Olisin iloinen, jos joku osaisi kertoa miten lapset suhtautuneet siihen että näkevät isää ja puoli sisaruksiaan vain kerran pari kuussa ja miten lapsi kokee kun vanhemmat eivät tule toimeen keskenään? Yritin puhua lapsen isänkanssa tänään asioista mutta hän oli vain ylimielinen ja hyökkäävä (omatunto soimaa?) ja haastoi riitaa, vaikka minä hammasta purren yritin vain puhua! Pelkään ihan tosissani että lapseni kärsii tästä kaikesta, siitä että isällä on toinen lapsi ja siitä että isä ei halua tulla toimeen hänen äitinsä (minun) kanssa. Olemme käyneet sossussa, olemme tehneet vaikka mikä, ja sopua ei synny, hän syrjii lastamme jatkuvasti aina kamala kiire tuoda takaisin ym. Nyt sitten vain tyrkätään pihalla lapsi toiselle ja ei sanota juuri mitään. Asia ahdistaa minua, en halua että lapseen sattuu! Miten teidän lapset kokeneet nämä/ tämän tyyliset asiat? Onko heille jäänyt sitä jotain mikä satuttaa?
yh-äidit.
---------------------------...
4450
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
eroonne. Miksi lapsen isä kohdistaa pahan olonsa lapseensa? Ei se ole lapsen vika, jos te olette eronneet. Pienikin lapsi vaistoaa, mutta ei puhu mitään, vaan miettii yksin mielessään isänsä käyttäytymistä. Kyllä isän käyttäytyminen vaikuttaa lapseen negatiivisesti - lapsi saattaa kokea ettei ole tarpeeksi hyvä tai kiltti, hän voi miettiä että mitä on tehnyt väärin, tai mitä hänen pitäisi tehdä, jotta isä olisi erilainen. Lapset saattavat kokea hyvinkin raskaasti moisen käyttäytymisen - ja mikä pahinta - eivät puhu siitä tai eivät osaa pukea sitä sanoiksi.
Minäkin olen eronnut, mutta onneksi olemme lapsen isän kanssaan tulleet toimeen. Olen sanonutkin hänelle, että lapsen takia on tultava toimeen, se ei ole lapsen syy, että me olemme eronneet.
Ymmärrän huolesi, mutta yritä saada lapsen isä tajuamaan mitä hän negatiivisella ja ylimielisellä käyttäytymisellään varsinkin lapselle aiheuttaa.
sopimusta muuttaa, jos isä on tuollainen? Lapsi ei varmasti oikeasti pidä tuollaisen isän luona olemisesta. Parempi olisi ehkä, jos tapaamisia harvennettaisinn tai lopetettaisiin kokonaan. Pakkotapaamiset eivät ole hyväksi.
et voi muuta kuin yrittää näyttää lapsellesi hänen olevan sulle tärkeä ja kysyä haluaako lapsi tavata isäänsä, lapsi päättää.
mulla sama tilanne jatkui ja jatkui...3vuotta jaksoin yrittää ja ymmärtää koska halusin että lapsella isä, ja en halunnut uskoa ettei isä ehkä niin paljon välitäkkään lapsestani.... ex uudessa suhteessa heti erottuamme, naisella edellisestä liitosta samanikäinen tyttö kun omammekin (4_vuotias nyt) ja nyt heille on siunaantunut jo 2yhteistäkin lasta...
oli tossa kesän alussa sellainen 8-viikon tauko tapaamisissa... ei puhelua ei mitään sinä aikana lapselle tullut... sen jälkeen neiti kävi isällään, mutta kuten aina neiti tuotiin minulle heti kun mahdollista, tällä kertaa vielä aiemmin kun yleensä... heti aamusta. Neiti sanoi siinä hetken halittuamme ja pusittuamme että oli kova ikävä äitiä ja minä itkin sinua... samaa sanoi isä, ainahan se itkee sun perään jo yhden yön jälkeen... sillon jotenki tajusin että näin varmaan oikeasti on, isä miltei vieras ihminen...paikka vieras ja muutenkin rytmit ja kaikki iahn erilaista kun kotona, ei taida neiti kovin turvalliseksi tuntea oloaan...siispä tein raskaan päätöksen, neiti ei mene isälleen jos sanoo ettei halua mennä. Moni voi pitää minua inhottavana äitinä, joka erottaa lapsen isästään, mutta kyllä se isä sen homman on jo itse aikaa sitten hoitanut kun ei ole ikinä lastaan ottanut säännöllisesti luokseen jotta voisi suhteen tähän luoda. Ja tottakai lapsi saa isäänsä tavata jos hän haluaa!