En jaksa enää valehdella itselleni! Uskottelin vain että olen hetero ja aloitin suhteen pojan kanssa vaikka tiesin että se tulee olemaan virhe. Jätin tyttöystäväni tämän pojan takia! Ja nyt kaduttaa aivan helvetisti että särin hänen sydämmensä emmekä koskaan voi olla ystäviä koska emme ole puheväleissä. Toivon että voisimme vielä joskus palta yhteen mutta hänellä on kai jo uusi tyttöystävä.
Luulin olevani rakastunut siihen poikaan mutta se oli valetta. Ei meillä mikään mene huonosti ja poika luulee että olen edelleenkin vakavissani. Mutta en rakasta häntä, en pysty välittämään sillä tavalla kuin heterotyttö pystyy välittämään pojasta. Petän itseäni mutta ennen kaikkea poikaystävääni. Mutta kun en saa sanotuksi että en voi olla hänen kanssaan koska olen lesbo. Hän on niin onnellinen ja suorastaan palvoo minua. En kestä sitä, koska minulla on vahva tunne että tämä on väärin. Olen jollain tavalla kiintynyt häneen siis ystävänä. En kuitenkaan rakasta häntä. Siksi minusta on vaikeaa katkaista suhde koska hän on kuin hyvä ystävä.
En ole biseksuaali. En voi olla biseksuaali tai hetero. En tunne mitään vetoa vastakkaista sukupuolta kohtaan. Vihaan ja pelkään monia poikia.(en kaikkia). Varsinkin niitä jotka yrittävät iskeä minua, kuin jotain palkintoa. Inhoan sitä kuinka ne porukalla aina miettivät että minkä tytön saisi. Ja sitä kuinka ne miettivät että saavatko pillua ja keneltä. Ajatus siitä että harrastaisin seksiä miehen kanssa kuvottaa minua. Jo pelkkä miehen sukuelin inhottaa minua. En halua sellaista sisääni. En koskaan. En vaikka olisi maailman ihanin ja komein mies kyseessä.
Kun ystäväni raiskattiin riparilla kahden pojan toimesta niin halusin mennä terävän puukon kanssa ja katkaista niiden raiskaajien kyrvät. Kuinka ne kehtasivat! Eivät ajatelleet aivoillaan vaan munillaan! Nainen ei ole mikään seksilaite jota voi käyttää silloin kun itseä panettaa. Miksi jotkut pojat ja miehet eivät näe naista ihmisenä? Näkevätkö he vain sen pillun jota himoitsevat yli kaiken? Kuin jotain palkintoa, esinettä.
Ystäväni masentui. Käyttäytyi itsetuhoisesti. Vihasi itseään. Yritin auttaa mutta en kyennyt. Hän oli sairaalahoidossa monta kuukautta. Kun hän pääsi pois sieltä niin luulin että kaikki olisi ollut hyvin. Mutta hän sanoi minulle ettei voi koskaan unohtaa sitä riparilla tapahtunutta ja että se seuraa häntä hautaan asti. Seuraavana päivänä hän tappoi itsensä. Se oli niiden aivottomien paskiaisten syytä! Raiskasivat ja samalla veivät ystäväni elämänhalun kokonaan. Murhaajat. Toivon koko sydämmestäni että he kuolevat tai kokevat samanlaista tuskaa mitä ystäväni joutui viimeisinä elinvuosinaan kärsimään. Heidän tekoaan en voi koskaan antaa anteeksi. Ystäväni oli paras mitä minulla on koskaan ollut. Hän ei halunnut kenellekään mitään pahaa. Oli aina ystävällinen ja avulias. Ei koskaan jättänyt ketään pulaan. Pärjäsi koulussa hyvin ja oli niin iloinen. Hän ei ansainnut kuolemaa. Mitä hän teki saadakseen niin kauhean kohtalon. Jos voisin muuttaa sen niin kuolisin hänen puolestaan. Hänellä oli enemmän syitä elää kuin minulla. Tänään tuli tasan vuosi ystäväni kuolemasta.
Kaikki pojat eivät tietenkään ole samanlaisia mutta minua ei kiinnosta minkäänlaiset pojat. Ei edes mukavat, älykkäät tai hiljaiset. Voin rakastaa vain toista tyttöä. Mieleeni ei mahdu enää ajatusta siitä että rakastaisin poikaa. Minä en tarvitse miestä mihinkään. En koskaan. Mutta en tajua miksi en voi vain sanoa poikaystävälleni että haluan päättää suhteemme. Se on vaikeaa. Haluan pois hänen luontaan, mutta en halua loukata hänen tunteitaan. Toivon että hän pystyisi jatkamaan elämäänsä jonkun tytön kanssa joka ansaitsee hänet. Mutta en tiedä miten selittäisin sen hänelle.
Luulin olevani rakastunut siihen poikaan mutta se oli valetta. Ei meillä mikään mene huonosti ja poika luulee että olen edelleenkin vakavissani. Mutta en rakasta häntä, en pysty välittämään sillä tavalla kuin heterotyttö pystyy välittämään pojasta. Petän itseäni mutta ennen kaikkea poikaystävääni. Mutta kun en saa sanotuksi että en voi olla hänen kanssaan koska olen lesbo. Hän on niin onnellinen ja suorastaan palvoo minua. En kestä sitä, koska minulla on vahva tunne että tämä on väärin. Olen jollain tavalla kiintynyt häneen siis ystävänä. En kuitenkaan rakasta häntä. Siksi minusta on vaikeaa katkaista suhde koska hän on kuin hyvä ystävä.
En ole biseksuaali. En voi olla biseksuaali tai hetero. En tunne mitään vetoa vastakkaista sukupuolta kohtaan. Vihaan ja pelkään monia poikia.(en kaikkia). Varsinkin niitä jotka yrittävät iskeä minua, kuin jotain palkintoa. Inhoan sitä kuinka ne porukalla aina miettivät että minkä tytön saisi. Ja sitä kuinka ne miettivät että saavatko pillua ja keneltä. Ajatus siitä että harrastaisin seksiä miehen kanssa kuvottaa minua. Jo pelkkä miehen sukuelin inhottaa minua. En halua sellaista sisääni. En koskaan. En vaikka olisi maailman ihanin ja komein mies kyseessä.
Kun ystäväni raiskattiin riparilla kahden pojan toimesta niin halusin mennä terävän puukon kanssa ja katkaista niiden raiskaajien kyrvät. Kuinka ne kehtasivat! Eivät ajatelleet aivoillaan vaan munillaan! Nainen ei ole mikään seksilaite jota voi käyttää silloin kun itseä panettaa. Miksi jotkut pojat ja miehet eivät näe naista ihmisenä? Näkevätkö he vain sen pillun jota himoitsevat yli kaiken? Kuin jotain palkintoa, esinettä.
Ystäväni masentui. Käyttäytyi itsetuhoisesti. Vihasi itseään. Yritin auttaa mutta en kyennyt. Hän oli sairaalahoidossa monta kuukautta. Kun hän pääsi pois sieltä niin luulin että kaikki olisi ollut hyvin. Mutta hän sanoi minulle ettei voi koskaan unohtaa sitä riparilla tapahtunutta ja että se seuraa häntä hautaan asti. Seuraavana päivänä hän tappoi itsensä. Se oli niiden aivottomien paskiaisten syytä! Raiskasivat ja samalla veivät ystäväni elämänhalun kokonaan. Murhaajat. Toivon koko sydämmestäni että he kuolevat tai kokevat samanlaista tuskaa mitä ystäväni joutui viimeisinä elinvuosinaan kärsimään. Heidän tekoaan en voi koskaan antaa anteeksi. Ystäväni oli paras mitä minulla on koskaan ollut. Hän ei halunnut kenellekään mitään pahaa. Oli aina ystävällinen ja avulias. Ei koskaan jättänyt ketään pulaan. Pärjäsi koulussa hyvin ja oli niin iloinen. Hän ei ansainnut kuolemaa. Mitä hän teki saadakseen niin kauhean kohtalon. Jos voisin muuttaa sen niin kuolisin hänen puolestaan. Hänellä oli enemmän syitä elää kuin minulla. Tänään tuli tasan vuosi ystäväni kuolemasta.
Kaikki pojat eivät tietenkään ole samanlaisia mutta minua ei kiinnosta minkäänlaiset pojat. Ei edes mukavat, älykkäät tai hiljaiset. Voin rakastaa vain toista tyttöä. Mieleeni ei mahdu enää ajatusta siitä että rakastaisin poikaa. Minä en tarvitse miestä mihinkään. En koskaan. Mutta en tajua miksi en voi vain sanoa poikaystävälleni että haluan päättää suhteemme. Se on vaikeaa. Haluan pois hänen luontaan, mutta en halua loukata hänen tunteitaan. Toivon että hän pystyisi jatkamaan elämäänsä jonkun tytön kanssa joka ansaitsee hänet. Mutta en tiedä miten selittäisin sen hänelle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vaikea tilanne, en osaa auttaa.
Mahtava kirjoitus, kiitos siitä.
Et saa pakottaa itseäsi olemaan sen pojan kanssa. Kerrot hänelle vain, ettet voi olla enää hänen kanssaan, ettei sinulla ole tunteita. Ei sinun tarvitse puhua suuntaumuksestasi hänelle, jos et tahdo, kunhan et jätä häntä suoraan tyyliin; se on ohi nyt, vaan kerrot ettei sinulla ole tunteita.
Hyvin ikävä muisto takana, mutta elämä jatkuu, vaikka sitä ei kokonaan saa pyyhittyäkään. Virheitä tekevät kaikki, olen varma että tapaat vielä jonkun mukavan tytön. Voihan olla, että vielä voisitte palata yhteen sen entisen tyttöystävän kanssa, mutta sen eteen pitäisi tehdä töitä ja saada hänen luottamuksensa takaisin, mutta se voisi olla liian vaikea prosessi ellei hän itsekin tahdo palata yhteen kanssasi jättämisen jälkeisen tuskan mennessä ohi.
Kuten alussa sanoin, älä pakota itseäsi olemaan kenenkään kanssa ellet tahdo, se vain lisää ahdistusta.
Ja siis miehen sukupuolielin ei kiihota vaan naisen pillu? Tähän taas voin heterona todeta etten pysty katsomaan asiaa sinun näkökulmasta. Kuulostaa vaan niin saakelin kuvottavalta ajatella tollasta!
Minä en tunne vastakkaista sukupuolta puoleensa vetävänä. Jos et pysty ymmärtämään niin anna olla. Eivät kaikki ymmärrä jotka ei pysty laajempaan ajatteluun. Ehkä sinä voisit ymmärtää katsomalla asiaa niin että se mitä sinä tunnet samaa sukupuolta kohtaan heterona on sitä samaa tunnetta jota minä koen vastakkaista sukupuolta kohtaan. Asiat voisi ajatella käänteisesti.
Huh, en ihmettele yhtään, en yhtään miksi vihaat miehiä. Itselläni juuri samoja kuvottavia ajatuksia heidän tekemisistään.
Tulin tosi surulliseksi kuultuani ystäväsi tarinan :( Ja vihaiseksi. Yritän kuitenkin hillitä itteni, vaikka sisällä tunnen palavaa intoa kituuttaa nuo pojat loppuun asti ;)
Iik, tarinasi ruokki negatiivista suhtautumista miehiin, mutta ymmärrän myös sen (ainakin yritän) ettei KAIKKIA miehiä kannata tuomita parin miehen teosta.
No asiaan, vaikka tämän olet jo toiselta tahdolta kuullutkin niin kirjoitanpa kummiskin: Jos et oo onnellinen, etkä rakasta häntä, panet kylmästi välit poikki. No ei kylmästi, voithan selittää, että välität miehestä, mutta vain kaverina etkä osaa seurustella hänen kanssaan, koska ei löydy rakkautta/romantiikkaa. Et ainakaan tunne mitään sellaista.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja ihan ok, että kadut asiaa mitä teit, mutta elämä jatkuu. Voithan kertoa tytölle tunteistasi, ja yrittää. Et menetä mitään, vaikka hän ei enää tuntisi mitään kohtaasi.
Kyllä sinä joskus löydät sen oikean, mutta jatka etsimistä oikeaan suuntaan äläkä tekeydy joksikin miksi et ole. :( 'Poikaystäväsi' kyllä ymmärtää, jos et tunne häneen rakkautta eikä varmasti itsekään halua että olet onneton, joten älä pelkää hänelle kertomista. Etsi vain oikeat sanat käsiisi, ja eron pitäisi käydä ilman liikoja tuskasteluja :) Sen jälkeen ei pohjalta vie tie kuin ylöspäin ja onnea.