En tahdo pahoittaa kenenkään mieltä ja onnea niille jotka ovat ottamassa askleen elämässään mutta kysyisin nyt vain:
Mitä järkeä on ylipäätään mennä naimisiin?
Nykymaailmassa saa rakastella ja hankkia lapsia ilman aviota. Voit vietää aikaa toisen kanssa aivan julkisesti ilman tuhansien vikhijuhlia. Miksi siis tuhlata rahaa siihen mitä ei tarvitsisi? Tiedän muutaman parin joilla on avioliiton jälkeen alkanut mennä huonommin ja on erottu kun on ollut kauheita odotuksia kun juhlakin oli niin kuninkaallinen yms. ja sitten se oma puoliso ei olekkaan arkena sellainen unelmien prinssi/prinsessa. Itse olen kohta 7 vuotta seurustellut miesystäväni kanssa. Ei ole kumpaakaan kiinnostanut mikään naimisiin meno. Lapsista on ollut jotain puhetta. Paremmin meillä on mennyt kun ei ole kauheaa "nyt me ollaaan aviopari, meidän pitää aikuistua enemmän" -juttua.
En tarkoita että kaikkien pitäisi ajatella samalla tavalla mutta olisin utelias kuulemaan mikä teidät "ajaa" naimisiin?
Kiitos, eikä tarkoitukseni todellakaan nyt toistamiseen ollut pahoittaa kenenkään mieltä!
Mitä järkeä on ylipäätään mennä naimisiin?
Nykymaailmassa saa rakastella ja hankkia lapsia ilman aviota. Voit vietää aikaa toisen kanssa aivan julkisesti ilman tuhansien vikhijuhlia. Miksi siis tuhlata rahaa siihen mitä ei tarvitsisi? Tiedän muutaman parin joilla on avioliiton jälkeen alkanut mennä huonommin ja on erottu kun on ollut kauheita odotuksia kun juhlakin oli niin kuninkaallinen yms. ja sitten se oma puoliso ei olekkaan arkena sellainen unelmien prinssi/prinsessa. Itse olen kohta 7 vuotta seurustellut miesystäväni kanssa. Ei ole kumpaakaan kiinnostanut mikään naimisiin meno. Lapsista on ollut jotain puhetta. Paremmin meillä on mennyt kun ei ole kauheaa "nyt me ollaaan aviopari, meidän pitää aikuistua enemmän" -juttua.
En tarkoita että kaikkien pitäisi ajatella samalla tavalla mutta olisin utelias kuulemaan mikä teidät "ajaa" naimisiin?
Kiitos, eikä tarkoitukseni todellakaan nyt toistamiseen ollut pahoittaa kenenkään mieltä!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mieltäni. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen ja homma tuntuu toimivan teillä ilman sen kummempia "turhuuksia". Itse olen menossa avioon tänäkesänä. Syy ei todellakaan ole mikään uskonnollinen. Lähinnä morsiamen siis minun turhamaisuus jos oikein kärjistetään. En ole ikänä saanut mitään sen kummempia juhlia missään muodossa ja haluan edes kerran elämässäni tietää miltä tuntuu olla prinsessa. Hääni eivät ole mitkään erittäin kalliit ja vieraita 60 eli lähisuku ja lähimmät ystävät. Emme mene naimisiin, jotta saisimme paljon lahjoja ja häämatkalle emme lähde. Yksi syy on myös yhteinen lapsi ja olen sen verran vanhoilleinen, että isin ja äidin tulee olla aviossa ja koko perheellä pitää olla sama sukunimi. Puhun nyt siis vain omasta puolestani, eikä minua häiritse miten muut pariskunnat tai perheet elävät.
Ihan jo juridisista syistä.Jos et ole naimisissa asuinkumppanisi kanssa,et peri häntä,jos sattuisi kuolo.No useimpia ei varmaan haittaa koko asia,mutta jos on yhteisiä lapsia tai jälkikasvua edellisistä liitoista,he perivät.Ja monta muuta ongelmaa tietenkin tulee eteen.En tarkoita,että pelkästään tämän takia tietenkään,mutta on hyvä pohtia asioita vähän pidemmällä tähtäimellä.Avoliittoa kun ei edelleenkään eikä koskaan tulla rinnastamaan avioliittoon.Avioliitto ei poista ongelmia eikä tee elämää paremmaksi.Jotkut väittävät,että avioliitossa vasta olisi alkanut todelliset ongelmat.Jos menet naimisiin,onnea.Jos et mene,onnea kuitenkin.
jatka seurustelua, eroa sitten kun seurusteluvaihe päättyy. Nykyajan individualismia. Jos naimisiin, nimeksi esim. Harava-Kuokka.
Kuten joku jo vastasikin juridiset syyt on yksi painava syy. Meidät vihitään tällä viikolla, ja olemme olleet yhdessä 5vuotta josita 3 olemme asuneet saman katon alla. Joten kyllä se arki on tullut jo kauan aikaa sitten. ja itselleni merkkaa melkoisesti myös se että jos meille joskus tulee yhteinen lapsi (miehelläni on poika) on meillä kaikilla yhteinen sukunimi. Olemme perhe X. Se tuntuu minusta (huom minulle tämä ei ole yleistys) tärkeältä. Koska olemme tavallaan uusio perhe vaikuttavat nuo juridiset syyt paljon. Aviohdon olemme laatineet joten ero ei vaikuta mitenkään, mutta jos meistä jompikumpi kuolee on omaisuuden jako paljon helpompaa aviopuolisoina kuin avopuolisoina. Laki kun ei pidä avio- ja avoliittoja tasavertaisina keskenään, joka kyllä minusta on väärin.
"Laki kun ei pidä avio- ja avoliittoja tasavertaisina keskenään, joka kyllä minusta on väärin."
Mistä asti olet kuvitellut,että avioliitto ja avoliitto on sama asia?Yhtä hyvin minä voisin sanoa,että minusta on väärin,että homoliitot on vain homoille ja lesboille.
Lasten kunniaksi avioon.
Ja jos ei uskalla avioliiton siteisiin,en usko
sydämestään toista rakastavankaan-
.ja piste! Se on vaan sitten jonkinasteista `kamuilua
, lapsilla tai ilman!
-pidetään `porrtti`avoinna, kun ei uskallea sulkeakkaan!
Uskalla, liiton siteet, ei uskalla sulkea...
Että voi sitten olla todella karmea käsitys kahden ihmisen onnellisesta yhteiselosta. Ei montakaan ihmistä noilla hokemilla naimisiin saakaan. Ja vain siksi, että voi todistaa toisille sitä minkä itse sisimmässään tietää. Miksi?
Itse olen aina nähnyt avioliittoon astumisen juuri viimeisenä hengenvetona pitää kiinni jostakin, kun ei muuten pysty itseään ja olemassaoloaan todistelemaan. Siksipä kai niin monet avioliitot päätyvätkin eroon.
Mikään liitto ei mielestäni perustu pelkoon tai sen lietsontaan ja yksilön vapauden riistoon. Liitto, oli avo tai avio, on kaipuuta ja iloa ja kipeää, molemminpuolista kunnioitusta ja vastuunottoa rakkaansa elämästä. Siihen ei pelkkä Aamen riitä!
Minä en halua naimisiin juhlien takia -maistraattivihkiminen riittäisi. Enkä varsinkaan niiden lahjojen -romua on jo aivan tarpeeksi. Lomamatkoja tehdään ilman häitäkin. En perintäjuttujen takia -ei ole miehellä paljoa perittävää. Vaan ainoastaan siksi, että saan "oikeutuksen" hankkia lapsia. En toki ole neitsyt, joka odottaa aviovuoteeseen, uskonnollisetkaan syyt eivät paina! Avoliittoa takana jo 3 vuotta. Olen kai vaan niin vanhan aikainen, etten ehdoin tahdoin halua "äpärää" tehdä. Uskonnollinen isoäitini on jo kuollut (no,hän kyllä odotti jo isääni naimisiin mennessään), joten en usko että sukukaan suuttuisi "äpärästä". Se vain on niin,että jos sen lapsen tekisi nyt, voisi järkyttää monia. Jos sen tekee avioliitossa, se on itsestään selvyys ja kaikki sitä odottavatkin!