Meillä on kohta 6kk vanha neiti, jonka kanssa nukuttamiset alkaa olla ongelma.
Tyttö nukkuu isin ja äidin keskellä, syystä että olen kokenut sen helpoimmaksi tavaksi imettää öisin. Harvoin neiti on omaan sänkyynsä illalla nukahtanut.
Päikkärit tyttö nukkuu myös isossa sängyssä, koska tissille nukahtamisesta on tullut tapa ja ainoa keino miten tytön saa nukahtamaan.
Nyt tyttö on oppinut konttaamaan ja pelottaakin, että jonain päivänä neiti tipahtaa lattialle sängystä herättyään. Haluaisin siis siirtää hänet pinnikseen lopullisesti. Silloin olisi myös varmaan helpompi lopettaa yösyötöt kunhan sen aika on.
Miten vauvan saa omaan sänkyyn nukkumaan? Varsinkin kun hän haluaa nukahtaakseen aina tissin? Tuttia ei huoli kuin silloin tällöin. Viimeksi kun yritin nukuttaa pinnikseen neiti huusi pää punaisena.... aika epätoivoiselta tuntuu. Olen lukenut vähän unikoulusta, en vain ole aivan varma siitä.... ja miten se käytännössä tapahtuisi. Mietityttää onko siitä haittaa pienelle :( kun se itku on niin kamalan kuuloista vaikka vieressä olisikin....
Onko samassa tilanteessa olleilta hyviä vinkkejä??
Tyttö nukkuu isin ja äidin keskellä, syystä että olen kokenut sen helpoimmaksi tavaksi imettää öisin. Harvoin neiti on omaan sänkyynsä illalla nukahtanut.
Päikkärit tyttö nukkuu myös isossa sängyssä, koska tissille nukahtamisesta on tullut tapa ja ainoa keino miten tytön saa nukahtamaan.
Nyt tyttö on oppinut konttaamaan ja pelottaakin, että jonain päivänä neiti tipahtaa lattialle sängystä herättyään. Haluaisin siis siirtää hänet pinnikseen lopullisesti. Silloin olisi myös varmaan helpompi lopettaa yösyötöt kunhan sen aika on.
Miten vauvan saa omaan sänkyyn nukkumaan? Varsinkin kun hän haluaa nukahtaakseen aina tissin? Tuttia ei huoli kuin silloin tällöin. Viimeksi kun yritin nukuttaa pinnikseen neiti huusi pää punaisena.... aika epätoivoiselta tuntuu. Olen lukenut vähän unikoulusta, en vain ole aivan varma siitä.... ja miten se käytännössä tapahtuisi. Mietityttää onko siitä haittaa pienelle :( kun se itku on niin kamalan kuuloista vaikka vieressä olisikin....
Onko samassa tilanteessa olleilta hyviä vinkkejä??
Vastaukset 10
Vanhimmat
meillä neiti 7kk on jo tippunutkin meidän sängystä joten rupesin kanssa nukuttamaan omaan sänkyyn.istun vieressä ja silitän,pikkuhiljaa lopetan silittämisen ja istun vaan hiljaa.ei puhetta,hyssyttelyä,katsekomntaktia tms.meneehän siinä aina n. 20 min huutaessa mutta sitten tyttö nukkuu.eikä se huutaminen ole sellasta niinku silloin kun sitä sattuu vaan ihan selkeesti vaan kiukuttelee.kyllä siihen tottuu.nyt kaks viikkoa tätä tehty,saa nähä koska helpottaa...
...jos työnnätte parisängyn nurkkaan. Näin yksi pitkä sivusta ja pääpääty on seinissä kiinni eikä ole putoamisvaaraa. Jalkopäätyyn voi laittaa pinnasängyn esteeksi. Vauva nukkumaan parisänkyyn äidin ja seinän väliin. Meillä vauva ei ole päässyt kertaakaan putoamaan eikä ole ollut lähelläkään.
tai sitten pinnasänky sivuvaunuksi parisängyn viereen, ei ole niin raju muutos. Ja vasta sitten laidalliseen pinnasänkyyn edelleen parisängyssä kiinni.
eli pikkuhiljaa muutoksia.
Unikoulusta täältä (niin ja huudatusunikouluja ei enää tehdä, koska sen on todettu vahingoittavan vauvan psyykettä):
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649
meillä,mutta enpä jaksa ite maata vieressä aina kun vauva nukkuu...3-4 päikkärit ja en mene itse 7 illalla nukkumaan...
juu varsinaista huudatusta ei enään suositella eli siis jätetään vauva yksin huutamaan,mutta se on eri asia kun meillä ollaan koko ajan vauvan vieressä ja silitetään.se tuskin vauvan psyykettä vahingoittaa mitenkään...tämä on vähän sama asia kun tassuhoito,me vaan silitetään koko ajan eikä lopetreta vaikka vauva ei itkiskään...
voihan sitä tietysti nukuttaa vauvan viereensä ja siirtää kun nukkuu,mutta tätäkään ei suositella koska vauva säikähtää kun herää muualla minne nukahtanut.kyllä se on ihan suositeltavaa opettaa vauva nukkumaan omassa sängyssä koska sillä sellainen on sitä varten.
...näistä ikuista perhepetia suosivista vastailijoista. Mä kyselin vastaavaan ongelmaan apua joku kuukausia sitten ja sain varmaan just samalta tyypiltä ihan samanlaisen vastauksen. Kaikille se ikuinen perhepeti ei vaan oo ratkaisu eikä sitä tarvitse muille perustella. Jokainen terve ihminen tietää omat ratkaisunsa.
Meillä omaan sänkyyn alettiin totuttaa samanlaisista nolla-lähtökohdista ja nyt poika 9kk on nukkunut muutaman kuukauden siellä, omassa huoneessaan. Nukahtaminen on ollut vaikeaa, mutta helpottanut ajan myötä. Ollaan katseltu sylikkäin kirjoja iltatoimien jälkeen ja sitten poika on laitettu omaan sänkyyn. Toisinaan nukahtaa heti, usein nousee seisomaan ja juttelee. Laitetaan takaisin makuulleen ja sanotaan että nyt nukutaan. Saattaa nousta montakin kertaa ja kitistä mutta nukahtaa lopulta. Joskus saattaa huutaa enemmän jolloin tassuttelun jälkeen otetaan syliin vähäksi aikaa ja sitten takaisin sänkyyn. Sen jälkeen kun päätettiin että tissille nukuttaminen loppuu ei ole tarvinnut tissille enää nukuttaa eli on lopulta omaan sänkyyn nukkunut. Edelleen heräilee useamman kerran yössä mutta ollaan silti koettu tää paremmaksi kuin perhepeti. Nukutaan kaikki paremmin eikä tosiaan tarvii vahtia koko ajan vieressä kun poika nukkuu meidän sängyssä.
Meidän 7 kk poju nukahtaa vain tissille (vaunuihin/autoon kyllä ilman tissiä), ja sen lisäksi yöllä ei (unisyklin vaihtuessa?) herättyään nukahda uudelleen vaan haluaa tissin, alkuyöstä kerran tunnissa, sitten saattaa olla parinkin tunnin pätkä ilman, ja sit puolitoista tuntia väliä, aamua kohti taas kiihtyy...Et vähän väsyttää. Perhepedissä mekin nukuttu, imettäminen ollut helpompaa. Mut nyt mielessä just tuo, että omaan sänkyyn (joka kylläkin on ihan meidän sängyn vieressä ku makkari on niin pieni :) ja jatkuvista yötisseistä ja tissille nukahtamisista pois. Ja miten, kyllä on nettiä selailtu ja tassu-unikoulua mietitty mut sekin vähän "pelottaa" äitiä...No ehkä se on myöhemmin heinäkuussa (miehellä loma) edessä, nyt oon yrittänyt irrottaa tissiltä ennenku nukahtaa (mut hamuaa aina aina heti takasin ja sit alkaa olla jo vaikea erottaa milloin on unessa ja milloin ei ihan vielä).
Siirrän tissiltä päiväunille omaan sänkyyn, siirrossa yleensä havahtuu kuitenkin hereille vähän. Jos alkaa paljon itkeä, annan vielä tissiä ja taas siirto, ja yleensä siinä vaiheessa riittää pieni silittely, on niin väsynyt ja nukahtaa.
Illalla oon ottanut uudeksi käytännöksi sen, että unitissi annetaankin istuallaan imettäen, ja sängylle laskussa sitten yleensä havahtuu, ja silitellään loppuun..Päikkäreillekin oon soveltanut tätä, ja tänään (tehty vasta muutamia kertoja) näytti siltä, että vauva ikäänkuin tietäisi, että nyt ei tissiä enää tule kun tänne siirrettiin ja olin jo nukahtanut, ja torkahti kitinöittä. Että meni hyvin, mutta tuskin jatkossa sentään aina näin...
Mut on tarkotus siis eka opetella, että se viimenen uneen vaipuminen voi tapahtua ilman tissiä. Samalla myös pikku hiljaa omaan sänkyyn päikkäreille siirtyen, mut yöksi en siirrä omaan sänkyyn ennenkuin -tavalla tai toisella- yösyötöt jätetään n. kahteen. Ja se vaatinee sit taas oman koitoksensa. Kuhan kiinteitä menee illalla vielä enempi, ja tuo "tissittäkin voi nukahtaa" alkaa onnistua, on sitten se vissiin eessä...
Saikohan tästä tolkkua, on niin mielenpäällä että voisin puhua asiasta vaik kuinka ja siispä myös saatan selittää sekavasti. Mut ei muuta ku voimia ja moni on täällä samassa veneessä! :)
en vain voi käsittää, että jos on sellainen vauva, joka nyt ei vain nukahda itsekseen ja heräilee paljon yöllä, niin miksi tällaista pitäisi koulia yksinolemiseen yöllä? ei mene mun jakeluun. ehkä tällaisissa tilanteissa se paljon parjattu perhepeti olisi paikallaan. perhepeti on mun mielestä myös se sivuvaunu (eli pinnasängystä laita pois ja kiinni parisänkyyn.) miksi se perhepeti ei vain joilleki sovi?
voisivatko jotkut perustella, miksi on niin tärkeää, että vauva nukkuu omassa sängyssään, JOS SE ON niin hankalaa, että iltanukahtamiset ovat kuukaudesta toiseen yhtä taistelua, kun vauva haluaa vain luonnollista läheisyyttä ja apua nukahtamiseen?
Läheisyys ja ihokosketus on lapselle elintärkeää, ja Jacksonin siteeraaman asiantuntijan mukaan vauva tarvitsee äidin läheisyyttä vielä enemmän yöllä kuin päivällä; enemmän pimeässä kuin valoisan aikaan. Kosketuksen kautta vauva saa ensimmäiset havaintonsa maailmasta – pienen lapsen näköaisti on vielä rajoittunut. Kun vauva hakeutuu nukkumaan sängyn laitaa vasten, se ei suinkaan ajaudu sinne vahingossa: se hakee kosketusta, tuntumaa kehostaan. Kosketuksen kautta vauva hakee kaikkinaista tunnetta olemassaolosta. Rakastetuksi tulemisen tunnetta: ”Voidaan sanoa, että jos vauvan vartalo on ilon ja mielihyvän lähde äidin sylissä, sama vartalo tulee olemaan ilon ja mielihyvän lähde vauvalle itselleen myöhemmin elämässä.”
Kaikki vanhemmat tietävät, miten sairas lapsi rauhoittuu heijaamisesta, hyssyttelystä, kantamisesta. Mutta kosketus on elintärkeää myös terveelle lapselle. Normaalit hoitotoimenpiteet ja pikasuukot eivät riitä täyttämään vauvan läheisyyden tarvetta – vauvan, joka vielä hetki sitten oli kokonaan kohdun ympäröimä. ”Hellä kosketus on tärkeää kaikelle henkiselle hyvinvoinnille”, Jackson siteeraa.
Jackson käy läpi tavallisimmat turvallisuuteen liittyvät ennakkoluulot, ja vakuuttaa lapsen vieressä nukkumisen olevan turvallista, kunhan äiti ei ole päihtynyt tai sairas, ja kunhan sänky on oikeanlainen (ei esimerkiksi liian pehmeä sohva). Itse asiassa kätkytkuolemia esiintyy vähemmän lapsilla, jotka nukkuvat äidin läheisyydessä kuin niillä, jotka nukkuvat omassa sängyssä eri huoneessa. Äidin lähellä lapsi myös pysyy lämpimämpänä kuin muualla nukkuessaan.
Vauvan vieressä nukkuminen myös helpottaa imetystä. Jackson pitää tärkeinä etenkin ensimmäisiä imetyksiä heti synnytyksen jälkeen: vauvan tulisi, jos mahdollista, päästä heti rinnalle. Se auttaa sekä maidonnousussa että äidin ja lapsen välisen siteen muodostumisessa (joka puolestaan myös tekee imettämisestä hyvän kokemuksen molemmille). Imetyksen onnistuminen on todennäköisempää, jos äiti ja vauva saavat nukkua yhdessä.
Nomads and nannies -luvussa Jackson käy kiinnostavasti läpi nukkumistapoja eri kulttuureissa ja eri aikakausina. Käy muun muassa selväksi, että yöheräily ja uniongelmat ovat harvinaisempia niissä ympyröissä, joissa vauvat nukkuvat vanhempiensa vieressä. Eli paradoksaalisesti tapa erottaa vauvat vanhemmistaan, jotta vanhemmat saisivat nukkua rauhassa, aiheuttaakin usein päinvastaista.
Kirjan loppupuolella Jackson listaa erilaisia käytännön kysymyksiä ja vastaa niihin. Hän käy läpi myös tavallisimpia ”muttia”: mutta jääkö se sitten loppuiäkseen siihen? Tottuuko se liian hyvälle? Tuleeko siitä tapa? Jackson kirjoittaa:
”Miksi ihmeessä ammattilaiset ovat niin huolestuneita toisista tavoista, mutta eivät toisista ollenkaan. Me puemme vauvalle vaipat ja tiedämme, että niistä päästään kyllä eroon siihen mennessä, kun lapsi täyttää kolmekymmentäviisi. Silti vauvojen, jotka tuuditetaan uneen tai otetaan vanhempien sänkyyn nukkumaan, uhkaillaan jäävän loppuiäkseen riippuvaisiksi. Älkää vain rakastako niitä liikaa tai ne rupeavat vaatimaan sitä.”
Käytännön neuvot tuntuvat hyviltä, samoin esimerkit Jacksonin omasta perheestä. Liedloffin kirjasta tämän erottaakin maanläheisyys ja kokemus: kolmen lapsen äitinä Jackson kyllä tietää mistä puhuu, eikä liiku – isosta tietomäärästä huolimatta – pelkästään teorian tasolla. Hän ei pelkää myöskään tarttua ongelmiin ja vastaväitteisiin.
Läpi kirjan kulkee punaisena lankana kehotus: äidit, luottakaa omiin vaistoihinne. Kun äidin ja lapsen side on vahva, äiti kyllä tietää, mikä tuntuu oikealta. Läheisyys luo siteen äidin ja vauvan välille.
Jokaiselle perhepedistä kiinnostuneelle oiva opaskirja. Erityisen kiva iltalukemiseksi vauva kainalossa.
Kirjaa lukiessa alkaa tosiaan vaikuttaa päättömältä se, millaisia ponnistuksia länsimaiset vanhemmat suorittavat yrittäessään saada vastasyntyneen tai pienen vauvan nukkumaan omassa sängyssään. Jackson käy läpi tutkimuksia, joiden mukaan läheisyys on elintärkeää vastasyntyneelle vauvalle: iho, äidin läsnäolo ja kosketukset. Ilman näitä vauva kärsii, sen kehitys hidastuu. Tämä tiedetään, samoin se, että huutaessaan lapsi ei suinkaan harjoita keuhkojaan (kuten Viktorian ajan Englannissa väitettiin).
lähde
three in a bed kirja:
http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apjackson.html
vastaan tähän kysymykseesi:
"voisivatko jotkut perustella, miksi on niin tärkeää, että vauva nukkuu omassa sängyssään, JOS SE ON niin hankalaa, että iltanukahtamiset ovat kuukaudesta toiseen yhtä taistelua, kun vauva haluaa vain luonnollista läheisyyttä ja apua nukahtamiseen?"
Vauvat on erilaisia niinkuin me ihmiset muutenkin. Jos sinun vauvasi oli niin passiivinen että onnistui nukkumaan perhepedissa, hyvä niin. En parjaa sinua siitä. Jos toisen ihmisen vauva sen sijaan putoaa perhepedistä koska on niin aktiivinen, täytyy keksiä toinen ratkaisu. Ei ole vauvan hylkäämistä jos nukuttaa häntä omaan sänkyynsä. Ethän itsekään nuku perhepedissä koko ajan vauvan vieressä. Harva ja tuskin kukaan tähän kirjoittanut hylkää vauvaansa pinnasänkyyn YKSIN reagoimatta vauvan viesteihin.
Jotkut vauvat ja vanhemmat myös saattavat nukkua huonosti kun vauva nukkuu perhepedissä. Jos yöuni on jommallakummalla tai molemmilla kuukaudesta toiseen sietämättömän huonoa, on silloinkin toinen ratkaisu keksittävä.
Ylipäänsä en ymmärrä teitä jotka kopioitte tänne metrikaupalla jotain ihme huuhaa-kasvatustekstejä, jotka eivät mitenkään auta alkuperäistä kirjoittajaa hänen tilanteessaan. Monet jotka tämän ongelman kanssa painiskelevat ovat todellakin tutkineet monia lähteitä löytääkseen ratkaisun tilanteeseensa. Ei paljon auta esim. kirjoittaa: "Vauvan vieressä nukkuminen myös helpottaa imetystä." Tosiaanko? Kyseessä kuitenkin olivat tässä sen ikäiset vauvat jotka voivat jo alkaa kohta luopumaan yösyömisistä.
Siteeraan tuota kopioimaasi tekstiä: "Läpi kirjan kulkee punaisena lankana kehotus: äidit, luottakaa omiin vaistoihinne. Kun äidin ja lapsen side on vahva, äiti kyllä tietää, mikä tuntuu oikealta." Miksi olen kopioinut tänne tuollaista jos kuitenkin väität kivenkovaan että näiden kysyjien vaistoissa on jotain vikaa??? Hämmentävää.
Kiitos kaikille vastanneille! Mukava kuulla, että samassa tilanteessa on muitakin äitejä ja vauvoja :)
Hyvä vinkki oli se, että tosiaan voisi yrittää imettää viimeisen kerran istualtaan ja siitä siirtää neiti sänkyyn. Tämä vauva varmasti herää siihen, mutta sitä voisi alkaa opetella kuitenkin.
Ja sama homma meillä, neiti ei yleensä nukahda uudestaan ilman tissiä kun esim. yöllä herää....
Minusta on ihanaa nukkua vauvani vieressä, mutta alan todellakin pelätä että neiti putoaa vielä jonain päivänä sängystä, joten ihan senkin vuoksi hänen olisi parempi nukkua pinniksessä.
Tuntuu myös, että yösyötöt olisi helpompi lopettaa kun vauva ei nuku vieressä... saa nyt nähdä.
Tällä hetkellä mennään vielä vanhalla tavalla, eli neitonen viekussa, mutta kunhan jaksan ja uskallan alan nukuttaa häntä toisin. Se vaan tuntuu todella ylitsepääsettömältä projektilta tällä hetkellä :) tyttö kun todellakin pitää tissistä! Ja kaikenlaiset unikoulut tuntuu niin kamalilta.... :(
Lisää vinkkejä ja kokemuksia saa kirjoitella!
Siis tässäkin ketjussa ap ja muutkin nimenomaan nukkuu perhepedissä esim. koska imetys on helpompaa jne, mitä siitä jankuttamaan?!?!? Mutta läheisyys voi olla muutakin kuin tissiä, ja perhepedin pitäisi tarkoittaa muutakin kuin jatkuvaa tissittelyä..Ja jos vähän vaatii "opettelua" pois siitä, että esim. ei pysty nukahtamaan kuin imemällä, ei se tarkoita hylkäämistä sun muuta, lähellä voi silti pitää ja hemmetti nukkua vaikka teipattuna yhteen. Mutta tolla tekstillä säkö halusit sanoa, että pitää olla valmis itse asiassa esim. vaikka olemaan nukumatta, jos vauvan "läheisyyden tarve" sitä vaatii, vai miksi ihmeessä toit koko tekstin tänne?!?
TOlle tekstien copy-pasteajalle, ei ap:lle :)