1. Tyly herätys
Heräsin aamulla helvetilliseen päänsärkyyn. Myös ranteisiin sattui helvetisti. Ensin luulin olevani krapulassa, mutta luulo vaihtui hämmästykseksi, kun silmät avatessani huomasin olevani kahlehdittuna käsiraudoilla sänkyyn. Alastomana vielä. Seksiseikkailu ei silti jotenkaan tuntunut todennäköiseltä vaihtoehdolta olotilaani, sillä vartaloni oli täynnä ruhjeita, puun lehtiä ja savea. Aloin vetää käsirautoja irti. Aluksi se tuntui epätoivoiselta, mutta kolmannella yrittämällä metallisängyn messingin väriset putket antoivat myöden. Ranteet vuosivat verta.
Huomasin olevani jonkinlaisessa vanhassa pirtissä. Ei aavistustakaan missä. Ilmeisesti kuitenkin suomessa, tai voihan muuallakin olla samanlaisia asuinrakennuksia. Nousin seisomaan ja se aiheutti melkein pyörtymisen. Kävelin ympäri huonetta ja huomasin olevani vasta kyhätyssä kidutuskammiossa. Ulkoa kuului ääntä, iloista viheltelyä, välillä kiroilua. Katsoin ikkunasta ja näin miehen kantavan palavaa pallogrilliä sisälle pirttiin. Katseeni harhaili lattialla tiilen päällä oleville rautaisille kidutus välineille, ja aivoihini ilmestyi kuva jossa kyseinen mies herättää minut varsin tylyllä tavalla.
Jotakin oli tehtävä. Nopeasti. Ensin ajattelin piiloutua, mutta sitten järki voitti. Nappasin pirtin seinältä jonkilaisen kahdenkäden vesurin. Se oli ruosteessa, mutta terävä. Ovi avautui, seisoin oven vieressä, mies käveli sisään. Hän nosti katseensa, näki tyhjän sängyn, kääntyi ympäri, katsoi sekunnin murto-osan minua kohti. Minä iskin miestä vesurilla. Pää putosi ennen ruumista raskaankuuloisesti lattialle. Pään tyngästä suihkusi verta, se värjäsi varpaani.
Istuin alas sängyn reunalle. Oksensin vatsalaukkuni vähäisen sisällön ja vapisin kauttaaltaan.
Kesti hyvinkin viisitoista minuuttia, kunnes sain itseni jonkinlaiseen henkiseen tasapainoon. Ulkona näytti olevan vanha Nissan. En löytänyt vaatteitani mistään, joten aloin riisua päätöntä ruumista. Miehen tatuoinneista päätellen hän kuului Poor Bastards nimiseen rikollisjärjestöön, oli ilmeisesti kokelas vielä. Tappoja, jäsenien irroittelua, velan kiskontaa... Ja kidutusta. Mitä tahansa rahasta. Katselin hetken päätä, joka ei ollut varmaankaan kolmeakymmentä vuottakaan vanha. Löysin käsirautojen ja auton avaimet ja puin vaatteet ylleni. Ne olivat liian suuret. Kaadoin vanhasta moottorisahasta bensat lattialle ja heitin tikun perään. Ulos astuessani panin merkille, että kevät oli jo pitkällä.
Pitkän metsätien jälkeen alkoi hiekkatie. Piti käätyä oikealle tai vasemmalle. Käännyin oikealle. Se oli oikea vaihtoehto, sillä pian käännyin suurelle asfaltti tiellä. Sinisessä nuolessa luki Pori. Löysin takin taskuista lompakon ja kännykän. Lompakko oli ilmeisesti kuulunut Mikko Nurmiolle, kolmekymmentä vuotta. Rahaa oli noin tuhatviisisataa euroa, etumaksua kidutuksesta, päättelin. Hylkäsin auton ja pistin sen palamaan turvallisessa kohdassa. Kävelin ehkä neljä kilometriä ja soitin taksin. Näytin taksikuskin ilmeestä päätellen hirveältä. Selitin sekavasti ryyppyreissusta lankomiehen kanssa, jota oli seurannut tappelu. Taksikuski hymähti ymmärtäväisesti.
Heräsin aamulla helvetilliseen päänsärkyyn. Myös ranteisiin sattui helvetisti. Ensin luulin olevani krapulassa, mutta luulo vaihtui hämmästykseksi, kun silmät avatessani huomasin olevani kahlehdittuna käsiraudoilla sänkyyn. Alastomana vielä. Seksiseikkailu ei silti jotenkaan tuntunut todennäköiseltä vaihtoehdolta olotilaani, sillä vartaloni oli täynnä ruhjeita, puun lehtiä ja savea. Aloin vetää käsirautoja irti. Aluksi se tuntui epätoivoiselta, mutta kolmannella yrittämällä metallisängyn messingin väriset putket antoivat myöden. Ranteet vuosivat verta.
Huomasin olevani jonkinlaisessa vanhassa pirtissä. Ei aavistustakaan missä. Ilmeisesti kuitenkin suomessa, tai voihan muuallakin olla samanlaisia asuinrakennuksia. Nousin seisomaan ja se aiheutti melkein pyörtymisen. Kävelin ympäri huonetta ja huomasin olevani vasta kyhätyssä kidutuskammiossa. Ulkoa kuului ääntä, iloista viheltelyä, välillä kiroilua. Katsoin ikkunasta ja näin miehen kantavan palavaa pallogrilliä sisälle pirttiin. Katseeni harhaili lattialla tiilen päällä oleville rautaisille kidutus välineille, ja aivoihini ilmestyi kuva jossa kyseinen mies herättää minut varsin tylyllä tavalla.
Jotakin oli tehtävä. Nopeasti. Ensin ajattelin piiloutua, mutta sitten järki voitti. Nappasin pirtin seinältä jonkilaisen kahdenkäden vesurin. Se oli ruosteessa, mutta terävä. Ovi avautui, seisoin oven vieressä, mies käveli sisään. Hän nosti katseensa, näki tyhjän sängyn, kääntyi ympäri, katsoi sekunnin murto-osan minua kohti. Minä iskin miestä vesurilla. Pää putosi ennen ruumista raskaankuuloisesti lattialle. Pään tyngästä suihkusi verta, se värjäsi varpaani.
Istuin alas sängyn reunalle. Oksensin vatsalaukkuni vähäisen sisällön ja vapisin kauttaaltaan.
Kesti hyvinkin viisitoista minuuttia, kunnes sain itseni jonkinlaiseen henkiseen tasapainoon. Ulkona näytti olevan vanha Nissan. En löytänyt vaatteitani mistään, joten aloin riisua päätöntä ruumista. Miehen tatuoinneista päätellen hän kuului Poor Bastards nimiseen rikollisjärjestöön, oli ilmeisesti kokelas vielä. Tappoja, jäsenien irroittelua, velan kiskontaa... Ja kidutusta. Mitä tahansa rahasta. Katselin hetken päätä, joka ei ollut varmaankaan kolmeakymmentä vuottakaan vanha. Löysin käsirautojen ja auton avaimet ja puin vaatteet ylleni. Ne olivat liian suuret. Kaadoin vanhasta moottorisahasta bensat lattialle ja heitin tikun perään. Ulos astuessani panin merkille, että kevät oli jo pitkällä.
Pitkän metsätien jälkeen alkoi hiekkatie. Piti käätyä oikealle tai vasemmalle. Käännyin oikealle. Se oli oikea vaihtoehto, sillä pian käännyin suurelle asfaltti tiellä. Sinisessä nuolessa luki Pori. Löysin takin taskuista lompakon ja kännykän. Lompakko oli ilmeisesti kuulunut Mikko Nurmiolle, kolmekymmentä vuotta. Rahaa oli noin tuhatviisisataa euroa, etumaksua kidutuksesta, päättelin. Hylkäsin auton ja pistin sen palamaan turvallisessa kohdassa. Kävelin ehkä neljä kilometriä ja soitin taksin. Näytin taksikuskin ilmeestä päätellen hirveältä. Selitin sekavasti ryyppyreissusta lankomiehen kanssa, jota oli seurannut tappelu. Taksikuski hymähti ymmärtäväisesti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
jos tämä oli täyttä paskaa, niin tyydyn duunarin virkaan. sanokaa jotakin ihmiset!
No minä voin sitten kommentoida, kun sitä eivät näy muut tekevän.
Aivan ensiksi minun pitää kysymän: tämä lienee jatkojuttu, eikö vain? Sinänsä huono, että sitä ei voine päätellä mistään muusta kuin luvun (?) otsikkoa edeltävästä numeroinnista. "Esko" lienee sitten hela hoidon otsikko? Esko on aika ankea otsikko (mutta otsikoiminenhan on helkkarin vaikeaa).
Vain yhden lyhyehkön luvun kommentointi on melko vaikeaa. Tällaisena pätkänä sen irrallisuus korostuu liiaksi, jotta siitä voisi sanoa mitään järkevää. Tällä hetkellä näyttää siltä, että eihän tässä ole punaista lankaa ensinkään.
Yritän:
No niin... tässä oli edes vähän yritystä. Ei ainakaan kertonut teinin päivästä skolessa, joka on jo iso plussa.
Mutta tyyli oli minun silmääni jokseenkin tavanomaista, eikä aivan loppuun asti hiottua; tietyissä kohdin iskee liiallisen pisteenkäytön aiheuttama töks-efekti.
Sitten: sellaiset jonkinlainen-sanat yms. ovat hyvin turhia, lähes ärsyttäviä - miten "jonkinlaisessa vanhassa pirtissä" on parempi kuin "vanhassa pirtissä"? Ja turhat lätinät kylmästi pois - "Ilmeisesti kuitenkin suomessa" (ja Suomi muuten kirjoitetaan isolla) "tai voihan muuallakin olla samanlaisia asuinrakennuksia" on turhaa lätinää. Lisäksi turhan tarkat ajan, paikan määrät eivät kiinosta ketään eivätkä ilmaise mitään olennaisen tärkeää ("noin neljä kilometriä", "hyvinkin viisitoista minuuttia"). Kuvailu, siihen nähden miten suppeaa se on, keskittyy paikoin epäolennaisuuksiin - pitää ivallisesti kysymäni: kiinnostaako lopulta ketään sängyn putkien väri? Ja onko pääntyngästä suihkuavan veren ykkösomiaisuus todella varpaitten värjäys?
Ja sitten pilkunnussintaa tähän väliin. Yhdyssanat voisit tarkistaa oikeiksi. Pilkutkin olisi kiva nähdä oikeilla paikoilla.
Jotkin sananvalinnat ovat hölmöjä - "messingin värinen" (ehdotus: messinkinen), "aiheutti melkein pyörtymisen" (ehdotus: melkein pyörryin), "aivoihin ilmestyi kuva..." (ei sovi muuhun tyyliin), "raskaankuuloisesti" (tosi kömpelö sana - miten olisi vain: raskaasti), "varmaankaan koleakymmentä vuottakaan" (kaksi kaan-päätettä on aivan tarpeetonta toistoa) jne.
Ja joitakin epäloogisuuksia, jotka toivat epäuskottavuutta. Esimerkiksi tässä:
"Aloin vetää käsirautoja irti. Aluksi se tuntui epätoivoiselta, mutta kolmannella yrittämällä metallisängyn messingin väriset putket antoivat myöden. Ranteet vuosivat verta."
Ensinnä: epätoivoisuus on siitä vielä kaukana, kun raudat jo kolmannella nykäisyllä irtoavat; toisekseen: ranteet eivät kai vuotaisi tuossa tilanteessa verta - kolme nykäisyä (tai vaikkapa paljon useampikin) tuskin riittäisi kuluttamaan ihoa.
Ja miksi hitossa se mökkerö piti poltaa?
ym.
Juonikaan ei mitenkään tyrmäävän omaperäinen ollut; alkoi toki jossakin määrin erikoisesta tilanteesta, mutta jatkui kovin mielenkiinnottomasti.
Sitten minun on pakko huomauttaa yhdestä kömpelöstä sananvalinnasta, joka nyt ei ole suoranaisesti väärin, mutta: "huomasin olevani vasta kyhätyssä kidutuskammiossa"
Tarkoitatko, että huomasit olevasi vihta kyhätyssä kidutuskammiossa, vai olevasi juuri pystyyn laitetussa kidutuskammiossa vaiko pitikö sinun pääsemän jonnekin, mutta huomasit, ettet ole päässyt kyhättyä kidutuskammiota pidemmälle? Lauserakenteet olisivat kuitenkin parempia yksiselitteisinä - tai vaikkei, niin ei ainakaan tahattomasti moniselitteisiä.
Ja ei, en suuremmin pitänyt tekstistä... no kyllähän sen nyt luki, ennen kuin selkäänsä otti - ei tämä ollut mitenkään ärsyttävän huono.
Heh. Lienen ollut melko paskaminen kriitikko nyt. Loppupehmennyskin oli aika avuton. No, ainakin vaivauduin arvostelemaan - ehkäpä jopa hiukan rakentavasti, toivon.
Kyllä sulle Zieber täytyisi antaa jonkinlainen prosyyri tai diplomaatipysti seinälle näistä piristävistä kritisismeistäsi.
Mä nauran tässä vieläkin, jopa kaikkea sitäkin josta et vielä keksinyt mitään irtikierrettävää.
Se oli kuin hyvä hammaspesu.
Hih! :)
> Ja itse kirjoittajalle: Eihän Zieberin ehdotus: "lähes pyörryin" ole oikein hyvä, koita "liki pyörtymistä."
Kaalinsyönti lisää käyttövaivoja, mutta parantaa terveydellistä tilaasi. Onnea mopoon!
Kyllä tämä on jatkojuttu. Jatkosta en tosin tiedä ainakaan vielä mitään.
Tuo hiomattomuus loistaa silmään aivan varmasti. Tämä on kirjoitettu lentokentällä yhdeltä istumalta pienessä ajassa, enkä ole ennen kirjoittanut mitään.
Mikä onkaan turhaa lätinää?
Messingin värinen koska putki on päällystetty sillä. Veren ykkösomiaisuus on hapen kuljetus, mutta ehkä Esko ei tiennyt sitä.
Ranteet saa vuotamaan verta jo yhdellä nykäisyllä. Riippuen henkilön fyysisestä voimasta. Ja kyllä tilanne on mielestäni kokonaisvaltaisesti epätoivoinen. Mökki piti polttaa ruumiin hävittämiseksi... voisin jatkaa tätä lätinää aika pitkään.
En aio arvostella arvostelua, mutta mietippä mitä tarkoittaa sana rakentava.
Kuinka vain - ei minulla ollut tarkoitus loukata. Oletin, että olisit saanut enemmän irti siitä, jos tarkasti yksilöin kaiken sen, mikä kuulostaa ja tuntuu huonolta tai epäloogiselta, kuin että olisin sanonut "ihan kiva" tms. turhaa, koska arvostelua pyysit.
Mutta minähän kerroin _täsmälleen_ mistä en pitänyt ja missä olisi parantamisen varaa - eikö se sitten ole juuri rakentavaa? Jos olisit selvästi ollut toivoton tapaus, en sitä olisi vaivautunut tekemään.
Tästä valitettavsti näkyi, ettet paljon ole kirjoitellut - en minä halunnut tätä kylmästi teilata (jolloin olisin sanonut vain "paska" tai "mene takaisin kouluun" tai jotakin yhtä rakentavaa), vaan tuoda selvästi epäkohtia esiin, jotta niistä pääsisit eroon, jos vielä jatkatkin kirjoittelemista. Siitä on turha pahastua.
Ja vielä (ranteiden vuodosta ym.): eihän sillä ole väliä, onko tilanne oikeasti epälooginen tai ei-epätoivoinen tai mistä nyt puhutaankaan, mutta jos se tuntuu siltä lukijasta, joka tässä tapauksessa olen minä, ei teksti ole onnistunut välittämään sanomaansa minulle riittävän hyvin ja joudut jälkeenpäin selittämään minulle, miksi ranteet vuotavat verta, miksi tilanne on epätoivoinen, miksi mökki piti polttaa...
Ei hyvä.
Ja mistä Esko muka tietää, että putki on vain päälystetty messingillä? (ja edelleen, ketä se kiinnostaa?) Kenen näkökulmasta sinä tätä kerrot? Edelleen herää kysymyksiä.
Valitettavasti rakentava on usein positiivisen vastakohta - ja mitä hittoa sinä olisit sitten halunnut kuulla? Että tämä on selvästi suurta maailmankirjallisuutta ja tahtoisin lukea tätä tuhat sivua lisää?
Älä ole pahoillasi. Minäkään en ole.
Siis se juttuhan oli irroitettu yhteydestä, jota ei (ainakaan vielä) ole. Juttu oli tehty hyvin pitkälti tekemisen puutteessa ja näinollen se ei ole erikoisen rakas minullekaan. Enkä minä ennen ole mitään kirjoittanutkaan.
Tarkoitus oli kertoa se miten Esko kokee asian ja mihin hän kiinnittää huomiota.
Se putki homma saattaisi kiinnostaa sen takia, että tuodaan esiin miten olisi fyysisesti mahdollista taivuttaa putket. Ja jokainen joka tietää jotakin metalleista tietää sen päällystys homman, eikä Esko ole poikkeus.
Älä käsitä (ainakaan tahallasi) väärin, kyllä minä kritiikkiäsi arvostan ja luen mielelläni. Olen jopa jollakin kierolla tavalla imarreltu näkemästäsi vaivasta. Kiitos.
????