Onko kukaan koskaan ollut päivää töistä pois siksi että ei ole yöllä / moneen yöhön saanut unta? Minä en ole, mutta olen kyllä sitä mieltä että sen pitäisi olla yhtä hyvä syy kuin tavallinen flunssa / mahatautikin. Mua suorastaan suututtaa sellaiset ihmiset kellä luonto antaa periksi lähteä töistä kesken päivän kotiin jonkun pikkuvaivan vuoksi, ja jättää omat työnsä muiden tehtäväksi. Mutta miksei yhtä hyvin voisi aamulla soittaa työpaikalle että en saanut yöllä unta, joten en voi tulla töihin. Itse olen semmoisessa työssä jossa vastaan ihmisten hengistä. Mielestäni on vastuutonta työskennellä univelkaisena, kun sydän hakkaa eikä ajatus kulje. Silti myönnän toimivani vastuuttomasti tullessani univelkaisena töihin, koska en kehtaisi jäädä pois töistä sen vuoksi. Mutta oikeasti jos pitäisi valita, tulisin töihin flunssaisena ennemmin kuin yön valvoneena. Siinähän alkaa jo olla pikku"kännissä"! En varmasti ole edustava työskennellessäni zombiena!
saikkua
univelasta?
3638
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meilläpä se on vielä ihan sallittua ja hyväksyttävääkin. Se univelkakin on tietty kyllä kerätty töissä. Mutta sitten kun deatline on ylitetty, väki pitää rokulipäivän, (tai siis ne, jotka ovat eniten itseään venyttäneet) ennen uutta koitosta. Ei tätä katsota pahalla. Se on ansaittua.
Mutta jos hankit univelkasi keveällä elämällä ja huonoilla elintavoilla, maksa se myöskin itse.
minä olen ollut saikulla unettomuuden vuoksi pari päivää. Kiltti terveydenhoitaja kirjoitti, että minua vaivaavat flunssan kaltaiset oireet. En nimittäin halunnut kertoa, että olen saikulla unettomuuden vuoksi. Kärsin tuolloin ahdistuksesta, joka myös aiheutti unettomuutta.
Olen ollut joitain kertoja saikulla unettomuuden takia, enkä näe siinä asiassa mitään epäkohtaa. Liiallinen univelka voi kostautua pahoin. Ja niin siinä taisi käydä itsellenikin, kun eräänä aamuna 2 vuotta sitten 3 tunnin unien jälkeen sirkkelöin itseltäni pätkän sormesta pois. Olin niin jumissa etten ymmärtänyt että sahasin puuta aika vaarallisella tekniikalla.
Armeijassa myös huomasin että jatkuva ja pahanlainen unettomuus alkaa äkkiä heijastumaan myös ihmissuhteisiin (kun ei aina vaan jaksa tehdä asioita) ja lopulta kääntyy ainakin omalla kohdalla kohti masennusta. Tuon vähäunisen vuoden jälkeen kesti 8 kuukautta ennenkuin lopulta pääsi pahimman itsetuhoisuuden yli.
Onko siis parempi että välillä latailee viikon verran akkuja, vai ottaakko riski siihen että onnistuu telomaan itsensä fyysisesti tai henkisesti? En miettisi itse kahta kertaa vaihtoehtoja.