Olen kuusikymppinen, eläkkeellä, lapset muuttaneet pois kotoa ja vanhemmat kuolleet. Lisäksi on riitaa ainoan veljeni kanssa. Mies menee omia menojaan, minä en jaksa lähteä mukaan sairauksieni vuoksi.Tunnen itseni tarpeettomaksi. Kaipaan hyviä neuvoja joilla saisin itseni piristymään.
tunnen itseni
tarpeettomaksi
15940
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Turha peittää meitä joka taholla. Turhaa kulutusta, turhaa tekstiä, turhaa turhaakin. :D
Historia virkistää mieltä, kokeile sitä! Katselin dokumentin Sarajevon laukauksista. En ollut tiennytkään, minkälainen salaliitto siellä muhi. Täytyy vielä tutkia näitten Euroopan vanhojen kruunupäitten ihmeellistä valtaa. Ja sitä miten se poistui.
olla hyväkin harrastuskin. "Kun vanhan tietää, uudenkin ymmärtää".
Minulle henkireikä maailmalle on netti. Paljon ystäviä eri puolilta maailmaa. En tiedä, miten enää tulisin toimeen ilman nopeaa laajakaistaa "pärevalossa" tai "talikynttilöillä", edes myrskylyhdyn kanssa.
Yksin elellen, lapset perheineen maailmalla. Ei oikein paljon hyvän päivän tuttuja enempää täällä. Näin tämä tuntuu toimivan.
Wienissä on tallella kokoelma suunnattomia aarteita, kultaa, jalokiviä ja kaikenlaista mystillistä kippoa ja koristetta.
Ne voivat olla aarteita, mutta kun niitä katseli, niin suoraan sanottuna ne ovat pelkkää roinaa ilman mitään käytännön merkitystä.
Komeat rakennukset ovat kuitenkin saaneet Habsburgit aikaan sekä Wienissä että Prahassa. Näillä on tietysti käyttöä nyt demokratian ajan vallan käyttäjille.
Maailma on näin paljon pienempi. Laajakaista on niin hieno verrattuna puhelinlinjayhteyteen aikoinaan. Mitähän tuleekaan seuraavaksi?
Ajatella, ihmiset tosiaan lukivat raamattua ja katekismusta pärevalossa. Muita kirjoja ei ollut, ei radiota, ei mitään. Käsitöitä tekivät ja veistotöitä.
Silloin oli hallitsijoilla helppoa, ei tarvinnut kuin saarnastuolista helvetillä pelotella.
...vähänkin jos olet käsityöihminen, niin ei muuta kuin tilkkuilemaan.
Sen taidon oppii nopeasti vaikka ei olisi ikinä tikkutöitä tehnyt.
Siinä voi käyttää luovuuttaan jne.
Se harrastus vie mennessään, ei ehdi turhautumaan tai murehtimaan.
Ajatukset pörrää tilkkutöissä aamusta iltaan.
Kaikkea kivaa syntyy, kaunista ja tarpeellista.
Tilkkuyhdistys on maan mainio yhdistys, joka toinen vuosi saat työsi valtakunnalliseen näyttelyyn.
Harrastuksen parissa tapaa mukavia ihmisiä ja yhteyksiä voi pitää näin netin välityksellä ympäri maailmaa.
Suosittelen, tilkkuilija ei tunne oloaan tarpeettomaksi
ei paljon varmaa kiinnosta jos kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä.On nii helppo kirjotella tee sitä ja tätä.Niin, hänhä kyl kyseli neuvoja.Mut jos,ja kun hän ei itsekään oikein tiedä miksi tuntuu nii turhauttavalta.On nii tuttu tunne kun ei saa mistään kiinni;(Kun elämä meni sekasin ni,vaatii näköjää aikaa...Eikä sittenkää.Joka päivä suunnittelen et nyt teen sitä ja tätä.Paljon on tekemättä niistä suunnitteluista.
yhdelle, ei sovi toiselle. Omien kokemusteni perusteella neuvon kuitenkin miettimään, onko kysymys mahdollisesti masennuksesta.
Suuntaa antavia testejä löydät helposti netistä.
Yritä ehdottomasti joskus jaksaa lähteä miehesi kanssa jonnekin. Minä en jaksanut ja nyt ei ole kenen kanssa lähteä.
Eino Leinon päivän johdosta laitan tähän "neuvon" joka olisi minulle aikoinaan sopinut.
"Mut sulle veikkoseni murheikas,
ma neuvon seuraa sekä - iltaunta!
Sä erämaata kannat povessas
ja yötä, talvea ja talven lunta."
Ei sovi kaikille.Olisi paljon helpompaa kun seuraisi vaan sitä kel aita on matalin..Minäkin yritin ex-säni kanssa kaikkea aikanaa.Sit minä lovutin. Nyt en vaan pääse niist asioist irti vaikka pitäsi.Sit olisi mahollista saada elämä järjästykseen jotekin....Nyt hän kuoli äskettin,sekin viel;( PS. KAUNIS RUNO.
vähän, koska olet tehnyt aloituksen. Itse olen aikonut kirjoittaa muistiin jälkipolville vanhemmistani ja kaikista muista sukulaisista ja lasteni sukulaisista. Minulla ei vielä ole ollut aikaa, mutta aion kirjoittaa tapahtumia ym. Voisit aloittaa myönteisistä ja hauskoista asioista. Siinä tahdissa kuin tulee mieleen. Näin olisit tarpeellinen suvun ketjussa.
on hyvä kanava saada juttuseuraa. Yksin ei pidä jäädä neljän seinän sisälle. Masennus siitä seuraa ja on jo ilmeisesti hiipimässä sotkemaan mielentilaasi, koska olet turhautunut nykyiseen olotilaasi.
Vaikka on sairauksia, ehkä pystyt liikkumaan, joten jos kotiseudullasi on tällaisia kerhoja, mene tutustumaan. Ehkä löydät sieltä uusia virikkeitä.
Kyllähän sitä voi käsitöitäkin tehdä kotona yksinään, mutta jos ei välillä ole kontakteja muihin ihmisiin, niin sekin alkaa kyllästyttää.
Tämä on hyvä kanava, yritä olla mukana täällä nyt ensi alkuun, ehkä tästäkin saat jonkinlaista piristystä.
Voimia sinulle ponnisteluihin löytää tarkoitusta elämällesi. Keskustele kuitenkin miehesi kanssa tunnelmistasi.
Minä olen samanikäinen, eläkkeellä myös ja kaksistaan miehen kanssa elellään. Meilläkään ei erityisiä yhteisiä mielenkiinnon kohteita ole. Olen kuitenkin suht. terve, että sikäli rajoituksia ei harrastuksiin ole, muita kuin raha. Silti tulee välillä turhautumisen tunne, että täytyy oikein pakottaa itsensä tekemään jotain mielekästä ja luovaa, sitten taas piristyy kummasti. Luulisin kyllä tietäväni miltä sinusta tuntuu, ja saat kyllä itsesi piristymään.
Sait jo monia hyviä vinkkejä, minäkin neuvoisin keskustelemaan miehesi kanssa tuntemuksistasi ja etsimään yhteisiä tekemisiä ja harrastuksia.
On myös hyvä olla omia harrastuksia. Uuden asian tai tekemisen oppiminen saa ajatukset pois sairaudesta, uusi käsityölaji, lukeminen, kesäteatteri. Varmaan paikkakunnallasi on harrastuspiirejä, eläkeläisten tapaamisia,ym. Lähde kuitenkin päivittäin ulos neljän seinän sisältä, vaikka vain pienelle kävelylle, jos voit. Sekin jo piristää, kun katselee ympärilleen maisemia. Minusta on hauskaa kävelyllä ollessani tai kauppareissulla alkaa jutella ihan tuntemattomien kanssa ummet ja lammet, säästä esim. on hyvä aloittaa. Monesti on hyviä keskusteluja, suosittelen.
Voit myös alkaa pitää blogia netissä, valokuvata (valokuvaus on myös mielenkiintoinen harrastus), ja laittaa kuvia sinne,samoin esitellä mahdollisia käsitöitäsi tai muuta, ja kirjoittaa ajatuksiasi muiden iloksi ja kommentoitavaksi. Sinulta kirjoittaminen sujuu kyllä.
Haastetta ja lopuksi hyvän mielen voisi antaa myös sovun rakentaminen veljesi kanssa, jos mahdollista. Monesti uudenlainen ajattelu puolin ja toisin etenkin lähisukulaisten kanssa parantaa välejä. En toki tiedä, mistä teillä riitaa on tullut, mutta tätä ehdotan siksi, kun minullakin oli aikaisemmin veljeni kanssa aina jotain "kränää", hän onnistui pahoittamaan mieleni tämän tästä, pyrki komentelemaan minua, ja minä häntä. Lopulta en voinut puhua mistään hänen kanssaan niin ettei olisi harmittanut jonkin aikaa jälkeenpäin. Mietin sitten perusteellisesti, mistä tämä johtuu, ja oivalsin, että meillä on lapsuudesta johtuva "kilpailu" paremmuudesta päällä, ja että siitä on päästävä eroon. Meillä kummallakin oli omat "mörkömme". Soitin hänelle äitiämme koskevaa asiaa, sitten annoin myönteistä palautetta hänen työstään, tyttärensä pärjäämisestä hänen ansiostaan yms., kuitenkaan liioittelematta. Luulen että hän oli aika ihmeissään, mutta oli vastaanottavainen myönteiselle, tässä tapauksessa "aikuiselle" kanssakäymiselle. Nykyään olemme jopa ystäviä. Lopulta ei ole väliä, mitä menneisyyden riita koskee, jonkun vain on tehtävä aloite.
Tsemppiä!
Hei, minulla on myös joskus tuo tunne. Olen oikein joskus miettinyt mistä se oikein alkaa ja hiipii mieleeni. Kyllä se on niin, että työelämässä ja perheen kanssa arkipäivässä sekä sunnuntaina tunsin eläväni ja oli niin kiire. Ei ehtinyt itseään miettiä.
Nyt on aikaa ja ajattelen aina, mitkä ovat minun elämäni saavutuksia, kohokohtia, ilonaiheita sekä myös surun.... Lapsistani olen ylen onnellinen ja nyt minulla on lastenlapsi, jota mielelläni hoidan joskus ja otan yökylään. Tunnen silloin itseni tosi tarpeelliseksi ja voi, kun se pieni ihminen on niin suloinen sanoessaan: *minä lakastan mummua'.
Ilonaihe on myös, kun kutsun lapseni syömään (laitan tavallista kotiruokaa, mutta katan kauniisti). Lapset tykkää ja minäkin, kun saamme olla yhdessä. Joskus myös joku lapsistani innostuu kokkaamaan ja kutsuu meidät taas porukalla yhteen. ja tuntuu taas piristävältä. Siinä meikäläinenkin nuortuu, kun seuraa nuoren elämänmenoa.
Sitten olen ottanut ohjeekseni tehdä joka päivä aina jonkun työn. Joskus, kun olen allapäin, en millään viitsisi: mutta joku homma joko lenkki, uimareissu, uusi kauppareissu, tai meno museoon tai taidenäyttelyyn. Ihan vaan pakollakin, jopa siivoaminen tekee hyvän mielen.
Ja sitten: laitapa miehellesi hyvä päivällinen ja kynttilät palamaan. Keskustelkaa kaikista asioista rauhallisesti ja jos pidätte esim. viinistä, niin hyvän viinin äärellä tai kenties oluen tai jonkun drinkin kera juttu luistaa mukavasti. (lue siis alkoholia kohtuullisesti, mutta jos ette käytä alkoholia niin hyvä kahvi ja leivonnainen)
Ja kyllä harrastus on mukava ja mielihyvää tuottava asia ja siinä tuntee itsensä tärkeäksi.
Minulla se on taide ja piirtäminen sekä maalaaminen. Aina ei huvita, mutta kuulun seuraan ,jossa tapaan yhstäviä. On kiva katsoa heidänkin aikaansaannoksiaan ja jutella mukavia porukassa.
Ja vielä: kirjat ovat ihania. Nyt näin kesällä on hauskaa mennä ulos luontoon kirjan kanssa, lukea puun varjossa tai kallionkolossa veden äärellä. Siinä ei kysytä ikää, kun saa olla maan ja taivaan kanssa sinuna.
koira! Ainakin koiralle olet tarpeellinen! Näin on minulla. Ei ole miestäkään, olen eronnut jo vuosia sitten. Ei ei veljeä, ei ole siskoa. Lapsilla on oma elämänsä ja asuvat kaikki kovin kaukana. Mutta minulla on koira. Sille olen rakkain olento maan päällä!
jaksaisin hoitaa. Kun se kaipaa lenkkeilyä ja kaikkea muuta huolen pitoa.Muuten jaksasin mut kun on noita remppoja.Minäkin olen tosi yksinäine.Tiedän et koira olisi tosi ihana.Mut pitää ottaa järki käteen.
voisit ehkä liittyä johonkin harrastuspiiriin. Esimerkiksi työväenopistolla on runsas valikoima eri aloista. Jos olet käsityöihminen, sieltä löydät vastaavia tai sitten kielipiirejä. Myös lukupiirit ovat mainioita. Luonnonsuojeluliiton jäsenenä pääset monille luontomatkoille, sukututkimuskin on innostavaa. Lehdestä voit katsoa, mitä paikkakunnallasi tarjotaan, jos lehdessä on "minne mennä tänään" -palsta. Maailma on täynnä todella mielenkiintoisia asioita eikä aika käy pitkäksi, vaan päin vastoin tuppaa tulemaan kiire. Kukaan ei ole tarpeeton, vaan jokainen on ainutkertainen yksilö.