... sairastaa vaikeaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Hän yrittää sinnitellä: nyt juuri hän on taas sairaalassa, koska oli viime viikolla niin itsetuhoisissa ajatuksissa; välillä menee paremmin, mutta sitten taas vauhti kiihtyy ja mennään kuin suihkuhävittäjällä pitkin korkeita taivaita ilman mitään pidäkkeitä; sitten tulee masennus, joka voi olla niin synkkä ja tuskallinen, ettei tavallinen ihminen pysty sitä edes kuvittelemaan.
Massiivisen lääkityksen avulla hänet on saatu pysymään hengissä toistaiseksi. Itsemurhayrityksiä on ollut kaksi. Hänen lapsensa joutuvat elämään pelossa, että äiti tekee itselleen jotain, ja mies on saanut selvitellä ties mitä manian aikana aiheutettuja sotkuja, järjettömiä kaupantekoja jne.
Olen tuntenut hänet siitä asti kun olimme noin kymmenen ikäisiä.
Jonkin verran nuoruudessamme kävimme yhdessä seurakunnan tilaisuuksissa. Minulle ei siitä tullut pysyvää katsomusta, mutta hän sanoo edelleen olevansa syvästi uskossa jeesukseen ja jumalaan. Katsomusero ei ole ystävyyttämme lopettanut.
Ihmettelen, miten hän jaksaa olla uskossa edelleen, vaikkei hän sydäntä raastavista rukouksistaan huolimatta ole saanut minkäänlaista helpotusta helvetilliseen kärsimykseensä. En kuitenkaan voi mennä hänelle katsomuksen vaihtoa suosittelemaan: eihän hänkään saarnaa minulle omasta uskostaan.
Voinkohan millään lailla auttaa häntä?
Jotenkin aina pikkuisen pelkään, että tulee suruviesti siltä suunnalta.
ystäväni
27
841
Vastaukset
- sinulle!
Kysyit, voitkohan jotenkin auttaa. Voit, ja teet sitä kertomastasi päätellen.
Itse sairastin vakavaa masennusta monta vuotta. Nyt en enää noin viiteen vuoteen ole tarvinnut lääkkeitä ja luokittelen itseni terveeksi.
Se, mitä läheinen ihminen voi tehdä, on olla läsnä. Se, mitä läheinen ihminen ei voi tehdä, on parantaa psyykkisistä ongelmista kärsivää. Ja se, mitä läheisen ihmisen kannattaa tehdä, on olla imeytymättä liiaksi mukaan toisen synkkiin kuvioihin, sillä se syö voimat eikä sen jälkeen voi toistakaan auttaa. Tässä kolme asiaa, jotka itse sen psyykkisen sairauden kokeneena voin kärsivän lähellä olevalle sanoa.
Suurin ja ainut apu mitä saatoin saada, oli se, että tunsin jonkun välittävän. Pahaa oloa se ei pois vienyt, mutta en ollut jokainen hetki niin yksin. Se, mitä aina pelkäsin, oli että rakkaat ihmiset tuntisivat olevansa jotenkin syyllisiä siihen, mitä sairastin. Ei toiselle sairautta voi aiheuttaa. Ja toinen, mitä pelkäsin, oli että imen voimat jatkuvalla avuntarpeellani muilta.
Ole läsnä ja välitä. Se on suurin apu mitä voit antaa. Lääketiede tekee sen mitä pystyy. Ja muista, että et voi parantaa psyykkisesti sairasta sen enempää kuin vaikkapa syöpäpotilasta. Älä vaadi sitä itseltäsi. Voimia sinulle; helppo osa ei ole sillä, joka joutuu pelkäämään läheisen vahingoittavan itseään.- kiltti täti
... ja inhimillisestä vastauksesta.
Hienoa, että ole selviytynyt masennuksesta. Eikös se ole tavallaan niin, että masennuksen jälkeen pitää taas opetella elämään normaalisti. Olet siinä ilmeisesti onnistunut hienosti, ja se antaa varmaan monelle toivoa. Ehkä autoit jotain muutakin kuin minua tuolla kirjoituksellasi!
Muistan kerran keväällä, kun koulu loppui, valvoimme koko yön tämän (nyt sairastuneen) kaverini kanssa ja opettelimme laulamaan kuin Pikku-Oravat. Ja aamulla menimme Laukontorille ostamaan mustaa makkaraa, kun oli kamala nälkä valvotun yön jälkeen. Ja kaverini kerran leikkasi kurkun viipaleet ja liimasi ne silmälaseihinsa sisäpuolelle ja töllötti niillä joka suuntaan. Oli hölmön näköistä! Naurettiin niin että kierittiin maassa.
Nyt hänellä on niin vahva lääkitys, ettei siitä leikkimielestä ole juuri mitään jäljellä. - tulee aamu
kiltti täti kirjoitti:
... ja inhimillisestä vastauksesta.
Hienoa, että ole selviytynyt masennuksesta. Eikös se ole tavallaan niin, että masennuksen jälkeen pitää taas opetella elämään normaalisti. Olet siinä ilmeisesti onnistunut hienosti, ja se antaa varmaan monelle toivoa. Ehkä autoit jotain muutakin kuin minua tuolla kirjoituksellasi!
Muistan kerran keväällä, kun koulu loppui, valvoimme koko yön tämän (nyt sairastuneen) kaverini kanssa ja opettelimme laulamaan kuin Pikku-Oravat. Ja aamulla menimme Laukontorille ostamaan mustaa makkaraa, kun oli kamala nälkä valvotun yön jälkeen. Ja kaverini kerran leikkasi kurkun viipaleet ja liimasi ne silmälaseihinsa sisäpuolelle ja töllötti niillä joka suuntaan. Oli hölmön näköistä! Naurettiin niin että kierittiin maassa.
Nyt hänellä on niin vahva lääkitys, ettei siitä leikkimielestä ole juuri mitään jäljellä.Oikeastaan masennuksen jälkeen osaa nauttia elämän pikkupienistäkin iloista. Aina, kun nykyisin on vaikeaa, voin muistaa miten mustaa kaikki voi olla. Sen jälkeen tuntuu hyvältä vain hengittää.
Tuosta lääkityksestä... Jossain vaiheessa tuntuu, että se tekee melkein enemmän pahaa kuin hyvää. Osaan taas vain kertoa oman kokemukseni kautta. Minusta lääkkeet tekivät väsyneen, saamattoman, apaattisen. Kuin ne olisivat imeneet ne viimeisetkin hyvät hetket pois. Toisaalta sisälläni ne veivät pahimman terän niistä huonoimmista siinä samalla ja sitä kautta auttoivat. Sulkivat minusta jotakin; kaikki huonot ja kaikki hyvät tunteet - ja samalla sisälläni kai alkoi se eheytyminen.
Sen jälkeen, kun olo oli tasoittunut, alkoi varovaisesti löytyä niitä positiivisempia vireitä - ilman niitä pahimpia. Kuin huomaamatta, vuosien mittaan.
Toivon todella paljon, että joku päivä taas ystäväsi kanssa teette kurkkunaamoja ja nauratte kippurassa! =) Toivoa on! Hän saa apua, jota tarvitsee ja hänellä on ystävä lähellään.
Mutta kuten sanottu; hän ei ole ainut jolle tämä on vaikeaa. Ystävän osa ei ole helppo sekään silloin kun on kyseessä oikeasti psyykkinen sairaus. Jossain mielessä se on raskaampaa kuin fyysisesti sairaan tukena oleminen. Jos toisella on syöpä, sitä tietää rajansa. Jos toisella on henkisesti paha olla, sitä on tottunut olemaan tukena ja auttamaan eikä olekaan niin helppoa muistaa eroa, että tämä ei ole pahaa mieltä vaan tämä on sairaus.
Sinullakin täytyy olla joku, jonka kanssa voit asiasta puhua. Hän on sinulle tärkeä ihminen ja haluaisit hänen paranevan. Sinuunkin sattuu. Sinun on helpompi olla tukena, jos voit jollekin purkaa omia tunteitasi asiasta.
Minulle jotenkin toi lohtua lause jostakin laulusta, jota en enää muista. Ideana siinä oli, että silloin kun yö on pimeimmillään ja synkimmillään, on aamu lähimpänä. Heti seuraava hetki on vähän valoisampi. Jos jaksaa sen kaikkein pimeimmään hetken yli, se helpottaa. Ja uusi aamu on kaunis =)
- Kössönöm
että kalauta kalikalla päähän, mutta en sano kuitenkaan. Vaikeita asioita.
Maanis-depressiivisyydella ja skitsofrenialla lienee eroa? En niin tiedä tuosta.
Mutta olenko edes oikeilla jäljillä, kun sanon, että maanis-depressiivisyys on tunteitten vuoristorataa ja skitsofreenikko taas kuvittelee olemattomia? Tuskaista kummallakin, näin olen ymmärtänyt.- kiltti täti
... hän on ystäväni, ja sitä paitsi vakavasti sairas. Ei hän itse ole osaansa valinnut. Ei tuolle mitään voi itse.
Joo, nimenomaan ns. maanis-depressiivisyydestä on kysymys, ja vielä sellaisesta nopeasyklisestä muodosta: mieliala saattaa syöksyä ylös ja alas jopa muutaman tunnin aikana. Se todella kuluttaa voimia: voi touhuta kuin heikkopäinen kummallisten projektien kanssa jonkin aikaa, sitten iskee syvä depis, ja kaikki pannaan maan tasalle, tulee huonouden ja arvottomuuden ajatuksia siitä "miten kaikille olisi parempi, jos minua ei olisi" jne. Eikä tämä ole mitään dramaattista huomion hakemista, vaan hän on oikeasti todella syvällä itseinhon ja synkkyyden suossa.
Tavallaan se ihminen, jonka nuorena tunsin (kun hän oli terve) on hävinnyt, ja kamala sairaus asuu nykyään hänessä ja syö hänen voimiaan. - Kössönöm
kiltti täti kirjoitti:
... hän on ystäväni, ja sitä paitsi vakavasti sairas. Ei hän itse ole osaansa valinnut. Ei tuolle mitään voi itse.
Joo, nimenomaan ns. maanis-depressiivisyydestä on kysymys, ja vielä sellaisesta nopeasyklisestä muodosta: mieliala saattaa syöksyä ylös ja alas jopa muutaman tunnin aikana. Se todella kuluttaa voimia: voi touhuta kuin heikkopäinen kummallisten projektien kanssa jonkin aikaa, sitten iskee syvä depis, ja kaikki pannaan maan tasalle, tulee huonouden ja arvottomuuden ajatuksia siitä "miten kaikille olisi parempi, jos minua ei olisi" jne. Eikä tämä ole mitään dramaattista huomion hakemista, vaan hän on oikeasti todella syvällä itseinhon ja synkkyyden suossa.
Tavallaan se ihminen, jonka nuorena tunsin (kun hän oli terve) on hävinnyt, ja kamala sairaus asuu nykyään hänessä ja syö hänen voimiaan.ja kun ajattelee mikä on terveydenhuollon taso nykyään, niin voi sentään. Tasossa kyllä toki löytyisi, mutta ei tahdossa.
Pätkä moottoritietä on tärkeämpää kuin mielenterveyden hoitaminen. Niin Turussa kävi joitakin vuosia sitten. Laitoshoidosta päätettiin siirtää potilaista (nyk. asiakkaita) avohoitoon, mutta ne rahat siihen avohoitoon hävisivät kai Turku-Helsinki-tielle.
- kokemusta on
Tuskan tiedän, oma veljeni sekosi, ei tuntenut edes minua, on parantumaan päin.
Mietipä, olisiko hiljentymisen paikka, kun ei enää muuta voi, jos on jokin ja se on rakkaus, pyyntösi ystäväsi puolesta kuullaan, nöyrry siis rakkaudessasi ystävääsi kohtaan?- kiltti täti
... tässä jonkinlainen tarkoitus kehottaa minua rukoilemaan hänen puolestaan?
En voi, koska olen ateisti. Toki kirjoittaisin asiasta uskonnolliselle palstalle, jos olettaisin, että jonkinlaisesta "hiljentymisestä" olisi apua. Tarkoitat varmasti hyvää, mutta en todella tiedä, mitä tarkoittaa "pyyntösi - - kuullaan".
Ihmettelen vain uskon kestävyyttä hänen kohdallaan. - Kissa pöydälle
kiltti täti kirjoitti:
... tässä jonkinlainen tarkoitus kehottaa minua rukoilemaan hänen puolestaan?
En voi, koska olen ateisti. Toki kirjoittaisin asiasta uskonnolliselle palstalle, jos olettaisin, että jonkinlaisesta "hiljentymisestä" olisi apua. Tarkoitat varmasti hyvää, mutta en todella tiedä, mitä tarkoittaa "pyyntösi - - kuullaan".
Ihmettelen vain uskon kestävyyttä hänen kohdallaan. - hävetä??
Kissa pöydälle kirjoitti:
Uskomatonta, että joku tulee selittämään tuollaista ihmiselle, jonka on paha olla ystävänsä takia.
Vastenmielistä, jotenkin aito pahuus hyökyy viestistäsi. - Mirreli
Kissa pöydälle kirjoitti:
tähän keskusteluun, eipä paljon iloa tuonut.
Miksi täytyy sanoa jotain ilkeää jos voisi olla sanomatta mitään? - Kissa pöydälle
Mirreli kirjoitti:
tähän keskusteluun, eipä paljon iloa tuonut.
Miksi täytyy sanoa jotain ilkeää jos voisi olla sanomatta mitään?totuus pitää sanoa ääneen.
- puusilima_
itse olen joutunut katselemaan läheltä samanlaista tilannetta. asiaan ei saatu korjausta millään konstilla tai lääkkeellä. lopulta kai kamelin selkä katkesi ja tämä läheiseni otti itseltään hengen. ei siihen voinut kukaan apua tarjota, ainakaan toimivaa. :(
toivotaan, että sinun tilanteessasi apua onnistuttaisiin antamaan hänelle riittävästi ja toimivasti.
muuta en osaa sanoa kuin, että tällainen ihminen on saatava hoitoon keinolla millä hyvänsä ja TÄRKEINTÄ on varmistaa se lääkkeiden syöminen. sen jos jotain opin, kovimman kautta, että lääkkeiden annosteluun ja syöttämiseen tarvitaan joku ulkopuolinen joka ne antaa ja vahtii että ne kans otetaan, myös silloin kun tuntuu hyvältä.
missään vaiheessa tällä tavoin sairaan ihmisen EI PIDÄ antaa hoitaa tuota lääkkeiden syömistä ja ottamista itse.
ja sitten ne kaikki pillerit pitää pistää sellaisten lukkojen taakse ettei niitä sieltä saa kuin se henkilö, joka hoitaa lääkkeiden 'annostelun'.
voimia ja jaksamista. pidän peukkuja pystyssä.
muuten en osaa auttaa.
T: epäonnistunut auttaja.- Kössönöm
Että läheisesi tappoi itsensä? Et sinä voi olla, etkä ole siitä vastuussa.
- epäonnistunut
Olen todella pahoillani siitä, miten ystäväsi kävi. Se taakka, mikä läheisen harteille siitä jää, on lähes kestämätön.
Mutta sinä et epäonnistunut. Jos läheisesi olisi kuollut syöpään, et ajattelisi epäonnistuneesi pitämään hänet hengissä. Masennus tai muu psyykkinen sairaus on läheiselle raskas, koska jotenkin siitä ajattelee 'pystyvänsä' parantamaan tai auttamaan paranemaan. Ei sitä pysty.
Ei voi tehdä muuta kuin fyysisessäkään sairaudessa; olla lähellä ja tukena. Ihminen voi ottaa lääkkeensä tai olla ottamatta; kukaan ei voi vahtia koko aikaa. Ja sairasta kohtaan tulee joskus hyvin negatiivisiakin tunteita; sekin kuuluu asiaan. Ei ole helppoa olla koko ajan lähellä ja vahva. Läheisenkin on paha olla, koska haluaisi auttaa ja helpottaa toisen oloa - ja on kamalaa katsoa, kun tärkeä ihminen kärsii.
Apua tarjosit sillä, että olit lähellä. Itse vakavasta masennuksesta parantuneena voin kertoa, että se on se mikä jäi mieleen. Kukaan ei vienyt pahaa oloani pois, mutta jotkut jaksoivat kuunnella. Vaikkei se auttanutkaan tavallaan niin toisaalta en ollut yksin. Ja olen heille mielettömän kiitollinen.
Toivon sinulle jaksamista asian kanssa ja että et syyttäisi itseäsi. Ei sinun tarvitse olla ihmeparantaja - ei sellaisia ole. Teit, mitä ihminen voi toiselle tehdä; olit läsnä. Se riittää. - puusilima_
Kössönöm kirjoitti:
Että läheisesi tappoi itsensä? Et sinä voi olla, etkä ole siitä vastuussa.
sitä tarkoittanutkaan, mutta välillä se vaan tuntuu siltä kun ei pystynyt auttamaan mitenkään. :(
- Kössönöm
puusilima_ kirjoitti:
sitä tarkoittanutkaan, mutta välillä se vaan tuntuu siltä kun ei pystynyt auttamaan mitenkään. :(
En oikein tiedä mitä sanoisin, mutta ei voi todellakaan auttaa kaikkia ihmisiä, vaikka haluaisikin. Ei ole aikaa tai ammattitaitoa.
Jokaisella on kuitenkin oma elämä elettävänä. Ei voi ottaa vastuuta siitä, mitä joku toinen päättää tehdä, on tämä sitten sairas tai ei.
Tuttavani poika tappoi itsensä muutama vuosi sitten, eikä kukaan tajunnut mitään etukäteen. Mikä lie päähänpisto. Ei sellaisesta aina voi etukäteen tietää ja vaikka tietäisikin jostain mielenterveysongelmista, niin ei sille kuitenkaan mitään voi.
Olen kuullut juttuja siitä, että jonkun itsensä tappaneen lähipiirin kimppuun on käyty ja haettu heistä syytä. Kammottavaa touhua.
Kuulin juuri pari päivää sitten, että kaverini vuosien takaa on kuollut. Viimeksi nähtiin kai kolmisen vuotta sitten. Ihan ohimennen.
Niin se elämä vaan menee, kunnes loppuu. - puusilimä
Kössönöm kirjoitti:
En oikein tiedä mitä sanoisin, mutta ei voi todellakaan auttaa kaikkia ihmisiä, vaikka haluaisikin. Ei ole aikaa tai ammattitaitoa.
Jokaisella on kuitenkin oma elämä elettävänä. Ei voi ottaa vastuuta siitä, mitä joku toinen päättää tehdä, on tämä sitten sairas tai ei.
Tuttavani poika tappoi itsensä muutama vuosi sitten, eikä kukaan tajunnut mitään etukäteen. Mikä lie päähänpisto. Ei sellaisesta aina voi etukäteen tietää ja vaikka tietäisikin jostain mielenterveysongelmista, niin ei sille kuitenkaan mitään voi.
Olen kuullut juttuja siitä, että jonkun itsensä tappaneen lähipiirin kimppuun on käyty ja haettu heistä syytä. Kammottavaa touhua.
Kuulin juuri pari päivää sitten, että kaverini vuosien takaa on kuollut. Viimeksi nähtiin kai kolmisen vuotta sitten. Ihan ohimennen.
Niin se elämä vaan menee, kunnes loppuu.eihän sitä aikuista ihmistä kukaan voi alituiseen vahtia. jos se on päättänyt päättää päivänsä niin ei siihen kukaan mitään voi, näin on.
harmittaa vain aika tavalla, varsinkin kun omaiset hakivat syylliseksi tapahtumiin minut. no sillä seurauksella että ei olla enää missään tekemisissä, enkä sellaisten kusipäiden kanssa haluakaan olla.
no mutta olen minä tuosta jo eteenpäin selvinnyt. mennyt asia ja elämää on vielä edessä päin :| - Kössönöm
puusilimä kirjoitti:
eihän sitä aikuista ihmistä kukaan voi alituiseen vahtia. jos se on päättänyt päättää päivänsä niin ei siihen kukaan mitään voi, näin on.
harmittaa vain aika tavalla, varsinkin kun omaiset hakivat syylliseksi tapahtumiin minut. no sillä seurauksella että ei olla enää missään tekemisissä, enkä sellaisten kusipäiden kanssa haluakaan olla.
no mutta olen minä tuosta jo eteenpäin selvinnyt. mennyt asia ja elämää on vielä edessä päin :|että syyllistä haetaan.
Raukkamaista touhua syyllistää tuollaisesta. Kaipa sitä minunkin koulukaverini entistä tyttöystävää syyllistettiin, kun jätti pojan ja tämä sitten tappoi itsensä.
Ei kai ketään voi pakottaa olemaan toisen kanssa, jos ei halua.
Kirjoituksesi pysäytti. Ja kovin tutulle kuulostaa,meillä vaimo sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja siihen lisänä persoonallisuushäiriö.
Meillä on koettu kaikki sama mistä kirjoitat, itse en edes kunnolla muista pahimpia mania aikoja,ilmeisesti ihmisen suojamekanismi suojaa sillä tavalla.Monenmoista sotkua olen saanut olla selvittelemässä.
Ja vaimonikin on syvästi vapaakirkkoon kuuluva uskovainen.Itse en olisi ilman uskoa jaksanut,niin hirveitä mania-jaksot ovat lähimmäisellekkin.Uskomme molemmat(vaimoni ja minä),että Jumala on niinäkin aikoina kantanut ja auttanut,muuten emme olisi selvinneet.
Tällä hetkellä vaimoni tilanne on hyvä,lääkitys on saatu oikeaksi ja kohilleen,hän on aktiivinen ja toimelias ja toimintakykyinen ja "järjissään".
Kyselet että voitko autaa millään lailla?
Voin sanua omakohtaisesta kokemuksesta että itse arvostan niitä ystäviä jotka ovat jaksaneet olla vaimoni ystäviä,huolimatta hänen raivoiluistaan,epäkohteliasuuksistaan ja jyrkyydestään huolimatta (näitähän ilmenee mania vaiheessa). On tunne että "jyvät on eroitettu akanoista" ystävä piirissä.Pari todella hyvää ystävää on jäänyt jäljelle.
Ymmärrän toki senkin että kaikki eivät jaksa tätä sairautta,on se sen verta rankka.
Mutta jos vähäänkää jaksat olla ystäväsi tukena,kuuntelijana niin olet hänelle suureksi avuksi.
Voimia ja kaikkea hyvää teille molemmille :)- kiltti täti
- kiitos teille. Myös sille, joka vertasi ateistin auttamiskeinoja mädäntyneisiin kaloihin: tiedämmepä taas, mistäpäin tuulee. No, teille muille sanoisin, että oli todella helpottavaa lukea viestejänne.
Tämä juttuhan ei sillä lailla ole akuutti, että olen tiennyt hänen sairaudestaan jo useita vuosia - nyt vain tämä äkillinen itsetuhoviesti, jonka häneltä sain, ja sairaalaan passitus nostivat asian taas mieleeni.
Joskus voi olla, että jonkinlainen vakaumus auttaa joitakin ihmisiä asioiden kestämisessä; toisaalta taas minusta tuntuu, että jos uskoisin johonkin korkeampaan voimaan, olisin tosi katkera siitä, ettei hän paranna sairautta... kun se käy vain pahemmaksi.
Ystävääni masentaa vielä lisää se, että lääkärit kertoivat tämän sairausmuodon olevan sellainen, joka iän karttuessa lievenee: mutta vaihdevuosissa ollaan jo, eikä tosiaankaan olo yhtään tasaannu. Tavallaan ainoakin toivo on näin viety.
Hyvä näistä asioista on puhua. Eikä läheisten syyllistäminen auta yhtään: jos vika on esimerkiksi aivojen välittäjäaineissa, se on ihan yhtä lailla sairaus kuin reuma tai syöpä. Jostain se tulee, ja paranee jos paranee, hoito auttaa jos auttaa...
Jos jotain hyvää tästä haluaa löytää (aika kornia tosin ajatella näin) niin ehkäpä sitä taas arvostaa omaa terveyttä enemmän.
Erityisesti kiitos Juhanille, joka kirjoitti uskovaisena, mutta ei tuputtanut mitään sanomaa. Voimia sinullekin. - Ateisti Atte
mitään sanoa...
Itse olen tullut siihen tulokseen, että liika pohtiminen/murehtiminen ei ainakaan mitään auta.
Kyllähän sitä miettii mitä sitä voisi tehdä ja kun niitä ajatuksia tulee mieleen niin toteutan ne.
Sellanen ennakkosyyllisyys, että jos jokin kuitenkin meneekin pieleen on ainakin tehnyt jotain.
Nuo mielenterveyshäiriöt on vähän sellaista aluetta josta en osaa juurikaan sanoa juuta enkä jaata. Itse kuitenkin uskon, että oli jollakin asialla mikä tahansa hieno nimi, niin se on ympäristön aiheuttamaa.
Hieman niinkuin mun tilanne, emmä pois pääse tästä tilanteesta ja jotenkin avuton olo vaan odottaa ja odottaa kaikenmaailman väsymyksen aiheuttamien lieveilmiöiden lisäksi.
No yli kuukauden jo ollut ilman nukahtamislääkkeitäkin, kun ne tekee mut mielestäni agressiivisemmaksi ja jos totta puhutaan niin korvasin ne kaljalla, onhan mulla vieläkin univaikeuksia.
No nyt oon sitten varmaan lääketieteellisesti alkoholisti =D- kiltti täti
... nyt potilas?
Pitkälliset tilanteet joista ei pääse pois vievät kyllä välillä aika äärirajoille. Mutta jostain sitten löytyy usein varavoimia. Minulle oli kovinta aikaa se kun lapseni olivat pieniä, eikä koskaan saanut nukkua tarpeeksi. Aina kuusi-kahdeksan herätystä yössä, kolmenkin vuoden ajan. Kun sitten sai joskus harvoin nukkua viisikin tuntia yhteen menoon, tunsi itsensä Teräsmieheksi.
Mutta sinulla on henkisesti paljon hankalampi juttu. Lapset nyt kasvavat ja sen tietää. Olen aina välillä ajatellutkin, miten mahdat jaksaa.
Hyviä biisejä olet laittanut linkkeinä, kiitos.
- Hanna
Ei varmaan auta, jos yrität viedä häneltä viimeisen toivon "uskon Jumalaan". Jos hänellä ei olisi tuota uskoa, olisi itsemurha voinut jo tapahtuakin: olisi voinut yrittää useamman kerran ja varmaan hänellä on ollut varjelijansa vierellä. Teet hyvin jos tuet häntä ystävänä edelleen voimiesi ja mahdollisuuksiesi mukaan.
Kyllä uskovainenkin voi olla sairas psyykkisesti ja fyysisesti: kaikkia ei myöskään Jumala paranna niin kuin ei poista meiltä muitakaan vaikeuksia. Se on usein ihme, että saa voimia jatkaa vaikeuksista huolimatta.- Kössönöm
nyt on tarkoituksena? Olen kuullut, että uskisten mielestä uskikset pääsevät taivaaseen, joten miksi sinä sitä sitten itket, jos joku sinne ennen vanhuuttaan haluaa päästä?
- Hanna
Kössönöm kirjoitti:
nyt on tarkoituksena? Olen kuullut, että uskisten mielestä uskikset pääsevät taivaaseen, joten miksi sinä sitä sitten itket, jos joku sinne ennen vanhuuttaan haluaa päästä?
Raamattu sanoo, että elämme tai kuolemme olemme Herran, ei yksikään joka uskoon Jeesukseen ikinä kuole. Jumalalla on ihmiselle iankaikkinen suunnitelmasa - Hänellä on myös jokaiselle oma juju ja suunnitelma täällä ajassa. Sen vuoksi ei tarvitse haikailla eikä ole oikein poiketa Luojamme sauunnitelmista edes taivasikävyydessäkään.
- Kössönöm
Hanna kirjoitti:
Raamattu sanoo, että elämme tai kuolemme olemme Herran, ei yksikään joka uskoon Jeesukseen ikinä kuole. Jumalalla on ihmiselle iankaikkinen suunnitelmasa - Hänellä on myös jokaiselle oma juju ja suunnitelma täällä ajassa. Sen vuoksi ei tarvitse haikailla eikä ole oikein poiketa Luojamme sauunnitelmista edes taivasikävyydessäkään.
Raamatussa nyt lukee muutenkin kaikenlaista sekavaa. Mikäs suunnitelma mahtaa olla Afrikassa käynnissä, kun ihmisiä kuolee tavan takaa nälkään ja tauteihin ja sotiin?
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies vinkkinä sulle
Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista1028104- 1075677
- 2815047
- 494973
- 763757
- 562980
- 642687
Olet oikeasti ollut
Niin tärkeä mulle ja kaikki meidän väliltä on pilattu ei yksistään sinun toiminnalla vaan minun myös.222518Kuuluu raksutus tänne asti kun mietit
Pelkäätkö että särjen sydämesi vai mikä on? En mä niin tekisi mies koskaan 😘292452- 432421