsimään, mies selitti mulle että ei noin pieni tajua minkä hädän aiheuttaa. No hänen lapsensa täyttää 7v mun lapseni ovat 5 ja 3. Jos mun lapseni tekisivät noin niin huudon he siitä saisivat.
miehen lapselle ei ole mitään rangaistuksia annettu jos on esim lyönyt, ottanut tavaran toisen kädestä, ei koskaan, omat lapseni saavat huudot ja raivot.
Mies kyllä välittää lapsistani, mutta mä en kestä ja mä ahdistun. Mun ahdistuneisuuteni on tässä vain kasvanut koko ajan. En kohdista vihaani miehen tyttäreen, en. Mutta sanoin tossa yksi päivä miehelleni että haluaako että minä alan käyttäytymään samalla lailla hänen tytärtään kohtaan, niin vastaus oli että ei halua, mutta silti hän käyttäytyy samalla tavalla omiani kohtaan.
Ahdistaa, en jaksais elää alituisessa sotatilassa. Vituttaa se että miehen lapsi on niin täydellinen, ei tee kuulemma koskaan mitään pahaa, mutta silti olen itse nähny miten lyö mun keskimmäistä lasta
Mitä mä oikeasti teen, en haluais kuitenkaan erota, mutta kaiketi se pitemmän päälle olisi parhain vaihtoehto
ELI, EN KOSTA MIEHENI LAPSELLE. ENKÄ AIO KÄYTTÄYTYÄ NIINKUIN MIEHENI KÄYTTÄYTYY OMILLENI, MUTTA REPIKÄÄ TÄSTÄ NYT EKSÄT TAAS JOTAIN ja alkakaas haukkuu, tosin soisin että ette, mutta teille riittää aina vaan nämä kolme sanaa : eksä, miehen lapsi ja nyksä. Kirjoituksessani mainitaan näistä kolmesta 2 sanaa
Meillä on tämä uusperhe malli. Mies on ollut mun lasteni elämässä 3v, samoin minä hänen tyttärensä elämässä.
Lapsillani on kova uhma menossa , mutta se ei selitä mieheni tapaa käsitellä mun lapsiani
Hänen lapsensa ei koskaan tee mitään väärää, hänen lapsensa on täydellinen, jos lapsi lähti ilman äidin tietoa pihasta kaverille ja äiti kamalan huolissaan, mies lähtee myös etsimään, mies selitti mulle että ei noin pieni tajua minkä hädän aiheuttaa. No hänen lapsensa täyttää 7v mun lapseni ovat 5 ja 3. Jos mun lapseni tekisivät noin niin huudon he siitä saisivat.
miehen lapselle ei ole mitään rangaistuksia annettu jos on esim lyönyt, ottanut tavaran toisen kädestä, ei koskaan, omat lapseni saavat huudot ja raivot.
Mies kyllä välittää lapsistani, mutta mä en kestä ja mä ahdistun. Mun ahdistuneisuuteni on tässä vain kasvanut koko ajan. En kohdista vihaani miehen tyttäreen, en. Mutta sanoin tossa yksi päivä miehelleni että haluaako että minä alan käyttäytymään samalla lailla hänen tytärtään kohtaan, niin vastaus oli että ei halua, mutta silti hän käyttäytyy samalla tavalla omiani kohtaan.
Ahdistaa, en jaksais elää alituisessa sotatilassa. Vituttaa se että miehen lapsi on niin täydellinen, ei tee kuulemma koskaan mitään pahaa, mutta silti olen itse nähny miten lyö mun keskimmäistä lasta
Mitä mä oikeasti teen, en haluais kuitenkaan erota, mutta kaiketi se pitemmän päälle olisi parhain vaihtoehto
ELI, EN KOSTA MIEHENI LAPSELLE. ENKÄ AIO KÄYTTÄYTYÄ NIINKUIN MIEHENI KÄYTTÄYTYY OMILLENI, MUTTA REPIKÄÄ TÄSTÄ NYT EKSÄT TAAS JOTAIN ja alkakaas haukkuu, tosin soisin että ette, mutta teille riittää aina vaan nämä kolme sanaa : eksä, miehen lapsi ja nyksä. Kirjoituksessani mainitaan näistä kolmesta 2 sanaa
Vastaukset 15
Vanhimmat
Miehillä tuntuu olevan jonkinlainen sokea piste, mitä tulee omiin lapsiin.
Meillä ainakin.
Ei edes se auta, että jälkikäteen saatan sanoa sen "legendaarisen": enkös minä sanonut, että poikasi/tyttäresi tekee näin.
Kaikki, ihan kaikki asiat mieheni kääntää parhainpäin. Rötkökset ja koulun vaihtamiset. Onhan se hienoa jos ajattelee kaikesta vain positiivisesti, mutta pisara realistisuutta olisi silloin tällöin paikallaan.
On aikalailla turhautunut olo ja voin vain kuvitella miten turhautunut olo on, jos saman perheen lapsia kohdellaan eriarvoisesti.
mies jolla ei ole lapsia. Se olisi hyvä vaihtoehto sellaiselle ihmiselle, jonka henkinen mielenterveys ei riitä.
eli teen sitten miten vaan niin syyllinen olen minä, eli mieheni saa haukkua ja raivota minun lapsilleni, mieheni lapsi saa lyödä ja tehdä kuten haluaa, niinkö?
minun käsitykseni mukaan ulkopuolisilla ei ole määräämisvaltaa toisten lapsiin.
mieheni tytär lyö minun poikaani niin en saa puuttua? Hei haloo!!!
Voi vehnä, jos sun lapses ärsyttää ja kiusaa toisen lasta, niin onko syyllinen se joka puolustautuu??? Aloittaja on sun lapses, niin sä syytät toisten lapsia? Niinhän se aina menee, eihän ne omat....
jos lapseni ei ole tehnyt mitään ansaitakseen sen? Jos omani lyövät, he saavat rangaistuksen, ja monesti ovat saaneetkin, en hyväksy sitä käytöstä omilta, en myöskään mieheni lapselta
Mutta nähtävästi juuri teidän mielestä, miehen lapsi ei koskaan väärin tee, syyhän on kaikissa muissa.
Jos lapseni istuu sohvalla ja katsoo piirrettyjä, toinen tulee lyömään, onko se muka sallittua mieheni lapselta?
teiltä exiltä,
onneksi kuitenkin mieheni eksällä on järki päässä toisin kuin monella täällä
normi vanhempi on sitämieltä että pitää puuttua jos lapsi kiusaa,härnää, lyö
minä en hyväksy omiltani sitä käytöstä
teidän mielestä miehen lapsi saa vapaasti tehdä mitä haluaa eikä esim juuri lyömiseen saa puuttu
te provoilette, tuleeko hyvä mieli-???
Tämä siis meidän tapa toimia kun on minun lapset ja sinun lapset. Jos tulee kahakoita otan kaikki lapset samaan huoneeseen esim. sohvalle. Aloitan kyselemisen, kuka teki mitä teki, kääntelen ja vääntelen kysymyksiä niin kauan että totuus tulee. Ja useimmiten se tulee aika helposti.
Siihen mies viereen ihmettelemään, minä nyksä toimin näin ja exäkin tämän on huomannut toimivaksi kun omansa kiukkuilee. Kun on selkeä linja ja säännöt kaikilla lapsilla, elämä helpottuu. En todellakaan katselisi tuota, minun kodissani oli mies mitä miltä hyvänsä on kaikilla samat säännöt ja jos mies siihen puuttuisi ovea näyttäisin. Kaikki lapset on saman arvoisia ja toisaalta myös yhtälailla rangaistavia.
Tosin lisättäköön että mies harvoin ottaa tätä selvittely roolia ja olen itse vahvempi auktoriteetti lapsille, siis koko nelikolle 2 2. Rangaistuksia en juurikaan anna jos meno on huima rauhoitutaan nurkassa kunnes voidaan jutella ja silloin lapsen "rangaistus" on tunnustaa mitä on tehnyt ja tarpeen vaatiessa pyytää anteeksi. Usein tunnustaminen käy ylpeydelle ja on kova rangaistus itsessään. Vain varastaminen ja valehtelu on asioita joista rangaistaan tässä perheessä kovemmin.
Mutta oman milen rauhasi takia puutu kotonasi miehen lapsen puuhiin, eihän se auta jos villelle sanoo että ei saa heittää hiekkaa jos jaakko vieressä niin saa tehdä.
kiitoksia hyvistä sanoistasi
Meillä rangaistukset on näitä jäähyjä juuri. Hyvä että joku on samoilla linjoilla kanssani
Huomasin taas että turha se on minnekkään koittaa purkaa ahdistuneisuuttansa. Katkerat eksät vallanneet tämänkin paikan joten kunnollisia vastauksia ei saa, ainoastaan moitteita.
Minä en katso vierestä kun mieheni lapsi lyö, vaan minä puutun. En ole hänen äitinsä mutta olen kuitenkin aikuinen ihminen hänen elämässään, jota hoidan kun hänen isänsä on töissä.
Kiitoksia vaan näistäkin kommenteista
Olen hyvin iloinen etten lukeudu teidän joukkoonne, oman exäni nyksä on OK ihminen ja koska hän on osallisena lasteni elämässä saa hän myös heitä komentaa. En ole katkera ex, musta on ihanaa että lasteni isä on löytänyt paremman onnen tästä nykyisestä kuin se mitä minun kanssani oli.
En ole myöskään mikään kamala nyksä. Mieheni oikeus on ottaa lapsi tänne niin paljon kuin haluaa, soitella hänelle, ostaa hänelle mitä haluaa ja auttaa sen verta mitä kykenee. Mutta ainoastaan tämän lapsen takia vain. En vihaa mieheni exää, tiedän että miehelläni on ollut elämä ennen minua, kuten minullakin.
Mieheni lapsi on oikeastaan ihan suloinen välillä, mutta se lyöminen ja syyn vierittäminen muille ja valehtelu on ongelma.
Mieheni ex hyväksyy minut, minä saan lasta komentaa jos näen sen tarpeelliseksi
Te haluatte niin paljon. Haluatte että ex miehenne näkee lastansa, haluatte päästä lapsesta eroon silloin tällöin että saatte levähdysrauhanne. Haluatte rahaa enemmän kuin sopimuksessa lukee.Jos sitten ex miehenne ottaa lapsen, mutta joutuu kuitenkin käymään töissä sinä aikana ja lasta hoitaisi hänen nykyinen vaimonsa niin vaimo ei saisi puuttua yhtään lapsen kasvatukseen, eli ei puuttua jos lapsi löisi. Silti vaaditte että hänet puetaan, syötetään, hoivataan
Missä hitossa teidän logiikka oikein on?
Mutta silti jos mies ottaisi
meille tuntuu menevän miehen puolelta et omat kulta mussukat ja minun pennut.
nii-in,eihän ne miehen lapset mitään tee vaan aina ne on ne mun lapset jotka läpsii,rikkoo ja tekee tuhoa.
tässä joku aika sitten miehen lapsi rikkoi auton takanlasin pyyhkijän ja mies oli et no voi että.jos sen ois tehnyt mun lapsi niin hän ois huutanut kuin hinaaja.
asiasta ollaan riidelty ja toki tulevaisuudessakkin tullaan riitelemään ja minähän pidän omien lapsieni puoliani.
hyvä tietää etten ole ainoa asian kanssa oleva
No, tulin nyt lukeneeksi tämänkin tarinan ja helpottaa tietää muillakin olevan samanlaisia ongelmia.
Itse olen sitä mieltä vahvasti, että tämä niin sanottu "nyksä" on oikeutettu myös rajoja laittamaan lapsille, samalla tavalla omilleen kuin miehenkin lapsille. Mitäs ihmeen perhe-elämää se sellainen on jos molemmat kuria pitävät vain omilleen eikä oikeutta ole puuttua toisen lapsen tekemisiin? Mutta peräänkuulutan tässäkin sitä tasapuolisuutta...
menee homma niin että minun poikani kans on aina se rikkoja ja kaiken aloittaja jolle aina paasataan mutta mieheni tytär se täydellinen "päivänsäde"(hirveä määräilemään ja inkuttamaan). oishan se kivaa se tasapuolinen kohtelu,mutta taitaa aina olla että omiin päin vedetään. haukkukaa minkä jaksatte mutta valitettavasti sanon että onneksi mieheni tytär on meillä vain joka toinen viikonloppu,enkä oikeasti välitä koko tytöstä ollenkaan,,kaikki vain luulee niin.....