Kerrompa tässä oman tarinani ,kylläkin lyhennetyssä versiossa, koska en kuitenkaan ajatellut ruveta romaania kirjoittamaan.
Olimme aikoinaan kummityttöni äidin kanssa hyviä ystävia ja ystävyytemme mielestäni toimi hyvin. Olkoon tässä vaiheessa tämän ystäväni nimi vaikka A.
Siihen aikaan, kun A alkoi seurustelemaan nykyisen mihensä kanssa, olin tietysti iloinen siitä että hän löysi ihmisen rinnalleen josta piti ja jota rakasti. Tuli sitten häiden aika ja A sekä R tahtoi, että heidät vihitään vain todistajien läsnäollessa. Tottakai suostuin heidän todistajakseen. Aloin miettiä enne häitä, että olisi todella kiva järjestää heille pienet polttarit. No koska tiesin, että kumpikaan heistä ei ollut viinaan meneviä, niin päätin viedä heidät syömään hienosti ja kustannin kaiken. He pitivät siitä todella paljon, niin ainakin heidän puheistaan ymmärsin. Häät olivat ja menivät ja ne olivat todella hienot, vaikka ihmisiä ei paljoa ollutkaan. Häiden jälkeen sain sitten kuulla A:lta, että hänen miehensä on Maanisdebressiivinen eikä kykene työelämään ja välillä on hyvinkin masentunut. Siitä en hätkähtänyt enkä ollut millensäkkään, koska tämä ala on minulle hyvinkin tuttua. Olen itse työssä mielisairaalassa sairaanhoitajana.
No vuodet kuluivat ja todellakin tämä meidän kummityttömme syntyi vuoden häiden jälkeen ja oli todella iloinen ja rakas asia, niin minulle kuin vanhemmillekin. Tasan vuoden päästä kummityttömme sai siskon ja sekin oli iloinen asia. Tästä alkoivat sitten ongelmat tässä perheessä. Milloin riideltiin mistäkin ja oltiin jo eroamassa ja vaikka mitä. Yritin kannustaa heitä tavalla jos toisella miten suinkin vain osasin.
Ongelmat eivät ottaneet ratketakseen ei sitten millään. Tässä vaiheessa tämä R tahtoi muuttaa takaisin synnyinkaupunkiinsa Turkuun. Hänelle tuli yllättäen ikävä ystäviään ja äitiään. A:lla oli vain kaksi vaihtoehtoa, joko lähteä mukaan tai jäädä lasen kanssa yksin. Kävi sitten niin, että päätös tehtiin ja A lähtie miehensä mukana Turkuun. Eipä se asia siitä miksikään muuttunut, tuntui, että riidat vain yltyivät. Milloin soitettiin mistäkin asiasta jne. Olin tukena ja kuuntelin sekä lohdutin.
Sitten sain eräänä päivänä kuulla A:lta ikävän asian johon sitten annoin oman kommenttini. Se ei sitten sopinutkaan A:lla ja siitä alkoi ilkivalta minua kohtaan. On haukuttu ties miksi ja on soiteltu ja ilkeilty oikein kunnolla. Kun annoin lopulta huutia, niin tässä vaiheessa minun kummius sanottiin ylös. En ollutkaan enää sovelias kummi heidän tyttärelleen, vaan he tahtoivat paremman. Ajattelin itsekseni, että mikä sielä oikein on vialla, että nyt eivät kyllä kaikki asiat ole kohdallaan. Annoin asian olla, enkä ottanut mitään yhteyttä. Tämäkään ei A:lle sopinut, vaan hän alkoi soitella siskolleni, miehelleni ja terrorisoida heitä!!! Tässä vaiheessa minä hermostuin ja yritin soittaa, että vois lopettaa. En saanut yhteyttä ja terrorismi jatkui ikävien viestien lähettelyllä.
Nyt jonkun aikaa on ollut sitten hiljaista kunnes tässä muutama päivä sitten tapasin minun ja A:n yhteisen tuttavan. Tämä nainen kovasti kyseli A:n kuulumisia, johon minä sanoin, että en tiedä mitä kuuluu, enkä halua tietääkkään ja kerroin tälle naiselle ikävästä tapahtumasta. Hän ihmetteli kovasti. Ei mennyt kuin kaksi tuntia taapisestamme, kun sain taas ikävänpuoleisen viestin. Illalla sitten klo18.00 jälkeen puhelin soi ja valitettavasti en ehtinyt siihen vastaamaan. Katsoin vain, että Turusta oli soitettu enkä soittanut. Kunnes eilen samaiseta numerosta soitettiin ja minä vastasin siihen. Minulle soitettiin Meriläisestä Turusta ja sanottiin, että minulle oli varattuna aika Lapsettomuushoitoihin. Olin aivan ällikällä lyöty ja ihmeissäni!!! Kysyin, että kuka sen ajan minulla on oikein varannut. Sieltä sanottiin, että minun nimelläni oli aikavaraus tehty. Olin entistä enemmän ihmeissäni ja hyvin kiukussa. Sanoin, että en ole kuuna päivänä aikaa tilnnut, että nyt joku tekee kiusaa ja vieläpä HYVIN ARAN ASIAN KANSSA!!!! Olin erittäin vihainen ja arvasin kyllä mistä oli kyse. Minulla kun ei ole Turussa kuin tasan yksi ihminen joka tietää lapsettomuudestani ja tietää nimeni ja valitettavasti tämä on kyseinen henkilä A.
Ihmettelenkin, että miten sairas täytyy ihmisen olla, joka tekee tällaista!!! Nyt voin tässä vaiheessa suoraan sanoa, että olen aina tiennyt hänen olevan pikkasen outo, mutta että viitsii tehdä tällaista!!! Hän leikkii erittäin vaarallisislla vesillä tällä kertaa ja ylipäänsä viitsii alistua moiseen. Minull ei tulisi mieleenkään tehdä kenellekkään tollasta, että tekisin tinkiä toiselle hyvin arasta asiasta. Ehkä hän saa sitten tylsään elämäänsä tyydytystä tehdessää toisille ilkivaltaa. Pienet täytyy olla piirit ja ympyrät.
Ottakaa hyvät ihmiset oppia tästä ja miettikää erittäin tarkkaan onko teidän ystävyytenne todellakin niin hyvä kuin mitä te luulette. Itse olen saanut oppia ystävyydestämme todella paljon ja valitettavasti olen saanut huomata, että ei se todellista ystävyyttä ollutkaan, vaan siinä vain käytettiin hyväksi. Valitettavaa vain on, että sivulliset saavat tästä kaikseta kärsiä.
Miettikääkin todella tarkkaan teitä pyydettäessä kummeiksi onko se kummius todellakin aidoti pyydettyä ja teidän ystävyytenne arvoista, ettei käy niin kuin minulle, että saan siitä maksaa todella kalliin hinnan.
Hyvää syksyä teille kaikille, kaikesta huolimatta=)
Olimme aikoinaan kummityttöni äidin kanssa hyviä ystävia ja ystävyytemme mielestäni toimi hyvin. Olkoon tässä vaiheessa tämän ystäväni nimi vaikka A.
Siihen aikaan, kun A alkoi seurustelemaan nykyisen mihensä kanssa, olin tietysti iloinen siitä että hän löysi ihmisen rinnalleen josta piti ja jota rakasti. Tuli sitten häiden aika ja A sekä R tahtoi, että heidät vihitään vain todistajien läsnäollessa. Tottakai suostuin heidän todistajakseen. Aloin miettiä enne häitä, että olisi todella kiva järjestää heille pienet polttarit. No koska tiesin, että kumpikaan heistä ei ollut viinaan meneviä, niin päätin viedä heidät syömään hienosti ja kustannin kaiken. He pitivät siitä todella paljon, niin ainakin heidän puheistaan ymmärsin. Häät olivat ja menivät ja ne olivat todella hienot, vaikka ihmisiä ei paljoa ollutkaan. Häiden jälkeen sain sitten kuulla A:lta, että hänen miehensä on Maanisdebressiivinen eikä kykene työelämään ja välillä on hyvinkin masentunut. Siitä en hätkähtänyt enkä ollut millensäkkään, koska tämä ala on minulle hyvinkin tuttua. Olen itse työssä mielisairaalassa sairaanhoitajana.
No vuodet kuluivat ja todellakin tämä meidän kummityttömme syntyi vuoden häiden jälkeen ja oli todella iloinen ja rakas asia, niin minulle kuin vanhemmillekin. Tasan vuoden päästä kummityttömme sai siskon ja sekin oli iloinen asia. Tästä alkoivat sitten ongelmat tässä perheessä. Milloin riideltiin mistäkin ja oltiin jo eroamassa ja vaikka mitä. Yritin kannustaa heitä tavalla jos toisella miten suinkin vain osasin.
Ongelmat eivät ottaneet ratketakseen ei sitten millään. Tässä vaiheessa tämä R tahtoi muuttaa takaisin synnyinkaupunkiinsa Turkuun. Hänelle tuli yllättäen ikävä ystäviään ja äitiään. A:lla oli vain kaksi vaihtoehtoa, joko lähteä mukaan tai jäädä lasen kanssa yksin. Kävi sitten niin, että päätös tehtiin ja A lähtie miehensä mukana Turkuun. Eipä se asia siitä miksikään muuttunut, tuntui, että riidat vain yltyivät. Milloin soitettiin mistäkin asiasta jne. Olin tukena ja kuuntelin sekä lohdutin.
Sitten sain eräänä päivänä kuulla A:lta ikävän asian johon sitten annoin oman kommenttini. Se ei sitten sopinutkaan A:lla ja siitä alkoi ilkivalta minua kohtaan. On haukuttu ties miksi ja on soiteltu ja ilkeilty oikein kunnolla. Kun annoin lopulta huutia, niin tässä vaiheessa minun kummius sanottiin ylös. En ollutkaan enää sovelias kummi heidän tyttärelleen, vaan he tahtoivat paremman. Ajattelin itsekseni, että mikä sielä oikein on vialla, että nyt eivät kyllä kaikki asiat ole kohdallaan. Annoin asian olla, enkä ottanut mitään yhteyttä. Tämäkään ei A:lle sopinut, vaan hän alkoi soitella siskolleni, miehelleni ja terrorisoida heitä!!! Tässä vaiheessa minä hermostuin ja yritin soittaa, että vois lopettaa. En saanut yhteyttä ja terrorismi jatkui ikävien viestien lähettelyllä.
Nyt jonkun aikaa on ollut sitten hiljaista kunnes tässä muutama päivä sitten tapasin minun ja A:n yhteisen tuttavan. Tämä nainen kovasti kyseli A:n kuulumisia, johon minä sanoin, että en tiedä mitä kuuluu, enkä halua tietääkkään ja kerroin tälle naiselle ikävästä tapahtumasta. Hän ihmetteli kovasti. Ei mennyt kuin kaksi tuntia taapisestamme, kun sain taas ikävänpuoleisen viestin. Illalla sitten klo18.00 jälkeen puhelin soi ja valitettavasti en ehtinyt siihen vastaamaan. Katsoin vain, että Turusta oli soitettu enkä soittanut. Kunnes eilen samaiseta numerosta soitettiin ja minä vastasin siihen. Minulle soitettiin Meriläisestä Turusta ja sanottiin, että minulle oli varattuna aika Lapsettomuushoitoihin. Olin aivan ällikällä lyöty ja ihmeissäni!!! Kysyin, että kuka sen ajan minulla on oikein varannut. Sieltä sanottiin, että minun nimelläni oli aikavaraus tehty. Olin entistä enemmän ihmeissäni ja hyvin kiukussa. Sanoin, että en ole kuuna päivänä aikaa tilnnut, että nyt joku tekee kiusaa ja vieläpä HYVIN ARAN ASIAN KANSSA!!!! Olin erittäin vihainen ja arvasin kyllä mistä oli kyse. Minulla kun ei ole Turussa kuin tasan yksi ihminen joka tietää lapsettomuudestani ja tietää nimeni ja valitettavasti tämä on kyseinen henkilä A.
Ihmettelenkin, että miten sairas täytyy ihmisen olla, joka tekee tällaista!!! Nyt voin tässä vaiheessa suoraan sanoa, että olen aina tiennyt hänen olevan pikkasen outo, mutta että viitsii tehdä tällaista!!! Hän leikkii erittäin vaarallisislla vesillä tällä kertaa ja ylipäänsä viitsii alistua moiseen. Minull ei tulisi mieleenkään tehdä kenellekkään tollasta, että tekisin tinkiä toiselle hyvin arasta asiasta. Ehkä hän saa sitten tylsään elämäänsä tyydytystä tehdessää toisille ilkivaltaa. Pienet täytyy olla piirit ja ympyrät.
Ottakaa hyvät ihmiset oppia tästä ja miettikää erittäin tarkkaan onko teidän ystävyytenne todellakin niin hyvä kuin mitä te luulette. Itse olen saanut oppia ystävyydestämme todella paljon ja valitettavasti olen saanut huomata, että ei se todellista ystävyyttä ollutkaan, vaan siinä vain käytettiin hyväksi. Valitettavaa vain on, että sivulliset saavat tästä kaikseta kärsiä.
Miettikääkin todella tarkkaan teitä pyydettäessä kummeiksi onko se kummius todellakin aidoti pyydettyä ja teidän ystävyytenne arvoista, ettei käy niin kuin minulle, että saan siitä maksaa todella kalliin hinnan.
Hyvää syksyä teille kaikille, kaikesta huolimatta=)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei kukaan terve aikuinen voi tehdä tuollaista. Olisi kiva kuulla miksi tuo teidän riitanne oikeasti alkoi. Mikä voi suututtaa ihmisen noin?
Minä pysyisin mahdollisimman kaukana kyseisestä henkilöstä. Kuten olet tehnytkin.
Juu, voinhan minä sinulle sen syyn kertoakkin, eihän se mikään salaisuus ole. Eli A: soitti minulle ja kysyi, että olenko kuullut hänen entisestä kotipaikastaan mitään uutisia.( No kerrottakoon nyt tässä vaiheessa samantien, että minun vanhempani asuvat samalla paikkakunnalla ja isäni on jopa jotain kaukaista sukuakin tälle A:n äidille.) Valitettavasti olin kuullut tästä tapauksesta jo ja tiesin mistä A minulle puhuu. Sanoin kuulleeni ja saman tien A alkoi kertoa sitä minulle. A:n isä kun on entinen valtion virkamies ja sairaseläkkeellä siitä, olikin päättäänyt tehdä sitten ns. pimeetä bisnestä.
Kuultuani A:lta tämän asian sanoin oman mielipiteeni asiasta, että mun mielestä toi oli törkeästi tehty ja etenkin valtion virkamieheltä.
Ehkä suurin syy A:n kiusantekoon on se ahdistus siitä, että pienellä paikkakunnalla monet tietävät hänen isänsä tempauksesta ja kun kukaan ei olekkaan hänen isäänsä puolustamassa, en edes minä, niin se onkin kauheeta.
Tämä oli se syy miksi hän minuun niin suuttui.
... tosin että lapsettomuus siinä ei ollut aiheena.
Kyseessä oli ystäväpariskunta jotka tappelivat vuosi toisensa jälkeen, tekemättä asioilleen yhtään mitään. Minulle soiteltiin, itkettiin, että isäntä taas lyö. Hain aina emännän pois, sillä minusta kenenkään ei tarvitse kestää toisen lyömistä.
Kun alkoi heistä näyttämään siltä, että alan kyllästymään heidän junnaamiseen niin emäntä ensinmäiseksi pamautti kivat juorut maailmalle. Olihan juuri niihin aikoihin omassa parisuhteessa ongelmia, eli hyvin mehevistä aiheista.
Ja kun en hyväksynyt moista käytöstä, emäntä yltyi vain. Lopulta hän otti kovat aseet esiin ja sain isännän puolellensa, joka tosin oli ollut kauan minulle hyvä ystävä. Ja isännällä oli taasen ystäväpiirissä valtaa - arvata saattaa mitä seuraavaksi tapahtui.
Kun viestejä alkoi tulemaan jo monilta ihmisiltä, jouduin sulkemaan kännykkäni ja pakenemaan omasta kodista. Tässä vaiheessa minulle alkoi löytymään tukea, vaikken nyyhkinytkään jokaikiselle tutulle niinkuin eräs emäntä. Se oli jännä tunne, kun minun taakse alkoi kertymään ihmisiä, ihan itsekseen! :)
Kuukausia kun oli ollut jo onneksi hiljaisempaa ja elämä asettunut takaisin omiin uomiinsa, tuli pariskunta pyytämään "anteeksi". Isäntä oli oikeasti pahoillaan ja sen näki. Emäntä pyyteli anteeksi, mutta samaan hengen vetoon valitteli, ettei voi sille mitään, että kaikki vihaa minua ja minä olen sellainen-ja-tuollainen. Arvaa vain nielinkö oikeasti tuota, mutta annoin olla.
Lopulta muutin pienistä piireistä pois, enkä juurikaan kaipaa takaisin. Ikävä tulee niitä todellisia ystäviä kohtaan, niitä, jotka seisoivat takanani rauhallisesti ja vakaana.
Eikö olekin ihanaa olla ajojahdin uhri?
Ei voi olla totta, sinulle tehtiin jos nyt suoraan sanotaan, todella törkeesti myös. Sinun on jopa pitänyt lähteä omasta kodistasi!!! Saa vaan kysyä, että mikä helvetti joitakin ihmisiä oikein risoo!!! Onko heiltä mennyt suhteellisuudentaju kokonaan, vai mikä on??? Tuohan nyt on jo kamalaa, ettei voi eikä saa omassa kodissaankaan olla rauhassa.
Sen voin sanoa, että minä en kodistani lähtisi, ennenkö siinä vaiheessa kuin olisi aivan pakko. Ehkä jossain vaiheessa ja niinkuin varmaan sinunkin kohdalla se oli väistämätöntä. On vain pakko päästää irti ja antaa asioiden olla hetki omalla painollaan, jopa jo oman mielenterveydenkin takia. Ei tollasta painostusta ja kiusaamista kukaan kestä kovin kauaa, eikä tarvitse kestää eikä sietää!!!
Onneksi sinun tapauksessa sait niitä tukihenkilöitä ympärillesi jotka tukiviat sinua, että jaksoit. Kyllä monet ihmiset ja tutu varmasti tietävät mikä on totta ja mikä ei ilkeistä juoruista huolimatta.
Mutta kaikkea hyvää sinulle ja koitahan jaksaa myös ilkeilijöistä huolimatta=)