päiväkodeissa on myös harrastettu vuosia.
Lehdissä on viime päivinä ollut juttuja hoitolasten niin sanotusta "pakkosyöttämisestä". Tiedän kokemuksesta, että tätä tapahtuu monessa koulussakin, koska olen kysynyt asiaa mm. omilta lapsiltani.
Haluaisinkin kysyä, mikä helvetin pakko on lapsen maistaa kaikkia ruokia? Mistä tämä sadistinen kasvatusoppi tulee?
Mietin sitäkin että esimerkiksi sodan aikana "pakkosyöttämistä" käytettiin kidutuskeinona, kokevatko nämä kasvatusalan ammattilaiset ylemmyyden tunnetta, kun pakottavat lapset syömään ja maistamaan?
Sen ymmärrän, jos kerran maistetaan, mutta sitä en enää jos sadatta kertaa pitää maistaa jotain mistä ei pidä.
Entisen opettajani harmaahapsen astellessa vastaan, muistan kuinka hän pakotti minut syömään jo kerran oksentamani ruuat uudestaan. Onneksi keittolan kiltti täti vihelsi pelin poikki ja vei ruuat pois, koska opettaja ei voinut jäädä koko päiväksi vahtimaan ruokalautastani. Voin kertoa, että inhoan tätä opettajaa.
Myös lapseni ovat saaneet samaa kurinpalautusta koulussa. Esikouluopettaja oli kuulemma työntänyt väkisin suuhun lusikallisen ruokaa lapselleni..että jaksaa sitten päivän paremmin?! Mietin, miten se yksi lusikallinen tuo niin paljon jaksamista?
Kertokaas kokemuksia ja opettajat myös näin kesälomalla, kun teillä on aikaa, että onko tällä ko. menetelmällä pitkällä tähtäimellä saavutettavissa hyviäkin tuloksia?
Itse en edelleen(kään) syö mitään niistä ruuista, joita minulle pakkosyötettiin ollessani asiansuhteen puolustuskyvytön lapsi.
Ei ihme, että syömishäiriöt lisääntyvät.
Lehdissä on viime päivinä ollut juttuja hoitolasten niin sanotusta "pakkosyöttämisestä". Tiedän kokemuksesta, että tätä tapahtuu monessa koulussakin, koska olen kysynyt asiaa mm. omilta lapsiltani.
Haluaisinkin kysyä, mikä helvetin pakko on lapsen maistaa kaikkia ruokia? Mistä tämä sadistinen kasvatusoppi tulee?
Mietin sitäkin että esimerkiksi sodan aikana "pakkosyöttämistä" käytettiin kidutuskeinona, kokevatko nämä kasvatusalan ammattilaiset ylemmyyden tunnetta, kun pakottavat lapset syömään ja maistamaan?
Sen ymmärrän, jos kerran maistetaan, mutta sitä en enää jos sadatta kertaa pitää maistaa jotain mistä ei pidä.
Entisen opettajani harmaahapsen astellessa vastaan, muistan kuinka hän pakotti minut syömään jo kerran oksentamani ruuat uudestaan. Onneksi keittolan kiltti täti vihelsi pelin poikki ja vei ruuat pois, koska opettaja ei voinut jäädä koko päiväksi vahtimaan ruokalautastani. Voin kertoa, että inhoan tätä opettajaa.
Myös lapseni ovat saaneet samaa kurinpalautusta koulussa. Esikouluopettaja oli kuulemma työntänyt väkisin suuhun lusikallisen ruokaa lapselleni..että jaksaa sitten päivän paremmin?! Mietin, miten se yksi lusikallinen tuo niin paljon jaksamista?
Kertokaas kokemuksia ja opettajat myös näin kesälomalla, kun teillä on aikaa, että onko tällä ko. menetelmällä pitkällä tähtäimellä saavutettavissa hyviäkin tuloksia?
Itse en edelleen(kään) syö mitään niistä ruuista, joita minulle pakkosyötettiin ollessani asiansuhteen puolustuskyvytön lapsi.
Ei ihme, että syömishäiriöt lisääntyvät.
Vastaukset 50
Vanhimmat
tarhassa pakotettiin syömään mämmiä ja pöydästä ei saanut nousta ennenkuin oli lautanen tyhjä.muistan kun lattialle ne laitoin ja pääsin menemään kun vein tyhjän lautasen.paljon ei muuta tarhasta jäänyt mieleen.toinen että koulun ruokalasta pääsi pois kun oli ottanut ruokalusikallisen kalanmaksaöljyä.hyi jeesus että olikin pahaa.ja yleensä opettaja aina vahtimas kuka yrittää tyhjentää.oliskohan kerran jopa olleet tyhjennysastiat pois käytöstä jonkun testin takia.omat lapset nyt samassa koulussa.eipä ole ihmeemmin valittaneet paitsi siitä että ope laittaa väkisin just maistaa mitä lapsi on jo kotona maistanut ja ollaan todettu ettei tarvitse sitä syödä.jos vielä näin syksyn alkaessa niin pitää laittaa opettajille viestiä.
Pitäisi kai siirtyä sellaiseen systeemiin, että seuraavan viikon ruokalista olisi nähtävillä. Vanhemmat ilmoittaisivat, minä päivänä heidän lapsi ei syö koulussa. Miksi nähkääs tehdä ruokaa roskikseen, jos etukäteen tietää, ettei syö jotain.
Ruokalistat on lehdessä(uv) kyllä nähtävissä etukäteen! Ja pointti ei varmaan ole se että lapset ei syö ollenkaan vaan että sitä ei tartte syödä mistä ei tykkää(mitä on siis jo maistettu). Miulla myös kokemuksia siitä kun pakotettiin ala-asteella syömään kaikki mitä lautasella oli. Saattaisin ymmärtää sen jos sen lautasen saisi itte täyttää mutta kun sen täytti keittiön tädit. On jäänyt todella moniin ruokiin kammo.. Sen olen päättänyt että kun oma lapsi on tarha/kouluiässä niin ei tartte syödä sellasta mistä ei tykkää, maistaa kyllä pitää.
Kouluruokailu on mielestäni opettamista syömään ja tutustumaan erilaisiin ruokiin. Olen huomannut, että jos aikuisetkin saavat ottaa itse ruokaa, niin jätetään lautaselle suurin osa. Nyrpistellään, ettei ole hyvää. Kuitenkin ostetaan kaupasta valmisruokaa, joka on paljon heikompaa terveydellisesti ajatellen. Itse en muista kouluaikana oleen yhtään ruokaa, joka olisi ollut pahaa. Yks juttu pitää muistaa, kun puhutaan lapsista ja ruokailusta. Lapsi voi pelkästä ruuan hajusta saada kielteisen reaktion. Silloin tärkeintä on saada hänet maistamaan ruokaa, että vältytään tulevaisuudessa kieltäytymisenä jo siinä vaiheessa, kun hän saa tietää taas olevan samaa ruokaa. Homma on siis psykologista peliä, joka pitää osata niiden, jotka valvovat ruokailua.
Niinhän just kirjoitin että maistaa pitää. Mutta jos lapsi sen jälkeen sanoo että ei tykkää siitä niin miksi pitää pakottaa syömään!! Yks tykkää tosta ja toine tästä ja makuasioista ei voi kiistellä... Ja syömään pakottaminen ei ole psykologista peliä vaan vallan väärinkäyttöä!
kyse oli pakkosyöttämisestä ja se on sellainen keino joka ei todallakaan ole hyvä kasvatuskeino oppia hyväksymään uusia makuja. Mitä mieltä olet pakkosyöttämisestä Anssi? Onko sinulla inhokkiruokaa, jos on, voisitko toimia esimerkkinä koulussa, miten maistamisen kautta oppisit sitä syömään?
En ymmärrä sitä, miksi ei yksinkertaisesti jätetä lapsi ilman ruokaa, jos hän ei kerta syö. Ei tarvitse tuputtaa, kun jossain vaiheessa kuitenkin tulee nälkä. Pakkosyömisen seurauksena se yksi ja toinen lusikallinen ei auta yhtään mitään. Puhun kokemuksesta.
Itse en ole nähnyt kertaakaan koko kouluhistoriani aikana pakkosyöttöä. Meidän aikana liikuttiin aktiivisesti ja suorastaan odotettiin ruokailua. Ylä-asteella jos oli kotitaloutta, niin ei tehnyt heikkoakaan syödä toinen ateria saman koulupäivän aikana. Silloin sai vielä välipalaakin.
Onko olemassa pahaa ruokaa, jos on tarpeeksi nälkä.
Mitä sitten, jos lapsille annetaan mahdollisuus olla poissa ruokailusta. Sillä jos ei tarvii syödä, niin miksi pitää olla ruokailussakaan. Annetaanko heille lupa syödä omia eväitä/käydä Cittarissa ostamassa karkkia.
Miten voisin toimia mannekiinina. Meillä on sanonta. Siirrän syömällä nälän tunnetta.
Pinaattikeitto oli minun inhoama ruoka koulussa, mutten ikinä jättännyt sitä syömättä, koska oli nälkä. Se tarkoittaa tunnetta, että heikottaa, jos ei saa ruokaa.
En muuten ymmärrä, miksi asianomaiset eivät tee rikosilmoitusta asiasta, jos katsovat kohdelluksi väärin.
Ei ole kyse siitä että lapset ei söisi koulussa ollenkaa vaan siitä että sitä ei tartte syödä mistä ei tykkää(mitä on siis jo maistettu). Kyllä mekin kouluaikana aina ruokataukoa ootettiin mutta joskus (ei ihan joka päivä kuitenkaan) sen keittiön täti tai ope pilas pakottamalla syömään.
Onko mieleesi tullut, että silloin kun sinä olit lapsi ja nuori, oli täysin normaalia ja sallittua, että lapset pakotettiin syömään lautanen tyhjäksi. Mutta hatunnosto siitä, että sinulle ruoka maistui ja olit siinä suhteessa parempi, kuin ne joille kaikki pöperö ei maistu.
Miksi asioissa pitää ottaa se kanta, että on vain kaksi mahdollisuutta, joko pakottaa syömään tai mennä Cittariin, voisiko noiden kahden tavan väliltä löytyä jokin muu ratkaisu? Ja kyllähän esimerkiksi koululaisilta on kauppaan meno kiellettyä kouluaikana, joten tuskin ainakaan pienemmät siellä käyvät.
Siinä vaiheessa sitten, kun tilanne menee niin pahaksi, että on se NÄLKÄ, nirsous voi laantua tosiaan, mutta emme voi elää siten, että kun jossain nähdään kerran nälkää tulee meidän syödä itsemme ähkyyn täällä suomessa sen vuoksi.
Nyt ei ollut puhe myöskään siitä, että lapsille oltaisiin antamassa mahdollisuus olla pois ruokailusta, vaan edelleenkin siitä, että onko pakko syödä kaikkea, eikö tässä ollut juuri siitä puhe?
Uskoisin, että myös nämä lapset joita on pakotettu syömään inhokkiruokaansa, odottavat myös ruokailua, jos siellä tarjotaan jotain heidän herkkuruokaansa. Eikös se ole sanonta, että maku asioista ei voi väitellä.
Mannekiinina voisit toimia esimerkiksi pinaattikeittopäivänä koulussa, lupautumalla syömään kaikkien niiden pinaattikeitot, ketkä eivät siitä pidä. ;) Siinä vasta olisi hienoa esimerkkiä kerrakseen.
Missä viipyy kasvatuksen ammattilaiset, kaipaisin heidän näkökulmaansa tähän asiaan..?
Kuinka monta lasta olet kasvattannut. Jos olet syöttännyt lasta, niin tiedät, että usein se on narraamista. Saat lapsen huomion ikävästä syömisestä muualle. Lapsi ei haluaisi syödä, mutta silti sinä syötät, mutta viemällä huomion asiasta muuhun.
Mitä tulee lapsen valintaan, niin meillä ei ole ainakaan vallinnanmahdollisuutta kotona. Jos jääkaapissa oleva ei kiinnosta, niin olkoon syömättä. Olenko siis rikollinen, kun pakotan syömään vasten tahtoa.
Mitä söisimme ihan oikeasti, jos lapset saisivat määrätä. Koitahan arvata. Toivottavasti vastaat kysymykseen ja miettisit miten homma olisi jos lapset saisivat tehdä itse pelisäännöt.
tottakai tietynlaista vallankäyttöä ja henkistä väkivaltaa lasta kohtaan, vanhankansan mukaan varmaankin "karaistamista". Jokaisella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja jos joku laittaa sinne suuhun väkisin, vasten toisen tahtoa lusikalla ruokaa on se mielestäni rikos. Tämä on minun mielipiteeni asiasta. Isompien lasten kohdalla tällaista tuskin tapahtuu!
Teillä on kotona teidän perheen pelisäännöt ja te elätte niiden mukaisesti. Jos sinulla on huoli siitä, että lapsesi tulevat muuten nirsoiksi, eivätkä opi syömään, niin ilmeisesti sinulla ei ole muita keinoja mitä tuossa mainitsit opettaa lapsiasi syömään kaikkea, kun se PAKOTTAMINEN?
Ei lasten tarvitse määrätä, mitä kotona syödään, mutta toki kai he saavat olla mukana vanhempien kanssa yhdessä miettimässä mitä voisi ostaa? Minun lapset saavat olla ruokalistan laatimisessa mukana ja en koe sitä määräilynä. Jokaiselle jotakin kaupasta ja ei vain herkkuja.
Itse en ole "narrannut" lapsiani syömään, eikä mieheni, vaan olemme todenneet, että syö sitten kun on nälkä. Ja tällä systeemillä lapseni ovat kasvaneet, eivätkä kärsi puutostaudista tai ole paino-ongelmaisia yms.
Meidän perheessä ei vallitse kaksi vaihtoehtoa systeemi, eli vain vanhemmat päättävät tai vain lapset päättävät. Niistä asioista mistä syntyy kiistaa, käymme yhteistä keskustelua, koska pakottaminen saa lapsissa aikaan kapinan (kokemuksesta sen voin sanoa). Kun ottaa lapset mukaan päätöksentekoihin pääsee helpommalla ja saa myönnytyksiä, saattavat jopa maistaa jotain mitä aiemmin eivät ole maistaneet.
ruoka on paskaa. ootetaan et päästään kotiin,koska äiti on niin laiska ettei jaksa kuiteka tehä muuta kun laittaa muumi limua ja pitsaa niin kyllä siel päiväkodilla kestää sen muutaman tunnin ..etenkin kun vetää teatteria oikein kovasti..
Vai ihanko itsestäsi nyt puhut?
ovat sellasia.ei kaikki mut suuurin osa...mulla ei ole enää pienii lapsia,ei ollu tietsikoit eikä kännyköit.onneksi.ovat jo ammateissa,mutta kauhulla katon miten äitit jauhaa rattait työntäes puhelimee..koton netissä,ja välil puhelimes.äitit on paikalla mutei läsnä enää nykyään..
kun oppilas kieltäytyi syömästä,ruvettiin antamaan rangaistuksia,aina erillaisia,milloin piti syödä viime tippaan ,loput nöyränä viedä roskiin,ei saanut jutella kavereiden kanssa koulupäivän aikana,eikä luokkakavereidenkaan pöydässä.ei ollut kivaa katseltavaa,tästä joutui kuulusteluun jopa erillaisiin testeihin,ja siellä ilmeni,ettei rangastuksia saisi antaa.oppilas kieltäyi,koska joutuu koko luokan myös opettajien silmätikuksi.parasta olisi kotitalous,jossa oppilas tekee myös keittolassa ruokia,ja maistelee myös.yhteis tuumin.pakottamalla tulee kauhua,jopa kipuja,pahaaoloa,ym stressistä.(koska aikuisetkaan) ei syö kaikkea,miksi lasta pitäisi rangasta,kotonakaan ei tehdä kaikkia niistä ruuista joita koulu tarjoaa.työtön ei osta fileitä tai lohimedaljokeja.oppilaidenkin mielipiteet vois ottaa huomioon.
vuosina 39-46, pakko syöttöä kouluissa.
En ainakaan muista.
Sanoisin paras tunti oli ruokailu tunti, tauko ainakin.
Silti ainainen nälkä kiusasi.
Jos ruoka/ateria ei maistu jätettäköön nauttimatta.
Kyllä nälkä opettaa syömään ainakin myöhemmin.
Havaintoni aikuisten maailmasta, seisovasta pöydästä siirretään lautaselle kaikkea mahdollista ja maistellaan ainoastaa.
Suurin osa jätetään syömättä.
Todennäköisesti kotona toimitaan samoin?
Antaen oikeaa esimerkkiä jälki kasvulle ?
(Muistuu mieleeni esimieheni synttärit sikäläisessä ravintelissa joskus -50 luvulta.
Oli ns. seisova pöytä tarjolla josta sankari kehotti jokaista hakemaan haukattavaa.
Noin vajaat puolet noudatti kehotusta, loppujen ihmetellessä.
Parinkymmenen minuutin kuluttua sankari totesi kaikki nauttineet antimia, edes käypä korjaa eväät parempaan talteen. Vie ne tuonne kansan nautit tavaksi, kiitos)
opettaa syömään, ei pakkokeinot. Ja nuo seisovat pöydät tosiaan..!!
Eihän sotavuosia voi millään verrata tähän päivään. Sotavuosina syötiin sitä mitä saatiin, oli pula kaikesta. Nykypäivänä eletään yltäkylläisyydessä. Mielestäni on turhaa ruveta "jeesustelemaan", kuinka "silloin minun lapsuudessani vuonna sirppi ja vasara kyllä syötiin kaikki". Jos lapsi on elänyt vain nykyisenä yltäkylläisyyden aikana, ei lapsella tietenkään voi olla minkäänlaista käsitystä sotavuosien niukkuudesta.
Vai miksi ette tule kirjoittamaan kokemuksianne, varsikin ketkä käytätte pakottamistekniikkaa.
Itse oon huomannu et jos lapsena pakolla pakotetaan syömään jotain silloin omasta mielestä pahaa ruokaa, sitä kyseistä ruokaa kohtaa tulee helposti kammo eikä sitä syö aikuisenakaan. Keitetty kaali ei ole vieläkään mielestäni hyvää ruokaa.
Pienenä en tykännyt feta-juustosta ja se oli mielestäni kauhean pahaa. Minua ei pakotettu kuitenkaan syömään sitä. Myöhemmällä iällä uskaltauduin maistamaan fetaa uudestaan ja se oli mielestäni sittenkin hyvää. Nykyään tykkään siitä.
Lasten makuhermot kehittyy muun kasvun ohessa ja ennen maistuneet pahat maut saattavat muuttua hyviksi iän myötä.
Ja miksi muutenkaan pakkosyöttää? Maistaa pitää tottakai. Ei mikään ruokalaji ole pakollinen, koska samat tarvittavat ravinteet saa varmasti jostain paremmastakin ruuasta.
Taivas sentään! Joka päivä maailmassa kuolee nälkään 25 000 ihmistä ja täällä itketään kun pikku pullamössöjä pakotetaan syömään, kun ei pennuille sapuska kelpaa! Suomessa on maailman paras kouluruoka!!!! Menkää jenkkilään tai ihan mihin muuhun maahan vaan niin kyllä jää kouluruoka toiseksi. Tietty jos hampurilaisia ja pizzaa ja muuta möskää diggaa mössöttää niin sinne sitten vaan. Minulla on Anssin kanssa samat kokemukset, ikinä en muista että ketään pakotettiin syömään koulussa! Kaikki meni alas kun nälkä oli. Ja jos jollekkin ei kelvannut, joi maitoa ja söi näkkäriä, ei mäkkäriä ( =
Osa yläasteikäisistä jättää kouluruuan syömättä, eivät ota edes sitä maitoa ja vanikkaa. Eli ovat koko päivän nälässä. Siinä se opetus sitten menee perille joo...
Tosi outoa jos päiväkodissa tai koulussa pakotetaan syömään!? Tai jopa työnnettään pakolla huttua naamariin??
että voi todellakin tapahtua sellaista!!! Et kai ole tosissasi? Herää todellisuuteen ja nykyaikaan pullamössöjen oletettu isä/äiti. Kaikkea voi tapahtua tosiaan.
Ymmärrän, että sinun ikäluokan ihmiset ovat eläneet ns. nälässä ja ruuan puutteessa aikoinaan. Eli tarkoittaako se sitä, että nykyajan pullomössön tulee maksaa siitä??
Et varmaan ole nähnyt täällä kasvatusalan ammattilaisten kommentteja ja vastauksia, miksi ruoka pitää sinne suuhun väkisin laittaa. SIIHEN KYSYMYKSEEN HALUTTIIN VASTAUSTA!!! Ei kai kukaan ilkeä edes tulla asiaa puolustamaan, koska taustalla on ollut halu pelkästään olla JULMA.
Viet samalla tavalla Anssin kanssa keskustelua väärään suuntaan, koska nyt ei ole kyse siitä, että lapsille oltaisiin antamassa vaihtoehtoja kouluruokailuun, vaan etsiä MUITA KEINOJA pakkosyöttämisen ja maistamisen tilalle!!!
Sinunkaltaisten todennäköisesti keskivartalolihavien keski-ikäisten ahneiden lautasensa vaikka väkisin syövien takia maailmassa muut kuolevat nälkään!! Joten syy ei johdu tämän päivän lapsista, vaan teidän ikäluokan ahneudesta ja kulutushysteriasta.
Pidät tosi outona, että päiväkodissa lapsia on syötetty väkisin, oletkos sinä ollut siellä vahtimassa, ettei näin ole tapahtunut?? väitätkö, että ne kenelle näin on tehty valehtelevat?
Muista, että ei ole yhtä ainutta totuutta ja jos sinä itse et ole henkilökohtaisti ollut näkemässä tätä Hitler-toimintaa, niin pidät mölyt ähkyyn täytetyssä mahassasi=maailman 25 00 älkää näkevää ihmistä pelastuu.
Jos sinua ei ole pakkosyötetty, tarkoittaako se ettei ketään muutakaan? Lue ajankohtaisia lehtiä, niin pysyt ajantasalla.
Aika suppea näkökulma sinulla näkkäri vs mäkkäri. Meidän lapset ainakin kaipaisivat enemmän salaatteja, hedelmiä ja ruisleipää kouluun EI pizzaa ym.
On olemassa useimpiakin keinoja ratkaista ongelmia, ei kannata olla liian ehdoton tai alkaa v****aan!
Voi voi sinua pakkosyöttämis/maistamis fanaatikkoa!
Minun ei tarvitse herätä todellisuuteen, olen muuten ollut joskus päiväkodissa töissä ja monessa eri ryhmässä, eikä ikimaailmassa siellä "kiusattu" tai pakotettu lapsia syömään,kehotettiin ehkä ottamaan leipää ja sitä maitoa lisää jos ei ollut mieleistä ruokaa.
Etsit tai siis kyselet täällä myös MUITA KEINOJA pakkosyöttämisen ja maistamisen tilalle?? Siis miten sitä sitten totutellaan syömään erilaisia ruokia jos ei maisteta!.
Sitä en tiedä missä ihme hoidossa/koulussa sinun pallerosi on ollut. Kyllä siellä salaattia/raasteita on tarjolla. Se on myönnettävä että ruisleipää harvemmin.
Läskiksi en itseäni kutsuisi, vaikka niin arvelit! En vaan tajua tällaisen haloon nostamista. Iltapäivälehtiinhän on uskominen. Niissä kirjoitetaan aina totta!? Ja sitten jotkut saavat niistä päivilleen sisältöä...
Ja nyt ota ihan elämäntehtäväksesi keksiä keinoja
tähän pakkosytöttämiseen ja maistattamiseen. Asia tuntuu sinulle olevan tämän maailman kaikista murheista suurin. Oikein mukavaa kesää kaikesta huolimatta ( =
fanaatikoille vastailla, taidat olla fanaatikko omassa lajissasi "as well".Tosin sitä ei varmaan lasketa? Vai tulkitset sinä yhden kirjoituksen perusteella, että tämä on minun elämäntehtäväni, ehkä nyt vaan akuutisti tuli ruodittua, koska lapseni kertoi opettajan työntäneen VÄKISIN lusikallisen ruokaa hänen suuhunsa. Mutta koska varmaan alias leivänkannikka tietää paremmin, ei varmaan lapseeni ole uskomista. -No sama se..mutta sen sanon, että jos vielä kerran joku sinun ex kollegoistasi pakkosyöttää palleroani väkisin, juttu ei jää siihen, vaikka kuinka tulisi opelle siitä paha mieli.
Tämä keskustelun aihe kun ei ole sinun ymmärryksen varassa ja sinulta onneksi ei tarvinnut lupaa kysyä, että aiheesta sai kirjoittaa. Taidat itse olla aika tiukkapiponen kasvatusguru vailla vertaa. Aika paljon sinuakin kivistää, kun nyt siellä itket tästä haloosta, ota tiukka pipo päästäsi ja syö silliä, etanoita ja palanen shusia. Nauti ja ihmettele omaa erinomaisuuttasi. Ehkä joku tuo sinulle vielä mitalin kaulaasi siitä hyvästä?!
En tiedä onko sinuun uskominen jotenkin parempaa, kuin iltapäivälehtiin tai muiden kokemuksiin, koska taisit tämän ketjun kaikkien pakkosyöttämiskokemukset teilata myös valehteluksi?!
Tämän haloon lomassa nauti sinäkin kesästä!
voi/pitää ja saa keskutella, vaikka näyttää jakavan mielipiteet.
Toki pitää keskustella, mutta aloittaja katsoo asiaa ainoastaan yhdeltä suunnalta.
Mitä käy jos lapset saavat päättää syömisistään itse hoitopaikassa.
1. 20 LASTA KOOLLA JA YKSI SANOO EN SYÖ, KOSKA RUOKA ON PAHAA. MUUT 19 SANOVAT, NIIN ON EN SYÖ MINÄKÄÄN.
2. SEURAAVAKSI JOKU VANHEMMISTA HUOMAA, ETTÄ LAPSI ON ALIRAVITTU JA SYYTTÄÄ KUNTAA SIITÄ.
Hoitopaikka eroaa kodista siinä, että siellä ollaan työssä. Silloin hoitajilla on aikaa ruokailuun. Taas kotona vanhemmat eivät jaksa vaatia syömään erilaisia ruokia, vaan ostaavat sitä, mitä lapsi syö.
Julkisuudessa oli vasta pakkosyötöstä oikeudessa tapaus ja SIINÄ HOITAJAT EIVÄT SAANEET TUOMIOTA. Mutta siinä sanottiin, että hoitajan pitää kokemuksella katsoa, milloin lopettaa syöttämisen.
saavat aivan liikaa valtuuksia päättää mitä tekevät.just tuli radiossa ohjelma,että LAPSI EI saa olla se joka päättää ruokailu ajan,tavan(esim telsua katellessa) ruoka lajin.tai nukkumis ajankohdan ym ym ym. olen 35v ja aivan samaa mieltä. nyky mäkkäri kersat jumalauta komentelee vanhempiaan ihan kybällä.itketään ku pakotetaan päiväkodissa syömäänn MUROJA!!?? herravarjele jos mun lapsuuessa olis ollu muroja vaihtoehtona ni olisin syöny vaik sen hoitajan niien eteen.. ei tietenkään ketään saa pakkosyöttää..mutta kun katson noita nirppanokkia,ei tekis yhtään pahaa istuttaa pöytään ja antaa olla ja syyä ihan niin kauan kun lautanen on tyhjä. ruokajuomahan on nykysin mehu,tai limu,jolla täytetään äkkii maha,saadaan energiaa,ja lapsi sokru humalaan,sen jälkeen ei oo nälkä..mutta auta sarmias kun ajat mäkkärin ohi,nälkä palaa ja kauhealla kiireellä sinne "kun ei teppo ehtinyt kotona kunnolla syömään..lässyn lässyn"-millon mikäkin tekosyy mielessä...yyyrrjö tulee kun ajattelen noita kakaroita. uskokee vaan.mulla on 17v poika.syö kiltisti ruokansa.pahaa ruokaa en tee.ikinä en ole valmis eineksiä ostanut.itte teen kaik ruuat.ruokajuoma maito tai vesi. kiittää kun lähtee pöydästä.aina. kuinka moni lapsi tekee näin??tai nuori??vai onko ees kotona kiittelemässä??ei,vaan mäkkärisä. että on rankkaa koittaa kirjottaa ihan asiallisesti.kyllä korppee..sorry kun sotkin tän sun juttuusi..pakko oli vetästä hieman kirjotusta..thats it
Se joka maksaa, myös sanoo mitä otetaan ja piste.
Päivä pitää rytmittää ja ruokailu on perhetapahtuma. Jos se tehdään teeveetä katsellen, niin se ei ole perhetapahtuma.
Ruokajuoma on muuten monesti cokis. Cokis otetaan hanasta jolloin hiilihappo tai joku tekee täyden olon. Olet kai nähnyt, kun kersat juo cokista hulluna, vaikka ruokaa olisi tarjolla. Se on yks näiden pitsapaikkojen, joissa saa syödä niin paljon, kuin jaksaa kikka.
Olet muuten aika Hitler Anssi. :) On perheelläsi kestämistä tuollaisen diktaattorin kanssa..:D.
Ja kuka täällä on puhunut syövänsä telkkaria katsellessa?
Miten kirjoituksesi edes liittyy koko keskusteluun?
kun lukee tuon kirjoituksesi. Missähän tynnyrissä olet kasvanut näkökulmasi kanssa?
On varmasti lapsia, jotka nirsoilevat ja pomottavat vanhempiaan, mutta on myös helppoja tapauksia. Nykyvanhemmissahan se vika on, ei lapsissa. Syy on kasvattajissa.
Olet 35v ja sinulla on 17v lapsi, olet tullut aika nuorena äidiksi. Sinulla on yksi lapsi, joka syö kiltisti kaiken tekemäsi ruuan, no onneksi olkoon, miten noin muuten käyttäytyy? Polttaako esim. tupakkaa? Jos yhdessä asiassa on kunnollinen, niin ei välttämättä muissa asioissa.
Lapsi/ihminen on kokonaisuus, ei nirsoileva lapsi ole sen huonompi, jos noin muutoin osaa käyttäytyä. Oma lapseni on muuten ollut nirso koulussa, mutta eipä koskaan valitettu hänestä, sai ilmeisesti anteeksi kun ei ollut ns. häirikköoppilas. Ilmeisesti olen ollut huono äiti ja kasvattaja, kun en voi kehua retostella täällä mahtipontisesti, että meidän lapsi syö kiltitsti aina lautasen tyhjäksi.
Mene Anssin kanssa tuonne Mäkkäriin kylttien kanssa puhumaan kotiruuan merkityksestä ja kiittämisestä, jos kerran satavarmasti tiedät, että kuvailemasi kaltainen nykynuoriso/kakarat, jotka eivät osaa kiittää on siellä.
Jotenkin en ymmärrä sitä logiikkaa Mäkkärissä käyminen = lapsi ei osaa syödä muuta ruokaa, ei osaa kiittää ja on nirso.
Muuten minun nirso lapseni ei koskaan käy Mäkkärissä, ei tykkää niistä pahviperunoista ym. Mistäs se kertoo?
Uskon, että teet ruokaa, mutta tiedätkö mikä haisee teillä kun kokkaat? No se hyvä ruoka ja sinun OMAKEHUSI!! :D
yhdestä suunnasta katsomisessa. Niin ja älä turhaan pyydä anteeksi maalaisuuttasi. :)
1. Näissä keskusteluissa pakkosyöttämisestä ei ole missään sanottu, että lapsille oltaisiin antamassa valta päättää, mitä he haluavat syödä. Olisiko lukutaidossasi hiomista. Luetun ymmärtämiseen voisit myös keskittyä. Ja voi kuule, on ryhmiä missä aina ja ikuisesti on ruokanirsoilevia, siitä ei päästä koskaan. Eli kohdejoukkona 20 päiväkotilasta tai kouluoppilasta, aina joukossa 1-2, jotka kieltäytyvät syömästä. Tuollaiseen en ole muuten törmännyt, että jos nämä 1-2 ei syö niin lopun 18 tai 19 jättäisi ruuan syömättä.
2. Lapsi aliravittu?? Ei sillä yhden lusikan väkisin syöttämisellä ehkäistä aliravitsemusta.
Mistä sinä tiedät, ettei kotiin osteta mitään muuta ruokaa, kun lapsi syö, puhutko nyt omasta kokemuksestasi, sukulaisperheestä vai ystäväperheestäsi vai kenestä??
Joo eivät saaneet tuomiota, mutta hyvä kun puhuttiin julkisuudessa tästä aiheesta. Ja vaikka eivät saaneet tuomiota, toimivat silti väärin työssään, luin kyllä aiheeseen liittyvät uutiset. Toivottavasti sinä Anssi maltoit lukea koko tarinan, etkä vain päätöstä, koska se oli sinulle mieluinen.
Anssi myös sinun tulisi pystyä katsomaan asioita monista eri näkökulmista, koska sinun totuus ei ole ainut oikea totuus. Tämä aihe alkaa muuten rönsyillä ja mietin eikö sinulla ei ole taitoa tai osaamista vastata alkuperäiseen kysymykseen tai sitten yksinkertaisesti aihe on sinulle niin tulen arka?
äskeistä kommenttiani. Vaikka tarkoitus oli olla humoristinen,olisin voinut käyttää toisenlaisia sanoja ilmaistakseni asian.
Eli tässä uusi versio: "Se kuka maksaa päättää ja piste" kuulosti minusta siltä, että vain sinä päätät. Voisit kuitenkin ottaa perheen lapset jokus yhdessä laatimaan kanssasi ostoslistaa. Osaavathan lapsetkin tehdä ihan hyviä valintoja.
Toivottavasti otat vastaan anteeksipyyntöni! Kaikkea hyvää sinulle ja rikastuta edelleen tätä palstaa hyvillä mielipiteilläsi.
Totta kai anteeksi pyyntö otetaan aina vastaan. Kirjoituksestani saa sen kuvan, että minulla on pieniä lapsia. Totuus on kuitenkin, että kahdesta lapsesta ainoastaan toinen asuu enää kotona. Sekin täyttää kohta 18.
Miksi otin enää osaa keskusteluun. Syy on se, että kävin välillä soutamassa Sulkavan soudun, joten en voinnut kommentoida aikaisemmin.
Olen huomannut, että tässä asiassa saa vastustajat aina huutia. Keskustelussa ei nähdä tuota toista puolta ollenkaan, eli ryhmässä tekemistä ja hoitopaikan velvotteita. Puhutaan ainoastaan pakkosyöttämisestä.
Kuitenkin asiaa pitää katsoa toisesltakin puolelta, eli mitä käy jos kaikki on vapaaehtoista. Mitä jos lapset opetetaan niin lastenhoitopaikoissa, kuin koulussa siihen, että ei tarvii tehdä, jos ei ole halua.
Sitten vielä toinen asia. On koteja, joille hoidossa tai koulussa saatu ruoka on ainut lämmin ruoka päivässä. Luuletko, että nämä lapset syövät, jos tapahtuu joukkokieltäytyminen.
Näin nimittäin tapahtuu, sillä jos olet kuunnellut lasten keskustelua joskus, niin tiedät, että lapset panevat joskus aina paremmaksi. Yksi sanoo, että isä otti kaljan. Toinen sanoo, että minun otti kaksi. Kolmas kertoo jo, että minun isä joi koko päivän ja hyppäsi katolta ja makasi loppupäivän sairaana. Kouluun mennessä tämmöinen loppuu. Lapset tulevat vähäksi aikaan arempaan aikaan.
Olen joskus kirjoittannut syömisestä aikaisemmin. Kirjoitin silloin punaisista ja valkoisista lautasista, eli lapsista jotka reakoivat aisteilla ja saavat niistä kohtauksia. Silti hekin joutuvat ruokailemaan koulun sääntöjen mukaan.
Vastasin näihin kaikkiin tässä samassa kohdassa. En pelkästään sinulle.
anteeksi pyyntöni. :)
Ja kiitos kun jaksat vääntää kättä tästä ruokailuasiasta kanssani.
Haluan vielä kommentoida, koska virtuaalitasolla haluan ottaa sinusta voiton tässä asiassa, ottaen huomioon aiheen, eikä sen vierestä kirjoitettuja asioita.
Sinulta on tullut aivan hyviä käytännön lähtökohdasta katsottuja kommentteja ja esimerkkejä ja aivan kuten varhaiskasvatuksen oppikirjoissa sanotaan, ruokailun tarkoitus on opettaa ja kasvattaa lasta ruokailutilanteissa. Käytöstapoja (kiittäminen, ruokailuvälineiden käyttö, miten pöydässä ollaan, ei puhuta ruokasuussa jne.) ja eri makujen maistamista, omien jälkien korjaamista (ruokailuvälineiden poisvienti, kattaus) Tämä asia on minulle selvää pässinlihaa tässä suhteessa en tarvitse valistusta.
Uskallan väittää, että ne lapset jotka eivät saa kotoaan lämmintä ateriaa, eivä kuulu nirsojen joukkoon.
Ruokalistaa ei mielestäni tarvitse muuttaa yhden, eikä kahden lapsen toiveiden mukaisesti.
Asiat joita minä täällä haluan tuoda keskustelun valoon ovat:
1.Minä protestoin sitä, että lapsen suuhun viedään lusikka väkisin, varsinkin jos käytetään fyysistä väkivaltaa.
2.En ymmärrä myöskää pakkomaistamisen logiikkaa, jos sadannen kerran on jo maistanut porkkanaa ja todennut, ettei siitä pidä, en kannata että enää tarvitsee maistaa. Tosin ymmärrän, että on aikamoinen urakka opettajalle laskea kuinka monta kertaa on jo maistattanut ko. pöperöä. Helpompi on jatkaa ja painostaa maistamista.
Lue kommentti tämän ketjun otsikon alta:" Puurot ja vellit sekaisin", siinä on napakasti ja tiivistetyn selkeästi kerrottu mikä aloituksen ideana oli.
En tiedä oletko Anssi laittanut merkille, ettei yksikään kasvatusalan ammattilainen ole vaivautunut vastaamaan noihin kysymyksiin mitkä ovat esitetty? Kirjan viisaina he eivät halua myöskään tulla viemään keskustelua ITSE aiheesta pois.
En ole törmännyt kirjoitukseesi koskien lautasten värejä, tarkoitat varmaan aistiyliherkkiä lapsia eli ns. erityislapsia. Kyllä jos lapsella on lääkärin antama diagnoosi ja opettaja tietää sen, tuskin turhaan ärsyttää sellaista lasta väkisin syömään esim. punaisesta lautasesta.
Onneksi kaikki kasvattajat eivät itsekään kannata kyttäystekniikkaa koulun ruokalassa. Voivat viisaina laittaa jopa luokan kaipuripukit asialle. Ne kyllä informoivat jos "Nico-Petteri" jättää syömättä.
Koulussa on satoja oppilaita eri persoonia, välitunneilla, ruokailussa, liikuntatunneilla ym. lapset käyvät vuorovaikutusta keskenään ja varmasti kehuvat ja suurentelevat asioita. Kyllä lapsetkin opettavat toinen toisiaan ja turhat luulot karsitaan leijusita hyvin nopeasti.
En usko tuohon joukkokieltäytymiseen, pitäisi varmasti olla jo pilaantunut ruoka kyseessä silloin. Ja missään vaiheessa yleisiin sääntöihin viitaten en ole sitä mieltä, että lapset saavat tehdä mitä tahtovat.
Omasta puolestani kiitän sinua Anssi ja lopetan keskustelun omalta osaltani nyt tähän, tämän tyhjentävämmin en enää osaa rautalankaa vääntää aloituksestani.
Aloittaja
En ole koskaan ymmärtänyt pakkosyöttämisen logiikkaa ns. nirsoille lapsille
joista sitten tulee syömishäiriöisiä isona. Ovat katkeria vanhemmilleen ja opettajilleen, jotka pakottavat syömään..sitten ihmetellään suomalaislasten liikalihavuutta ym.uskoisin, että PAKKOSYÖTTÄMISELLÄ on pahoja seuraamuksia:Anoreksia, bulimia, liikalihavuus..
Eikö sitä valtaa voisi käyttää muulla tavalla?
Onko nämä pakkomaistattajat(esim.lehtien otsikossa olleet lastentarhaopettajat) nähtävästi sitä samaa porukkaa joka kykenee asettamaan rajat vain väkivallalla?? Aina on vain yksi oikea vaihtoehto!! Heille pakkosyöttäminen/maistattaminen on ainut tapa laajentaa lapsen ruokavaliota.On se kumma, että kaikista pikkuasioista pitää tehdä niin helvetin suuria, ei suomessa lapset kuitenkaan nälkään kuole..
Nämä on näitä ikuisia ”hömppä-juttuja”, joilla tehdään lasten elämästä vaikeaa. Eihän elämä saa olla mukavaa ja nautittavaa, ehei, kaikkien pikku mussukoitten on maistettava maksalaatikkoa tai muuten hoitotäti tai ope näyttää hapanta naamaa. Ja sitten saa taas supista työkavereitten kesken miten huonosti kasvatettuja nirppanokkia nykyajan lapset onkaan. Aivan sairasta touhua, kertakaikkiaan.
Niinpä, mihin perustuu, että on pakko maistaa kaikkea ruokaa esim.päiväkodissa? perustuuko opettajan nautintoon saada käyttää auktoriteettiaan ja olla se pomo huonosti kasvatetulle nirppanokalle, miten ne jaksaakin kytätä suurennuslasin alla olevien ruokalautaisia vuosi tolkulla?
Enkä itse yhtään epäile, etteikö lähes kaikilla tämän päivän aikuisilla ole jotain kokemuksia tai muistikuvia ruoista, joita oli pakko syödä? MUTTA, eihän se sitä tarkoita, että saman meininkin pitäisi jatkua
nykypäivänä! Useat varmaan hyväksyy pakkosyöttämisen ja maistamisen siksi, koska se perustuu häpeään siitä, että meillä ruoka riittää ja jos nirsoillaan kun muut näkee nälkää
Lopuksi, ei ole elämän ja kuoleman kysymys, että maistatetaan ruokaa aina ja aina uudestaan, vaikka siitä ei pidä??
Voi miettiä onko niin, että nirsot lapset on syypäitä afrikan nälänhätään, aika kaukaa haettu selitys ja puolutuspuhe.
Kyllä jokainen itse tietää mistä tykkää ja Siperia opettaa, ei siellä koulussa kuitenkaan tilalle tarjota mitään herkkuja, joten siitä ei ole pelkoa.
Bon apetit
Eikö kukaan muista 2dl maitopurkkeja mihin oli hyvä piilottaa kaikki ruoan jämät -70 luvulla...???? Nyt vaan iskette kiinni tämän hetken nuorisoon... Itse en tule syömään niitä ruokia mistä en pidä!!! Enkä tule pakottamaan muitakaan syömään!!! Vaikka olisi mikä nälänhätä...
Kateelisten panettelua!
Lapset ovat erilaisia,yksi sopii yhdelle,toinen tapa toiselle.Muistan elävästi vuosien takaa illan pelon,kun lapselle suurin harmi koulussa ja päiväkodissa olivat ruokailut..pakko on maistaa..pakko ottaa lautaselle..välipalaa ei saanut tuoda kotoa..,kunnes tytöt luokalla alkoivat väsyä pitkiin päiviin.Allergiatestit käytiin ja jotain pohjaa löytyi.. Opettaja kertoi,ettei koulun perunoita voi syödä..vei pois,vaan vaati lapselta..Kiitos kun selvittiin!
mut en ymmärtäny tota tekstiä...
Tuntuu hieman siltä, että tässä keskustelussa "vastapuolet" kirjoittavat eri asioista. Itse ymmärsin ketjun aloittavan tekstin käsittelevän lähinnä sitä syömään pakottamista suoranaisin voimakeinoin. Eli kyse ei mistään ruoan hyljeksemisestä, varsinaisesta nirsoilusta tms.
Vaan nimenomaan siitä, että aikuinen fyysisesti pakottaa lapsen syömään jotain sellaista, mitä lapsi ei halua. Ei kuulosta miltään normaalilta tavalta opettaa lapselle uusien ruokien makuja, mikäli tämän on syötävä jo kertaalleen oksentamansa ruoka uudelleen.
Aikuisen pitää olla jämäkkä. Asettaa lapselle rajat. Opettaa lasta. Mutta sadistinen ei tarvitse olla. Eiköhän niitä uusia makuja ja ruokia voi lapselle opettaa ihan Geneven rauhansopimuksen hyväksymilläkin tavoilla...
...se 35v ja 17v pojan äiti..kröhöm...tässä vedettyäni kunnolla happea ja paneuduttuani aiheeseen eedestaan,alan pikkuhiljaa vasta ymmärtämään kupletin juonen..pyydän nöyrimmin anteeksi rehvastelevaa "meidän pekka ei ikinä-"tyyliäni..koska se meidän pekka tosiaankin on keksinyt kaikkea muuta kivaa jos ei nyt ihan nirppaillut ruuan kanssa.ja se taas juonsi juurensa minun auswits(tai joku tollane)-lapsuuteeni..meillä pakotettiin syömään kaikki mikä kii saatiin.jos ei saatu,syötiin silti. joskus omat mielipiteet pulpahtavat suusta tai sormista vähän liian nopealla tempolla ,ajattelamatta edes kovinkaan vakavasti seurauksia. tässä tosiaan oli kyse pakkosyötöstä.en hyväksy missään muodossa,enkä soisi kenellekään tehtävän..paitsi..no joo..vitsi..parempi et poistun ja siirryn riehumaan seuraavaan aiheeseen :)
tapahtuu, vaikutat ihan reilulta äidiltä. Ja hatunnosto siitä, että sinulla oli "kanttia" ja "malttia" lukea ja kirjoittaa aiheesta uudesta näkökulmasta!. Olet aivan oikeassa, että meidän ikäluokan lapsuudessa oli toiset sävelet ruuan suhteen. Hyvää kesää sinulle! Ja kannattaa aina välillä riehuakin täällä, se saa esim. minunkaltaiset heti innostumaan..;))
Aloittaja
Tässä keskustelussa on edustettuna vahvasti pari koulukuntaa, toisena juuri nämä "minun lapsuudessani syötiin kivet ja kävytkin, kun muuta ei ollut". Tarkoitukseni ei ole millään tavalla halveerata kenenkään lapsuutta, mutta olisi hyvä silti ymmärtää minkälaisessa maailmassa elämme. Tällä hetkellä ei tarvitse tehdä leipää petusta taikka juoda korviketta, yltäkylläisyyttä ja vaihtoehtoja ruoan suhteen riittää. Eihän se tietenkään ole mikään puolustus nirsoilulle, mutta on ymmärretävä ettei lapsilla voi olla minkäänlaista käsitystä pula-ajan oloista. Eikä näin ollen lasten kasvatuksessa tarvitse käyttää sen ajan radikaalimpia kasvatuskeinoja :)
Ruokaa pitää kunnioittaa, muttei pelätä.
Kerroin sinulle jo pari asiaa, miksi pitää maistaa. Tiedätkö sinä olet sitä mieltä, että riittää, kun maistaa kerran. Eli omalta osaltani tajuan, että jos maistaa kerran esimerkiksi kolme vuotiaana, niin sen jälkeen ei tarvitse edes maistaa kyseistä ruokaa.
Mitä lapsi syö tämän jälkeen???
Omasta mielestäni yhteisruokailu on sosiaalinen tapahtuma. Jos luit tän päivän Etelä-saimaasta sosiaalisten tilanteiden pelosta, niin kerron oman mielipiteeni asiasta.
Lasta ei saa nöyryyttää julkisesti, koska hänelle kehittyy pelko sitä tilannetta kohtaan, jolloin on koettu häpeää.
Nyt tietysti ajattelet, että poistetaan tilanne ja hyvä silleen. Mutta jos lapsi on saanut tilanteesta pelon ja hän yhdistää sen tiettyyn ruokaan, niin pelko poistuu ainoastaan altistuksella, joka on terapiamuoto. Mutta silloin pitää miettiä keinoja, miten edetään.
Jos minua vaivaisi pakkosyöttämisestä jokin rauma tai minun lapsilleni olisi tehty näin, niin itse lähestyisin koulutoimea asiassa, mutta yhden asian pitäisin mielessäni. Ruoka on tabu, jonka kanssa ei pelleillä, vaikka yhteiskunta olisi kuinka muuttunnut.
taas. Meissä on se ero, että sinä Anssi olet EHDOTON joka asiassa. Joko tai, kaikki tai ei mitään tyyppi kirjoitustesi perusteella. Minä taas olen valmis kokeilemaan monia eri keinoja.
Anssi sinun ei tarvitse kertoa minulle miksi pitää maistaa, olen jo sinulle kertonut, etten ymmärrä pakkomaistamisen tai syöttämisen logiikkaa. Vapaaehtoisuuteen perustuvaa maistattamista kylläkin. Kasvatustiedettä paljon lukeneena tiedät varmaan myös, että lapsen makuhermot muuttuvat iän myötä. Omakohtaisena kokemuksena voin sanoa, etten itse lapsena (juuri silloin 3-vuotiaana) syönyt sipulia olleenkaan monia muita ruokalajeja. Mutta nyt aikuisena syön niitä, MUTTA EN SIIS OPPINUT TÄTÄ PAKKOMAISTAMISEN TAI SYÖTTÄMISEN KAUTTA! Ne ruuat mitkä pakotettiin syömään, niihin en koske edelleenkään.
Myönnän, että lasten nirsoilu on epämukavaa, mutta ei onneksi ole vaarallista. Pyrin tällä keskustella kasvatusalan ammattilaisia miettimään, miten toimia koulun ruokailutilantessa. Esimerkiksi tilanteen rauhoittaminen saattaa katkaista nirsoilun kierteen, toisin kun EHDOTON pakottaminen tai mainitsemasi NÖYRYYTTÄMINEN.
Lautasen syömistä tyhjäksi ei sen sijaan kannata vaatia, koska siinä lyö vain pääntänsä seinään.
Harvassa taitaa olla ne lapset, jotka syövät aina kiltisti lautasensa tyhjäksi eivätkä sano ruoasta poikkipuolista sanaa. Nirsoilu kuuluu kasvatusoppien mukaan kehitykseen, ja useimmat lapset syövät riittävästi, vaikkei se vanhemmista ja opettajista siltä tunnu. Ei kai suomessa kuole lapsia nälkään?
Eikö ole puhuttu siitä, että lapsen tulee itsenäisesti oppia tuntemaan nälkänsä ja kylläisyytensä, jos hänelle esimerkiksi annetaan itsenäisesti päättää syömästään määrästä?
Tutkimusten mukaan tällä on merkitystä esimerkiksi painonhallinnalle myöhemminkin elämässä. Huoleen voi tosin olla aihetta, jos lapsen kasvu pysähtyy. Tätä valvoo onneksi neuvolajärjestelmä ja kouluterveydenhuolto.
Jostakin se nirsoilu alkaa, olen lukenut, että näin tapahtuu mm. kun pikkulapsen ruokamaailma muuttuu ensin maidosta kiinteisiin ja soseista tavalliseen ruokaan. Lapsi joutuu valtavan kehitystehtävän eteen, kun hänen pitää totutella valtavaan määrään uusia makuja. Samaan aikaan vastaan tulee muitakin uusia asioita, kuten uusi ateriarytmi, mukista juominen ja ruokailuvälineiden käyttö. Näistä kiinnipitämisessä on haastetta vanhemmille ja päiväkodin/koulun kasvattaja ammattilaisille.
Keskustelemalla ei välttämättä saavuteta toivottua tulosta, mutta mielestäni ei myöskään pakottamisella .Kyllä lapsi huomaa ja vaistoaa, jos hänen syömisiään tarkkaillaan sen myötä tuskin ruokahalu paranee??Ruokailutilanteesta ei kuitenkaan kannata tehdä VALTATAISTELUKENTTÄÄ, vaan kannattaisi ottaa rennosti. Maistamiseen voi ja tulee kannustaa, mutta sitä lusikkaa ei tule laittaa väkisin lapsen suuhun. Ei siis PAKOTTAMALLA.
Mielestäni yksi hyvä RATKAISU voisi olla tässä: lapsi oppii muiden mallista, eli niille joille kaikki pöperö kelpaa toimivat mallina. Muiden syödessä kaikkea ruokaa ennakkoluuloinen lapsi saattaa rohkaistua itsekin maistamaan. Ei kannata olla liian jyrkkä ja ehdoton vaan myönteinen huomio voisi olla paremman lopputuloksen takaava keino vaikuttaa lapseen kuin kielteinen.
Kuulun niihin vanhempiin jotka eivät kannata ehdotonta tai pakottamisen linjaa. Kuten olen jo aikaisemmissa kirjoituksissani sanonut :”lautanen on syötävä tyhjäksi ajatus” ei ole mielestäni hyvä. Useissa ruokailuun liittyvissä artikkeleissa on kirjoitettu, että lapsen energiansaannin itsesäätely toimii luotettavasti, kun sen annetaan toimia. Lautasen koko tai vanhempien määräykset kaivavat maata jalkojen alta tältä hienolta systeemiltä. Miten lapsi silloin oppii tunnistamaan ja luottamaan omiin kylläisyyden tunteisiinsa?
On selvää, että lapsen nirsoilu pöydässä ei ole kenestäkään kasvattajasta miellyttävää mutta kun tiedostaa, että se ei ole vaarallista ja on ihan normaalia, kai sitä oppii sietämään ja kestämään.
On niitä kenelle tämän asian sietäminen on ylivoimaisen vaikeaa. Täytyy kuitenkin ymmärtää, että meillä ihmisillä on eroja makuaistien suhteen, siitä ei päästä mihinkään. Jotkut vain reagoivat voimakkaammin makuihin, esim. sellaiset jotka eivät tupakoi.
Toivottavasti en kirjota "harakoille" ja Anssi luit ajatuksella tämän kirjoituksen.
Aloittaja
En lähde vastaamaan koko juttuusi, vaan keskityn tähän kylläisyyden ja nälän tunteeseen.
Ensiksi. Minusta pitää opettaa ottamaan lautaselle se, minkä jaksaa syödä. Sitten lisää, jos jaksaa ja monesti lapsille tuleekin siinä tilanne, että kun yksi ottaa, niin muutkin ottavat. Tämä on ihan okei.
Mutta tämä nälän tunne. Että syötäisiin silloin, kun on nälkä. Se ei käy hoito, eikä kouluruokailussa, koska päivärytmi täytyy olla kaikilla sama. Jos lapset saisivat syödä silloin, kun tuntuu hyvältä, niin se sitoisi hoitajia. Osalle hoitajia jäisi liian suuria ryhmiä.
Tainiolla kokeiltiin aamupalaa, koska osa lapsista ei syönnyt aamulla kotona mitään.
Minusta koko homma lähtee kuitenkin kodin ja hoitopaikan/koulun yhteistyöstä. Kotona tuodaan selväksi, että joka ruokaa on syötävä. Vanhempienkin tehtävänä on tukea koulujärjestelmää, eikä antaa ymmärtää lapsille, että asioita ei ole pakko tehdä. Silloin kaikki etenee. Muuten siinä käy niin, kuin kotona. Äiti sanoo aina, miten tehdään, mutta, kun tulee ikävä asia ja lapset ei tottele sanotaan. Odotahan, kun isä tulee niin. Silloin teemme opettajasta mörön.
Jos olet tosiaan kiinnostunnut lasten ruokailusta, niin syksyllä, kun alkaa koulu/lastenhoito. Ensimmäisessä vanhempien tapaamisessa otat ruokailun puheeksi. Sanot jämäkästi, että minä olen nyt tämän luokan valittu edustaja vanhempientoimikuntaan/yhdistykseen. Ja ettei tulisi kellekkään epäselväksi aijon ottaa syömisen siellä asiakseni.
Mutta jätän tämän tähän, koska en pysty pariin päivään ottamaan osaa kumminkaan. Tähän kevennykseksi kerron pari juttua.
Kun sanoit, että pitäisi olla mallina ruokailussa, niin kerran laivalla sattui kaverini ja minun viereen jälkiruokapöytään pieni poika. Kaverillani oli puolikiloa jäätelöä lautasella, jota poika katsoi silmät pyöreänä. Kaverini nauraen sanoi pojalle. Muista syödä aina kunnolla, niin kasvat isoksi ja jaksat syödä näin paljon jäätelöä.
Toinen juttu. Niin, kuin olen sanonnut minua ärsyttää, että joku ei syö kaikkea. Olen jo pitkään vaivannut mieltäni puolityhjillä sinappi ja muilla tuubeilla. Ennen oli kaupassa vääntimiä, joilla sai kierrettyä tuubit tyhjäksi. Nyt niitä ei enää näy. Olen etsinnyt niitä erikoiskaupoista. Toissapäivänä tulin Lappeenrannasta. Söin siinä rajaportilla ja jostain syystä poikkesin siihen jotain Vood kauppaan. Kävelin hyllylle ja ihmettelin, miksi joku on jättännyt tyhjän tuubin hyllyyn. Silloin tajusin, että hitto tässähän myydäänkin just niitä tuubin kierto vehkeitä. Ostin heti kaksi ja vein viestiä euron puotiin, koska lupasivat ottaa sinne myyntiin, jos vaan saavat tietää missä niitä tehdään.
Mietin, aikaisemmin, että kerronko tämän. Halusit ammattilaisten mielipiteitä asiaan. Jos saat niitä, niin mistä tiedät, mikä niistä on ammattilaisen. Sanoit, että poikkeamme toisistamme. Minä olen ehdoton ja sinä haluat kokeilla eri tapoja. Tämä ei pidä paikkaansa. On paljon oleellisempi asia, miten poikkeamme toisistamme.
Hyvää jatkoa tutkisteluun asiassa
myös noin, miten sen kirjoitit. Mutta ajattelin silti poikkeavasti verraten sinun. Perustelen sen niin, koska ei ole olemassa yhtä ja ainoaa totuutta. Kirjoitustesi perusteella saan sen käsityksen, että se totuus/näkökulma minkä sinä näet on ainut oikea.
Anssi, toit ihan hyviä ja päivänselviä perusteita/asioita esille, jotka liittyvät varhaiskasvatukseen ja yleensäkin kasvatukseen. Päällisin puolin näiden asioiden tuleekin olla jokaisen tiedossa.
Omasta puolestani totean, että olen lähinnä keskittänyt voimavarani tässä keskustelussa aloittamaani aiheeseen, joten on ollut vaikea tarttua kaikkiin siitä poikineisiin "lillukanvarsiin" joista sinä taas olet kirjoittanut. Ihan hyviä pointteja tuot esiin, mutta tämä keskustelu ei päättyisi koskaan, jos ruotisimme kaikki vähänkin ruokaan liittyvät kommenttisi, jotka eivät liity välillisesti itse aiheeseen.
Sen verran kuitenkin sain noukittua aiemmista teksteistäsi, että kehotat nostamaan syytteen, jos joku on toiminut väkivalloin ruokailutilanteessa. -En aio nyt sellaista tehdä ainakaan ihan ensimmäiseksi, siksi toivonkin, että tämä keskustelu tavoittaa tuollaiseen toimintaa syyllistyneet ja laittaa ajattelemaan. Toivoisin tästä eräänlaista "kahvipöytäkeskustelua".
Aion varmasti tuoda aina esille minun lapsia opettaville opettajille, mitä mieltä olen koulun ruokailukulttuurista, jos se menee henkisen tai fyysisen väkivallan puolelle lasteni kohdalla. Kanssani pystyy kuitenkin hyvään kasvatuskumppanuuteen koulun ja perheemme välillä ja pyrin siihen, että tilanteeseen löytyy ratkaisu joka nojaa yleisiin koulun sääntöihin ja opetuslakiin. En halua olla hankala kuitenkaan..
Kiitos noista hauskoista kevennyksistä tuossa edellisessä kirjoituksessasi. :)
Ammattilaisen tekstin näkee Anssi kirjoitustavasta, siitä sen tunnistaa, kun tuossa mietit miten sen tunnistaa täältä.
Sinulle myös hauskoja hetkiä ruokailujen parissa, ehkä linjasi pehmenee sitten, kun tulevaisuudessa ensimmäiset lapsenlapsesi kirmaavat ruokapöytäsi ääreen.
Aloittaja
Myös sinun kirjoituksistasi saa sen kuvan että olet vain ja ainoastaan oikeassa...
pakkosyöttämistä vai siinä, että on olemassa useita eri keinoja ko. ongelmaan, joita on tullut esille?? Mitäs oikeassa olemista siinä on? Ne on mielipiteitä ja vaihtoehtoja. Siinä on eroa onko asioissa ehdoton vai kertooko asiat mielipiteenä.
Zed voisi lukea tarkemmin vielä ja miettiä sitten uudestaan, minkä käsityksen sai kirjoituksista.