Ystävilleni

Täällä on paljon teitä, joita en vielä tunne. Yksi yhteinen murhe tuntuu kuitenkin yhdistävän meitä pakanoita niin verkossa kuin kasvokkain kohdattujen keskuudessa. Sama, joka aiheuttaa puhetta myös täällä. Kristillinen pakkokäännytys.

Viisain tuntemani sarjakuvasankari, Sampo Lappalainen, ilmaisi eräässä stripissä: "Jos uskoisin, minun ei tarvitsisi huutaa." Ehkä nämä "kaikkialle maailmaan" pyrkivät kristityt kärsivät samasta. He eivät itsekään ole aivan varmoja asiastaan, vaan pönkittävät uskoaan kailottamalla sitä kovalla äänellä. Mielellään vielä sellaiselle yleisölle, jolta eivät saa vastakaikua. Ehkä, jos he kailottaisivat sellaisille, jotka todella uskovat siihen jumalaan, jota nämä käännyttäjät sanovat seuraavansa, voisivat tosiuskovat nähdä heidän valheellisuutensa läpi?

Olen itse asunut kahden vahvasti uskossa olleen tytön kanssa samassa asunnossa puolisen vuotta. Hetkeäkään minulla ei ollut syytä epäillä heidän uskonnollisuuttaan, mutta myös he tiesivät, mikä minä olen. Alttari huoneeni nurkassa on alttari huoneeni nurkassa, eikä muuksi muutu. Tai "menen nyt ulos tekemään loitsua, koska kuun vaihe on oikea, tulen tunnin päästä takaisin." Eivät jätä tilaa arvailuille. Enkä silti saanut osakseni heidän tuomintaansa tai edes paheksuntaansa. Ainoastaan suitsukkeita ei voinut polttaa sisällä, sillä toinen ystävistäni on taipuvainen saamaan päänsärkyä vahvoista hajuista. (Sangen ymmärrettävää.)

Kaikki kristityt eivät tuomitse meitä pakanoita, enkä edes usko, että heidän jumalansa jaksaa meitä tuomita. Ne, jotka tuomitsevat, ovat itsestään epävarmat, sosiaalisesti taidottomat yksilöt. Heidän tuomionsa saa minut toivomaan heille suurempaa viisautta. Ehkä hekin joskus löytävät todella sen valon ja rakkauden, josta puhuvat ja heidän väkivaltainen rakastamisensa muuttuu oikeaksi rakkaudeksi kaikkea elävää kohtaan.

En sano, että meidän tulisi sääliä meitä käännyttäviä kristittyjä tai peitellä omaa uskontoamme, oli se sitten kenenkin tapauksessa mikä tahansa uskonto tai uskonnottomuus. Me olemme polkumme valinneet ja meillä on ihmisinä oikeus kulkea polkuamme pää pystyssä, ylpeinä. Kunhan emme niin ylpeinä, että unohdamme katsoa jalkoihimme ja kaadumme tai tallaamme muita. Kristityille ylpeys on synti. Minä sanon, että ylpeys ja omanarvontunto ovat hyveitä, joita ilman tulemme poljetuiksi maailmassa.

Kiitän kaikkia teitä, jotka uskallatte ja jaksatte puhua uskonnostanne. Luen kirjoituksianne ja kuulen sanojanne miltei päivittäin. Sananne tulevat sydämestänne. Se on ainoa oikea tapa puhua. Sisaret ja veljet! Kiitoksia rohkeista sanoista! Kiitoksia viisaista sanoista! Kiitoksia rehellisistä sanoista!Ja vaikka en teitä tunne, teidän lämpönne saa maailman näyttämään vielä kauniimmalta.

Toivottavasti tapaamme vielä, nuotion ääressä, tähtitaivaan alla. Kuljettakoon hiljainen tuuli korviinne maaäidin salaisia sanoja ja taivaan kirkkaus isäjumalan valoa!